Seireeni (rivo enkeli)

[kimeeri]

Tämmönen nyt sitten. Koulussa kirjoitettu, venäjän tunnilla (se on kiero kieli se).


SEIREENI (RIVO ENKELI)

Aina silloin, kun Sini oli yksin kotona, hän lauloi. Tyttö lauloi mitä vain, joskus pelkkää ääntä vailla sanoja. Se nousi, laski, sai värisemään. Iho kananlihalla, sydän jyskyttäen tyttö käytti ääntään. Se oli ainoa keino rauhoittua, ainoa keino olla onnellinen. Sini oli riippuvainen siitä tunteesta, joka täytti hänet laulun aikana ja etenkin sen jälkeen. Täydellinen täyttymys, raukea ja seesteinen. Verrattavissa tuhatkertaiseen orgasmiin, vaikka sekin jäi selkeästi toiseksi.

Ensimmäinen särö: Isä jää työttömäksi.

Sini kuulee vanhempiensa riidan ohuiden seinien läpi. Isä menetti työnsä, syyksi oli ilmoitettu vain, että firma (jossa isä oli työskennellyt jo kymmenkunta vuotta) kaipasi uutta, koulutettua verta riveihinsä. Koneet vaihtuivat, ihmiset vaihtuivat. Isällä ei enää työtä, ja ikääkin sen verran, ettei häntä kukaan palkata tahtonut (vanha veri, vanha raihnainen rakki; ei opi uudistuneen teknologian uusia temppuja).


Toinen särö: Isä on päivät pitkät kotona = Ei rauhaa Sinille ja Sinin äänelle.

Isä ei pitänyt siitä, että Sini lauloi. Hän oli kylläkin kehunut tyttärensä ääntä, moukkakin huomasi, että tytöllä oli lahja. Mutta isää kammotti tyttärensä tapa laulaa, häntä pelottivat ne soinnut ja äänet, jotka pääsivät hänen lapsestaan.
”Selkäpiitä karmii, aivan kuin sudet ulvoisivat. Kaunista, mutta myrkyllistä.”
Sini ei tietenkään tahtonut pahoittaa isänsä mieltä, mutta hänen oli saatava laulaa! Muuten hänen mielensä jähmettyisi, sydämensä kylmettyisi ja maailmansa pysähtyisi. Joten sini karkasi aina tarpeen tullen takapihalle, sieltä eivät äänet taloon kantaneet.

Kolmas särö: Syksy hiipii takapihalle, ilma kylmeni eikä Sinille ja tämän äänelle rauhaa ulkonakaan.

Syksyn tullessa ainoa vaihtoehto oli pysyä sisällä (Sini ei uskaltanut vaarantaa ääntään kirpeässä ulkoilmassa) ja koetella isän hermoja.
Isä ei tykännyt. Hän kiukutteli ja äksyili.
”Tuo loputon ininä aiheuttaa minulle päänsärkyä ja hampaiden kiristelyä”, isä valitti. (Todellisuudessa se aiheutti kammottavia kuvia, isä alastoman tyttärensä päällä ja sisällä).
”Hemmetin seireeni!” isä huusi, ja Sini katsoi nöyränä maahan. Kumpikaan ei tiennyt, kuinka oikeaan pilkka oli osunut.
Liikaa mielikuvia ja likaisia ajatuksia. Sopimattomuuksia isän mielessä, siveettömiä ja irstaita. Makasi valveilla ja näki silloinkin unia tyttärestään, alastomasta ruumiista ja syvistä huokauksista.

Neljäs särö: Isä ei enää kestä.

Isä katseli tytärtään, ja puristi kätensä nyrkkiin. Puristi niin kovaa, että kynnet upposivat kämmeniin. Tänä yönä he olisivat kaksin, äiti oli luokkakokouksessa. Tänä yönä isä toteuttaisi polttavat mielikuvansa.
Nukkuva Sini näytti niin tyyneltä, kunnes isänsä repi tytön yöpaidan pois. Unenpöpperöiset muminat muuttuivat pelon aneluiksi, raukeat jäsenet raivokkaiksi (vaikkakin olivat vieläkin liian heikot estämään mitään). Isän hengitys on pedon ääni. Hallitsemattomana isä tunkeutuu lapseensa, puree kaulaa ja puristaa lannetta. Tahraa lakanat, pyyhkii tyttärensä mielen. Tyhjä, ontto tytönkuori. Lakanat veressä, syljessä ja spermassa.

Harmaa arki pirstaleina.

Peto lapsensa päällä, murtuneita luita murtuneita mieliä. Skandaali vankila, jokaiselle omansa. Äiti talossaan, isä kaltereiden takana häpeässään, tyttären silmät kääntyneet sisäänpäin ja todellisuus kateissa.

[Ze Shoopuf]

Hui. Minä osaan kuvitella melko hyvin, millaista tuo laulu on ollut.
Pelottavaa. Pelottava ja synkkä tarina, mutta omalla tavallaan kaunis ja kiehtova. Vähän niinkuin useimmat muut tekstisi.
Sinun tyylin tunnistaa aina, ainakin sen verran, että hämmästyisin, jos jotain muunlaista rupeaisit kirjoittelemaan.

Min pidän tästä. Tämä on ehkä hiukan kliseinen juttu, mutta omalla tavallasi elävöitetty. Tätä on kiva lukea.
Minä en kyllä noista sulkeista olevist lauseista pitänyt, noista kahdesta viimeistä. Se ensimmäinen sulkulause sopi tähän, mutta toiset kaksi eivät ainakaan minun mielestäni.
Mutta kyllä tätä oli mielenkiintoista lukea. Otsikko on hyvä. ^^

[kimeeri]

Sinun tyylin tunnistaa aina, ainakin sen verran, että hämmästyisin, jos jotain muunlaista rupeaisit kirjoittelemaan. Kiva kuulla, että minulla on jonkun mielestä oma, tunnistettava tyylini. :) Aivan tahtomattani se puskee läpi, joskus tosin olisi ihan kiva päästä siitä irtikin.

Tämä on ehkä hiukan kliseinen juttu, mutta omalla tavallasi elävöitetty. Onhan tämä jo aika loppuukulunut aihe ja näin päin pois, mutta minä en ole vielä tästä kirjoittanut, joten.. Oli pakko tätäkin vähän maistella ja kokeilla.

Minä en kyllä noista sulkeista olevist lauseista pitänyt, noista kahdesta viimeistä. Se ensimmäinen sulkulause sopi tähän, mutta toiset kaksi eivät ainakaan minun mielestäni. Ärh minulla on vähän onkelmaa sulkujen kanssa. Sulut eivät kait kuulu oikein novelliin, mutta olen menettänyt sydämeni niille. Pitäisi kai vähän vähentää, mutta se on olennainen osa tyyliäni. Miu, laitetaan kuitenkin (taas) korvan taakse: MUISTA KÄYTTÄÄ SULKUJA VÄHEMMÄN JA PAREMMIN.

Otsikko on hyvä. Eikä ees omasta päästäni. :I Don Huonojen Seireeni-biisissä lauletaan että 'Hei seireeni rivo enkeli ~~" ja jotenkin muistin sen kohdan tätä otsikoidessani.

[Sunnu]

Tämä on jo toinen yritys kommentoida tätä tekstiä. Ensimmäisellä kerralla en tiennyt mitä sanoisin ja päätin jättää kommentoinnin myöhempään. Nyt sitten mitä sanoisin? Se on vain hyvä teksti! Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on hyvä. Pilkotaanpa sitten mitä se hyvä pitää sisällään:

Teksti on helppoa luettavaa. Seikka josta pidän. "Vaativien" lauseiden kirjoittamistaito on aika harvinaista ja usein se sitten lipsahtaakin sinne vaikeaselkoisuuden puolelle. Mutta sinun tekstisi sujuu ja häiritseviä pysäytyksiä ei tule ainakaan tässä tekstissä.

Aluksi ajattelin jaksotuksen (väliotsikot) olevan huono, mutta tässä se toimii. Ja väliotsikot todella kiteyttävät tulevan kappaleen sisällön, ne eivät siis jää turhiksi.

Aihe on vaativa. Insestistä on hyvin vaikeaa kirjoittaa siten, että asia ei mene naurettavuuksiin tai häpeilyyn. Tässä on onnistuttu hyvin. Se mikä on jännää, on se, että tavallaan asiaan tuodaan myös isää "puolustelevia" asioita esille, työttömyys ja turhautuminen. Ei vain tyydytä toteamaan, että isä on hirviö ja piste.

Mitä vielä? Juoni pitää matkassaan. Tavallaan lukija jo tietää mitä on tulossa mutta silti asia järkyttää, vaikka siihen on valmistautunut. Insestikohtauksella ei mässäillä, vaan asia kuvataan selkeästi ja mikäli lukija omaa edes vähää empatiaa, Sinin kokemukseen on helppo "joutua mukaan".

Tiedä sitten onko tästä kommentoinnista apua. Vaikea sanoa mitään kun niin ilmeisesti pidin tästä tekstistä. Tuntuu hullulta, että voit kirjoittaa tämmöisiä tarinoita venäjän tunnilla. Ja kun oikein etsimällä etsin, niin löysinpäs yhden typon :) :

Joten sini karkasi Sini tulee isolla..

[kimeeri]

Aluksi ajattelin jaksotuksen (väliotsikot) olevan huono, mutta tässä se toimii. Ja väliotsikot todella kiteyttävät tulevan kappaleen sisällön, ne eivät siis jää turhiksi. Noiden kohtien kanssa pähkäilinkin aika pitkään, vaihdoin fontin kokoa, väriä jne. Kun eivät oikein meinanneet millään mennä silmää miellyttävään muotoon, mut nykyiseen olen aika tyytyväinen.

Aihe on vaativa. Insestistä on hyvin vaikeaa kirjoittaa siten, että asia ei mene naurettavuuksiin tai häpeilyyn. Tässä on onnistuttu hyvin. Se mikä on jännää, on se, että tavallaan asiaan tuodaan myös isää "puolustelevia" asioita esille, työttömyys ja turhautuminen. Ei vain tyydytä toteamaan, että isä on hirviö ja piste. Aluksi itse asiassa suunnittelin tekeväni koko tekstin isän näkökannalta - niin olisin saanut ehkä jopa enemmän aiheesta irti. Mut tuntui kuitenkin vähän luontevammalta tehdä sittenkin noin.
Tuntuu hullulta, että voit kirjoittaa tämmöisiä tarinoita venäjän tunnilla. Et ole selvästikään ollut venäjän tunneilla, tai ainakaan sen tasoisilla kuin minä. :I