Henkinen kipu, henkinen kuolema

[Riku]

Tositarina minulle tapahtuneesta.

Tänään on perjantai. Olen ostanut Alkosta juotavaa juodakseni humalahakuisesti illemmalla, sillä viime kerrasta on pitkä aika. Samalla tavalla yritin pönkittää itseluottamustani. Päivä kuluu nopeasti, kunnes kello on jo kuusi. Kaverini saapuu meille, ja sitten lähdemme serkkuni luo pippaloihin. Näen paljon tuttuja kasvoja, paitsi en tunne puoliakaan paikalla olevista ihmisistä.

Viinanhuuruinen juhla jatkuu vielä pitkään, mutta päädyn toisen tuttavani luo pitämään hauskaa. Samassa huoneessa näen kauniin tytön, enkä ollut niin humalassa etten olisi tuntenut rakastuvani. Huomasin hänen kanssa jutellessani, että meillä oli paljon yhteisiä intressejä, ja huumorintajukin oli samaa sorttia. Olin myytyä miestä, ja menimme jatkoille Studioon. Paikan päällä tanssimme ja herrasmiehenä tarjosin hänelle pari paukkua. Kaverini tarjosi minulle ja tytölle kyydin kotiini, ja hellien suudelmien jälkeen vaivuimme molemmat uneen.

Kello oli noin yhdeksän aamulla, ja oli lauantai. Heräsin siihen että tyttö oli myös hereillä. Tein meille aamupalaa, ja juttu tuntui luistavan vieläkin. Ajattelin että kyseinen tyttö olisi juuri se oikea, mitä olen odottanut jo pitkään. Menimme olohuoneeseen katsomaan telkkaria, ja vähän ajan päästä äitini tuli sinne ihmetellen miksi olin jo tuohon aikaan hereillä. Hän huomasi tyttösen kainalossani, ja meni tuli toki esittelemään itsensä. Äitini piti tästä tytöstä paljon. Kello oli 11.00, ja tytön täytyi päästä bussiasemalle, joten vein hänet autolla sinne. Seuraavan bussin lähteminen oli vastan klo 12.30, joten pidin hänelle seuraa vielä bussin saapumiseen saakka. Bussin tultua suutelimme vielä hyvästeiksi, ja olin entistä varmempi että meistä voisi tulla jotain.

Samana iltana menimme parin kaverin kanssa autolla samalle paikkakunnalle missä tyttö asui. Käsi kädessä kävelimme ympäri kaupunkia hänen esitellessä paikkoja. Aika meni taas nopeasti iltamyöhään, olihan tytön kanssa mukava olla. Vein hänet kotiin, ja sain taas jäähyväiseksi suudelmia. Palasin kotiin takaisin haikein mielin, ja olin onneni kukkuloilla, sillä pitkään aikaan en ole tavannut yhtä herttaista tyttöä.

Nyt on maanantai, ja opiskelukin maistui kumman hyvältä, ehkä tyttö inspiroi minua. Sitten sain häneltä puhelun, ja vastasin innoissani siihen. Puhelun jälkeen mietin että miksi juuri minulle voi käydä näin paska mäihä, sillä tyttö sanoi että suhteestamme ei tulisi mitään. Hän ei tuntenut omien sanojensa mukaan minua kohtaan rakkautta. Tuntui että olisin halunnut kuolla pois, sillä todellakin välitin hänestä, eikä tähän menneessä ole toista hänen kaltaistaan vastaan tullut. Tokaisin hänelle että en voi asialle mitään, jos hän ei välitä minusta. Istun paikallani puolisen tuntia ja melkein itkien, sillä henkinen kipu on pahempi kuin fyysinen. Tuijotan seinää paikallani miettien vain että mikä meni vikaan.

Elättelin hetken toivoa siitä että saisin vian korjattua, mikä on luultavasti minussa. Olin jo säästänyt 100¤ että voisin seuraavana viikonloppuna viedä tytön elokuviin ja syömään, ja ehkä illemmalla olisin vienyt hänet parille oluelle. Pilvilinnani hajosi tyystin, ja koin olevani henkisesti kuollut, sydän rikkinäisenä ja täynnä tyhjää. Ulkona sattuuu vielä satamaan ja tuulemaan sopivasti kivuliaan tunnelman pääsevän huippuunsa. Olisi tehnyt mieli ampua itseni, ajattelin sen helpottavan oloani. Eilen äitinikin odotti innolla että olisi tavannut tytön vielä uudestaan, hän nyt on sellainen hössöttäjä kuin äidit yleensä ovat. En jaksa pyöräillä sateessa kotiin, vaan talutan sen sinne.

Katson eteenpäin miettien en mitään, sillä olin henkisesti poissa. Sade tihkuu hiljaa kasvoilleni, ja olen litimärkä. En jaksanut välittää moisesta, ja pitkän matkan käveltyäni kotiin saakka ainoa tunne oli kylmyys, fyysinen ja henkinen kylmyys. Laahustan huoneeseeni, heitän repun lattialle, ja menen nukkumaan. Melkein itkin itseni uneen, ja mietin jaksanko mennä ollenkaan huomenna kouluun, saati sitten poistua huoneestani vähään aikaan.

//Noniin, nyt pitäisi olla hieman mukavampi lukea.

[Olba]

toi oli aika surullinen juttu. pakko myöntää että tommosessa tilanteessa en kyllä haluaisi olla. ja kun toi kerran on oikeesti tapahtunut, niin melkeen alkaa jo pelottamaan. tommonen olisi aika vittumaista, jos tommoenn tapaus sattuisi itselle. taisit kirjottaa tän, jotta saisit sen ulos itestäs, että saisit jakaa tunteen muitten kanssa?
iso arvaus, pieni vastaus.

[Purity]

Teksti ei jättänyt kuin yhden ajatuksen mieleeni: opettele kappalejako. Jaksoin tämän lukea loppuun vain, koska se oli noin lyhyt. Tuollainen köntti tekstiä ajaa useat ihmiset pois.

Aikamuodot hyppivät myös hassusti. Ensin kerrotaan preesenssissä, sitten imperfektissä ja kohta taas preesenssissä. Oikolukemalla tällaiset virheet saa usein karsittua pois. Jätä vaikka teksti rauhaan ensin joksikin aikaa (mielellään ainakin muutamaksi päiväksi) ja lue se sitten uudelleen. Virheet on helpompi löytää näin.

Jos teksti taas on kirjoitettu pelkästään omien tunteiden selvittelyä varten, ei kielioppiasioilla toki ole silloin väliäkään. Mutta mikäli näin on, ei sitä kannata ehkä tänne postatakaan - jos haluaa muiden näkevän tekstinsä, pitäisi myös nähdä sen verran vaivaa tekstinsä eteen, että muut viitsivät sen lukea. Ei kielioppisääntöjä tietenkään täysin tarvitse hallita (en minäkään hallitse), mutta perusasiat kuitenkin.

Viesti on taas saanut mukavan negatiivisen sävyn, joten tekisi mieleni jotain positiivista siitä sanoa. En vain osaa - teksti ei herättänyt tunteita. Kirjoitusasusta mainitsin jo, mutta itse sisältökään ei ollut omasta mielestäni mielenkiintoinen. Elämä sattuu. Olisin pahoillani puolestasi, jos tuntisin sinut. Nyt sanon vain, että jatka eteenpäin (ja opettele kappalejaot ;)).

[Velvety]

Voi kuinka surullista.

Pidin tästä kuitenkin, vaikka se on tapahtunut ihan oikeasti. Tunnelma oli surullinen todella ja kirjoitustyyli hyvä, mutta olisit kuitenkin jakanut tämän kappaleisiin, ei sillä että teksti olisi ollut sekava, mutta kun yhteen pötköön kirjoitettu teksti ei vain oikein ole mieleeni.

Tarina oli lyhyt, mutta aika hyvin kerroit miten sinusta tuntui kuin tyttö jätti sinut ja mitä ajattelit tekeväsi sen jälkeen tulivat hyvin esille ja loppu oli hyvin koskettava, aikaisemminkin olen tätä tarinaasi käynyt vilkaisemassa, mutten ole ehtinyt lukemaan, mutta nyt sen sitten lopulta tein ja olen sitä mieltä, että tämä oli kaunista tekstiä.

Otsikko jo oli hyvin mielenkiintoinen, kiinnostuin otsikon perusteella uudelleen tähän tarinaan ja nyt kun olen tuon tarinan lukenut, on pakko sanoa että kaikinpuolin tämä oli upeaa tekstiä.

[Vanavilya]

Kappalejako tosiaankin. Mutta jaksoin lukea juttusi läpi, koska se oli aika koskettava ja sitä ei oikein ymmärrä jos ei ole itselle käynyt samoin.
Ja siihen, kun on sydän särkynyt, unelmat lyöty lyttyyn ja kaikki muukin menee päin.. he****tiä, ei auta jos muut sanoo vaan. Se on vain elämää, ei sen enempää. Kyllä siitä lopulta lähtee rullaamaan.
No kirjoitus olisi voinut olla syvällisempi ja paremmin kerrottu. Kaikkihan riippuu juuri siitä, että teitkö sen niinkuin aikaisemmin tuossa joku totesi, purkaaksesi ajatuksiasi, vai ihanko tosi mielellä. Tunteiden purkamiseen ihan hyvä, tosi juttuna; voisit hioa taitojasi. En tosin olisi uskonut, että miespuoliset voivat paljastaa sisinpänsä noin avoimesti kuin sinä teit. Hyvä sinulle.