Shiloh
28.9.2004, 22:14:42
Tässä on tällainen novelli, joka kovasti yrittää olla hyvä.
Jatkoa tulee sitten kun jaksan kirjoittaa.
***
LIEKKIEN LOIMU
***
Hän oli tullut tundralta. Sen enempää kukaan kyläläisistä ei oikeastaan tiennyt. Villeimmät huhut väittivät hänen tulleen Shend-Vuinin takaisista maista. Tällaiset huhut tosin sivuutettiin olankohautuksella. Kuka nyt olisi voinut kulkea elävänä Shend-Vuinin yli?
Mies oli kylässä jo viidettä päivää. Hän oli yöpynyt majatalossa ja oli vain muutaman kerran näyttäytynyt ulkona. Parempi näin, oli yleinen mielipide. Miehen synkkä olemus ei oikein sopinut vilkkaan kylän arkeen. Tuona sumuisena viidennen päivän aamuna majatalon salin ollessa täynnä kyläläisiä, tuo mystinen muukalainen astui saliin. Varsin meluisa sali hiljeni nopeasti kun mies asteli hitaasti alas portaita. Epäluuloiset ja varsin pelokkaat katseet seurasivat miestä tämän kävellessä tiskin luokse.
Baarimikko nielaisi ja asteli miehen luokse. Hän katsoi suoraan mustakaapuisen miehen hupun syvyyksin, jossa näkyivät vain punaisena loimuavat silmät ja epämääräiset kasvonpiirteet, joita reunustivat pitkät, valkoiset hiukset.
?Mi- mitä saisi olla herra?? baarimikko änkytti. ?Viiniä ja leipää? kuului ääni hupun syvyyksistä. Kalsean ja jääkylmän äänen kuullessaan baarimikko nielaisi uudestaan, nyökkäsi ja poistui keittiöön.
Mies kääntyi saliin päin ja katseli ympärilleen. Jokainen salissa olija käänsi katseensa hyvin nopeasti. Mies käveli salin halki kauimmaiseen nurkkapöytään. Hän istui pöydän ääreen ja kaivoi kaapunsa taskusta piipun ja rasian. Rasiasta hän kaivoi hieman piipputupakkaa, jonka hän työnsi piippuunsa. Ilman mitään näkyvää tulta alkoi piippu kytemään ja hetken kuluttua mies puhalteli huppunsa syvyyksistä savurenkaita.
Hetken kuluttua saapui pelokkaan näköinen tarjoilijatyttö mukanaan pieni korillinen leipää, viinikarahvi ja pilari. Tyttö laski ne tärisevin käsin pöydälle. ?Ka- kaksi kuparilanttia herra?, hän sanoi epävarmalla äänellä.
Mies kaivoi taskustaan pyydetyn summan ja antoi sen tytölle, joka poistui ripein askelin tiskin taakse.
Majatalon asiakkaat loivat häneen tuon tuosta vaivihkaisia silmäyksiä ja muutaman minuutin kuluttua oli salin tunnelma latistunut nähtävästi.
Kukaan ei ollut pahoillaan kun mies syötyään ja juotuaan poistui ylös huoneeseensa.
***
Seuraavana yönä mies juoksi ripein askelin kylän pohjoispuolelle. Tällä kertaa hän oli pukeutunut hupulliseen viittaan, jonka alla hän kantoi rengaspaitaa. Huotrassa hänellä oli pitkä miekka, jonka koristelematon kahva hohti kuunvalossa.
Juostuaan pari kilometriä hän pysähtyi korkeahkon kallion huipulle. Kaukana taivaanrannassa häämötti Shend-Vuinin sumut. Mies katseli taivaanrantaa kaipaavasti ja muisteli paikkaa, joka oli ollut hänen kotinsa yli kolme vuotta.
Turhautuneena hän ravisti ajatukset pois mielestään. Nyt ei ollut aika muisteloille. Työ oli kesken. Pimeydessä välähti vihreä valo. Mies nosti kätensä ja siitä leimahti sininen valo.
Pian alkoi kuulua hevosten kavioiden kopsetta niiden juostessa häntä kohti. Pimeydestä syöksyi lähes kolmensadan miehen vahvuinen ratsuväkijoukko, joka ryhmittyi hänen eteensä kallion alapuolelle.
Yksi ratsumiehistä hyppäsi hevosensa selästä ja astui eteenpäin. ?Herrani!?, hän sanoi. ?Tässä me olemme. Kaksi ja puoli sataa dersaattia niin kuin pyysitte?
Mies nyökkäsi hyväksyvästi ja asteli polkua pitkin alas. ?Hyvää työtä kapteeni Zeldor?, hän sanoi ja laski huppunsa. Miehen pitkät, valkoiset hiukset liehuivat tuulessa. ?Miehet!?, hän karjaisi kiskaisten miekan huotrastaan ja nostaen sen korkealle ilmaan. ?Tänä yönä se alkaa! Tänä yönä matka kunniaan alkaa. Teillä on kunnia olla etujoukkona. Joukkona joka syöksyy varsinaisen armeijan edellä kylväen kauhun siemenen ihmisiin. Täältä me aloitamme! Saatte varttitunnin aikaa valmistautumiseen.?
Miehet eivät vastanneet. Heidän ei tarvinnut. He olivat eliittiä ja heidän johtajansa tiesi heidän ymmärtäneen. Mies käveli kapteeni Zeldorin luokse, joka tarkasti hevostaan.
?Herrani?, kapteeni sanoi ja taivutti hivenen päätään. ?Haluan teidän jakautuvan kahteen joukkueeseen?, mies sanoi. ?Toinen joukkue syöksyy kylän läpi toisen kiertäessä pohjoisen kautta toiselle puolelle. Tämän joukkueen tulee varmistaa kylän ympäristö viiden kilometrin säteeltä. Vartioasema puolen kilometrin välein?
Kapteeni nyökkäsi. ?Minulla on teille lähetys?, hän sanoi vetäen satulalaukustaan kirjeen, jonka hän ojensi herralleen. Mies nyökkäsi kiitokseksi ja katsoi kuorta.
Chebe-Iirin armeijan ylikomentaja Mendor Hadalille.
Saadessanne tämän viestin on armeija ylittänyt Shend-Vuinin ja kulkee hyvää vauhtia kohti etelää kohti teitä. Muistakaa aikaisemmin annetut käskyt ja lisätkää niihin seuraavat:
1. Ei vankeja, elleivät ne ole hankkeen onnistumisen kannalta välttämättömiä
2. Jättäkää viidensadan miehen vahvuinen yksikkö partioimaan pohjoisrajaa
3. Itäinen Hasadur on kukistettava syyspäivään mennessä
Näitä ja edellisiä käskyjä noudattaessanne kaiken pitäisi sujua suunnitelman mukaan.
Teille parhainta sotaonnea toivottaen Chebe-Iirin ruhtinas Akladus I.
Mendor taitteli kirjeen ja sujautti sen taskuunsa. Hän haroi valkoisia hiuksiaan kävellessään rivistön eteen. ?Onko suunnitelma selvä miehet!??, Mendor kysyi kovalla äänellä saaden vastaukseksi hyväskyvän mylväisyn kahdesta sadasta suusta. Mendor hymyili tyytyväisenä kävellessään takaisin kallion huipulle, josta oli hyvä näkyvyys kylään.
Hän nosti miekkansa ilmaan. ?Kohti kunniaa miehet!?, hän karjaisi alapuolellaan oleville sotureille. Ilman turhia karjumisia puolet sotureista kannusti hevosensa laukkaan. Tanner täristen he syöksyivät kohti uinuvaa kylää aseet tanassa.
Mendor hymyili häijyä hymyä lähtiessään kävelemään kohti kylää.
?Nyt se alkaa?, hän kuiskasi
***
Ruumiit oli koottu kolmeen pinoon kylän ulkopuolelle. Sotilaat kaatoivat niiden päälle öljyä ja sytyttivät kasat tuleen. Musta savupatsas kohosi yläilmoihin levittäen mukanaan palaneen lihan löyhkää.
Mendor asteli ympäri kylää tarkastaen miestensä työskentelyä. Nopein ja varmoin ottein sotilaat tyhjensivät talot kaikesta minkä irti saivat ja veivät ne varastoteltalle. Yksikään mies ei ottanut edes kuparilanttia omaan taskuunsa, minkä Mendor pisti tyytyväisenä merkille. Kovasta koulutuksesta näytti olevan vain hyötyä.
Kun talot oli saatu tyhjiksi, alkoivat miehet pystyttää leiriä ja vartioasemia. Puolenpäivän aikaan kylään ratsasti viisisataa dersaattia lisää. Mendor asteli joukon johtajan luokse.
Nähdessään Mendorin ratsumies hyppäsi alas hevosensa selästä ja kumarsi kunnioittavasti. ?Herrani Hadal?, hän sanoi. ?Olemme tulleet armeijan edellä vahvistamaan asemianne ja ilmoittamaan, että armeija saapuu huomisen puolenpäivän aikana?.
Mendor nyökkäsi. ?Kiitän kapteeni?, hän vastasi. ?Leiriytykää kylän itäpuolella sijaitsevalle pellolle. Järjestäkää vartiovuorot ja olkaa valmiita nopeaan lähtöön?
Kapteeni nyökkäsi. ?Asia selvä herrani? Hän nousi ratsunsa selkään ja johti miehensä kohti heille määrättyä paikkaa. Mendor katseli hyväksyvin ilmein joukon perään. Hän oli ylpeä dersaateistaan, joita hän oli kouluttanut viimeiset kaksi vuotta. Näiden lähes tuhannen dersaatin lisäksi oli tulossa vielä toinen tuhat ja niiden vahvistukseksi vielä Chebe-Iirin kahden miljoonan miehen vahvuinen armeija. Hän hymyili häijysti lähtiessään kävelemään pohjoista kohti. Tästä sodasta tulisi varsin nautittava.
Mendor saapui tutun kallion laelle. Kaukana horisontissa hän näki tummana vellovan sotilaiden meren, joka lähestyi tasaista vauhtia. Mendor kääri paksua turkisviittaa tiukemmin ympärilleen suojaksi purevaa viimaa vastaan. mitä nopeammin hän pääsisi etenemään kohti etelää sitä parempi.
Kiroten pohjoisen ilmastoa hän kääntyi ja asteli takaisin kylään.
***
Hasadurin keisari Adel El?Zandah oli varsin huonolla tuulella. Syynä ei ollut se, että hän oli juuri saanut tiedon kymmenestä kylästä, jotka toistaiseksi tuntematon armeija oli tuhonnut. Syynä oli se, että hänen aamiaismunissaan oli liikaa suolaa.
Keisari El?Zandahilla oli maine pahimmanlaatuisena hienostelijana. Joku olisi saattanut loukkaantua hieman kyseenalaisesta kunniasta, mutta El?Zandah piti siitä. Juuri nyt hänen tapojaan oli loukattu ja sen saisi hänen henkilökohtainen kokki tuntea nahoissaan.
El?Zandah söi aamiaisensa loppuun nyrpein mielin. Hän nousi kullalla ja timanteilla koristelun pöytänsä äärestä ja veti ylleen päivävaatteensa joiden arvo ylitti keksikokoisen valtion vuosittaiset tulot. Saatuaan vaatteet ylleen hän poistui hoitamaan keisarin päivittäisiä velvollisuuksia.
?Tärkeintä on saada tietää ketä se armeija palvelee ja paljonko heitä on?. Puhuja oli keski-ikäinen armeijan komentaja Tuldor. ?Meidän on myös ryhdyttävä vastatoimiin mitä pikimmin?
El?Zandah nyökkäsi hajamielisesti. Häntä ei ihmeemmin kiinnostanut sotilaalliset hienoudet. Hän antoi kenraaleiden tehdä päätökset ja hyväksyi ne muodon vuoksi. Samasta syystä hän oli tässäkin neuvonpidossa. Vain muodon vuoksi.
?Pohjoisin kylä tuhottiin kolme viikkoa sitten?, Tuldor jatkoi. ?Kahden viikon aikana on tuhottu yhdeksän kylää ja kymmeniä maatiloja. Yhteensä tuhatviisisataa talonpoikaa on saanut surmansa. Tildirin varuskunta on pyytänyt lisäjoukkoja voidakseen käydä vastahyökkäykseen. Ajattelimme lähettää heille Neljä rykmenttiä keihäsmiehiä. Oleteko samaa mieltä teidän korkeutenne??
El?Zandah heilautti kättään hyväksyvästi haluttomana jatkamaan kokousta. Kohta olisi keksipäivän kylvyn aika ja siitä hän ei missään tapauksessa myöhästyisi. ?Kiitoksia teidän korkeutenne?, Tuldor vastasi. ?Nyt töihin hyvät herrat. Meillä on taistelu käytävänä?.
El?Zandah nousi ja niin tekivät myös parikymmentä pyöreän kokouspöydän ääressä istunutta armeijan upseeria. Keisari poistui huoneesta upseerit perässään.
Kenraali Tuldor pudisti päätään ajatellen heidän hölmöä keisariaan. Sitten hän kokosi paperinsa ja poistui kokoushuoneesta.
***
Satatuhatta ratsumiestä oli ryhmittynyt rivistöiksi kukkulan laelle. Alhaalla oli vastassa ainakin saman verran keihäin ja jousin aseistautuneita jalkamiehiä. Mendor katseli ratsunsa selästä alapuolista näkymää. Hasadurin sotilaat olivat kurinalaista joukkoa ja heitä oli enemmän, mutta taitojensa puolesta Mendorin armeija peittosi heidät mennen tullen.
Hänen takanaan odotti satatuhatta Chebe-Iirin armeijan ratsumiestä hyökkäyskäskyä. Mendor kiskaisi miekkansa esiin ja kohotti sen ilmaan.
?Miehet!?, hän karjaisi äänellä joka kantautui rivistöjen perukoille asti. ?Meillä on edessämme ensimmäinen oikea taistelu. Tästä alkaa oikea sota. tuon mitättömän muurahaisjoukon takaa löydämme suuria kaupunkeja, jotka ovat pullollaan ryöstettävää. Sieltä löydämme myös lisää mitättömiä muurahaisia miekkojemme ruuaksi. Siellä meitä odottaa suuret voitot. Siellä meitä odottaa kunnia. Käykää kanssani taisteluun! Tänä aamuna me aloitamme matkan kunniaan!?
Sadastatuhannesta kurkusta kantautui valtava mylväisy. Miehet nostivat keihäät ilmaan. ?Kunniaan!?, miehet karjuivat.
Mendor kääntyi kohti vihollisiaan. ?Hyökätkää!?, hän karjaisi kannustaen hevosensa laukkaan.
Tanner tärisi tuhansien kavioiden alla. Valtavan mylv nnän myötä armeija syöksyi alas kukkulan rinnettä kohti vihollisia.
***
?Valmiina!?, Tuldor karjaisi. Kolme metriä pitkät keihäät asetettiin tanaan kohti lähestyvää vihollista. Takarivistön jousimiehet jännittivät jousensa. ?Tähdätkää!?, Tuldor huusi. ?Tulta!?
Tuhat nuolta kohosi ilmaan laajassa kaaressa. Pian ne aloittivat syöksyn kohti hyökkäävää armeijaa.
Vain puolet nuolista osui. Tuldor ärjäisi pettyneenä. Hän nosti maasta oman keihäänsä ja liittyi riviin. Nyt oli liian myöhäistä uuteen yhteislaukaukseen. ?Valmiina!?, hän karjaisi uudelleen.
***
Etummaisina ratsastaneet iskeytyivät suoraan keihäisiin. Mendor iski miekallaan vatsaansa tavoitelleen keihään varren poikki ja iski vihollissotilaan pään poikki. Nopealla liikkeellä hän torjui uuden iskun ja kannusti hevostaan ruhjoen useita sotilaita hevosellaan.
?Eteenpäin!?, hän karjaisi. ?Iskekää rivistöjen läpi!?. Mendor heilautti uudelleen miekkaansa kannustaen hevostaan eteenpäin. Yhtäkkiä hänen hevosensa kaatui. Mendor suistui mutaiseen maahan ja ehti vain nipin napin torjumaan miekaniskun.
Nopealla liikkeellä hän ponkaisi ylös ja perääntyi muutaman askeleen. Häntä vastassa oli nähtävästi armeijan komentaja. Mendor kohotti miekkaansa ja kävi hyökkäykseen.
Kaikkialla taisteltiin. Keihäät pirstoutuivat ja miehet kuolivat ratsumiesten hyökkäyksen edellä. Tuldor taisteli henkensä edestä. Hänen vastustajansa oli taitava ja Tuldor sai käyttää kaiken taitonsa pelkästään puolustautumiseen.
Mendor iski uudelleen ja uudelleen. Jokainen hänen iskunsa väsytti Tuldoria, jonka liikkeet alkoivat jo hidastua. Lopulta Mendor kyllästyi leikkiin. Hän heilautti miekkansa kohti vihollisensa kaulaa.
Isku oli niin nopea, ettei Tuldor ehtinyt nostaa miekkaansa puolustukseen. Hänen päänsä tippui maahan ja vieri muutaman metrin päähän. Mendor kääntyi nopeasti ja nosti miekkansa torjumaan lähestyvän sotilaan hyökkäystä.
***
Ruumiita oli kymmeniä tuhansia. Sadastatuhannesta Hasadurin sotilaasta vain viisisataa oli päässyt pakoon. Hekin tosin vain siksi, että heidät päästettiin pakoon.
Mendor pyyhki verestä märän miekkansa kuolleen sotilaan viittaan. Hän katseli varsin tyytyväisenä taistelukenttää. Hänen armeijansa tappiot olivat vähäisiä verrattuna vihollisen tappioihin. Yksi Chebe-Iirin sotilas kahtakymmentä vihollista kohti. Halvalla myivät henkensä, Mendor ajatteli.
?Herra?, kuului kutsu hänen takaansa. Mendor kääntyi katsomaan nuorta kapteenia, joka teki kunniaa.
?Niin kapteeni??, Mendor vastasi työntäen miekkansa huotraan.
?Miehet ovat valmiita lähtemään liikkeelle, herrani?, kapteeni sanoi. ?Mikä on suuntamme ja kutsummeko lisäjoukkoja??
Mendor oli hetken vaiti. ?Lähettäkää ratsumiehet neljänteen leiriin?, hän sanoi sitten. ?He jäävät sinne odottamaan lisäkäskyjä. Kutsukaa samalla kolmas jalkaväkidivisioona ja joukkue dersaatteja. Kahden päivämatkan päässä täältä on Tildirin varuskunta. Kaivautukaa asemiin sen edustalle ja valmistautukaa piiritykseen. Heikentäkää linnoitusta parin päivän ajan piirityskonein ja jousimiehin. Kun saavun dersaattien kanssa paikalle katsomme miten jatkamme. Onko selvä??
?Kyllä, herra?, kapteeni vastasi tehden kunniaa. Hän kääntyi jakamaan käskyjä sotilaille.
Mendor hyppäsi hevosensa selkään ja otti suunnan kohti komentopaikkaa.
***
?Vauhtia senkin löysät vätykset!? Kuumassa helteessä ahkeroivat miehet työskentelivät tosin jo kaikin voimin, joten puolustuksesta vastaava kapteeni Dolnir ärjyi lähinnä tavan vuoksi. Miehet tiesivät sen ja suhtautuivat siihen leikillä. Ei Dolnirkaan heille vakavissaan huutanut. Se oli lähinnä hänen ja hänen miestensä välinen vitsi.
Dolnir katseli tyytyväisenä työn tuloksia. Muurit oli vahvistettu ja katapultit rakennettu. Nyt miehet kantoivat katapultin ammuksia ja aseita linnoituksen pihalle. Dolnir ajatteli päivämatkan päässä olevaa armeijaa, joka lähestyi vääjäämättä. Vakoojat toivat tietoja kymmenentuhannen miehen jalkaväkiarmeijasta.
Miehet saivat työnsä valmiiksi. ?Hyvä työtä, miehet!? Dolnir kehui. ?Menkää nyt nukkumaan. Huomisesta tulee rankka päivä.?
Miehet poistuivat linnoituksen sisäosiin. Dolnir huokaisi raskaasti. Seitsemänsataa miestä puolustamassa linnoitusta kymmentätuhatta hyökkääjää vastaan. Onneksi linnoitus oli vahva. Se kestäisi niin kauan kuin puolustajat kestäisivät. Dolnir lähti kävelemään kohti Tildirin linnoituksen oluttupaa. Huomisesta tulisi todella rankka päivä.
***
Sotakoneita siirrettiin asemiin. Viisi valtavaa heittokonetta, kymmenen katapulttia ja kolme piiritystornia olivat valmiita. Sotilaat odottivat tiukoissa riveissä hyökkäyskäskyä.
Mendor katseli ratsunsa selästä sotilaitaan. Tuhat loistavan koulutuksen saanutta jalkamiestä. He olivat piirityksen ensimmäinen aalto.
Hän nyökkäsi joukkoa johtavalle upseerilla ja ratsasti rivien välistä komentopaikalle. ?Eteenpäin!?, hyökkäystä johtava upseeri karjaisi. Joukko-osasto lähti marssimaan kohti Tildirin muureja.
Mendor antoi merkin torvensoittajalle, joka antoi merkin heittokoneilla ja katapulteille. Heittokoneiden luona nousi ilmaan vihreä lippu. ?Musta lippu?, Mendor sanoi viestittäjälle. Hänen vieressään seisova mies nosti mustan lipun korkealle ilmaan.
Heittokoneet laukesivat. Valtavan kokoiset kivenjärkäleet lensivät laajassa kaaressa ilmaan. Yksi osui muuriin tekemättä suurta vahinkoa. Yksi murskasi vartiotornin ja yksi lensi muurien sisäpuolelle, jossa se rysähdyksestä ja huudoista päätellen teki aika pahaa jälkeä.
Sotilaat alkoivat saada niskaansa nuolia, joilta he suojautuivat kilpiensä avulla. Jokunen kaatui, mutta he etenivät vääjäämättömästi kohti porttia.
?Sininen lippu?, Mendor sanoi. Sinine lippu nousi. Katapultit sinkosivat liekehtiviä heinäpaaleja linnoitukseen. Sankat savupatsaat kohosivat linnoituksesta.
Sotilaat olivat päässeet portille. Muurinmurtaja tuotiin rivistön keskestä ja rautavahvisteisen portin takominen alkoi. ?Musta lippu?, Mendor käski. Järkäleet lensivät uudelleen kohti muuria. Kaksi vartiotornia sai pahoja vaurioita kolmannen kiven pyyhkäistessä kymmenkunta sotilasta muurinharjalta.
?Vetäytykää?, Mendor sanoi. Torvensoittaja soitti merkin ja hyökkäysjoukko lähti vetäytymään hyvässä järjestyksessä. ?Vahvistakaa asemat ja hoitakaa haavoittuneet?, Mendor sanoi. Haluan nuo kaksi rakenteilla olevaa heittokonetta käyttökuntoon ylihuomiseksi?. Huoltoupseeri nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Mendor lähti kävelemään kohti äskeisen hyökkäyksen tehneen osaston majapaikkaa kohti.
***
?Viisikymmentä haavoittunutta?, sotilas sanoi. ?Ja kaksitoista kuollutta?.
Dolnir nyökkäsi. ?Hoitakaa haavoittuneet ja haudatkaa kuolleet?, hän vastasi. ?Valmistautukaa yötä ja huomista varten ja?no kyllä te tiedätte?. Sotilas teki kunniaa ja poistui täyttämään käskyjä.
Dolnir istahti suihkulähteen reunalle. Hän haukotteli syvään miettien mitä huominen toisi tullessaan.
***
Mendor kaapi leivänpalalla viimeiset rippeet keitostaan. Hän vei puisen ruokakupin keittiöteltalle ja antoi sen pestäväksi. Juteltuaan hetken kokin kanssa muonalähetyksistä, hän käveli leirin pohjoisosaan, jonne oli leiriytynyt joukkueellinen dersaatteja.
Vartiosotilaat tekivät kunniaa hänen kävellessään kapteeni Zeldorin telttaan. Mendorin astuessa sisään Zeldor nousi ripeästi ylös puisen pöydän äärestä, jossa hän oli syönyt illallista. Mendor viittasi hänet istumaan ja istuutui itsekin.
Zeldor kaatoi Mendorille pikarillisen viiniä yksinkertaisesta karahvista. Mendor nosti pikarin huulilleen nauttien viileän viinin täyteläisestä mausta.
?Tänään onnistuimme hyvin?, Mendor totesi.
?Aivan, herrani?, Zeldor vastasi. ?Kuinka etenemme??
?Iskemme ylihuomenna muureja vastaan heittokonein?, Mendor vastasi siemaisten viiniä. ?Harvennamme heidän sotavoimaansa parin päivän ajan ja iskemme sitten portit auki ja valloitamme linnakkeen. Tämä tarkoittaa, että te syöksytte linnoitukseen jalkaväen edellä.?
Zeldor nyökkäsi. ?Minne etenemme linnoituksen jälkeen herrani??
Mendor oli hetken hiljaa. ?Marssimme kohti eteläistä Hasaduria?, hän vastasi. ?Tynderinmeren ja Halgirin vuoriston välinen alue on oltava hallussamme syyspäivään mennessä.?
?Mutta siihen on vain yhdeksän kuukautta?, Zeldor sanoi hämmästyneenä. ?Emme ikinä ehdi.?
?Kyllä ehdimme?, kuului vastaus. ?Jalkaväki talloo linnoitukset ja dersaatit etenevät etulinjassa. Ainoan ongelman tuottaa pääkaupunki Genthus. Sen piirittämiseen kuluu aikaa. Mutta kiinnitetään nyt kaikki huomio tähän taisteluun. Sitten katsomme jatkoa?
Mendor nousi ja poistui teltasta. Hämmentynyt Zeldor jäi telttaan pohtimaan kuulemaansa ja juomaan viiniään.
***
Piirityksen kolmannen päivän taistelu oli ohi. Tildirin linnoitus oli yhä pystyssä vaikkakin sisäosat lähes tuhoutuneina ja muurit sortumispisteessä. Sitä puolusti enää kaksisataa miestä, mutta se oli yhä pystyssä.
Dolnir tarttui maassa makaavaan ruumiiseen. Hän nosti sen ja kantoi linnoituksen sisäpihalle kasattuun kasaan. Huomenna tämä olisi ohi. Muurit sortuisivat seuraavassa rynnäkössä eikä sotilaita ollut tarpeeksi pitämään vihollisia loitolla.
Dolnir huokaisi raskaasti ja lähti hakemaan uutta ruumista.
***
?Tiedätte mitä tehdä?, Mendor sanoi Zeldorille. ?Kun portti on auki syöksytte suoraan sisään. Raivaatte tienne sisäpihalle, käännytte ja palaatte tänne. Jalkaväki hoitaa viimeistelyn?
?Kyllä herrani?, Zeldor vastasi ja kääntyi puhumaan dersaateille. Mendor ei jäänyt kuuntelemaan puhetta. Hän ratsasti kohti komentopaikkaa.
***
Valtava kivenjärkäle iskeytyi portin yläosaan. Porttia ympäröivä muuri sortui ja valtavat kaksoisovet kaatuivat maahan.
?Muodostelmaan!?, Dolnir karjui. Sataviisikymmentä sotilasta ryhmittyivät murretun portin eteen. Keihäät työnnettiin eteen ja jäljellä olevat kaksikymmentä jousimiestä jäivät rivistön taakse.
Dolnir asteli miesten edessä arvioiden tilannetta. Hän kiskaisi miekan huotrastaan ja nosti sen ilmaan.
?Miehet!?, hän karjaisi. ?Aseveljeni. Nyt he tulevat. Me emme pysty pitämään heitä poissa tällä joukolla ja he saavat tämän linnoituksen. Mutta he eivät saa sitä halvalla! Jos kohtalomme on kaatua tänään, olkoon niin! Mutta tehkäämme siitä ikimuistettava. Sotilaani! Ystäväni! Veljeni! Kunniaan!?
Sotilaat nostivat aseitaan ilmaan. ?Dilnig Et heldu!?, Dolnir karjaisi.
?Et heldu!?, miehet vastasivat.
***
?Mitä he huutavat?, joku upseereista kysyi.
?Dilnig Et heldu?, Mendor vastasi. ?Kuolema ja kunnia. Vanhaa kieltä. Kauan sitten kadonnutta. He ovat urheita ja lujia. Soittakaa hyökkäysmerkki.?
Torvi törähti. Viisisataa dersaattia syöksyi kohti linnoituksen porttia. ?Järjestäkää jalkaväki valmiiksi?, Mendor käski. ?Alkakaa purkaa leiriä. Lähdemme liikkeelle heti kun tuo linnoitus on saatu pois tieltä?.
Mendor käänsi katseensa linnoitukseen. Dersaatit syöksyiät portista sisään. Kuului huutoja ja teräksen kalahtelua. Parin minuutin kuluttua dersaatit ryntäsivät ulos linnoituksesta ja laukkasivat kohti leiriä.
?Lähettäkää jalkaväki?, Mendor sanoi. Torvi törähti. Viidensadan vahvuinen joukko-osasto lähti marssimaan kohti linnoitusta. Mendor hyppäsi hevosensa selkään ja lähti kulkemaan kevyttä laukkaa kohti linnoitusta.
Hän ratsasti kävelyvauhtia ja saapui linnoitukseen jalkaväen saatua työn päätökseen. Linnoitus oli murskana. Rakennukset olivat joko murskautuneet tai palaneet. Ruumiita oli kaikkialla.
Mendor jätti ratsunsa sisäpihalle ja asteli kymmenen vihollisvangin luokse. Heitä vartioivat sotilaat tekivät kunniaa Mendorin saapuessa.
?Jäikö upseereita eloon??, hän kysyi.
?Yksi?, vartiosotilas vastasi tönäisten yhtä vangeista keihään varrella. ?Näyttäisi olevan linnoituksen komentaja?
Mendor kumartui miehen ylle. ?Viekää hänet kuulusteltavaksi?, Mendor sanoi. ?Tappakaa muut?
Sotilaat tekivät työtä käskettyä. Mendor lähti kävelemään kohti ratsuaan.
?Tänään linnoitus, huomenna koko maailma?, hän kuiskasi.
***
Hasadurin keisari El?Zandah oli ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen kiinnostunut keisarikunnan sotavoimien istunnosta. Syynä oli yksinkertaisesti se, että hänen valtakuntaansa oli ajautunut täysimittaiseen sotaan.
?Vihollisia on luultavasti noin kaksisataatuhatta?, sanoi noin kolmekymmentävuotias kenraali Nalkah, joka oli nimetty Hasadurin sotajoukkojen johtajaksi Tuldorin kaatumisen jälkeen. ?Kuten kaikki tiedämme, he valtasivat Tildirin rajalinnoituksen viikko sitten ja ovat edenneet viisikymmentä kilometriä etelään. He ovat olleet leirissä siellä kolme päivää. Toistaiseksi meillä ei ole tietoja armeijan motiiveista tai johtajasta?
?Miten menettelemme?? kysyi joku upseereista.
?Vihollisella on yksi jalkaväkiyksikkö idässä, hieman kauempana muusta joukosta?, Nalkah vastasi. ?Teemme yllätyshyökkäyksen piakkoin. Viikon kuluttua saapuu ratsuväkeä Fersenistä, joten voimme alkaa suunnittelemaan tehokkaita puolustustoimia. Vahvistamme luonnollisesti myös pääkaupunkia ja tuomme tänne hieman reservijoukkoja.?
?Entäpä vihollisen huoltolinjat?? kysyi joku nuori kapteeni. ?Missä ne kulkevat ja onko mahdollista saada niitä katkaistuiksi??
?Meillä ei ole tietoja heidän huoltolinjoistaan?, Nalkah vastasi. ?Yritämme saada ne selville ja katsomme sitten mitä voimme tehdä.?
Kapteeni nyökkäsi ja syventyi karttoihin. El?Zandah nosti katseensa edessään olevista raportista.
?Kuka tuota armeijaa johtaa??, hän kysyi. ?Mistä he tulevat ja mitä he haluavat? Miksemme käy neuvotteluja??
Nalkah käänsi katseensa keisariin. ?Me olemme lähettäneet neuvottelijan heidän pääleiriinsä, teidän korkeutenne?, hän vastasi. ?Saamme tiedon neuvottelujen tuloksesta huomenna tai ylihuomenna.?
El?Zandah nyökkäsi. Nalkah kokosi paperinsa. ?Siinä oli varmaan kaikki?, kenraali sanoi. ?Jos sallitte, palaisimme nyt töihimme??
Keisari nyökkäsi. ?Kokous on päättynyt.?
***
Se on neuvottelija?, Zeldor sanoi. ?Miten toimimme, herrani??
Mendor katseli puolen kilometrin päässä näkyviä miehiä, joista yksi kantoi valkoista lippua.
?Minä menen?, hän vastasi. ?Yksin.?
Zeldor kohautti harteitaan, vaikka vaikuttikin vastahakoiselta päästämään herransa menemään ilman saattuetta.
Mendor nousi hevosensa selkään ja ratsasti kohti miehiä. Saapuessaan lähemmäksi hän veti viittansa hupun kasvojensa peitoksi. Hän saisi edun, kun paljastaisi kasvonsa ja saisi siten vastapuolen neuvottelijan epätasapainoon.
Hän pysäytti hevosensa muutaman metrin päähän miehistä, joita oli yhtensä kuusi. Viisi heistä perääntyi jonkin matkaa, lippua kantavan jäädessä paikoilleen.
Valkoiseen kaapuun pukeutunut mies nosti kätensä tervehdykseksi. ?Minä olen Hasadurin lähettämä neuvottelija?, mies sanoi. ?Nimeni on??
?Minä tunnen sinut, Dersak?, Mendor keskeytti. ?Mitä asiaa??
Dersak tuijotti Mendoria. ?Haluamme saada tietää hyökkäyksen syyn ja kuka hyökkää?, Dersak vastasi. ?Lisäksi ehdotamme aselepoa ja rauhanneuvotteluja. Ja mistä te tunnette minut??
Mendor nauroi ivallisesti ja heilautti hupun päästään. Dersak tuijotti Mendoria silminnähden järkyttyneenä. ?Aivan niin, Dersak, minä tässä olen?, Mendor sanoi pelottavan hiljaisella äänellä. ?Mendor Hadal. Minä johdan tätä armeijaa Chebe-Iirin ruhtinaskunnan nimissä. Hyökkäyksen syynä on saada tämä maa meidän hallintaamme. Jos keisarikunta antautuu, liittää maansa suosiolla Chebe-Iiriin ja antaa armeijansa käyttöömme suosiolla, lupaan puhua ruhtinaalle itsehallintonne puolesta. Oliko muuta??
?Me- Mendor!? Dersak änkytti. ?Mu- mutta tämä on sinun kotimaasi! Nämä ovat sinun maanmiehiäsi!?
Mendor katseli Dersakia ivallisesti ja kiskaisi miekkansa esiin ja osoitti sen kärjellä miehen rintaa. ?Se ei merkitse mitään, Dersak?, hän vastasi. ?Se ei merkitse yhtikäs mitään.?
?Mutta tuo miekka on tehty tämän maan raudasta. Se on taottu tämän maan tulissa. Siihen on vuodatettu tämän maan mahtia?, Dersak sanoi kauhistuneella äänellä. ? Kuinka sinä saatat vuodattaa sillä tämän maan verta? Olet vannonut suojelevasi tätä maata.?
?En vuodata maan verta, vaan sen hallitsijoiden. Aivan, Dersak, minä vannoin valan?, Mendor vastasi. ?Kymmenen vuotta minä suojelin tätä maata ja sen kansaa. Vuodatin vertani sen puolesta. Löin maahan sen viholliset. Mutta miten se vaivannäkö palkittiin? Kolme vuotta sitten sain palkakseni kaikista palvelusvuosistani vain vihaa päälleni ja tuskaa harteilleni. Sinä olit siellä silloin Dersak. Sinä tiedät.?
Dersak painoi vaivautuneena katseensa alas. ?Vihasi on oikeutettua?, hän sanoi hiljaa. ?Mutta se, että tapat vihasi varjolla tuhansia, ei ole. Sinulla ei ole minkäänlaista oikeutta??
?Hiljaa!?, Mendor ärähti. ?Tapan vain ne, jotka vastustavat minua. Se pikkukylä siellä rajalla oli vain varoitus, mitä tulee tapahtumaan kaikille minua vastustaville. Tarkoitukseni ei ole valloittaa autiomaata. Sinä palaat nyt Genthusiin. Kerro sille keikarimaiselle narrikeisari El?Zandahille mainitsemani ehto, joka saattaa säästää hänen henkensä ? joskaan ei asemaansa. Tämän jälkeen kiiruhdat varmaankin temppeliin, joten sano samalla ylipapille, että minä tulen jonakin päivänä ja tapan hänet ? hyvin hitaasti ja tuskallisesti.?
Dersak katsoi Mendoria silmät pyöreinä. ?Mutta ylipappi Haman on veljesi!? hän huudahti tukahtuneella äänellä.
?Minulla ei ole veljeä?, kuului vastaus.
//Mistä nuo kysymysmerkit tulivat?
Siinä pitäisi olla lainausmerkit...
Jatkoa tulee sitten kun jaksan kirjoittaa.
***
LIEKKIEN LOIMU
***
Hän oli tullut tundralta. Sen enempää kukaan kyläläisistä ei oikeastaan tiennyt. Villeimmät huhut väittivät hänen tulleen Shend-Vuinin takaisista maista. Tällaiset huhut tosin sivuutettiin olankohautuksella. Kuka nyt olisi voinut kulkea elävänä Shend-Vuinin yli?
Mies oli kylässä jo viidettä päivää. Hän oli yöpynyt majatalossa ja oli vain muutaman kerran näyttäytynyt ulkona. Parempi näin, oli yleinen mielipide. Miehen synkkä olemus ei oikein sopinut vilkkaan kylän arkeen. Tuona sumuisena viidennen päivän aamuna majatalon salin ollessa täynnä kyläläisiä, tuo mystinen muukalainen astui saliin. Varsin meluisa sali hiljeni nopeasti kun mies asteli hitaasti alas portaita. Epäluuloiset ja varsin pelokkaat katseet seurasivat miestä tämän kävellessä tiskin luokse.
Baarimikko nielaisi ja asteli miehen luokse. Hän katsoi suoraan mustakaapuisen miehen hupun syvyyksin, jossa näkyivät vain punaisena loimuavat silmät ja epämääräiset kasvonpiirteet, joita reunustivat pitkät, valkoiset hiukset.
?Mi- mitä saisi olla herra?? baarimikko änkytti. ?Viiniä ja leipää? kuului ääni hupun syvyyksistä. Kalsean ja jääkylmän äänen kuullessaan baarimikko nielaisi uudestaan, nyökkäsi ja poistui keittiöön.
Mies kääntyi saliin päin ja katseli ympärilleen. Jokainen salissa olija käänsi katseensa hyvin nopeasti. Mies käveli salin halki kauimmaiseen nurkkapöytään. Hän istui pöydän ääreen ja kaivoi kaapunsa taskusta piipun ja rasian. Rasiasta hän kaivoi hieman piipputupakkaa, jonka hän työnsi piippuunsa. Ilman mitään näkyvää tulta alkoi piippu kytemään ja hetken kuluttua mies puhalteli huppunsa syvyyksistä savurenkaita.
Hetken kuluttua saapui pelokkaan näköinen tarjoilijatyttö mukanaan pieni korillinen leipää, viinikarahvi ja pilari. Tyttö laski ne tärisevin käsin pöydälle. ?Ka- kaksi kuparilanttia herra?, hän sanoi epävarmalla äänellä.
Mies kaivoi taskustaan pyydetyn summan ja antoi sen tytölle, joka poistui ripein askelin tiskin taakse.
Majatalon asiakkaat loivat häneen tuon tuosta vaivihkaisia silmäyksiä ja muutaman minuutin kuluttua oli salin tunnelma latistunut nähtävästi.
Kukaan ei ollut pahoillaan kun mies syötyään ja juotuaan poistui ylös huoneeseensa.
***
Seuraavana yönä mies juoksi ripein askelin kylän pohjoispuolelle. Tällä kertaa hän oli pukeutunut hupulliseen viittaan, jonka alla hän kantoi rengaspaitaa. Huotrassa hänellä oli pitkä miekka, jonka koristelematon kahva hohti kuunvalossa.
Juostuaan pari kilometriä hän pysähtyi korkeahkon kallion huipulle. Kaukana taivaanrannassa häämötti Shend-Vuinin sumut. Mies katseli taivaanrantaa kaipaavasti ja muisteli paikkaa, joka oli ollut hänen kotinsa yli kolme vuotta.
Turhautuneena hän ravisti ajatukset pois mielestään. Nyt ei ollut aika muisteloille. Työ oli kesken. Pimeydessä välähti vihreä valo. Mies nosti kätensä ja siitä leimahti sininen valo.
Pian alkoi kuulua hevosten kavioiden kopsetta niiden juostessa häntä kohti. Pimeydestä syöksyi lähes kolmensadan miehen vahvuinen ratsuväkijoukko, joka ryhmittyi hänen eteensä kallion alapuolelle.
Yksi ratsumiehistä hyppäsi hevosensa selästä ja astui eteenpäin. ?Herrani!?, hän sanoi. ?Tässä me olemme. Kaksi ja puoli sataa dersaattia niin kuin pyysitte?
Mies nyökkäsi hyväksyvästi ja asteli polkua pitkin alas. ?Hyvää työtä kapteeni Zeldor?, hän sanoi ja laski huppunsa. Miehen pitkät, valkoiset hiukset liehuivat tuulessa. ?Miehet!?, hän karjaisi kiskaisten miekan huotrastaan ja nostaen sen korkealle ilmaan. ?Tänä yönä se alkaa! Tänä yönä matka kunniaan alkaa. Teillä on kunnia olla etujoukkona. Joukkona joka syöksyy varsinaisen armeijan edellä kylväen kauhun siemenen ihmisiin. Täältä me aloitamme! Saatte varttitunnin aikaa valmistautumiseen.?
Miehet eivät vastanneet. Heidän ei tarvinnut. He olivat eliittiä ja heidän johtajansa tiesi heidän ymmärtäneen. Mies käveli kapteeni Zeldorin luokse, joka tarkasti hevostaan.
?Herrani?, kapteeni sanoi ja taivutti hivenen päätään. ?Haluan teidän jakautuvan kahteen joukkueeseen?, mies sanoi. ?Toinen joukkue syöksyy kylän läpi toisen kiertäessä pohjoisen kautta toiselle puolelle. Tämän joukkueen tulee varmistaa kylän ympäristö viiden kilometrin säteeltä. Vartioasema puolen kilometrin välein?
Kapteeni nyökkäsi. ?Minulla on teille lähetys?, hän sanoi vetäen satulalaukustaan kirjeen, jonka hän ojensi herralleen. Mies nyökkäsi kiitokseksi ja katsoi kuorta.
Chebe-Iirin armeijan ylikomentaja Mendor Hadalille.
Saadessanne tämän viestin on armeija ylittänyt Shend-Vuinin ja kulkee hyvää vauhtia kohti etelää kohti teitä. Muistakaa aikaisemmin annetut käskyt ja lisätkää niihin seuraavat:
1. Ei vankeja, elleivät ne ole hankkeen onnistumisen kannalta välttämättömiä
2. Jättäkää viidensadan miehen vahvuinen yksikkö partioimaan pohjoisrajaa
3. Itäinen Hasadur on kukistettava syyspäivään mennessä
Näitä ja edellisiä käskyjä noudattaessanne kaiken pitäisi sujua suunnitelman mukaan.
Teille parhainta sotaonnea toivottaen Chebe-Iirin ruhtinas Akladus I.
Mendor taitteli kirjeen ja sujautti sen taskuunsa. Hän haroi valkoisia hiuksiaan kävellessään rivistön eteen. ?Onko suunnitelma selvä miehet!??, Mendor kysyi kovalla äänellä saaden vastaukseksi hyväskyvän mylväisyn kahdesta sadasta suusta. Mendor hymyili tyytyväisenä kävellessään takaisin kallion huipulle, josta oli hyvä näkyvyys kylään.
Hän nosti miekkansa ilmaan. ?Kohti kunniaa miehet!?, hän karjaisi alapuolellaan oleville sotureille. Ilman turhia karjumisia puolet sotureista kannusti hevosensa laukkaan. Tanner täristen he syöksyivät kohti uinuvaa kylää aseet tanassa.
Mendor hymyili häijyä hymyä lähtiessään kävelemään kohti kylää.
?Nyt se alkaa?, hän kuiskasi
***
Ruumiit oli koottu kolmeen pinoon kylän ulkopuolelle. Sotilaat kaatoivat niiden päälle öljyä ja sytyttivät kasat tuleen. Musta savupatsas kohosi yläilmoihin levittäen mukanaan palaneen lihan löyhkää.
Mendor asteli ympäri kylää tarkastaen miestensä työskentelyä. Nopein ja varmoin ottein sotilaat tyhjensivät talot kaikesta minkä irti saivat ja veivät ne varastoteltalle. Yksikään mies ei ottanut edes kuparilanttia omaan taskuunsa, minkä Mendor pisti tyytyväisenä merkille. Kovasta koulutuksesta näytti olevan vain hyötyä.
Kun talot oli saatu tyhjiksi, alkoivat miehet pystyttää leiriä ja vartioasemia. Puolenpäivän aikaan kylään ratsasti viisisataa dersaattia lisää. Mendor asteli joukon johtajan luokse.
Nähdessään Mendorin ratsumies hyppäsi alas hevosensa selästä ja kumarsi kunnioittavasti. ?Herrani Hadal?, hän sanoi. ?Olemme tulleet armeijan edellä vahvistamaan asemianne ja ilmoittamaan, että armeija saapuu huomisen puolenpäivän aikana?.
Mendor nyökkäsi. ?Kiitän kapteeni?, hän vastasi. ?Leiriytykää kylän itäpuolella sijaitsevalle pellolle. Järjestäkää vartiovuorot ja olkaa valmiita nopeaan lähtöön?
Kapteeni nyökkäsi. ?Asia selvä herrani? Hän nousi ratsunsa selkään ja johti miehensä kohti heille määrättyä paikkaa. Mendor katseli hyväksyvin ilmein joukon perään. Hän oli ylpeä dersaateistaan, joita hän oli kouluttanut viimeiset kaksi vuotta. Näiden lähes tuhannen dersaatin lisäksi oli tulossa vielä toinen tuhat ja niiden vahvistukseksi vielä Chebe-Iirin kahden miljoonan miehen vahvuinen armeija. Hän hymyili häijysti lähtiessään kävelemään pohjoista kohti. Tästä sodasta tulisi varsin nautittava.
Mendor saapui tutun kallion laelle. Kaukana horisontissa hän näki tummana vellovan sotilaiden meren, joka lähestyi tasaista vauhtia. Mendor kääri paksua turkisviittaa tiukemmin ympärilleen suojaksi purevaa viimaa vastaan. mitä nopeammin hän pääsisi etenemään kohti etelää sitä parempi.
Kiroten pohjoisen ilmastoa hän kääntyi ja asteli takaisin kylään.
***
Hasadurin keisari Adel El?Zandah oli varsin huonolla tuulella. Syynä ei ollut se, että hän oli juuri saanut tiedon kymmenestä kylästä, jotka toistaiseksi tuntematon armeija oli tuhonnut. Syynä oli se, että hänen aamiaismunissaan oli liikaa suolaa.
Keisari El?Zandahilla oli maine pahimmanlaatuisena hienostelijana. Joku olisi saattanut loukkaantua hieman kyseenalaisesta kunniasta, mutta El?Zandah piti siitä. Juuri nyt hänen tapojaan oli loukattu ja sen saisi hänen henkilökohtainen kokki tuntea nahoissaan.
El?Zandah söi aamiaisensa loppuun nyrpein mielin. Hän nousi kullalla ja timanteilla koristelun pöytänsä äärestä ja veti ylleen päivävaatteensa joiden arvo ylitti keksikokoisen valtion vuosittaiset tulot. Saatuaan vaatteet ylleen hän poistui hoitamaan keisarin päivittäisiä velvollisuuksia.
?Tärkeintä on saada tietää ketä se armeija palvelee ja paljonko heitä on?. Puhuja oli keski-ikäinen armeijan komentaja Tuldor. ?Meidän on myös ryhdyttävä vastatoimiin mitä pikimmin?
El?Zandah nyökkäsi hajamielisesti. Häntä ei ihmeemmin kiinnostanut sotilaalliset hienoudet. Hän antoi kenraaleiden tehdä päätökset ja hyväksyi ne muodon vuoksi. Samasta syystä hän oli tässäkin neuvonpidossa. Vain muodon vuoksi.
?Pohjoisin kylä tuhottiin kolme viikkoa sitten?, Tuldor jatkoi. ?Kahden viikon aikana on tuhottu yhdeksän kylää ja kymmeniä maatiloja. Yhteensä tuhatviisisataa talonpoikaa on saanut surmansa. Tildirin varuskunta on pyytänyt lisäjoukkoja voidakseen käydä vastahyökkäykseen. Ajattelimme lähettää heille Neljä rykmenttiä keihäsmiehiä. Oleteko samaa mieltä teidän korkeutenne??
El?Zandah heilautti kättään hyväksyvästi haluttomana jatkamaan kokousta. Kohta olisi keksipäivän kylvyn aika ja siitä hän ei missään tapauksessa myöhästyisi. ?Kiitoksia teidän korkeutenne?, Tuldor vastasi. ?Nyt töihin hyvät herrat. Meillä on taistelu käytävänä?.
El?Zandah nousi ja niin tekivät myös parikymmentä pyöreän kokouspöydän ääressä istunutta armeijan upseeria. Keisari poistui huoneesta upseerit perässään.
Kenraali Tuldor pudisti päätään ajatellen heidän hölmöä keisariaan. Sitten hän kokosi paperinsa ja poistui kokoushuoneesta.
***
Satatuhatta ratsumiestä oli ryhmittynyt rivistöiksi kukkulan laelle. Alhaalla oli vastassa ainakin saman verran keihäin ja jousin aseistautuneita jalkamiehiä. Mendor katseli ratsunsa selästä alapuolista näkymää. Hasadurin sotilaat olivat kurinalaista joukkoa ja heitä oli enemmän, mutta taitojensa puolesta Mendorin armeija peittosi heidät mennen tullen.
Hänen takanaan odotti satatuhatta Chebe-Iirin armeijan ratsumiestä hyökkäyskäskyä. Mendor kiskaisi miekkansa esiin ja kohotti sen ilmaan.
?Miehet!?, hän karjaisi äänellä joka kantautui rivistöjen perukoille asti. ?Meillä on edessämme ensimmäinen oikea taistelu. Tästä alkaa oikea sota. tuon mitättömän muurahaisjoukon takaa löydämme suuria kaupunkeja, jotka ovat pullollaan ryöstettävää. Sieltä löydämme myös lisää mitättömiä muurahaisia miekkojemme ruuaksi. Siellä meitä odottaa suuret voitot. Siellä meitä odottaa kunnia. Käykää kanssani taisteluun! Tänä aamuna me aloitamme matkan kunniaan!?
Sadastatuhannesta kurkusta kantautui valtava mylväisy. Miehet nostivat keihäät ilmaan. ?Kunniaan!?, miehet karjuivat.
Mendor kääntyi kohti vihollisiaan. ?Hyökätkää!?, hän karjaisi kannustaen hevosensa laukkaan.
Tanner tärisi tuhansien kavioiden alla. Valtavan mylv nnän myötä armeija syöksyi alas kukkulan rinnettä kohti vihollisia.
***
?Valmiina!?, Tuldor karjaisi. Kolme metriä pitkät keihäät asetettiin tanaan kohti lähestyvää vihollista. Takarivistön jousimiehet jännittivät jousensa. ?Tähdätkää!?, Tuldor huusi. ?Tulta!?
Tuhat nuolta kohosi ilmaan laajassa kaaressa. Pian ne aloittivat syöksyn kohti hyökkäävää armeijaa.
Vain puolet nuolista osui. Tuldor ärjäisi pettyneenä. Hän nosti maasta oman keihäänsä ja liittyi riviin. Nyt oli liian myöhäistä uuteen yhteislaukaukseen. ?Valmiina!?, hän karjaisi uudelleen.
***
Etummaisina ratsastaneet iskeytyivät suoraan keihäisiin. Mendor iski miekallaan vatsaansa tavoitelleen keihään varren poikki ja iski vihollissotilaan pään poikki. Nopealla liikkeellä hän torjui uuden iskun ja kannusti hevostaan ruhjoen useita sotilaita hevosellaan.
?Eteenpäin!?, hän karjaisi. ?Iskekää rivistöjen läpi!?. Mendor heilautti uudelleen miekkaansa kannustaen hevostaan eteenpäin. Yhtäkkiä hänen hevosensa kaatui. Mendor suistui mutaiseen maahan ja ehti vain nipin napin torjumaan miekaniskun.
Nopealla liikkeellä hän ponkaisi ylös ja perääntyi muutaman askeleen. Häntä vastassa oli nähtävästi armeijan komentaja. Mendor kohotti miekkaansa ja kävi hyökkäykseen.
Kaikkialla taisteltiin. Keihäät pirstoutuivat ja miehet kuolivat ratsumiesten hyökkäyksen edellä. Tuldor taisteli henkensä edestä. Hänen vastustajansa oli taitava ja Tuldor sai käyttää kaiken taitonsa pelkästään puolustautumiseen.
Mendor iski uudelleen ja uudelleen. Jokainen hänen iskunsa väsytti Tuldoria, jonka liikkeet alkoivat jo hidastua. Lopulta Mendor kyllästyi leikkiin. Hän heilautti miekkansa kohti vihollisensa kaulaa.
Isku oli niin nopea, ettei Tuldor ehtinyt nostaa miekkaansa puolustukseen. Hänen päänsä tippui maahan ja vieri muutaman metrin päähän. Mendor kääntyi nopeasti ja nosti miekkansa torjumaan lähestyvän sotilaan hyökkäystä.
***
Ruumiita oli kymmeniä tuhansia. Sadastatuhannesta Hasadurin sotilaasta vain viisisataa oli päässyt pakoon. Hekin tosin vain siksi, että heidät päästettiin pakoon.
Mendor pyyhki verestä märän miekkansa kuolleen sotilaan viittaan. Hän katseli varsin tyytyväisenä taistelukenttää. Hänen armeijansa tappiot olivat vähäisiä verrattuna vihollisen tappioihin. Yksi Chebe-Iirin sotilas kahtakymmentä vihollista kohti. Halvalla myivät henkensä, Mendor ajatteli.
?Herra?, kuului kutsu hänen takaansa. Mendor kääntyi katsomaan nuorta kapteenia, joka teki kunniaa.
?Niin kapteeni??, Mendor vastasi työntäen miekkansa huotraan.
?Miehet ovat valmiita lähtemään liikkeelle, herrani?, kapteeni sanoi. ?Mikä on suuntamme ja kutsummeko lisäjoukkoja??
Mendor oli hetken vaiti. ?Lähettäkää ratsumiehet neljänteen leiriin?, hän sanoi sitten. ?He jäävät sinne odottamaan lisäkäskyjä. Kutsukaa samalla kolmas jalkaväkidivisioona ja joukkue dersaatteja. Kahden päivämatkan päässä täältä on Tildirin varuskunta. Kaivautukaa asemiin sen edustalle ja valmistautukaa piiritykseen. Heikentäkää linnoitusta parin päivän ajan piirityskonein ja jousimiehin. Kun saavun dersaattien kanssa paikalle katsomme miten jatkamme. Onko selvä??
?Kyllä, herra?, kapteeni vastasi tehden kunniaa. Hän kääntyi jakamaan käskyjä sotilaille.
Mendor hyppäsi hevosensa selkään ja otti suunnan kohti komentopaikkaa.
***
?Vauhtia senkin löysät vätykset!? Kuumassa helteessä ahkeroivat miehet työskentelivät tosin jo kaikin voimin, joten puolustuksesta vastaava kapteeni Dolnir ärjyi lähinnä tavan vuoksi. Miehet tiesivät sen ja suhtautuivat siihen leikillä. Ei Dolnirkaan heille vakavissaan huutanut. Se oli lähinnä hänen ja hänen miestensä välinen vitsi.
Dolnir katseli tyytyväisenä työn tuloksia. Muurit oli vahvistettu ja katapultit rakennettu. Nyt miehet kantoivat katapultin ammuksia ja aseita linnoituksen pihalle. Dolnir ajatteli päivämatkan päässä olevaa armeijaa, joka lähestyi vääjäämättä. Vakoojat toivat tietoja kymmenentuhannen miehen jalkaväkiarmeijasta.
Miehet saivat työnsä valmiiksi. ?Hyvä työtä, miehet!? Dolnir kehui. ?Menkää nyt nukkumaan. Huomisesta tulee rankka päivä.?
Miehet poistuivat linnoituksen sisäosiin. Dolnir huokaisi raskaasti. Seitsemänsataa miestä puolustamassa linnoitusta kymmentätuhatta hyökkääjää vastaan. Onneksi linnoitus oli vahva. Se kestäisi niin kauan kuin puolustajat kestäisivät. Dolnir lähti kävelemään kohti Tildirin linnoituksen oluttupaa. Huomisesta tulisi todella rankka päivä.
***
Sotakoneita siirrettiin asemiin. Viisi valtavaa heittokonetta, kymmenen katapulttia ja kolme piiritystornia olivat valmiita. Sotilaat odottivat tiukoissa riveissä hyökkäyskäskyä.
Mendor katseli ratsunsa selästä sotilaitaan. Tuhat loistavan koulutuksen saanutta jalkamiestä. He olivat piirityksen ensimmäinen aalto.
Hän nyökkäsi joukkoa johtavalle upseerilla ja ratsasti rivien välistä komentopaikalle. ?Eteenpäin!?, hyökkäystä johtava upseeri karjaisi. Joukko-osasto lähti marssimaan kohti Tildirin muureja.
Mendor antoi merkin torvensoittajalle, joka antoi merkin heittokoneilla ja katapulteille. Heittokoneiden luona nousi ilmaan vihreä lippu. ?Musta lippu?, Mendor sanoi viestittäjälle. Hänen vieressään seisova mies nosti mustan lipun korkealle ilmaan.
Heittokoneet laukesivat. Valtavan kokoiset kivenjärkäleet lensivät laajassa kaaressa ilmaan. Yksi osui muuriin tekemättä suurta vahinkoa. Yksi murskasi vartiotornin ja yksi lensi muurien sisäpuolelle, jossa se rysähdyksestä ja huudoista päätellen teki aika pahaa jälkeä.
Sotilaat alkoivat saada niskaansa nuolia, joilta he suojautuivat kilpiensä avulla. Jokunen kaatui, mutta he etenivät vääjäämättömästi kohti porttia.
?Sininen lippu?, Mendor sanoi. Sinine lippu nousi. Katapultit sinkosivat liekehtiviä heinäpaaleja linnoitukseen. Sankat savupatsaat kohosivat linnoituksesta.
Sotilaat olivat päässeet portille. Muurinmurtaja tuotiin rivistön keskestä ja rautavahvisteisen portin takominen alkoi. ?Musta lippu?, Mendor käski. Järkäleet lensivät uudelleen kohti muuria. Kaksi vartiotornia sai pahoja vaurioita kolmannen kiven pyyhkäistessä kymmenkunta sotilasta muurinharjalta.
?Vetäytykää?, Mendor sanoi. Torvensoittaja soitti merkin ja hyökkäysjoukko lähti vetäytymään hyvässä järjestyksessä. ?Vahvistakaa asemat ja hoitakaa haavoittuneet?, Mendor sanoi. Haluan nuo kaksi rakenteilla olevaa heittokonetta käyttökuntoon ylihuomiseksi?. Huoltoupseeri nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Mendor lähti kävelemään kohti äskeisen hyökkäyksen tehneen osaston majapaikkaa kohti.
***
?Viisikymmentä haavoittunutta?, sotilas sanoi. ?Ja kaksitoista kuollutta?.
Dolnir nyökkäsi. ?Hoitakaa haavoittuneet ja haudatkaa kuolleet?, hän vastasi. ?Valmistautukaa yötä ja huomista varten ja?no kyllä te tiedätte?. Sotilas teki kunniaa ja poistui täyttämään käskyjä.
Dolnir istahti suihkulähteen reunalle. Hän haukotteli syvään miettien mitä huominen toisi tullessaan.
***
Mendor kaapi leivänpalalla viimeiset rippeet keitostaan. Hän vei puisen ruokakupin keittiöteltalle ja antoi sen pestäväksi. Juteltuaan hetken kokin kanssa muonalähetyksistä, hän käveli leirin pohjoisosaan, jonne oli leiriytynyt joukkueellinen dersaatteja.
Vartiosotilaat tekivät kunniaa hänen kävellessään kapteeni Zeldorin telttaan. Mendorin astuessa sisään Zeldor nousi ripeästi ylös puisen pöydän äärestä, jossa hän oli syönyt illallista. Mendor viittasi hänet istumaan ja istuutui itsekin.
Zeldor kaatoi Mendorille pikarillisen viiniä yksinkertaisesta karahvista. Mendor nosti pikarin huulilleen nauttien viileän viinin täyteläisestä mausta.
?Tänään onnistuimme hyvin?, Mendor totesi.
?Aivan, herrani?, Zeldor vastasi. ?Kuinka etenemme??
?Iskemme ylihuomenna muureja vastaan heittokonein?, Mendor vastasi siemaisten viiniä. ?Harvennamme heidän sotavoimaansa parin päivän ajan ja iskemme sitten portit auki ja valloitamme linnakkeen. Tämä tarkoittaa, että te syöksytte linnoitukseen jalkaväen edellä.?
Zeldor nyökkäsi. ?Minne etenemme linnoituksen jälkeen herrani??
Mendor oli hetken hiljaa. ?Marssimme kohti eteläistä Hasaduria?, hän vastasi. ?Tynderinmeren ja Halgirin vuoriston välinen alue on oltava hallussamme syyspäivään mennessä.?
?Mutta siihen on vain yhdeksän kuukautta?, Zeldor sanoi hämmästyneenä. ?Emme ikinä ehdi.?
?Kyllä ehdimme?, kuului vastaus. ?Jalkaväki talloo linnoitukset ja dersaatit etenevät etulinjassa. Ainoan ongelman tuottaa pääkaupunki Genthus. Sen piirittämiseen kuluu aikaa. Mutta kiinnitetään nyt kaikki huomio tähän taisteluun. Sitten katsomme jatkoa?
Mendor nousi ja poistui teltasta. Hämmentynyt Zeldor jäi telttaan pohtimaan kuulemaansa ja juomaan viiniään.
***
Piirityksen kolmannen päivän taistelu oli ohi. Tildirin linnoitus oli yhä pystyssä vaikkakin sisäosat lähes tuhoutuneina ja muurit sortumispisteessä. Sitä puolusti enää kaksisataa miestä, mutta se oli yhä pystyssä.
Dolnir tarttui maassa makaavaan ruumiiseen. Hän nosti sen ja kantoi linnoituksen sisäpihalle kasattuun kasaan. Huomenna tämä olisi ohi. Muurit sortuisivat seuraavassa rynnäkössä eikä sotilaita ollut tarpeeksi pitämään vihollisia loitolla.
Dolnir huokaisi raskaasti ja lähti hakemaan uutta ruumista.
***
?Tiedätte mitä tehdä?, Mendor sanoi Zeldorille. ?Kun portti on auki syöksytte suoraan sisään. Raivaatte tienne sisäpihalle, käännytte ja palaatte tänne. Jalkaväki hoitaa viimeistelyn?
?Kyllä herrani?, Zeldor vastasi ja kääntyi puhumaan dersaateille. Mendor ei jäänyt kuuntelemaan puhetta. Hän ratsasti kohti komentopaikkaa.
***
Valtava kivenjärkäle iskeytyi portin yläosaan. Porttia ympäröivä muuri sortui ja valtavat kaksoisovet kaatuivat maahan.
?Muodostelmaan!?, Dolnir karjui. Sataviisikymmentä sotilasta ryhmittyivät murretun portin eteen. Keihäät työnnettiin eteen ja jäljellä olevat kaksikymmentä jousimiestä jäivät rivistön taakse.
Dolnir asteli miesten edessä arvioiden tilannetta. Hän kiskaisi miekan huotrastaan ja nosti sen ilmaan.
?Miehet!?, hän karjaisi. ?Aseveljeni. Nyt he tulevat. Me emme pysty pitämään heitä poissa tällä joukolla ja he saavat tämän linnoituksen. Mutta he eivät saa sitä halvalla! Jos kohtalomme on kaatua tänään, olkoon niin! Mutta tehkäämme siitä ikimuistettava. Sotilaani! Ystäväni! Veljeni! Kunniaan!?
Sotilaat nostivat aseitaan ilmaan. ?Dilnig Et heldu!?, Dolnir karjaisi.
?Et heldu!?, miehet vastasivat.
***
?Mitä he huutavat?, joku upseereista kysyi.
?Dilnig Et heldu?, Mendor vastasi. ?Kuolema ja kunnia. Vanhaa kieltä. Kauan sitten kadonnutta. He ovat urheita ja lujia. Soittakaa hyökkäysmerkki.?
Torvi törähti. Viisisataa dersaattia syöksyi kohti linnoituksen porttia. ?Järjestäkää jalkaväki valmiiksi?, Mendor käski. ?Alkakaa purkaa leiriä. Lähdemme liikkeelle heti kun tuo linnoitus on saatu pois tieltä?.
Mendor käänsi katseensa linnoitukseen. Dersaatit syöksyiät portista sisään. Kuului huutoja ja teräksen kalahtelua. Parin minuutin kuluttua dersaatit ryntäsivät ulos linnoituksesta ja laukkasivat kohti leiriä.
?Lähettäkää jalkaväki?, Mendor sanoi. Torvi törähti. Viidensadan vahvuinen joukko-osasto lähti marssimaan kohti linnoitusta. Mendor hyppäsi hevosensa selkään ja lähti kulkemaan kevyttä laukkaa kohti linnoitusta.
Hän ratsasti kävelyvauhtia ja saapui linnoitukseen jalkaväen saatua työn päätökseen. Linnoitus oli murskana. Rakennukset olivat joko murskautuneet tai palaneet. Ruumiita oli kaikkialla.
Mendor jätti ratsunsa sisäpihalle ja asteli kymmenen vihollisvangin luokse. Heitä vartioivat sotilaat tekivät kunniaa Mendorin saapuessa.
?Jäikö upseereita eloon??, hän kysyi.
?Yksi?, vartiosotilas vastasi tönäisten yhtä vangeista keihään varrella. ?Näyttäisi olevan linnoituksen komentaja?
Mendor kumartui miehen ylle. ?Viekää hänet kuulusteltavaksi?, Mendor sanoi. ?Tappakaa muut?
Sotilaat tekivät työtä käskettyä. Mendor lähti kävelemään kohti ratsuaan.
?Tänään linnoitus, huomenna koko maailma?, hän kuiskasi.
***
Hasadurin keisari El?Zandah oli ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen kiinnostunut keisarikunnan sotavoimien istunnosta. Syynä oli yksinkertaisesti se, että hänen valtakuntaansa oli ajautunut täysimittaiseen sotaan.
?Vihollisia on luultavasti noin kaksisataatuhatta?, sanoi noin kolmekymmentävuotias kenraali Nalkah, joka oli nimetty Hasadurin sotajoukkojen johtajaksi Tuldorin kaatumisen jälkeen. ?Kuten kaikki tiedämme, he valtasivat Tildirin rajalinnoituksen viikko sitten ja ovat edenneet viisikymmentä kilometriä etelään. He ovat olleet leirissä siellä kolme päivää. Toistaiseksi meillä ei ole tietoja armeijan motiiveista tai johtajasta?
?Miten menettelemme?? kysyi joku upseereista.
?Vihollisella on yksi jalkaväkiyksikkö idässä, hieman kauempana muusta joukosta?, Nalkah vastasi. ?Teemme yllätyshyökkäyksen piakkoin. Viikon kuluttua saapuu ratsuväkeä Fersenistä, joten voimme alkaa suunnittelemaan tehokkaita puolustustoimia. Vahvistamme luonnollisesti myös pääkaupunkia ja tuomme tänne hieman reservijoukkoja.?
?Entäpä vihollisen huoltolinjat?? kysyi joku nuori kapteeni. ?Missä ne kulkevat ja onko mahdollista saada niitä katkaistuiksi??
?Meillä ei ole tietoja heidän huoltolinjoistaan?, Nalkah vastasi. ?Yritämme saada ne selville ja katsomme sitten mitä voimme tehdä.?
Kapteeni nyökkäsi ja syventyi karttoihin. El?Zandah nosti katseensa edessään olevista raportista.
?Kuka tuota armeijaa johtaa??, hän kysyi. ?Mistä he tulevat ja mitä he haluavat? Miksemme käy neuvotteluja??
Nalkah käänsi katseensa keisariin. ?Me olemme lähettäneet neuvottelijan heidän pääleiriinsä, teidän korkeutenne?, hän vastasi. ?Saamme tiedon neuvottelujen tuloksesta huomenna tai ylihuomenna.?
El?Zandah nyökkäsi. Nalkah kokosi paperinsa. ?Siinä oli varmaan kaikki?, kenraali sanoi. ?Jos sallitte, palaisimme nyt töihimme??
Keisari nyökkäsi. ?Kokous on päättynyt.?
***
Se on neuvottelija?, Zeldor sanoi. ?Miten toimimme, herrani??
Mendor katseli puolen kilometrin päässä näkyviä miehiä, joista yksi kantoi valkoista lippua.
?Minä menen?, hän vastasi. ?Yksin.?
Zeldor kohautti harteitaan, vaikka vaikuttikin vastahakoiselta päästämään herransa menemään ilman saattuetta.
Mendor nousi hevosensa selkään ja ratsasti kohti miehiä. Saapuessaan lähemmäksi hän veti viittansa hupun kasvojensa peitoksi. Hän saisi edun, kun paljastaisi kasvonsa ja saisi siten vastapuolen neuvottelijan epätasapainoon.
Hän pysäytti hevosensa muutaman metrin päähän miehistä, joita oli yhtensä kuusi. Viisi heistä perääntyi jonkin matkaa, lippua kantavan jäädessä paikoilleen.
Valkoiseen kaapuun pukeutunut mies nosti kätensä tervehdykseksi. ?Minä olen Hasadurin lähettämä neuvottelija?, mies sanoi. ?Nimeni on??
?Minä tunnen sinut, Dersak?, Mendor keskeytti. ?Mitä asiaa??
Dersak tuijotti Mendoria. ?Haluamme saada tietää hyökkäyksen syyn ja kuka hyökkää?, Dersak vastasi. ?Lisäksi ehdotamme aselepoa ja rauhanneuvotteluja. Ja mistä te tunnette minut??
Mendor nauroi ivallisesti ja heilautti hupun päästään. Dersak tuijotti Mendoria silminnähden järkyttyneenä. ?Aivan niin, Dersak, minä tässä olen?, Mendor sanoi pelottavan hiljaisella äänellä. ?Mendor Hadal. Minä johdan tätä armeijaa Chebe-Iirin ruhtinaskunnan nimissä. Hyökkäyksen syynä on saada tämä maa meidän hallintaamme. Jos keisarikunta antautuu, liittää maansa suosiolla Chebe-Iiriin ja antaa armeijansa käyttöömme suosiolla, lupaan puhua ruhtinaalle itsehallintonne puolesta. Oliko muuta??
?Me- Mendor!? Dersak änkytti. ?Mu- mutta tämä on sinun kotimaasi! Nämä ovat sinun maanmiehiäsi!?
Mendor katseli Dersakia ivallisesti ja kiskaisi miekkansa esiin ja osoitti sen kärjellä miehen rintaa. ?Se ei merkitse mitään, Dersak?, hän vastasi. ?Se ei merkitse yhtikäs mitään.?
?Mutta tuo miekka on tehty tämän maan raudasta. Se on taottu tämän maan tulissa. Siihen on vuodatettu tämän maan mahtia?, Dersak sanoi kauhistuneella äänellä. ? Kuinka sinä saatat vuodattaa sillä tämän maan verta? Olet vannonut suojelevasi tätä maata.?
?En vuodata maan verta, vaan sen hallitsijoiden. Aivan, Dersak, minä vannoin valan?, Mendor vastasi. ?Kymmenen vuotta minä suojelin tätä maata ja sen kansaa. Vuodatin vertani sen puolesta. Löin maahan sen viholliset. Mutta miten se vaivannäkö palkittiin? Kolme vuotta sitten sain palkakseni kaikista palvelusvuosistani vain vihaa päälleni ja tuskaa harteilleni. Sinä olit siellä silloin Dersak. Sinä tiedät.?
Dersak painoi vaivautuneena katseensa alas. ?Vihasi on oikeutettua?, hän sanoi hiljaa. ?Mutta se, että tapat vihasi varjolla tuhansia, ei ole. Sinulla ei ole minkäänlaista oikeutta??
?Hiljaa!?, Mendor ärähti. ?Tapan vain ne, jotka vastustavat minua. Se pikkukylä siellä rajalla oli vain varoitus, mitä tulee tapahtumaan kaikille minua vastustaville. Tarkoitukseni ei ole valloittaa autiomaata. Sinä palaat nyt Genthusiin. Kerro sille keikarimaiselle narrikeisari El?Zandahille mainitsemani ehto, joka saattaa säästää hänen henkensä ? joskaan ei asemaansa. Tämän jälkeen kiiruhdat varmaankin temppeliin, joten sano samalla ylipapille, että minä tulen jonakin päivänä ja tapan hänet ? hyvin hitaasti ja tuskallisesti.?
Dersak katsoi Mendoria silmät pyöreinä. ?Mutta ylipappi Haman on veljesi!? hän huudahti tukahtuneella äänellä.
?Minulla ei ole veljeä?, kuului vastaus.
//Mistä nuo kysymysmerkit tulivat?
Siinä pitäisi olla lainausmerkit...