Awna
19.11.2004, 14:48:07
Tässä aivan lähimenneisyydessä innostuin jälleen AGS:llä (Adventure Game Studio) tehdyistä seikkailupeleistä ja kamalan hypetyksen jälkeen eksyin Ben Croshaw'n sivuille, jolta löytyivät pelit 5 Days a Stranger (http://www.fullyramblomatic.com/5days/) ja sen jatko-osa 7 Days a Skeptic (http://www.fullyramblomatic.com/7days/). Ihastuin ikihyviksi.
Kyseessä on siis tupla-annos kauhuseikkailua; sarjan ensimmäinen osa, 5 Days a Stranger, on hyytävään tunnelmaan, nautittavaan dialogiin ja suhteellisen hyvään juoneen nojaava seikkailupeli; verellä ei pelissä kamalasti mässäillä ja "paniikkikohtauksiakin" on vain muutama. Pikseleiden metsästystäkin on vältetty, vaikka siihen välillä sorrutaan, mutta sitä on silti nautittavan vähän.
Pelaat hahmolla, joka tunnetaan nimellä Trilby. Hän on eräänlainen tämän päivän Robin Hood; Trilby on luonut maineen itselleen herrasmiesvarkaana, joka varastaa vain lähinnä kuolinpesistä, ja/tai tavaraa, jota (rikas) omistaja ei varmasti pahemmin tarvitse. Hän ei koskaan varasta köyhiltä. Hänet tunnetaan kaikkialla, mutta häntä ei koskaan saada kiinni. Eräänä yönä hän kuitenkin tekee elämänsä virheen ja murtautuu DeFoe -aristokraattiperheen huvilaan. Huvilan viimeisin omistaja, suvun viimeinen jäsen Clarence DeFoe on vastikään kuollut, syynä epäillään olleen murha/itsemurha; miehen epäilleen tappaneen ensin vastavihityn vaimonsa, sitten hirttäneen itsensä. Asia ei kuitenkaan ole AIVAN näin...
Joka tapauksessa. Kun Trilby on talon sisällä, hän huomaakin, ettei pääse enää ulos ja lähtee etsimään muualta uloskäyntiä, jota ei kuitenkaan löydy. Ovet eivät aukea etupihalle, ikkunat ovat jumissa ja huvilaa ympäröivän aidan toisella puolella, piiitkän pudotuksen huonommassa päässä, on vain orapihlajaa, joten aitojen yli kiipeäminen voidaan ruksia heti ensi kättelyssä pois mahdollisten pakoreittien listalta. Jos itse pudotus ei yrittäjää tappaisi, päätyminen silmiäpuhkovaan orapihlajaan ei varmasti tekisi terveydelle hyvää. Ensimmäisenä päivänä Trilby tutustuu talon muihin asukkeihin, jotka syystä taikka toisesta ovat jääneet taloon jumiin. Yksi toisensa jälkeen, päivä päivältä, nämä uudet tuttavuudet kuitenkin alkavat kohdata toinen toistaan karmeampia loppuja elämilleen, ja kaikki huipentuu viidentenä päivänä, joka päättää Trilbyn ja parin muun selviytyjän kohtalon. Tuon enempää en uskalla kertoa, sillä menisi kamalaksi spoilaamiseksi. Ykkösessä ainoa yleinen marmatuksenaiheeni on vähän kömpelö käyttis. Grafiikoista en sano mitään, sillä grafiikat eivät yhä vieläkään tee peliä.
Seitsemän Päivän Epäilijä on enemmän tai vähemmän suora jatko-osa Viiden Päivän Muukalaiselle. Hahmona on tällä kertaa liimauksistaan natisevan avaruusaluksen kuraattori/terapeutti/psykiatri Jonathan Somerset. Peli sijoittuu noin kolmisensataa vuotta tulevaisuuteen (Jason X! Jason X!). Hyvin löyhästi miehitetty tutkimusalus löytää reitiltään arkun, jonka he aluksi luulevat olevan pelkkää avaruusromua. Arkku tuodaan alukseen sisään vastoin perämiehen toiveita ja arkkuun kaiverrettujen tekstien perusteella se on lähtöisin maasta, ja onkin itse asiassa ruumisarkku. Miehistö sopii, että arkkuun ei kosketa ennen suuremman tutkimusaluksen saapumista noutamaan sitä. Pelin ensimmäisen täyden päivän päätteeksi Jonathan herää painajaisestaan, matkaa rahtikannelle ja löytää arkun... avattuna. Ja tietenkin... tyhjänä.
Alkaa sama kierre; ihmisiä alkaa katoamaan, ja ennen pitkää löytymään; yleisestiottaen ihmispalapeleinä; vähemmän eläväisessä muodossa ympäri alusta.
Jatko-osa on enemmän splatter-meininkiä kuin edeltäjänsä ja dialogi sekä juoni ovat vähän löyhempiä ja kiireessä kasaan kurotun oloisia verrattuna Viiden Päivän Muukalaiseen. Peli ei ole yhtä pelottava (oma mielipiteeni), mutta väliin on ympätty kylläkin vihaamiani "tee se ja se tietyssä ajassa tai pam, kuolet" -kohtauksia, ja varsinkin pelin loppu sai käteni tärisemään, vaikkakin enemmälti adrenaliinipurkauksista kuin sen suuremmasta pelosta. Kyllähän peli säpsäytteli ihan urakalla ja sai välillä suusta pakenemaan tavut "täh?" tai "IIK!", mutta ykkösosan tunnelma pitkälti puuttui. Pikselinmetsästystä harrastetaankin sitten "kakkososassa" sitäkin enemmän. Splatter jakautuu tällä kertaa seitsemälle päivälle, mutta eipä tuo pahemmin peliaikaa lisää. Esimerkiksi lauantaipäivä taitaa kestää tasan kaksi peliminuuttia. :) Peliin on kuitenkin saatu parin päivän sisältönä ahdettua jahtaamista. Siis SINÄ et jahtaa ketään. SINUA jahdataan. Tämä antaa pelille hetkeksi hieman Clock Tower -maisen tunnelman. Mutta vain hetkeksi. Ihan ihan loppu"twist" oli negatiivisessa mielessä kamala. Ringukin on näemmä katsottu.
Toivoisin, että sarjasta kuitenkin tehtäisiin täysi trilogia, sillä parhaat trilogiathan ovat kolmiosaisia (...), mutta mitä herra Croshaw'n tekstejä olen lukenut, näin ei taida käydä. Pelit ovat kuitenkin, virheet mukaanlukien, paljon korkeampitasoisia kuin suurin osa AGS-tarjonnasta. Jälleen, tämä on vain oma mielipiteeni. Löytyy sieltä muitakin helmiä, mutta "Päivät" kyllä silti olivat minulle suurinta nannaa tarjonnasta.
Mietinkin, onko kukaan muu tähän "sarjaan" törmännyt, tai aiotteko koettaa, ja mitä olitte mieltä pelisession jälkeen? Seikkailugenre kun on nykyään vähän kuollut, niin tällaiset löydöt ovat kyllä mielestäni herkkukarkkia! :)
Kyseessä on siis tupla-annos kauhuseikkailua; sarjan ensimmäinen osa, 5 Days a Stranger, on hyytävään tunnelmaan, nautittavaan dialogiin ja suhteellisen hyvään juoneen nojaava seikkailupeli; verellä ei pelissä kamalasti mässäillä ja "paniikkikohtauksiakin" on vain muutama. Pikseleiden metsästystäkin on vältetty, vaikka siihen välillä sorrutaan, mutta sitä on silti nautittavan vähän.
Pelaat hahmolla, joka tunnetaan nimellä Trilby. Hän on eräänlainen tämän päivän Robin Hood; Trilby on luonut maineen itselleen herrasmiesvarkaana, joka varastaa vain lähinnä kuolinpesistä, ja/tai tavaraa, jota (rikas) omistaja ei varmasti pahemmin tarvitse. Hän ei koskaan varasta köyhiltä. Hänet tunnetaan kaikkialla, mutta häntä ei koskaan saada kiinni. Eräänä yönä hän kuitenkin tekee elämänsä virheen ja murtautuu DeFoe -aristokraattiperheen huvilaan. Huvilan viimeisin omistaja, suvun viimeinen jäsen Clarence DeFoe on vastikään kuollut, syynä epäillään olleen murha/itsemurha; miehen epäilleen tappaneen ensin vastavihityn vaimonsa, sitten hirttäneen itsensä. Asia ei kuitenkaan ole AIVAN näin...
Joka tapauksessa. Kun Trilby on talon sisällä, hän huomaakin, ettei pääse enää ulos ja lähtee etsimään muualta uloskäyntiä, jota ei kuitenkaan löydy. Ovet eivät aukea etupihalle, ikkunat ovat jumissa ja huvilaa ympäröivän aidan toisella puolella, piiitkän pudotuksen huonommassa päässä, on vain orapihlajaa, joten aitojen yli kiipeäminen voidaan ruksia heti ensi kättelyssä pois mahdollisten pakoreittien listalta. Jos itse pudotus ei yrittäjää tappaisi, päätyminen silmiäpuhkovaan orapihlajaan ei varmasti tekisi terveydelle hyvää. Ensimmäisenä päivänä Trilby tutustuu talon muihin asukkeihin, jotka syystä taikka toisesta ovat jääneet taloon jumiin. Yksi toisensa jälkeen, päivä päivältä, nämä uudet tuttavuudet kuitenkin alkavat kohdata toinen toistaan karmeampia loppuja elämilleen, ja kaikki huipentuu viidentenä päivänä, joka päättää Trilbyn ja parin muun selviytyjän kohtalon. Tuon enempää en uskalla kertoa, sillä menisi kamalaksi spoilaamiseksi. Ykkösessä ainoa yleinen marmatuksenaiheeni on vähän kömpelö käyttis. Grafiikoista en sano mitään, sillä grafiikat eivät yhä vieläkään tee peliä.
Seitsemän Päivän Epäilijä on enemmän tai vähemmän suora jatko-osa Viiden Päivän Muukalaiselle. Hahmona on tällä kertaa liimauksistaan natisevan avaruusaluksen kuraattori/terapeutti/psykiatri Jonathan Somerset. Peli sijoittuu noin kolmisensataa vuotta tulevaisuuteen (Jason X! Jason X!). Hyvin löyhästi miehitetty tutkimusalus löytää reitiltään arkun, jonka he aluksi luulevat olevan pelkkää avaruusromua. Arkku tuodaan alukseen sisään vastoin perämiehen toiveita ja arkkuun kaiverrettujen tekstien perusteella se on lähtöisin maasta, ja onkin itse asiassa ruumisarkku. Miehistö sopii, että arkkuun ei kosketa ennen suuremman tutkimusaluksen saapumista noutamaan sitä. Pelin ensimmäisen täyden päivän päätteeksi Jonathan herää painajaisestaan, matkaa rahtikannelle ja löytää arkun... avattuna. Ja tietenkin... tyhjänä.
Alkaa sama kierre; ihmisiä alkaa katoamaan, ja ennen pitkää löytymään; yleisestiottaen ihmispalapeleinä; vähemmän eläväisessä muodossa ympäri alusta.
Jatko-osa on enemmän splatter-meininkiä kuin edeltäjänsä ja dialogi sekä juoni ovat vähän löyhempiä ja kiireessä kasaan kurotun oloisia verrattuna Viiden Päivän Muukalaiseen. Peli ei ole yhtä pelottava (oma mielipiteeni), mutta väliin on ympätty kylläkin vihaamiani "tee se ja se tietyssä ajassa tai pam, kuolet" -kohtauksia, ja varsinkin pelin loppu sai käteni tärisemään, vaikkakin enemmälti adrenaliinipurkauksista kuin sen suuremmasta pelosta. Kyllähän peli säpsäytteli ihan urakalla ja sai välillä suusta pakenemaan tavut "täh?" tai "IIK!", mutta ykkösosan tunnelma pitkälti puuttui. Pikselinmetsästystä harrastetaankin sitten "kakkososassa" sitäkin enemmän. Splatter jakautuu tällä kertaa seitsemälle päivälle, mutta eipä tuo pahemmin peliaikaa lisää. Esimerkiksi lauantaipäivä taitaa kestää tasan kaksi peliminuuttia. :) Peliin on kuitenkin saatu parin päivän sisältönä ahdettua jahtaamista. Siis SINÄ et jahtaa ketään. SINUA jahdataan. Tämä antaa pelille hetkeksi hieman Clock Tower -maisen tunnelman. Mutta vain hetkeksi. Ihan ihan loppu"twist" oli negatiivisessa mielessä kamala. Ringukin on näemmä katsottu.
Toivoisin, että sarjasta kuitenkin tehtäisiin täysi trilogia, sillä parhaat trilogiathan ovat kolmiosaisia (...), mutta mitä herra Croshaw'n tekstejä olen lukenut, näin ei taida käydä. Pelit ovat kuitenkin, virheet mukaanlukien, paljon korkeampitasoisia kuin suurin osa AGS-tarjonnasta. Jälleen, tämä on vain oma mielipiteeni. Löytyy sieltä muitakin helmiä, mutta "Päivät" kyllä silti olivat minulle suurinta nannaa tarjonnasta.
Mietinkin, onko kukaan muu tähän "sarjaan" törmännyt, tai aiotteko koettaa, ja mitä olitte mieltä pelisession jälkeen? Seikkailugenre kun on nykyään vähän kuollut, niin tällaiset löydöt ovat kyllä mielestäni herkkukarkkia! :)