Paper Mario The Thousand-Year Door

[Critis]

Uusi Paper Mario peli on taas ilmestynyt tällä kertaa GameCubelle eli ketkä kaikki ovat pelanneet tätä peliä. Itse on tullut pelattua jo aika pitkälle tätä peliä vaikka en olekkaan vielä läpi päässyt. Mutta itse peli on mielestäni Mario peliksi täydellinen ja vielä RPG tyyppinen peli eli kaikki jotka pitävät Mariosta ja RPG peleistä niin suosittelen. Nyt teidän muiden mielipiteitä tästä pelistä tykkäsittekö vai oliko teidän mielestänne huono itse pidän tästä pelistä erittäin paljon.

[ascalon]

Aivan uskomattoman hyvä peli. Parin kuukauden odotus kyllä on palkittu aikamoisen ruhtinaallisesti. 15 tuntia takana ja menisin veikkaamaa, että olen siinä vähän puolenvälin jälkeen. (Chapter nolesen menin jokin iaka sitten läpi.) Ja konsoliropet ovat aina olleet heikko kohtani pelimaailmassa. Uudistuksia legendaarisesta N64:n Paper Mariosta on mukavasti ja läppääkin heitetään aikamoisen jatkuvasti. Välillä menee toki hieman synkemmäksi meininki, mutta vain hyvin vähän. Pikemminkin kannattaisi puhua tunnelmallisemmasta. (Chapter nelonen oli aika lailla tällainen.) Mutta jumalattoman hyvä peli. Muuta en olekaan sitten perjantaina pelannut ainakaan konsoleilla. Paitsi lauantaina mätin kaverilal Dokey Kongaa...

[Antendo]

No tänää hankin sen ja oon pelannu jotai yli tai alle puoltuntii. Hyvältä vaikuttaa. En oo kyllä sitä kuusnelosen Paperi Marioo ku pelkästää vajaat kymmene sekkaa. Siis emulla ja kone meni jökkii. On tullu jo parit naurut (lyhyet) naurettuu. Siis ite kyllä tykkään roolipeleistä ja Marioista (Luigi on kyllä parempi...) ja on ainakii sen perusteella hyvä mitä oon lukenu ja pelannu. Enkä kadu ostostani.

[Eliroaero]

Alkuperäistä Paper Mariota on pelattu jonkin matkaa, ja grafiikan esitystapa on "yksinkertaisuudessaan" loistava.

The Thousand Year Door tulee varmasti löytämään tiensä mun cubehyllyyn viim. ensi vuoden puolella.

[Qure]

Luultavammin tulossa kuusen alla ensi kuun 24 päivä, En oo vielä päättänyt
mutta varmaankin. Mutta toi Lotr:in 100 euron 12 levyn vai montako olikaan collection Edition ois aika siisti 8o. Mutta jos saan molemattan niin otan molemmat!

[josu]

Itse en omista GC:a, mutta testasin peliä kaverilla. Ja täytyy sanoa että kaikessa komeudessaan loistava peli, vaikken hirveän pitkästi pelannutkaan. Emulla on tullut kokeiltua Paper Mario 64:sta, mutta tämä uudempi pistää paljon paremmaksi.
Grafiikat ovat juuri sitä mitä odotin, mahtavat. 2D-tyyli istuu peliin loistavasti ja miellyttää silmää. Äänet ovat Paper Mario 64:a muistuttavat, mikä ei sinänsä haittaa mitään. Pelattavuuden oppii nopeasti ja mikä parasta, huumoriakaan ei ole unohdettu.
Jos olisi ylimääräistä rahaa ostaisin heti GC:n ja tämän pelin, sen verran loistava se oli lyhyen testini perusteella.

[ascalon]

Tuossa pari päivää sitten pääsin tuonkin pelin sitten lopulta läpi. Vajaat kaksi viikkoa tuli peliä tahkottua ja tunteja ehdin kerätä sellaiset 30 kappaletta. Mario ehti käsissäni kivuta tasolle 27. Hemmetin hyvä peli täytyy sanoa ja on todella vaikea päättää kumpi tämän vuoden parhaista Cube-peleistä sitten on se parempi. Twin Snakes vai Paper Mario.

Loppubosse oli aikamoisen cool kaveri ja mukavaa vaihtelua tuttuun Mario-kaavaan, kuten koko peli ainakin juonen osalta. (Paiksen roolissa kun ei häärikään Bowser vaan joku toinen ehätti ensin. Ja sekös katkeroittaa erästä nimeltä mainitsematonta herraa.) Lisäkivaa aiheutti se, että omat kaverit olivat edes hieman persoonallisemman näköisiä kuin ykkösessä. Esimerkiksi Goomba-kaverilla oli arkeologin kypärä ja lasit, Koopalla huppari, kummitus oli oopperalaulaja ja Yoshi punkkari. Mukavan persoonallisen näköistä. Ja ihan kiva ominaisuus oli myös se, että peliä voi jatkaa vaikka maailma olisikin jo pelastettu. Itse en kyllä ole peliin sen loppubossen jälkeen kajonnut. Mutta varmaa on se, ettei ensimmäinen läpipeluukerta jää takuulla viimeiseksi.

[Omenarosvo]

Heh-heh-hee :D Peli on kyllä mainio. Suoraan sanottuna en olisi uskonut, että Nintendolta tulisi peli, joka nauraisi tällä tavalla itselleen ja lajityypilleen joka ikisessä käänteessä.

Läppä on oikeasti riemastuttavaa.
Kohtasin äskettäin Twilight-kylässä puissa istuvat harakat, jotka kuuleman mukaan vain esittävät tyhmää ja ovat hiljaa ainoastaan silloin kun joku kulkee puun ohi. Kun harakoilta piiloutuu Vivianin kätkeytymistaidon avulla, ne keskustelevat asiantuntevasti siitä "kuinka masentuneita he ovat maapallon fossiilisten polttoaineiden hupenemisesta, ja miten tuuli-, vesi ja aurinkoenergian lisäämistä tulisi uusiutuvina luonnonvaroina vakavasti harkita."

hihuhihuhihu. onneksi pelini on vasta puolessa välissä :D


EDIT/ neuvokaa joku miten tuo spoiler-kätkö kantsii tehdä..
EDIT// aah joo tajusin.

[Tuulisti]

Kohta olen pelin lopussa, ja olen kyllä tykännyt. Joskus tuntuu vähän siltä että kyseessä on "pikkulasten RPG", sillä vaikka en uskokaan Nintendon lapselliseen maineeseen pidän pelin joitain puolia liian hiemankin pelkistettyinä. Taisteluissakin on loppujen lopuksi hyvin vähän valittavaa, eikä niitä ainakaan vaikeaksi voi sanoa. Lisäksi lähes jokainen hahmo tuntuu vääntävän jonkinlaista hölmöä slangia, joka on mielestäni hieman liioittelua.

Paperi - Marion paperikyvyt ovat hauskoja ja monipuolisia, mutta toivoisin että niitä voisi käyttää monipuolisemmin eikä esimerkiksi vain tietyissä ennalta määrätyissä kohdissa. Muutenkin ongelmat joiden ratkaisemiseen kykyjä tarvitaan ovat todella ilmeisiä, joka osaltaan lisää pelin yksinkertaisuutta.

Pelin parasta antia on ehdottomasti sen nokkela huumori.

[Jenna]

itse en ole paljoa pelannut kyseistä peliä, mutta mun kaverillani on tää
paper-mario jolla olen sitten sitä pelannut... en ole vetänyt vielä edes ekaa chapterii... (kirjotetaaks se noin??? :eh: ) koska olen ollut joulun jälkeen vain pari kertaa kaverillani... hän sai sen pelin juuri joululahjaksi... mutta itse peli on aivan mainio vaikka en ole vielä tottunut tähän paper-juttuun... lempihahmoni on pelissä Goombella... (kai se oli Goombella se Goomba :huh: ) hyvä peli täytyy sanoa...

[Omenarosvo]

Joo, onhan peli aivan selkeästi tarkoitettu kokemattomille pelaajille, peli jonka kannessa lukee 3+ ei yleensä voi olla kovin vaikea. Puzzlet ovat helppoja, eihän pelissä oikeastaan tarvitse kuin mennä eteenpäin. Kerran olen jäänyt pariksi tunniksi jumiin ja kerran kuollut, mutta muuten ei ole tullut ongelmia.

Luulempa minäkin että huumori on se mikä vanhempia pelaajia viehättää. Pikkuveljeni ei ymmärrä mille se Omenarosvo siellä nauraa, vaikka on pelannut peliä jo paljon pidemmälle (tai ehkä sillä on nimenomaan parempi huumorintaju =) ). Läppää tosiaan lentää joka ikisessä keskustelussa (henk.koht. käsitän että typerät slangitkin ovat osa sitä), Bossit näyttävät tolloilta ja juoni vaikuttaa koko ajan menevän niihin iän ikuisiin kliseisiin kunnes se viime hetkellä keikautetaan jotenkin omituisesti sinne hömppäosastolle.


montako stylishiä ootte Mariol saanu vedettyy (saman iskun aikana). Mä oon saanu neljä!!!Joo, neljä olen minäkin. Eli et ole yli-ihminen :)

[Dragoon-92]

Niin...mulla on Paper Mario: The Thousand year...jne... ;D
Ja se on varmaan yks parhaist GameCude peleistä. Ite oon jo Chapter kasissa.
Tän tyyppiset Mario-pelit on tosi hyvii!!!!!! Mun mielestä papertyyli on kiva.
Kysyisin vain, että montako stylishiä ootte Mariol saanu vedettyy (saman iskun aikana). Mä oon saanu neljä!!! ;D ;D ;D Mutta Flurrie on koko pelin häpeäpilkku!!!!! Semmonen naku naikkonen. Ihan vammanen suoraan sanoen!
Mutta kaikenkaikkiaan Paper Mario: the Thousand...on hyvä!!!! :)

P.S. Varsinki se Yoshi on kiva!!!

[ascalon]

Olen itse ainakin onnistunut saamaan neljä Stylishiä. (Aika helppoa, jos käyttää joko Piercing Blowia, tai Power Smashia. Muulla tavalla ei taidakaan saada.)

Pitäisi jossain vaiheesas vetäistä tuo toinenkin läpipeluukertaloppuun, mutta innostus on toisetaiseksi lopahtanut Chapter seiskan kohdalla. Olen tällä hetkellä kyllä pieksemässä Amazy Dayzeita... :P

[Tuulisti]

Pelasin pelin läpi kerran, ja olin positiivisesti yllättynyt kun samasta seivista sai jatkaa ja se sopii tarinaankin mukavasti. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin vetää peli loppuun ja kuunneella puolen tunnin monologi loppupomolta vain huomatakseen että siinä se sitten olikin. (Curse you, FF CC!)

Peli oli helppo mutta ajoittain hyvin viihteellinen. Pit of 100 trialsia hakatessani ehdin jo muutaman kerran luulla vaikeustason nousseen, mutta olinpahan väärässä.

Flurriesta sen verran, että pelatessani usein mietin miten paljon kyseinen hahmo varmasti tietyn ikäisiä pelaaja-poikia häiritsee. (Toimiessani lastenvahtina eräässä perheessä vuosia sitten oli hassua huomata, miten paljon Jynx - pokemon karikkoituine rintoineen häiritsi/hämmensi pikkupoikia. :P )
Kyllä minuakin ehkä ihan vähän häiritsi kun pelissä keskustelun aikana hahmojen seisoessa normaalietäisyydellä toisistaan Marion nenä on konkreettisesti Flurrien rintojen välissä. Erotiikan määrä videopeleissä on selvästi nousussa.

[Törö(loi)nen]

Saako tätä nostaa? Nostan joka tapauksessa.

Itse olen pelin varmaan 6-8 kertaa läpi pelannut, ja vieläkin se jaksaa viihdyttää. Suoraan sanoen paras peli, jota olen ikinä pelannut. Paras hahmoni on lvl 33 (Amazee Dazeeilla [en osaa kirjoittaa sitä :P] kehitetty), joka on läpäissyt Pit of 100 Trialsin. Kiva semmoinen vähän haasteellisempi paikka siinä pelissä, loput paikat nyt sai ihan vaan mäiskimällä helposti läpi. Mario lyö vitosta yhdellä hypyllä, eli siis yhteensä kymppiä pamauttelee. BP:t rulettavat, sen olen huomannut, ja niitähän niitä tulee useimmiten otettua level upin yhteydessä.

Paper Mario ftw.

[Omenarosvo]

Miun nuoremmat veljet fanittaa myös peliä ihmeellisen paljon. Lainasin sen veljelle ja tyyppi kerkesi pelata tarinan kahteenkin kertaan läpi. Itse pidin peliä helpohkona ja sitä myöten hieman puuduttavana. Pelissä on kai liikaa dialogia miun makuun. Periaatteessa se on riemastuttavaa, mutta jos tykkää enemmän toiminnasta niin tämä ei ehkä ole oikea valinta :)

Muutamia aivan mahtavia juttuja muistuu kuitenkin mieleen. SPOIL! Tietovisakysymyksiä esittävä twhomp-kivi (vai mikä se on :huh:) ja aarrearkuista löytyvä kirouksia langettava aave.

Laitteen parhaimmistoa tämä silti on ja kuuluu ehdottomana osana kenen tahansa nintendopelaajan kokoelmaan :]

[Real Emotion]

Spoilerrrs, ainakin vähän.

Pari kertaa olen The Thousand-Year Doorin jaksanut pelata läpi ja onhan se hyvä. Piristävää kun Mariolla voi seikkailla muutenkin kuin niissä tavallisissa tasohyppelyissä. Kivoimpia asioita pelissä on muun muassa se, miten sitä paperisuutta käytetään hyväksi, niin kuin vaikka Marion muuttuessa lennokiksi tai rullaksi, niin että hahmo mahtuu pienistäkin koloista ja pääsee jatkamaan matkaa.

Vaikeustaso oli ensimmäisellä pelikerralla sopiva, mutta toisella kerralla huomasin myös sen helpohkoksi. Se johtui siitä, että aloin vasta silloin kunnolla kiinnittämään huomiota badgejen käyttöön ja kun ne vaan laittoi hyvällä tavalla, niin siitä Power Jumpistakin vai mikä olikaan, viholliset menettivät hirveästi energiaa. Muutenkin niistä badgeista sai tehtyä vaikka mitä siistejä yhdistelmiä ja sain Luigi-asunkin. Ihan pöhköä, että ensimmäisellä pelikerralla halusin aina suurimmaksi osaksi vaan lisää HP-pointseja.

Paikoista missä seikkailtiin, tykkäsin erityisesti siitä taisteluareenasta ja junasta. Muuten ne olisivat olleet tylsiä, jos sellaista olisi ollut koko ajan pelissä, mutta nuo paikat tulivat niin sopivissa väleissä, että oli kivaa telmiä etsivänäkin. Keelhaul Keyssä oli tietty myös ihanaa piraattimeininkiä ja palvoin sitä Cortezia aina kun se kutsui Mariota amigoksi. :cool:

Huumori oli mariomaisesti söpöä, hölmöä ja lapsenmielistä. (Paitsi se ei ollut loppuesitteleyissä söpöä, kun Mario ihan selvästi näytti keskisormea Peachille, kun tämä kertoi jostain uudesta aarteesta. Tai kun Marion nenä kutitteli silloin tällöin Flurrien etumusta.) Omat suosikkini olivat kuitenkin ne kirousboxit. Ne olivat niin hellyyttävän säälittäviä niissä vakuutteluissaan. :D Ja sitten: "You're cursed! SUFFER!"

Ainoampia asioita mistä en pelissä tykännyt oli ainakin se ramppaaminen. Välillä joutui ravaamaan ties kuinka monta kertaa saman metsän läpi ihan typerän syyn takia, joka oli vain kyllästyttävää pelituntien turhaa lisäämistä. Ne palmupojat olivat myös ärsyttäviä tyyppejä, koska puhuivat aina melkein yhtä kauan kuin se kuukuspappa. Niiden jutut piti skipata. En minä muuta valitettavaa näin äkkiä keksi.