Isthan
27.8.2004, 16:35:49
Tämän olen kirjoittanut jo muutama kuukausi sitten, mutta silloin se jäi keskeneräiseksi ja ongelmalliseksi. Päätin ottaa Stephen Kingin neuvosta vaariin ja jättää tekstini rauhaan joksikin aikaa. Eilen sitten korjatessani tätä loppuun huomasin kaikkien ongelmien yllättäen kadonneen. Ainakin toivottavasti. Siksi päätin tunkea sen tänne.
Teksti on lyhyt, mutta toivoisin silti saavani siitä kommenttia. Minulla on omat tulkintani tälle ja olen erikoisen kiinnostunut kuulemaan teidän tulkintojanne. Haluan tietää saako tästä kukaan mitään irti. Kertokaa siis.
Polku
”Älä poistu polulta.”
Kaikkialla oli hämärää. Ilma oli hämärää, maa oli hämärää, kaikki tihkui tasaisen sakeaa harmautta. Valoa ja varjoa ei ollut – oli vain hämärää.
”Me olemme täällä.”
Hämärässä kasvoi hopean harmaita puita. Runkojen hilseilevä pinta hohti himmeää valoa, eikä yhdessäkään niissä kasvanut oksia. Jokainen puu oli täydellisen identtinen viereisensä kanssa.
”Älä poistu polulta.”
Puut seisoivat käsivarren mitan päässä toisistaan. Ainoastaan keskellä, keskellä ei mitään, oli kapea kaistale, jossa niitä ei ollut. Se oli polku.
”Me olemme täällä.”
Mitään ääntä ei kuulunut. Mitään liikettä ei näkynyt. Ilma seisoi paikallaan ja puiden pylvässali jatkui loputtomiin. Polulla ei näkynyt mitään merkkejä, että siinä olisi koskaan kulkenut mikään.
”Älä poistu polulta.”
Yksi askel. Yksi musta hahmo käveli metsässä. Hahmo käveli rungon taakse, eikä enää ilmestynyt seuravalta puolelta takaisin näkyviin.
Toinen askel. Toinen musta hahmo käveli metsässä. Hahmo kääntyi sivuttain ja muuttui olemattomaksi.
Kolmas askel. Kolmas musta hahmo käveli metsässä. Hahmo pysähtyi eikä enää ollut olemassa.
”Me olemme täällä. Metsässä voit kävellä vapaasti. Polku johtaa vain yhteen suuntaan.”
”Älä poistu polulta.”
//acht ja, otsikko on vähän kökkö, mutta siitä ei pidä välittää
Teksti on lyhyt, mutta toivoisin silti saavani siitä kommenttia. Minulla on omat tulkintani tälle ja olen erikoisen kiinnostunut kuulemaan teidän tulkintojanne. Haluan tietää saako tästä kukaan mitään irti. Kertokaa siis.
Polku
”Älä poistu polulta.”
Kaikkialla oli hämärää. Ilma oli hämärää, maa oli hämärää, kaikki tihkui tasaisen sakeaa harmautta. Valoa ja varjoa ei ollut – oli vain hämärää.
”Me olemme täällä.”
Hämärässä kasvoi hopean harmaita puita. Runkojen hilseilevä pinta hohti himmeää valoa, eikä yhdessäkään niissä kasvanut oksia. Jokainen puu oli täydellisen identtinen viereisensä kanssa.
”Älä poistu polulta.”
Puut seisoivat käsivarren mitan päässä toisistaan. Ainoastaan keskellä, keskellä ei mitään, oli kapea kaistale, jossa niitä ei ollut. Se oli polku.
”Me olemme täällä.”
Mitään ääntä ei kuulunut. Mitään liikettä ei näkynyt. Ilma seisoi paikallaan ja puiden pylvässali jatkui loputtomiin. Polulla ei näkynyt mitään merkkejä, että siinä olisi koskaan kulkenut mikään.
”Älä poistu polulta.”
Yksi askel. Yksi musta hahmo käveli metsässä. Hahmo käveli rungon taakse, eikä enää ilmestynyt seuravalta puolelta takaisin näkyviin.
Toinen askel. Toinen musta hahmo käveli metsässä. Hahmo kääntyi sivuttain ja muuttui olemattomaksi.
Kolmas askel. Kolmas musta hahmo käveli metsässä. Hahmo pysähtyi eikä enää ollut olemassa.
”Me olemme täällä. Metsässä voit kävellä vapaasti. Polku johtaa vain yhteen suuntaan.”
”Älä poistu polulta.”
//acht ja, otsikko on vähän kökkö, mutta siitä ei pidä välittää