Velvety
1.11.2004, 20:53:27
Velvi saa kummia ajatuksia toisten tarinoista ja novelleista, varokaa. o.o;; Mutta siis joo, tässä on tällainen pienen pieni novelli. Toivoisin, että saan kommenttia, negatiivista ja positiivista. Olkaa rehellisiä mielipiteenne kanssa, ei tarvitse harkita tarkoin, mitä sanoo. Jos satutte löytämään typojä, ilmoittakaa (Veikkaan, ettei niitä ole..).
------------------------
Viimeiset sanani
Sanotaan, että kun kuolet, elät elämäsi uudelleen. Toisinaan se on totta; toisinaan taas ei. Minulle kuitenkin kävi niin. Sillä hetkellä, kun olisin kuollut, elämäni vilisi silmieni edessä; syntymästä kuolemaani. Ajattelin ensin olevani hengissä, mutta tajusin, etten olekaan. Surullista, eikö?
Muistoni, iloiset sekä surulliset; tulivat ja menivät. Tunsin kyyneleiden valuvan silmistäni, kun sitten näin hänet. Hänet, sen ainoan, jota todella rakastin elämässäni. Oli kauheaa kestää hänen surullinen katseensa, joka tuijotti minuun ilman mitään tunteita. Tunsin silloin vihaa häntä kohtaan, miten hän saattoi jättää minut näin julmasti yksin ja kuolemaan? Hän ei edes tullut luokseni; katsoi vain parin metrin päästä minua. Minä vain leijailin yhä kauemmas hänen luotaan, mutta hän ei ymmärtänyt.
En koskaan saa vastausta kysymyksiini, mutta en piittaa niistä enää lainkaan. Ikävöin vain päivää, jolloin kaikki oli vielä hyvin; mikään ei ollut pielessä vaan kaikki oli niin kuin piti. Minulla oli rakastavat vanhemmat, sisko, veli ja vielä serkku ja ystäväni, joita ikävöin koko ajan. Sanoisin heille; ”Rakastan teitä, nyt ja aina.”
Uskon, että he eivät kuule kun sanoisin heille kuinka rakastan heitä. He vain tuijottivat minua kauempaa. Miksi he eivät tulleet luokseni? Vihasivatko he tosiaan niin paljon minua, etteivät voineet edes kävelemään minua kohti? En voinut ymmärtää heitä. Minä katsoin heihin; nämä kääntyivät ja kävelivät pois. Teki mieli huutaa. Miten he saattoivat jättää minut kuolemaan?! Sisälläni huusi tuskan ja vihan huuto. Mutta kuitenkaan en koskaan tahtoisi satuttaa heitä.
Jos vain saisin tilaisuuden; korjaisin kaiken, mitä tein väärin. Suojelisin lähimmäisiäni ja pitäisin kiinni kaikesta mitä minulla oli. Tunsin edelleen kuinka kyyneleet valuivat pitkin poskiani samalla, kun tuijotin menneisyyttäni ja kaikkea, mikä oli tapahtunut ja muuttanut maailmaa pysyvästi.
Nyt tunnen olevani vain pelkkä sieluton olento vailla mitään ajatuksia tai tunteita. Tunnen myös, kuinka haluaisin mennä perheeni luokse. Nyt ymmärrän; minun piti kuolla ja antaa muiden elää ilman minua. Toivoin vain, että he ovat onnellisia yhdessä vaikka minä olenkin poissa.
Saan vihdoinkin rauhan; mielen rauhan, jota olen jo kauan halunnut. Kaikki, mitä oli ja on vielä oleva, ei ole enää minun huolenani, pidän kuitenkin huolen siitä, että ystäväni, perheeni ja muut voivat elää rauhassa ilman piinaavaa läsnäoloani. Silloin tajusin olevani vihdoinkin vapaa kaikesta ja vaikka teinkin kuolemaa; olin onnellinen. Onnellinen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.
Vihdoin näin valon; se tuikki kuin kirkas tähti öisellä taivaalla. Oli yö. Tunsin, kuinka joku nosti minua. Olin heikko, en kyennyt puhumaan. Kykenin vain ajattelemaan asiaa. Tiesin kuolevani pian, en voinut asialle mitään. Minut yritettiin pitää hengissä, mutta asiaa ei voinut mitenkään auttaa.
Jääkää hyvästi, ystäväni.
------------------------
Kommenttia pitää saada. :doggy:
------------------------
Viimeiset sanani
Sanotaan, että kun kuolet, elät elämäsi uudelleen. Toisinaan se on totta; toisinaan taas ei. Minulle kuitenkin kävi niin. Sillä hetkellä, kun olisin kuollut, elämäni vilisi silmieni edessä; syntymästä kuolemaani. Ajattelin ensin olevani hengissä, mutta tajusin, etten olekaan. Surullista, eikö?
Muistoni, iloiset sekä surulliset; tulivat ja menivät. Tunsin kyyneleiden valuvan silmistäni, kun sitten näin hänet. Hänet, sen ainoan, jota todella rakastin elämässäni. Oli kauheaa kestää hänen surullinen katseensa, joka tuijotti minuun ilman mitään tunteita. Tunsin silloin vihaa häntä kohtaan, miten hän saattoi jättää minut näin julmasti yksin ja kuolemaan? Hän ei edes tullut luokseni; katsoi vain parin metrin päästä minua. Minä vain leijailin yhä kauemmas hänen luotaan, mutta hän ei ymmärtänyt.
En koskaan saa vastausta kysymyksiini, mutta en piittaa niistä enää lainkaan. Ikävöin vain päivää, jolloin kaikki oli vielä hyvin; mikään ei ollut pielessä vaan kaikki oli niin kuin piti. Minulla oli rakastavat vanhemmat, sisko, veli ja vielä serkku ja ystäväni, joita ikävöin koko ajan. Sanoisin heille; ”Rakastan teitä, nyt ja aina.”
Uskon, että he eivät kuule kun sanoisin heille kuinka rakastan heitä. He vain tuijottivat minua kauempaa. Miksi he eivät tulleet luokseni? Vihasivatko he tosiaan niin paljon minua, etteivät voineet edes kävelemään minua kohti? En voinut ymmärtää heitä. Minä katsoin heihin; nämä kääntyivät ja kävelivät pois. Teki mieli huutaa. Miten he saattoivat jättää minut kuolemaan?! Sisälläni huusi tuskan ja vihan huuto. Mutta kuitenkaan en koskaan tahtoisi satuttaa heitä.
Jos vain saisin tilaisuuden; korjaisin kaiken, mitä tein väärin. Suojelisin lähimmäisiäni ja pitäisin kiinni kaikesta mitä minulla oli. Tunsin edelleen kuinka kyyneleet valuivat pitkin poskiani samalla, kun tuijotin menneisyyttäni ja kaikkea, mikä oli tapahtunut ja muuttanut maailmaa pysyvästi.
Nyt tunnen olevani vain pelkkä sieluton olento vailla mitään ajatuksia tai tunteita. Tunnen myös, kuinka haluaisin mennä perheeni luokse. Nyt ymmärrän; minun piti kuolla ja antaa muiden elää ilman minua. Toivoin vain, että he ovat onnellisia yhdessä vaikka minä olenkin poissa.
Saan vihdoinkin rauhan; mielen rauhan, jota olen jo kauan halunnut. Kaikki, mitä oli ja on vielä oleva, ei ole enää minun huolenani, pidän kuitenkin huolen siitä, että ystäväni, perheeni ja muut voivat elää rauhassa ilman piinaavaa läsnäoloani. Silloin tajusin olevani vihdoinkin vapaa kaikesta ja vaikka teinkin kuolemaa; olin onnellinen. Onnellinen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.
Vihdoin näin valon; se tuikki kuin kirkas tähti öisellä taivaalla. Oli yö. Tunsin, kuinka joku nosti minua. Olin heikko, en kyennyt puhumaan. Kykenin vain ajattelemaan asiaa. Tiesin kuolevani pian, en voinut asialle mitään. Minut yritettiin pitää hengissä, mutta asiaa ei voinut mitenkään auttaa.
Jääkää hyvästi, ystäväni.
------------------------
Kommenttia pitää saada. :doggy: