Yashiza
2.12.2004, 15:41:15
Name: Draamakuningatar
Beta: Jordan (alkuhiomisesta voin kiittää myös Luxia)
A/N: Minä yritin vakavasti tehdä tästä satua, mutta siinä piilee taas rakasta angstia, josta en pääse eroon. Novellista löytyy taas kerran minun idolini vaikutteita.
Draamakuningatar, narsistinen ja masennuslääkkeiden alainen. Ihmiset kiertävät kaukaa tuota monimutkaista ihmistä. Älkää antako hänelle köyttä tai hän hirttäytyy. Musta kajaali vuotaa hänen poskilleen, josta se sitten vierii pitkinä linjoina näyttämölavalle. Huudahtaa tämä valkea nainen kovaa, hiukset platinanvalkoiset vilahtavat hetken vapaina, mutta ovat pian kajaalin seurana maassa. Nainen lavalla kaatuneena lepää, huulista vuotaa veri vuolaasti. Hänen kauniin harmahtavanvihreät silmänsä muuttuvat punaisiksi. Taustalla ihmiset nousevat seisomaan ja taputtavat käsiään. Kukaan ei ymmärrä, että naisen kitkeränsuloinen maailma sumenee mustaksi. Ei enää ole mustaa ja valkoista, on vain pelkkää tyhjää mustaa.
Jeesus ei ymmärrä enää omia pieniä lapsiaan, miksi joku haluaisi tehdä pahaa itselleen? Draamakuningatar viilsi itseään monta kertaa, sitten yritti piilotella jälkiänsä, mutta joku sisäpiiristä kavalsi hänen salaisuutensa lehdille. "Diiva yritti itsemurhaa", huudahti arvostettu teatterilehti. Naisen masennuksesta oli tehty traaginen draama. Teatterinäyttämöksi oli tullut hänen oma elämänsä. Vanhemmat ihmiset eivät tahtoneet lastensa palvovan tuota naista, mutta kriitikot ylistivät teatterilavan näyttelijää ja tekivät hänestä suuren kuolemattoman olennon - jumalattaren. Hän oli tehnyt omasta näytelmästään aidon ja käsinkosketeltavan.
Kuuluisuus vietteli hänet kuten huumeet olivat vietelleet hänet nuorena. Yliannostus kuuluisuutta ei ole sen parempaa kuin yliannostus huumetta ja harhaa. Ihmiset synnyttivät naisen ympärille keinotekoisen paratiisin, jossa hän sai elää loppuelämänsä, mutta jonka läpi jokainen voisi katsoa häntä kuin näyteikkunaa. Harmahtavanvihreistä silmistä oli tehty tuote, platinanvalkoisista hiuksista malli muille eikä kestänyt kuin hetki, kun häntä myytiin ihmisille. Draamakuningattaresta tehtiin kaupallinen tuote. Hänen elämänsä myytiin markkinoille.
Nainen ei hallinnut enää omaa elämäänsä. Häntä ohjailivat nyt köysien kaltaisesti media ja hänen oma kehonsa. Hänellä ei ollut enää mahdollisuutta hallita omia ruokailutottumuksiaan. Keho vastusti vitamiineja ja terveyttä. Media ruokki hänen langanlaihaa kehoansa, mutta tästä salaisesta ruokatottumuksesta kukaan tai mikään ei huomauttanut, diivan piti itse huomata muutos. Kukaan ei kuitenkaan ojentanut hänelle peiliä, kun hän oksensi viimeisetkin rippeet edellisestä päivällisestä. Kaloreita oli tullut aivan liikaa, mutta milloin niitä olisi ollut liian vähän? Hänestä oli tullut narsistinen huomaamattaan, kohta hänestä muotoutui kauneuden ruumiillistuma.
Elämästä oli tullut suuri tyhjiö, jonne voisi pudottaa yhtä aikaa kiven ja sulkakynän, mutta jotka kuitenkin putoaisivat samaan tahtiin. Sydän ja aivot olivat nyt samalla aaltopituudella eikä kumpikaan päässyt käsiksi hänen mieleensä. Draamakuningatar teki tätä työkseen, hänen elämästään oli tullut hänen työnsä, hän oli toisten riepoteltavana. Pienestä kaupunkitytöstä oli tullut hetkessä kaunis vaalean nainen, joka oli monien ihmisten roolimalli - mutta pieni kaupunkityttö itse ei olisi voinut pitää tulevaa itseään roolimallina ja sen tuo draamakuningatar itsekin tiesi.
Yleisö huudahtaa ja järkyttyy, kun draamakuningatar ei nouse ylös. Eikö itsemurhaa hautova nainen nouse enää toista kertaa ylös ja niiaa hymyillen? Taputukset olivat kaikonneet jo aikaa sitten, ohjaaja juoksee lavalle ja suruissaan katselee naista, joka oli piilossa kuorensa takana. Salin valot sammutetaan ja jokainen ymmärtää. Draamakuningatar, joka oikeasti olikin draaman kuningatar, ei hengitä enää. Hänen maailmansa on muuttunut mustaksi, mutta hänen tarunsa säilyy seuraavien satojen vuosien ajan. Kaupunkitytön dramaattinen piste on tullut.
Beta: Jordan (alkuhiomisesta voin kiittää myös Luxia)
A/N: Minä yritin vakavasti tehdä tästä satua, mutta siinä piilee taas rakasta angstia, josta en pääse eroon. Novellista löytyy taas kerran minun idolini vaikutteita.
Draamakuningatar, narsistinen ja masennuslääkkeiden alainen. Ihmiset kiertävät kaukaa tuota monimutkaista ihmistä. Älkää antako hänelle köyttä tai hän hirttäytyy. Musta kajaali vuotaa hänen poskilleen, josta se sitten vierii pitkinä linjoina näyttämölavalle. Huudahtaa tämä valkea nainen kovaa, hiukset platinanvalkoiset vilahtavat hetken vapaina, mutta ovat pian kajaalin seurana maassa. Nainen lavalla kaatuneena lepää, huulista vuotaa veri vuolaasti. Hänen kauniin harmahtavanvihreät silmänsä muuttuvat punaisiksi. Taustalla ihmiset nousevat seisomaan ja taputtavat käsiään. Kukaan ei ymmärrä, että naisen kitkeränsuloinen maailma sumenee mustaksi. Ei enää ole mustaa ja valkoista, on vain pelkkää tyhjää mustaa.
Jeesus ei ymmärrä enää omia pieniä lapsiaan, miksi joku haluaisi tehdä pahaa itselleen? Draamakuningatar viilsi itseään monta kertaa, sitten yritti piilotella jälkiänsä, mutta joku sisäpiiristä kavalsi hänen salaisuutensa lehdille. "Diiva yritti itsemurhaa", huudahti arvostettu teatterilehti. Naisen masennuksesta oli tehty traaginen draama. Teatterinäyttämöksi oli tullut hänen oma elämänsä. Vanhemmat ihmiset eivät tahtoneet lastensa palvovan tuota naista, mutta kriitikot ylistivät teatterilavan näyttelijää ja tekivät hänestä suuren kuolemattoman olennon - jumalattaren. Hän oli tehnyt omasta näytelmästään aidon ja käsinkosketeltavan.
Kuuluisuus vietteli hänet kuten huumeet olivat vietelleet hänet nuorena. Yliannostus kuuluisuutta ei ole sen parempaa kuin yliannostus huumetta ja harhaa. Ihmiset synnyttivät naisen ympärille keinotekoisen paratiisin, jossa hän sai elää loppuelämänsä, mutta jonka läpi jokainen voisi katsoa häntä kuin näyteikkunaa. Harmahtavanvihreistä silmistä oli tehty tuote, platinanvalkoisista hiuksista malli muille eikä kestänyt kuin hetki, kun häntä myytiin ihmisille. Draamakuningattaresta tehtiin kaupallinen tuote. Hänen elämänsä myytiin markkinoille.
Nainen ei hallinnut enää omaa elämäänsä. Häntä ohjailivat nyt köysien kaltaisesti media ja hänen oma kehonsa. Hänellä ei ollut enää mahdollisuutta hallita omia ruokailutottumuksiaan. Keho vastusti vitamiineja ja terveyttä. Media ruokki hänen langanlaihaa kehoansa, mutta tästä salaisesta ruokatottumuksesta kukaan tai mikään ei huomauttanut, diivan piti itse huomata muutos. Kukaan ei kuitenkaan ojentanut hänelle peiliä, kun hän oksensi viimeisetkin rippeet edellisestä päivällisestä. Kaloreita oli tullut aivan liikaa, mutta milloin niitä olisi ollut liian vähän? Hänestä oli tullut narsistinen huomaamattaan, kohta hänestä muotoutui kauneuden ruumiillistuma.
Elämästä oli tullut suuri tyhjiö, jonne voisi pudottaa yhtä aikaa kiven ja sulkakynän, mutta jotka kuitenkin putoaisivat samaan tahtiin. Sydän ja aivot olivat nyt samalla aaltopituudella eikä kumpikaan päässyt käsiksi hänen mieleensä. Draamakuningatar teki tätä työkseen, hänen elämästään oli tullut hänen työnsä, hän oli toisten riepoteltavana. Pienestä kaupunkitytöstä oli tullut hetkessä kaunis vaalean nainen, joka oli monien ihmisten roolimalli - mutta pieni kaupunkityttö itse ei olisi voinut pitää tulevaa itseään roolimallina ja sen tuo draamakuningatar itsekin tiesi.
Yleisö huudahtaa ja järkyttyy, kun draamakuningatar ei nouse ylös. Eikö itsemurhaa hautova nainen nouse enää toista kertaa ylös ja niiaa hymyillen? Taputukset olivat kaikonneet jo aikaa sitten, ohjaaja juoksee lavalle ja suruissaan katselee naista, joka oli piilossa kuorensa takana. Salin valot sammutetaan ja jokainen ymmärtää. Draamakuningatar, joka oikeasti olikin draaman kuningatar, ei hengitä enää. Hänen maailmansa on muuttunut mustaksi, mutta hänen tarunsa säilyy seuraavien satojen vuosien ajan. Kaupunkitytön dramaattinen piste on tullut.