Runo Ystävälle

[Gabriel]

Vaeltajat yksinäiset allä tähtien,
yksin kuin kaikki muutkin olen mä,
eteenpäin kuljen loppuun asti aamutien,
yksinäinen taisit olla myös sä.

Valoa löytyy päässä mustan tunnelin,
aukea se päässä polun on,
yksin kaiken kuljen, saavutan ehkä rauhankin,
mutta yksin olen aina onneton.

Taakka sinimusta murheen painaa sydäntäin,
kyynelet virtaisivat, mut ehtyneit ovat,
huolen lämmin happo syövyttää sisimpäin,
huomaamattomasti pisarat veren katoavat.

Olen yksin, vailla ystävää rinnallain,
kunnes Sattuma polut yhteen ohjasi.
Nyt kävelet sä aina mun vierelläin,
luottamus suuri on, näytät mulle sielus' pohjasi.

Ja lohduttaa sua tahdon ma,
murheen taakan harteiltas poistaa.
Jos olos hyljätyksi joskus tunnet sinä,
muista, että aina välitän, minä.

Jos maailma taas kerran julmuuttaan osoittaa,
muista sinä hetkenä, ettet ole yksin.
Jos sielus' kipinän toivon kadottaa,
ja vaikket silloin olisikaan rauhallisin,
anna minun se sulle palauttaa.

Vierelläsi sinun olen minä ain',
läpi itkun murheen ja naurun riemun.
Sanoa ei tarvi mitään, hymyile vain,
puolestasi maailman läpi riehun.

Etäisyyksien päästäkin olen kanssasi, ystävä.
Kaukaisuuksien takaakin olen luonasi, ystävä.
"Kaunista on hiljaisuus,
vaan kauniimpaa on kaipaus."

Ja jos suru mieles taas joskus valtaa,
olen aina luonasi ja helpotan taakkaa kantaa.
Minä en tiedä seisovatko Taivaat takanain,
mutta rinnallasi tukemassa olen - ain'.

Läpi kyynelten ja kärsimysten kiirastulen,
murhettasi keventää minä haluan,
muista että minä aina kuuntelen,
ja suruasi lieventää tahdon vaan.

[Arwie]

Originally posted by Gabriel
Vaeltajat yksinäiset allä tähtien,


Hahaa, kirjoitusvirhe
:D

Tuo oli hyvä. Tykkäsin tyylistäsi, teki ihan tosissaan vaikutuksen, varsinkin kun se kerran on omistettu ystävälle. Joissain paikoin ehkä hieman tökki, esim tuo 'näytä mulle sielus' pohjasi' kuulosti vähän hassulta, mutta eihän keneltäkään voi odottaa täydellisyyttä? Tunnelma säilyi hyvin koko ajan ja luulen, että saavutit runossasi sen mitä tavoittelitkin. :)

[Moguta]

Tuo on ihana. Ja siitä huokuu, kuinka jokainen sana tulee suoraan sydämestä.

Ystävä, jolle runo on osoitettu, ilahtuu ja liikuttuu varmasti joka kerta sen lukiessaan.
Hän voi todella olla onnellinen ja kiitollinen, kun on kaltaisesi ystävä.

[absinthe]

(Psst, psst, ain-sanan jälkeen ei tule heittomerkkiä.)

Olihan se ihan mukava. Tosi suureellinen ja ihan jännä ja silleen ja kaikkee. Oikeasti halusin vaan sanoa tuosta heittomerkistä. :F