Rakkauden voima

[Sanctio]

Hmm... Taas tällaista tekstiä 11,vuotiaalta pojalta, joka haaveilee kirjailiaksi! Lukekaa ja sanokaa pitäisikö tätä jatkaa, vai ei... Pitäisi ainakin olla virheetöntä, mutta hyvyydestä en tiedä, koska itse kirjoitin... Tämmöisen kuitenkin äsken kirjailin 15, minuutissa kun loppui tekeminen kesken... Sanokaa pitäisikö jatkaa, kun en itse ole ihan varma... Nyt kuitenkin lopetan turhan höpötyksen ja päästän mielikuvituksen tuotteeni valloilleen!


------------------------------

Rakkauden voima:
-Esittely

-Miksi... Miksi juuri minun täytyi joutua tänne?
-Koska olet ainut oikea minulle! Muut eivät kelpaa, valitan!
-Sinä saastainen rakkaudenruikuttaja! Miksei enää maailmassa ole muita kuin tuollaisia, joiden mielestä, vain se johon sattuu väliaikaisesti ihastumaan, on se oikea? Etkö sinä tiedä miltä minusta tuntuu?
-En. En voi tuntea suruasi, koska et rakasta minua! Mutta jos rakastaisit...
-Ei! En voi sallia sitä! Minä rakastan aitoa ihmistä, enkä sinunlaistasi pahasielua! Vihaan teidänlaisianne!
-Mutta miksi yleensäkkään et haluaisi rakastua minuun? Enkö minä muka ole kaunis?
-Olet... Olet pinnallisesti, mutta minä en ole ikinä katsonut tyttöjä pinnalta... En edes tarvitsisi silmiä!
-Etkö muka huomaa mitään hohtoa tässä unessa? Eikö rakkauteni muka autakkaan sinua vaikeuksissasi? Olen hyvä ihminen! Usko vaan!
-Unessa? Onko tämä unta? Olenko siis vielä omassa huoneessani, perheeni ympäröimänä?
-Olet...Olet omasta mielestäsi onnellisessa maailmassa, etkä oikeasti ole täällä... En vain vielä ole uskaltanut tulla teidän maailmaanne, koska se tuntuu jotenkin sairaalta. Aivan kuin kaikki olisivat ruumiita. Rumia ruumiita, joilla ei ole tietoakaan kauneudesta.
-Vihaan kauneutta! Vihaan sinua ja kaupunkasi jota olet kehunut niin kauniiksi painajaisissani jo monen kuukauden ajan! En ole nukkunut yhtäkään hyvää yötä, vaikka minulle on aina niitä toivotettu. Ja nyt kun olen unessa, sinä taas riivaat minua! Etkö tajua miltä minusta tuntuu? Jos haluat edes joskus saada minut rakastumaan sinuun, niin tee itsestäsi, edes vähän parempi ihminen!
-Ei... En tee... Tämä on vain unta, mutta jotta voisit oikeasti rakastua minuun, minun on tultava hakemaan sinut sieltä, minun maailmaani! Tänne maailmaan, josta ei ole pääsyä pois, vaikka kuinka haluaisit. Ainut paikka jonne voit päästä täältä, on Basileija, ja sinnekkin vain kuoleman kautta!
-Ta-Ta-Ta-Taivas?! Oletko hullu?!
-Tämän yön jälkeen et enää herääkkään omasta rakkaasta kodistasi, vaan rakkaimpasi kodista, Shenrchistä! Täällä ei ole enää mitään muuta, kuin rakkaimmat muistosi, minä ja sinä! Ja rakkaimmat muistosi minä tuhoan, jolloin jäämme enää me!
-EI!!! ET SAA!!!

Se oli Tuomaksen viimeinen huudahdus, ennen pitkää seikkailua, kohti kotia.
Hän sätkähti hereille, ja huomasi putoavansa. Hän huomasi putoavansa ohi planeettojen keskellä avaruutta. Planeettojen jotka muuttuivat vain kylmemmän ja kylmemmän näköisiksi. Tuomas itki pelosta, tuo aina ennen niin rohkea ja vahva kuusitoista vuotias poika, jolla komeutta riitti. Kenties juuri siksi tuo outo voima halusi saada hänet. Tuo joka vain himoitsi kauneutta.Hän tunsi kaikenlaisia tunteita, tuolla ikuiselta tuntuvalta matkalla, joka kuitenkin päättyi yllättävän nopeasti...

------------------------------------------------------------------------

Mitäs sanotte? Pitäisikö kirjoitella tänne lisää vai ei? Saattoi olla ehkä hieman "epä-selkeää" (miten nyt tuon sanan selittäisi...) koska tosiaan vain "Hutaisin" sen... En kuitenkaan nähnyt siinä mitään pahaakaan, joten päätin laittaa tänne! ARVOSTELKAA!!!
(ps: otan vastaan kaikenlaisia arvosteluja kaikenlaisilta ihmisiltä)

[DarkSpirit]

Mitähän minä tänne nyt kommentoisin?

Alussa keskustelua oli vaikea seurata, en oikein hahmottanut ensimmäisellä lukemiskerralla kumpi oli kumpi, piti pari kertaa lukea että älysin :D Kuusitoistavuotias kirjoitetaan yhteen.

Ideasta tykkäsin, jatka ihmeessä :) Jään odottelemaan jatkoa!

Ai niin ja selkeän vastakohta (sitä varmaan hait tuolla "epäselkeällä) on vaikeaselkoinen.

[Lufia]

Toi oli toosiii hyvä! Mä ainaki pidin... Putosin pari kertaa mut kyl se siit... Lisää tuleen... Mäki olin sillon siin iäs sill pääl et rupeisin kirjailijaksi... Suunnittelin sellasii romaanei mut ei niist tullu ku pari sivusii... Ja kaikki hahmot jostain valmiiks kasattuna... :shy: No pieniä paljastuksia... Kuka sitä enää estää...

[Sunnu]

Kaikenlaisia arvosteluja, kaikenlaisilta ihmisiltä. Varo mitä tilaat, saatat pettyä..
No mutta laitanpas nyt kommenttia. Ensin muutama sanan korjaus:

yleensäkkään yleensäkään

autakkaan autakaan

kaupunkasi kaupunkiasi

sinnekkin sinnekin

herääkkään herääkään

Juu, no ensinnäkin tuntuu hivenen vaikealta uskoa, että tuo teksti olisi 11-vuotiaan kirjoittama. Jotenkin tuntui, että siellä oli lauseita, joita ei voisi sen ikäisen kuvitella kirjoittavan. Toki, jos olen väärässä, niin sehän on vain hyvä. Silloin olet kaiketi nuori luova ihminen.

Mutta itse tekstistä. Vuoropuhelu oli ihan mukavan ja sujuvan tuntuista. Minä ainakin pidin. Tekstissä oli pari hyvää oivallista kohtaa. Esimerkkinä toimikoon:

Aivan kuin kaikki olisivat ruumiita. Rumia ruumiita, joilla ei ole tietoakaan kauneudesta. Hieno lause. Pidin.
Juttu jäi selkeästi jotenkin kesken ja tietenkin sitä uteliaana haluaisi jatkon saada selville. Mikäli vain inspiraatiota löytyy, niin tee ihmeessä jatkoa.
Oikeasti mielestäni varsin oivallinen tekstinpätkä. Ainut vaan, että edelleenkin epäilen tuota ikääsi. Asia mietityttää senkin takia, että olet kahdessa eri kohdassa kirjoittanut iän väärin (kirjoitusasu siis) ja huomioiden postauksesi aloituksesi ja lopetuksesi, niin tuntuu oudolta, että teksti kuitenkin oli jotakuinkin perfekto. Jos niin voi tekstistä sanoa. Jokin tässä jutussa epäilyttää, mutta saatan olla ylivainoharhainen näin yömyöhällä..