Baten Kaitos: Eternal Wings and the Lost Ocean

[Weirdo]

Eli jälleen uusi RPG tulossa Namcolta ja pelkästään 'Cubelle. Sitten linkit trailereihin (http://files.worthplaying.com/files/modules.php?name=Downloads&d_op=search&query=baten%20kaitos) ja kotisivulle (http://batenkaitos.namco.com/), joista en ole kumpaakaan vielä ehtinyt sen tarkemmin vilkaista mutta lupaavalta peli silti näyttää ja grafiikoita hehkutetaan parhaiksi mitä Cubella on tähän mennessä nähty.

Edittaan tähän vielä jotain tarkempaa tietoa sitten kun jaksan (ja ellei joku muu kerkiä ensin), mutta sen verran on todettava että Euroopan julkaisua ei ole vielä vahvistettu ja se luultavasti vahvistetaan vasta USAn julkaisun jälkeen - jos julkaistaan Euroopassa ollenkaan. Uskon kyllä että peli julkaistaan myös Euroopassa, tosin Namcon tuntien PAL-versio tulee vähintään puolivuotta NTSC-version jälkeen. Pyöreähkö veikkaus: ensi vuoden toinen neljännes.

E//no niin (tosin melko pinnallista juttua tiedossa)...

Monolith Soft on tämän pelin tuottaja (Namco julkaisija), joten siitä johtuvat vahvat heijastukset Chrono Crossiin, Xenogearsiin ja -sagoihin, joista kaksi viimeistä ovat Monolithin omia pelejä. Firma koostuu Squaren entisestä pelintekijöistä (ainakin osittain), ja on melko tuntematon Euroopassa, sillä firman nimekkäimmpiä pelejä, Xenosaga I:tä ja II:ta, ei ole julkaistu Euroopassa ja tuskin tullaan julkaisemaankaan. Vähän pelottaa, että pelin tekee sama firma joka on tehnyt Xenosagat, niitä kun haukutaan lyhyiksi ja liian elokuvamaisiksi peleiksi, joissa ei ole juurikaan pelattavaa. Firmalla on kuitenkin potentaalia, sillä sain sen käsityksen, että Monolithissä työskentelee henkilöitä joilla oli suuri osuus Xenogearsin ja Chrono Crossin tuottamisessa.

Mielenkiintoisin puoli pelissä lienee taistesysteemi, jonka perusteita en suoraan sanoen ole ymmärtänyt laisinkaan. Pelissä taistellaan erilaisilla korteilla ja korteista riippuen taistelussa on mahdollista käyttää erilaisia höykkääviä ja puolustavia iskuja. Levelit eivät nouse automaattisesti, vaan kokemuspisteet kasaantuvat AD&D -tyyliin ja Levelin nostaakseen on käytävä kirkossa (tai miksikän sen kukin haluaa mieltää), jossa sitten on mahdollista päivittää hahmoja. Taistelu toimii täysin korttien varassa; jopa rahakin on hankittava korttien avulla, eli ottamalla kuvia eräänlaisilla kamerakorteilla ja sitten myymällä niillä ottamat kuvat kaupungeissa. Kyllä korttisysteemissä oli paljon muitakin ihmeellisiä ominaisuuksia, mutta kuten aimemmin jo sanoin, homman toimivuutta on todella vaikea käsittää pelkästään tekstin perusteella.

Yritystä todellakin löytyy, sillä korttisysteemin lisäksi pelimaailma on kanssa sieltä kummallisimmasta päästä. Kuten pelin (lisä)nimi jo osittain siihen viittaa, pelimaailmaa koostuu liejuvista saarista ja maan ja meren olemassaolo elää enää muistossa kun ihmiset ovat muuttaneet viettämään luksuselämää leijuville saarilleen. Aika outo ja uudenlainen asetelma, joka, ainakin minun mielestä, kuulosta tuoreelta ja erittäin mielenkiintoiseltä maailmalta pelata RPG:tä. Toivottavasti tämä toimii jonkinlaiseja vastapainona ToSille, joka sijoittuu, ainakin jenkkipoikien mielestä, turhan peristeiseen ja helposti massaan uppoavaan maailmaan. Tämä ei sitä takuulla ole!

Tarina tosin vaikuttaa melko perinteiseltä kamalta, mutta siitä on paljastettu niin vähän ettei turhia johtopäätöksiä kannata vielä tehdä. Jonkinlainen
"ancient evil" uhkaa maailman kohtaloa, ja pelin päähahmojen, Kalasin ja Xelhan, on roolipeleistä tuttuun tapaan estettävä tämä ja palauttaa entisaikojen pahuus sinne minne se kuuluukin jne. Matkaan liityy myös Gibari, Savyna, Lyude ja Mizuti, joilla kaikilla on omat syynsä liittyä ryhmään (jotka kyllä tiedän, mutta jätetään nyt spoilaamatta). Jokaisella hahmolla on tietysti omat vahvuutensa, joita todellakin kannattaa hyödyntää, sillä pelin vaikeustaso saa kuulemma FF-pojat itkemään varsinkin pelin alkupuolella. Mutta sehän sopii ihan hyvin, kun haaste - tai pikemminkin sen puute - on ollut roolipelien vitsaus sitten NESin aikakauden.

Tässä voi todellakin yksi parhaista - ellei jopa paras - RPG mitä pelimaailma on ikinä nähnyt. Erityisesti Chrono Crossia pidetään hyvänä vertailukohtana pelin laadulle ja innokkaimmat fanit(?) pitävät Chrono Cross 2:ta (jota ei siis ole olemassa) jopa tämän pelin synonyyminä, mikä kyllä kertoo siitä ettei täysin turha peli voi olla kyseessä. Cuben paras Grafiikka, Motoi Sakuraban sävellykset (mm. ToSin ja Golden Sunien säveltäjä), tunnelma joka vetää vertoja Chrono Crosille ja 50 - 60 tuntia pelattavaa. Jos kaikki lukemani - ja tänne kirjoittamani - pitää paikkansa, on tämä varmasti Cuben paras peli. Vajaan kuukauden päästä saamme tietää paljon lisää, silloin USAlaiset saavat pelin hikisiin näppeihinsä.

E//tarinassa ja pelimaailmassa saattaa sitten olla joitain virheitä, kun siitä liikkuu toistaiseksi vähän epäselviä/epämääräisiä juttuja, ja ei oikein saa käsitystä miten se tarkalleen alkaa.

[Dentrian]

Tätä peliä olen odottanut kuin Q:ta nousevaa noin vuoden ajan, ja kun se täällä ilmestyy, 69e tilitäni lähtevät kuin lentäen. Erinomainen peli-idea houkuttaa niin.

[Eliroaero]

Lisää RPG:itä Cubelle gimme gimme. :P ;D

Ensiksi Skies of Arcadia Legends, seuraavaksi Tales of Symphonia ja sitten varmaan tämä.

Baten Kaitoksen hankin siitä ei epäilystäkään.

[Eliroaero]

Herätän vanhemman aiheen henkiin... luonnollisesti siitä syystä, että Baten Kaitos on nyt rantaunut tännekin. Sain pelin tänään.


Tätä peliä olen odottanut kuin Q:ta nousevaa noin vuoden ajan, ja kun se täällä ilmestyy, 69e tilitäni lähtevät kuin lentäen. Erinomainen peli-idea houkuttaa niin.

Ei maksa noin paljoa. Gamelifestä sen saa hieman päälle 52¤. Itse hommasin huuto.netistä tosin vain euron halvemmalla, mutta noo... On sen arvoinen.

Hieman päälle kolme tuntia takana, ja hyvä maku on suussa. Namcolta toinen hitti Symphonian jälkeen.

Baten pistää rikkoo normeja aika tavalla totuttuihin RPG kuvioihin verrattuna.

Kokemustasojen nouseminen ei tapahdu automaattisesti vaan täytyy käydä kirkossa rukoilemassa ennen kuin kokemustaso nousee ja sama koskee luokka nousua.

Grafiikka on kaunista, musiikki on hyvää ja kuultuja musiikkeja voi kuunnella milloin haluaa menun valikosta. (Piti laittaa OST:kin tulemaan :D )
Ääninäyttelyssäkään ei ole moitittavaa ainakaan vielä.

Pelaaja ei ole tällä kertaa mukana hahmona vaan sinä itse olet sanotaanko... henkiopas joka on moraalisena tukena pelin hahmoille tai no tämähän on tietenkin sinun päätettävissäsi miten sinä suhtaudut heihin.

Odotin mielenkiinnolla millainen paljon puhuttu korttitaistelujärjestelmä oikein on. Batenissa ei ole varsinaisesti aseita vaan kaikki vedetään kirjaimellisesti korteista tai siis "Magna Essence"istä.

Hyökkäys vuorolla valitaan kortteja hyökkäykseen tai paranteluun tarpeen mukaan ja puolustusvuorolla valitaan kortit puolustautumista varten jopa siihenkin saakka, että vahinkoa ei tule ollenkaan.

Rahaa kuluu uusia Magna korttien ostamiseen, mutta niiden myyminen ei ole tuottavaa eikä itse taisteluistakaan heru kultaa yhtään. Jos haluaa tehdä rahaa täytyy valokuvata vihollisia ja tämän jälkeen myydä ne kaupoissa ja ennen kaikkea odottaa, että kuvat ovat kehittyneet täysin, että niistä saa täyden hinnan. Ei saa odottaa liikaakaan sillä kuvat voivat myös mennä pilalle ajan mittaan.

Erittäin hyvä peli on kyseessä ja ehdottomasti parhaita Cuben RPG pelejä.
Pistäkääpä muutkin kommenttia jos olette tämän pelin jo hankkineet.

[Weirdo]

Ääninäyttelyssäkään ei ole moitittavaa ainakaan vielä.
Itse en tätä vielä pelannut, mutta mitä nyt olen lukenut arvosteluja (USA-versiosta), aika yksimielisesti niissä pidetään ääninäyttelyä ala-arvoisena ja on lämpimästi suositeltu pelaamaan BK:ta pelkkien tekstien kera. Tiedä sitten, mutta tuskinpa noi kaikki arvostelut + monet pelaajien kommentit voivat täysin väärässäkään olla.

Soundtrackia kuuntelin jonkin ja kuulosti siltä, kuin Sakuraba olisi kunnolla petrannut sitten ToSin ja väittäisin kuulemami perusteella myös SO3:n jäävän kirkkaasti kakkoseksi. Kaikkia piisejä en kuullut, kun peliinkiin pitää jotain yllätyksellisyyttä, mutta hyvinkin sellaiset 10 piisiä.

Joka tapauksessa peli näyttää todella lupaavalta ja on saanut pelaajilta parempaa palautetta kuin arvostelijoilta, vaikkei niiltäkään isoja ylistyksiä. Tänään pitäisi BK ostaa, mutta ainakin MGS3 ja PoP:SoT pitäisi ensin selvittää, ehkä niiden jälkeen BK.

[Kookasi]

Enpä huomannut tätä ketjua aikaisemmin. Ostin kyseisen pelin muutama viikko takaperin ja pelasin lävitse kuuteenkymmeneen tuntiin sidequesteineen leveleillä 72 ja alaspäin. Tuosta saanee jonkinmoisen käsityksen pelin pituudesta. Mainittakoon, että vaikka tarinassa on kuin onkin juonen kannalta merkityksettömiä "hae tämä tavara jostain ja tuo tänne niin minä..." -kohtia niin niiden helppous ja vähyys on anteeksiannettavaa eikä syö paljoakaan aikaa. Itse asiassa tuosta 60:stä tunnista veikkaisin yli 20 menneen pelkkään taistelemiseen - bossbattlet kun voivat helposti kestää puoli tuntia ja bosseja tässä pelissä riittää tolkuton määrä. Luolastot ja niiden tutkiminen vie puolet vähemmän aikaa kuin monstereiden mättäminen niissä. Joku voinee pitää sitä hyvänä asiana, mutta minä en. Lisää.

Kehutuista grafiikoista voisin olla samaa mieltä. Grafiikka efekteineen varsinkin taisteluissa on kaunista katseltavaa. Hahmot, kaupungit ja maastot ovat yksityiskohtaisesti toteutettuja ja yksinkertaisesti näyttävät hyvältä. Pari hutiakin mukaan mahtuu, kuten kuvakirjakylä, mutta visiitti siellä on tarpeeksi nopea välttämään suuremmat vihan tunteet paikkaa kohtaan. Uutta moinen mesta tosin oli ja rohkea veto Namcon pojilta. Mutta jos hyvää niin huonoakin. Koko pelissä ei tule ensimmäisen cd:n intropätkän jälkeen ainuttakaan videoanimaatiota. Toki, onhan se intro kerrassaan loistava käydessään läpi koko pelin hahmolta ja sisällyttäen siihen myös suuren osan juonesta, mutta moneen oleelliseen tapahtumaan olisi video sopinut paremmin kuin perusgrafiikkaisen vaatimaton ilotulitus. Ennemmin kunnon raketteja katsoo kuin kissanpieruja. Tai kenties olen vain pelannut liikaa Finaleita, kun olen tottunut tulemaan hemmotelluksia kuolattavan kauniilla animaatioilla. Enivei, toinen miinus on se, ettei hahmoja näytetä läheltä heidän puhuessaan. Suut eivät liiku, vaan tekstityksen vieressä on pelkkä portraitti kuvastamassa hahmon fiiliksiä. Kaikkeen tottuu, mutta vähän enemmän vaivannäköä olisi ollut tunnelmallisempi vaihtoehto.

Taistelusysteemi on jotain uutta, ainakin minulle. Alkuun vaikuttaa hieman monimutkaiselta, mutta kunhan kärryille pääsee niin nopeasti taitaa kombojen kanssa leikkimiset sun muut jekut. Taioista aseisiin, kilpiin ja lopetusliikkeisiin kaikki taistelun suoritteet ovat Magnus-korteissa. Hahmolla on korttipakka, josta hän saa käteensä tietyn määrän satunnaisia kortteja kerrallaan riippuen käsitasosta. Korttien kulmissa on numeroita, joita yhdistelemällä sarjoiksi voi tehdä ylimääräistä vahinkoa vastustajaan. Ongelmaksi muodustuu, että joskus hyökkäysvuorolla käsi voi olla täynnä suojauskortteja, jolloinka ei hyökkäämään pysty ollenkaan sillä vuorolla. Edellisen lisäksi hahmoilla on taistelijan tasot, joita nostetaan tarpeeksi kokemuspisteitä kerättyään kirkossa rukoilemalla, sekä erikseen jo mainuttu käsitaso. Mitä tämä tarkoittaa, on että pelaaja pystyy suuremmalla tasolla käyttämään enemmän Magnus-kortteja peräkkäin sekä saa käteensä isomman määrän näkyville, mikä parantaa mahdollisuuksia saada esille haluamansa ja tarvitsemansa kortit. Mainittakoon taistelut esimerkiksi Giacomoa vastaan, jotka huonosti käteen tulevilla korteilla voivat kestää tunnin jokainen tai tuurilla selvittyä vartissa. Käteen tulevilla korteilla on siis suuri merkitys ja valitsemansa kortit jokaiseen taisteluun pitää valita tarkkaan. Kaiken hankaluutensa keskellä systeemi kuitenkin toimii melko kiitettävästi ja pitkän kombon jälkeen saa itseään aina onnitella hyvästä suorituksesta.

Sanoisin, että Namcon kilpailevassa roolipelieepoksessa Tales of Symphoniassa (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=8625) on parempi juoni kuin Baten Kaitoksessa. Suuret fanfaarit voisi tosin soitattaa muutamille pelin hahmoista, jotka ovat persoonattomuutensa ahdingossakin toisaalta niin mainioita, että oikein hymyilyttää. Floppeja mahtuu mukaan monia, mutta ainahan niitä on. Juoni, se tärkein osa roolipelejä, ei alun kangertelun jälkeen petä sekään. Mukaan mahtuu yllin kyllin odottamattomia käänteitä, eeppisyyttä, samaa vanhaa perus pelastetaan maailma -hypetystä sekä myös paljon uutta, joka maustaa maailman pelastamisen tällä kertaa omalaatuiseksi kokemuksekseen. Päähahmo Kalas, vähän Tidus-tyypinen hälläväliä teen mitä lystään -asenteinen kloppi törmää pyhimyksenomaiseen Xelha-neitiin metsässä ja puoliksi vahingossa he käynnistävät tapahtumasarjan, jolla pyritään herättämään henkiin ikivanha tuhoamisen jumala Malpercio. Hyvikset vastaan pahikset asetelma laitetaan kentälle, mutta pelin edetessä epäselvenee, kuka oikeasti onkaan hyvis ja kuka pahis. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoista, vaikka pelin loppu onkin kliseisyydeltään ennalta arvattavissa.

Morkattu ääninäyttely todella on aluksi aivan karmeaa ja halusin laittaa volumet pois päätä, mutta ääniin totuttuaan ne oikeastaan sopivat yllättävän hyvin kohteilleen. Tosin stereo piti vaihtaa monoksi, kun äänenlaatu oli jotenkin täysin kummallinen. Päähahmo Kalas vetää roolinsa taputusten arvoisesti ja muut paikoin väläyttelevät taitojaan, mutta yhteenvetona jää näyttely tasapaksuksi mössöksi, jossa on liikaa huonoa miellyttääkseen. Musiikeissa sen sijaan ei ole minkäänlaista moitittavaa, paitsi että taisteluteemassa olisi voinut olla enemmän asennetta. Nyt siihen kyllästyy nopeasti. Mukaan mahtuu hupaisia rallatteluja, synkkiä vingutuksia sekä pari vähän melodisempaa kappaletta, jotka nousevat selkeästi yli muiden. Etukäteen vähän epäilytti, mutta hyvin tämä osio pelistä oli hoidettu kuntoon.

Itselläni peli maksoi 59 euroa ja oli ostamisen arvoinen. Missään vaiheessa peli ei aiheuttanut Fantasyiden kaltaista pakko pelata lisää -tunnetta, mutta piti silti kiitettävän hyvin otteessaan loppuun saakka. Kaikki osa-alueet vain paranivat loppua kohden, ikään kuin tekijät olisivat saaneet expaa tekemisistään samaa tahtia kun hahmot pelissä. Mikäli lompakosta ylimääräistä täpikkää löytyy ja Cube jo on niin voin lämpimästi suositella tätä peliä jokaiselle RPG-pelien ystävälle. Mikäli varaa on vain yhteen peliin rohkenen suositella Tales of Symphoniaa (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=8625), vaikka Baton Kaitos grafiikallaan onkin todentuntuisempi kuin satumainen kilpailijansa. Viitaten mainintaan Cuben parhaasta pelistä, sitä Baten Kaitos ei missään nimessä ole. Potentiaalisesti kyllä, mutta Namco ei tunnu hiovan timanttejaan tarpeeksi. Pettymys, mikäli paras peliä odottaa, mutta posiitivinen yllätys, jollei odota juuri mitään muuta kuin perushyvää ajanvietettä. Parempi kuin hyvä tämä peli on, muttei aivan kiilaa sinne kuumimpaan kärkipäähän.

Tässä tämä tältä erää, kiitos.

[Weirdo]

Oikein mainio peli kyllä ja parempi mitä arvosteluista voisi luulla, mutta muutamat helpot virheet estävät tätä olemasta ihan terävintä kärkeä. Tosin riipppuu myös siitä, mihin terävimmän kärjen rajan vetää, kun BK on ainakin FF-sarjan uusimpia osia parempi (ts. seiskan jälkeisiä), joten siinä mielessä varsin laadukas japsirope on kyseessä. Silti ei käy kieltäminen, että Masato Kato kirjoitti paljon paremman ja ennen kaikkea omaperäisemmän juonen Chrono Crossiin, ja on harmillista että BK:n juoni sortuu JRPG:tten perusvirheisiin eli yksiulotteisuuteen ja kliseisyyteen, joka onkin pelin alkupuolella lähes oksettavaa, mutta sen kanssa oppii elämään ja se ei hirveästi alun jälkeen. Ihmetellä silti täytyy, miksi peliin ei kehitetty parempaa juonta, joka olisi samalla tasolla kuin peli muuten, sillä Masato Katon CC oli juoneltaan pelien terävintä kärkeä ja myös Monolith Softin Xenosagojen juonia on lähinnä keskitytty ylistämään. Jos unohdetaan kliseisyys ja yksiulotteisuus, juonenkäänteet ja kerronta ovat todella hyvin toteutettuja ja yksinkertaisuudesta huolimatta juoni pitää yllättävän vahvasti otteessaan, mistä tosin kuuluu iso osa erinomaiselle hahmosuunnittelulle ja harvinaisen aidon tuntuiselle hyvä vs. paha -asetelmalle.

Tunnelma on pelissä silti kohdillansa ja juonen nopeatempoisuus takaa sen, että sellaista hetkeä tuskin tulee, jolloin haluaa heittää ohjaimen nurkkaan ja jättää pelin pölyttymään hyllyyn kuukaudeksi. Juonen lineaarisuus tosin viedään vähän liiankin pitkälle, kun maailmankartalla pystyy kulkemaan vain määrättyjä reittejä pitkin ja jos yrittää poiketa niiltä, Xelha rupeaa heti vittuilemaan ettei sinne vielä ole tarkoitus mennä - ärsyttävää. Varmasti tuo takaa sen, että pelaaja joutuu keskittymään juoneen koko ajan ja se onkin sen verran helposti ymärrettävissä, että ilman persoonallisia hahmoja se ei varmasti kiinnostaisi yhtä paljon. Hahmosuunittelu on ainakin minulle suurin syy, joka sai jatkamaan pelaamista - oli vain pakko nähdä millai peli päättyy hahmojen ja myös hyvin toteutetun vastapuolen kannalta.

Grafiikka on tosiaankin tajuttoman upeaa, ja oikeastaan ainoa asia missä BK muistuttaa CC:tä on Nakaba Higurashin piirtämät taustat, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin CC:ssä, ehkä hieman fantasia- ja karkkimaisempia, muttei mitenkään lelumaisia tai liian räikeitä. Itse tosin tykkäsin CC:n taustoista enemmän, joissa värien käyttö ja ulkoasu oli ehkä hieman parempaa, tai ainakin omaperäisempää ja muistettavampaa, BK:kan ei islti mikään kopia ja erottuu varmasti edukseen, mutta muutamat paikat (kirja- ja karkkikylä) eivät vakuuttaneet erilaisuudesta huolimatta ja muuten taustat olivat liian tarkkaa CC:n platigointia, joka ei enää ihmeemmin yllättänyt. Taisteluissa perinteisesti isoja pomo ja paljon efektejä, jotka ovat ihan saatanan komeita ja onkin harmillista ettei peliä saa paussille taistelun aikana. Niitä voisi katsella pidemmänkin aikaa ja ihmetellä sitä graafista loistoa.

Suurimmat ennakkoluulot silti herätti Motoi Sakuraba (säveltäjä), mutta tässähän onkin todella hyvät musiikit eikä taso pahemmin heitteillä piisien välillä. Ihmetellä silti täytyy muutamia musiikkivalintoja, esim. Limpidly Flow kaltainen piisi on aika epäsopiva kappale Munki Valleyhin ja Myöskin Mystery Crystal käy pitemmän päälle ärsyttväksi kun sitä joutuu pahimmillaan kuuntelemaan tunteja putkeen ja se on aivan liian yksinkertainen sellaiseen. Kumpikin ovat voisivat olla loistavia piisejä oikein käytettyinä, mutta epäsopivuuden takia kumpikaan ei kunnolla iskenyt. Soundtrack on kyllä ihan selvää Sakurabaa, ehkä hieman monipuolisempaa ja jotain yllättävääkin löytyy, esim varsin parin kohtaan varsin osuva An Icy Fog (Flows of the Ice Mist) ja Glittering Violent Moon toimivat pelissä loistavasti. Eipä muutkaan piisit silti petä ja soundtrack onkin ehdottomasti pelin parhaita puolia, se on nimenomaan pelimusiikkia ja hoitaa hommansa sellaisena loistavasti.

Taistemusiikeista ei valitettavasti voi samaa sanoa, ne ovat lähinnä ToSin tyylille uskollista ylienergisyyttä tai sitten todella löysän kuuloista tekoheviä, joka ei sovi taistelumusiikiksi ollenkaan. Ja pelin virallinen euroviisukappale, Chaotic Dance, on todella huono valinta juonen kannalta tärkeisiin taisteluihin Ciacomoa vastaan. True Mirror on juuri niin tylsä perustaistelumusiikki kuin voi olla, siihen kyllästyy heti, mutta sen kuuluu niin usein että siihen kehittyy nopeasti immuniteetti, joten Doomed in the Netherworld (Condemnation of Darkness) jää ainoaksi hyväksi ja peliin sopivaksi taistelumusiikiksi. Muut ovat vähintäänkin huonosti sopivia BK:n nopeatempoiseen taisteluun, jossa vastustajat ovat useimmiten kerrostalon kokoisia ja niiden tappamiseen mene helposti puolituntia. Niinkin hyviä kuin pelin musiikit muuten on, taisteluhumpat pettävät pahasti.

Taistelusysteemi on piristävän nopeatempoinen ja puolittainen tosiaikaisuus varmasti pitää pelaajan hereillä, mutta hieman arpapeliä tuo on varsinkin loppupuoen pomoja vastaan, jota vaikeuttaa myös joidenkin pomojen käsittämätön iskujenkestokyky, lähes loputtoman tuntuinen korttipakka ja ylilöydyt erikoiskyvyt. Yksikin pomo voi joka kierroksella viedä hahmolta kaikki HPt:t vaikka isku veisi viidesosan energiasta ja todennäköisyys on sata, tosin sitä Shadow-elementin armorilla laskemaan, mutta harvoinpa tuo silti mitään muuttaa. Parantaminen ja Henkiin herätys on ei ole niin yksinkertaista kuin ropeissa yleensä ja ärsyttvää, että juuri silloin ei tarvitsi parantaa, on käytössä vain parannuskorttaja ja päinvastoin, mikä on helövetin ärsyttävää ja kohdetta ei voi vaihtaa kesken kaiken, joten ihan lottomalla voi koittaa parantaa vihollista ja toivoa että saisi sen jälkeen mättää niin paljon että lopputulos meni vahingon puolelle.

Selvästi alan taitajat BK:n takana ovat ja totta on, että potentiaalista mestariainesta tässä on ja paljon, mutta juoni ei hyvästä toteutuksesta huolimatta ole läheskään riittävän hyvä ja hieman tuuripelillä toimiva taistelu kaipaisi lisää hiomista. Pelisuunnittelu myös osittain ontuu, sillä pelissä on sellaisia paikkoja, joista ei pois pääse ja hahmojen kehittäminen onnistuu vain kirkoissa, joihin pääsee kaupungeissa olevien sinisten kukkasten avulla (punaseen voi vain tallentaa), joten tuollaisessa tilanteessa täytyy vain toivoa että levelit riittää ja yrittää löytää taisteluun parhaiten sopivat hahmot ja kortit. Taistelunhan saa aloittaa aina alusta, joten siinä mielessä pelkoa ei ole. Niin täi näin, ei pelisuunnittelu saisi nykyään olla niin huonoa että matka voi tyssätä kokonaan jos levelit eivät riitä. Itsekkin luulin Ciacomon, Aymen ja Folonin olevan mahdottomia voittaa 22-24-levelien hahmoilla, mutta lopulta onnistuin hoitemalla ensin Folonin, joka kuolemaa niistä aiheutti.

Kyllä se totta on, ettei Cuben parhaaksi peliksi tästä ole (ropeksi kylläkin) ja "vähän" harmittaa että keskinkertaisen, joskin hyvin toteutetun juonen takia tässä hukataan potentiaalinen mestariteos. Erinomainen japsirope silti ja toistaiseksi paras uusimman sukupolven konsoleilla. Ei ollenkaan huono saatuvus.

[Meppu]

Ihku peli. Kihlattuni osti kyseisen pelin ja jäin siihen koukkuun. Olen pelannut nyt n.40 tuntia (hahmot n. 42 levelillä) ja olen melkein kaikki pienet tehtävät tehnyt, jotka tähän mennessä on tullut. Tähtikartastosta harmikseni olen huomannut, että kaksi kuviota on jäänyt välistä. Pelin erilaisille hahmoille on mukava etsiä tavara, mitä he tarvitsevat ja viedä se sille, niiltä saa ihan mukavia tavaroita.

Mukavan monipuolinen peli ja paljon tekemistä, tylsää ei pelatessa ole, melkein tämä peli vetää vertoja Final Fantasy X:lle, mutta ei ihan.
Pelin juonessa on hassuja tapahtumia ja käänteitä, yhdessäkin kohtauksessa tuntui kuin koko pelin juoni olisi kierrähtänyt 180 astetta ympäri. :)
Grafiikka on mielettömän huolellisesti tehty! Kovasti yksityiskohtaisia näkymiä ja tapahtumapaikkoja ja örkkien/vihollisten tekoälykään ei ole kovin huonokaan, hyökkäävät ne kimppuun kun yrittää kävellä ohi. =)
Musiikit saavat myös minulta plussaa, ne sopivat mainiosti tapahtumiin ja muutamia kappaleita voisi kuunnella pitempääkin. :)

Suosittelen lämpimästi!!!

[Dimish]

toi peli pitää ostaa, ku sen on kerran nähny. itte näin pelin ekan kerran PLAYn arvostelussa nelosella. mahtavan näköinen,taistelu pelattavuus näyttää hupsun hauskalta ja grafiikkakin sieltä parhaasta päästä näyttäisi olevan.
jokaisen cuben omistajan pakko ostos!

[Weirdo]

Haukutaan nyt vielä pelin taistelusysteemiä perusteellisemmin, sillä vaikka tuo korttisysteemi päällisin puolin vaikuttaa uudelta ja toimivalta, se ei oikeastaan ole kumpaakaan, vaikka yritystä selvästi on. Se yrittää liikaa: Vuoropohjainen systeemi, jossa kuitenkin kommennot annetaan tosiajassa ja kone vain arpoo kortteja "pöydälle" ilman että siihen voi mitenkään vaikuttaa. Valitettavasti tuo koskee vain pelaajia, sillä loppupuolen giganttiset pomot tekevät joka kierokksella tasan samat höykkäyssarjat ja ikinä sarja ei tyssää siihen, että pomolta loppuivat höykkäyskortit kesken ja uusia ei tullut tilalle, mitä taas pelaajien korttipakassa tapahtuu vähän väliä. Ei tuo ehkä alkupuolella peliä haitannut, kun pomot eivät vielä olleet niin ylimitoitettuja jättiläisiä, mutta loppupuolella joutuu vähän väliä kuluttamaan pomojen välillä sellaiset pari-kolme tuntia leveihin, ja niidenkään nosto ei aina riitä, kun peli arpoo kortit miten sattuu ja pomojen ei tarvitse sekoittaa pakkaa lähes koskaan. Ainoa jännittämisen aihe on siinä, osuuko pomojen korttien statukset hahmoon ja mitä statusta kortti aiheuttaa. Kaikista ylilyödyin vastus oli Geldoblame, joka lähes joka vuoronsa päätteeksi pystyi riistämään yhden hahmom _kaikki_ HP:t ja ainoa puolustus sitä vastaan oli mustat armorit, jotkat laskivat kuoleman todennäköisyyttä 100 %:sta sinne 65 %:iin - todella helpottavaa. Ihan naurettavaa toi on, ei siinä enää paljoa levelin nosto auta, täytyy vain toivoa ettei pomo käytä forfeit life -liikettä joka vuoronsa lopussa.

Miksei vaan herätä hahmoja takaisiin henkiin? No, mitään item-valikkoja ei ole - eikä itemeitä muutenkaan - ja pelissä on vain tiettyjä kortteja, joista osa herättää varmasti henkiin ja osa jollain 66%- tai 50%-todennäköisyydellä. Noita kortteja ei silti liikaa ole ja peli arpoo sellaisen ehkä joka viides kierros, mutta silloinkin pitää toivoa että siinä sivussa arvotaan myös parannuskortteja ainakin kolme-neljä, pomot kyllä tajuavat hyökätä juuri henkiinherätettyyn ellei HP:ta saatu palautetta kunnolla. Tietysti on aina mahdollista, että seuraavalla hahmolla kerkiäisi parantamaan HP:t täyteen, mutta siinähän käy taas sillai, että joku muun HP:t jää alhaisiksi ja hahmo kuolee pomon seuraavan tapposarjaan, eli se ei hirveästi auta.

Korttisysteemi on siksi epäreilu, että selvästikkään pomojen kortit eivät arvalla tule ja ne ovat muutenkaan hyökkäykseltään ja puolustukseen niin ylimitoitettuja, että niissä ratkaisee ihan se, kuinka paljon ja nopeasti peli arpoo käytettäväksi voimmakkaimpia höykkäyskortteja ja onko parannnuskortteja käytettäväksi silloin kun niitä todella tarvitaan. Vähän tuntuu, että muuten n. 30 tuntia kestävä peli on tällai pidennetty "kestämään" yli 50 tuntia, kun leveleiden nostamiseen menee vähintän sellaiset 15 tuntia. Taistelu on tylsää ja puuduttavaa, sillä mitään hahmonkehityssysteemiä ei ole, ainoa tapa vaikuttaa arvoihin on vain tapella kokemuspisteitä ja nostaa levelit kirkossa, kun hahmojen arvoihin ei muuten pysty vaikuttamaan kuin FF-tyylisellä add-on/accessory-slotilla, johon voi laittaa arvoja nostavia kortteja. Todella mahtavaa. Tekisivät joko kunnon kehityssyteemi tai jättäisivät sen kokonaan pois (toimi CC:ssä hyvin).

Kannattaa varautua pitkiin leveleiden nosto -iltoihin, jos tämän pelin meinaa ostaa. Suosittelen kuitenkin, erinomainen one-off mutta toinen läpipeluukerta alkaa jo pahast tökkiä. Kolmatta ei varmasti tule, kliseisessä tarinassa ja taistelussa ei ole tarpeeksi mielenkiintoa sellaiseen.


Musiikit saavat myös minulta plussaa, ne sopivat mainiosti tapahtumiin ja muutamia kappaleita voisi kuunnella pitempääkin.
Niitähän voi kuunnella pelin Gathering > music -alavalikosta, mutta vain niitä jotka on soinut pelitilanteissa.

Mielestäni BK:n musiikki ei toimi erillänsä, pelissä kylläkin erinomaisesti ja yleensä tilanteeseen sopien, mutta joitain kummallisuuksia seasta silti löytyy. Myönnän kyllä, että olin yllättynyt miten hyvin Sakuraba onnistui, mutta toivoisin silti että Monolith vaihtaisi säveltäjän takaisin Mitsudaan, joka sävelsi Xenosagan. Toi Sakuraban nimi on BK:sta huolimatta minule enemmän pelote kuin houkutin, kannattaa kuunnella ToSin soundtrack ja varmasti ymmärtänyt tunteen. Tältä Herralta voi tulla mitä vaan, ei kannata yhden onnistumisen takia liikaa hurrata.

[YoYo~Yoda]

Nooh taistelusysteemi on kyllä myös taidosta kiinni . Meikäläinen on pelananut korttipelejä jo jonkin aikaan ja voin sanoa että tässäkin pelissä tarvitaan myös taitoa. grafiikka on hieno ja musiikkia ei tartte vaihtaa mutta esim. puhe kaikuu.
Juoni on JÄRKYTTÄVÄ. ja se syö minun peli intoa aika paljon. esim erillaiset aasinsillat raivostuuttaaa ("hei olemma vihollisten ympäröimiä" "mitäs nyt tehdään" "SALAKÄYTÄVÄ! jee jee ja matka jatkuu") ja muutenki ehkä tässä on vaan turhan kliseitä (sankari ja sininen tukka ja huom. peli alkaa siitä että Kalas herää yllätys yllätys sängystä.Tarina onkin tämän tekeleen iso miinus.

Mutta kaikesta huolimatta kyllä tätä peliä pelaa jos vaan pystyy antamaan anteeksi.

[Auroch]

Jep jep. Itsekkin kyseisen pelin olen nyt ostanut pitkän pohdinnan jälkeen, ja kyllä pitää sanoa että rahat ovat menneet oikeaan osoitteeseen. Graafisesti peli on todella näyttävä. Maisemat ovat mukavan näköisiä ja hahmot ovat todella hyvin tehtyjä.

Tarinaa en nyt ala kommentoimaan kun en ole pelannut kuin muutaman hassun tunnin joten aika hankala muodostaa mielipidettä.

Taistelusysteemi on mielestäni todella mielenkiintoinen. Vaikka perus attack ja item ja magic valikkoja ei löydykkään, niin se ei silti hidasta menoa. Toki aluksi systeemi oli hieman hankala, mutta kun pääsi jyvälle niin homma alkoi sujumaan ihan jees. Itse olen myös mukavia hetkiä systeemin kanssa kokenut esim silloin kun on normaalisti iskenyt onkin sitten tullut vahingossa luoneeksi jonkin kortti sarjan ja pystyy heittämään jonkin erikoisliikkeen esimerkkinä nyt vaikka Hellfire.

Itse kyllä suosittelen kaikille kuution omistajille sekä kuution omistaville RPG nälkää poteville pelaajille

Mutta taidan nyt lopettaa tähän ja jos jaksan päivitän postiani sitten kun olen pelannut pelin läpi.

[Sanctio]

Ostin kyseisen pelin, enkä oikein tiedä olenko tyytyväinen. Taistelusysteemi on mielestäni erittäin hyvä, vaikka sitä monet haukkuvatkin - itsekkin muistelisin haukkuneeni sitä jossain ketjussa, mutta kokeilin järjestää pakan hyvin ja sen jälkeen alkoikin homma pelittää! Enää ei tarvinnut pelkällä tuurilla yrittää saada hyökkääviä ja puollustavia oikeisiin paikkoihin. Muille pakkan kanssa ongelmia päteville semmoinen huomautus, että useimmiten tuppaa unohtumaan se, että useimmilla hyökkäävilläkin korteilla voi myös puollustaa. Joten kannattaa järjestää pakka siten, että esim. 75% korteista on hyökkääviä, 20% puollustavia ja loput neutraaleja - Camera tai Parantavia. Pomo-vihollisista olen myös sitä mieltä, että niiden pituus/vaikeus -taso on ehkä turhan korkea. Olisivat hieman voineet vähentää. Korttejakin löytyy mukava määrä, varsinkin hieman myöhemmässä vaiheessa.

Musiikit ovat onnistuneet täydellisesti, ja musiikinkuuntelu valikko on mahtava täydennys. Siitä en voi muuta sanoa - ne vain ovat niin mahtavia!

Juonesta en sano yhtään mitään, koska en ole tottapuhuakseni selvillä siitä pätkän vertaa! Olen kyllä seuraillut henkilöiden höpinöitä, mutten ole saanut siitä minkäänlaista kuvaa - nyt olen 2dvd:tä noin 1h pelannut.

Sitten vakava miinus - Dungeonit. Minusta ne ovat mahdottoman tylsiä, yhtä lukuunottamatta. Tappeluihin kyllästyy ajan myötä ja joissain kohdissa vastaantulevat ongelma kohdat pistävät pelin sinne hyllylle muutamaksi päiväksi/Kuukaudeksi. Ensimmäinen ongelma minulla tuli vastaan jo toisella saarella. Ulkopuolella olevia vihollisia oli lähes mahdoton tappaa, vaikka ensimmäisellä saarella olinkin mielestäni level-upannut muutaman levelin tarpeellista enemmän. Pelintekiät olisivat mielestäni voineet panostaa melkolailla enemmän vihollisten tasapainoittamiseen pelaajan leveli/taito nähden. Juuri nämä asiat veivät mielestäni pelistä ilon. Muuten olisin varmasti kahlannut sen jo vähintään 2 kertaan lävitse.