Yashiza
8.12.2004, 16:55:22
Name: Shakkilauta
Beta: Jordan
A/N: Omistettu rakkaille ystäväille, jotka täyttivät 5. joulukuuta vuosia. Laura ja ewy. Onnea.
Sairas ihminen vaipuu epätodellisuuteen eikä löydä enää polkua takaisin aitoon maailmaan, joka todellisuudessa onkin keinotekoista kuitua. Kastemadot yrittävät sotia kuitua vastaan ja etsivät reittiä tuolle sairaalle miehelle, joka uneksii toisessa todellisuudessa. Kuka haluaisi uhrautua sairaan ihmisen vuoksi, eikö kukaan halua olla laupias samarialainen? Epätoivo miehen sisällä on puhdasta tuskaa. Psykoottinen mielentila ei ole tervettä kellekään. Joskus hänestä tuntuu, että hän voisi vain avata oven - mutta minkä oven, sitä hän ei tiedä. Epätodellisuus on shakkimaailma. Mies ei tiedä paikkaansa laudan päällä. Liikkuako kuin kuningatar vai ollako kuin hevonen - valkoinen vai musta, ei hän siihenkään osaa vastata.
Hän kuvittelee tavoittelevansa menneisyyttä eikä siksi halua siirtyä tulevaisuuteen. Mies ei elä nykyisyydessä eikä havittele sitä mitä monet ihmiset todellisuudessa haluavat. Hiiret yrittävät jyrsiä seiniä, jotta mies vapautuisi usvaisesta epätodellisuudesta, mutta liiskaantuvat oikeiden ihmisten alle. Eläinkunnan eläimet tuntevat sisällään, että joku on poissa omasta maailmastaan - miksi ihmiset eivät huomaa tätä poissaoloa? Jumala teki jokaisen samasta aineesta, savesta ja vedestä, mutta loiko Jumala ihmisen? Tiede kertoo ihmisten polveutuvan apinoista, mutta silloinhan Jumala ei tehnyt olentoa, joka valtaa maailmaa. Raamattu olisi silloin valhetta, Vanha ja Uusi testamentti ruokkisivat valhetta. Mies tietää vastauksen luomakunnan kysymykseen, mutta hän ei pysty kertomaan, ellei vapaudu shakkilaudan kahleista. Katoaako Jumala, jos tuo ihminen vapautuu?
Miehen päästä on tehty neulatyyny - kuningatar pistää ja survoo pieniä neuloja hänen päähänsä, jotka melkein aiheuttavat aivohalvauksen. Kukaan ei kysynyt haluaako hän puudutusta. Mies vapisee ja tärisee, suu vaahtoaa. Pelko valtaa hiljalleen epätodellisuuden ainoata panttivankia. Valkoisten kuningas haluaa jokaisen oivaltavan itse vastauksen luomakunnan kysymykseen. Sairas mies ei saisi sitä kertoa, eikä sanoa. Mies on lukittu maailmaan, eikä lukkoa varten ole avainta. Hiiret ja kastemadot, eläinmaailman kauneimmat olennot yrittävät parhaansa, mutta häviävät. Nekin tiesivät vastauksen luomakunnan arvoitukseen, mutta eivät pystyneet jakamaan tietoa muille. Valkopukuinen nainen - ei shakkilaudan jäsen - puuduttaa sairaan miehen ajatukset lääkkeillä. Tuo nainen ja joukko hänen kumppaneita olivat kahlinneet miehen harmaaseen maailmaan. Vierailijoita ei sallita. Pirun ystäviä.
Mies ei halua hyväksyä kuninkaan vaatimusta - mieluummin vangiksi epätodellisuuteen kuin todellisuuteen maalarinteippi suussa. Puiset nappulat hymähtävät ja ovat tietämättömiä miehen päätöksestä, aivohalvaus estää häntä tekemään mitään liikettä. Hyönteismyrkky sokeuttaa miehen ruskeat silmät, kun iiris samalla hetkellä muuttuu verenpunaiseksi. Suru ja yksinäisyys lakkaavat olemasta, hänen ei tarvitse hengittää. Vailla happea sairas mies haukkoo henkeään. Rintaan alkaa sattua, kädet menettävät tuntonsa ja jyskytys vartalossa loppuu yllättäen kuin jokin olisi vain kytkenyt sydänmonitorin pois päältä. Musta torni liikkuu kolme ruutua eteenpäin, mutta huomaa tehneensä ratkaisevan siirron - valkoinen kuningatar siirtyy tämän jälkeen mustan kuninkaan vierelle. Shakki ja matti. Sairas mies oli ollut mustien sotilas ja hävinnyt raa'alla tavalla valkoiselle kuninkaalle. Vastaus maailman kysymykseen ei kuitenkaan katoa miehen kuoleman jälkeen, koska ratkaisun löytää harmaan rakennuksen ikkunalaudalta.
Kotelosta kuoriutuu messinkiperhonen, joka kuolee samalle paikalle levittäessään siipensä. Totuus ei pääse kuolleena lentämään pois.
Beta: Jordan
A/N: Omistettu rakkaille ystäväille, jotka täyttivät 5. joulukuuta vuosia. Laura ja ewy. Onnea.
Sairas ihminen vaipuu epätodellisuuteen eikä löydä enää polkua takaisin aitoon maailmaan, joka todellisuudessa onkin keinotekoista kuitua. Kastemadot yrittävät sotia kuitua vastaan ja etsivät reittiä tuolle sairaalle miehelle, joka uneksii toisessa todellisuudessa. Kuka haluaisi uhrautua sairaan ihmisen vuoksi, eikö kukaan halua olla laupias samarialainen? Epätoivo miehen sisällä on puhdasta tuskaa. Psykoottinen mielentila ei ole tervettä kellekään. Joskus hänestä tuntuu, että hän voisi vain avata oven - mutta minkä oven, sitä hän ei tiedä. Epätodellisuus on shakkimaailma. Mies ei tiedä paikkaansa laudan päällä. Liikkuako kuin kuningatar vai ollako kuin hevonen - valkoinen vai musta, ei hän siihenkään osaa vastata.
Hän kuvittelee tavoittelevansa menneisyyttä eikä siksi halua siirtyä tulevaisuuteen. Mies ei elä nykyisyydessä eikä havittele sitä mitä monet ihmiset todellisuudessa haluavat. Hiiret yrittävät jyrsiä seiniä, jotta mies vapautuisi usvaisesta epätodellisuudesta, mutta liiskaantuvat oikeiden ihmisten alle. Eläinkunnan eläimet tuntevat sisällään, että joku on poissa omasta maailmastaan - miksi ihmiset eivät huomaa tätä poissaoloa? Jumala teki jokaisen samasta aineesta, savesta ja vedestä, mutta loiko Jumala ihmisen? Tiede kertoo ihmisten polveutuvan apinoista, mutta silloinhan Jumala ei tehnyt olentoa, joka valtaa maailmaa. Raamattu olisi silloin valhetta, Vanha ja Uusi testamentti ruokkisivat valhetta. Mies tietää vastauksen luomakunnan kysymykseen, mutta hän ei pysty kertomaan, ellei vapaudu shakkilaudan kahleista. Katoaako Jumala, jos tuo ihminen vapautuu?
Miehen päästä on tehty neulatyyny - kuningatar pistää ja survoo pieniä neuloja hänen päähänsä, jotka melkein aiheuttavat aivohalvauksen. Kukaan ei kysynyt haluaako hän puudutusta. Mies vapisee ja tärisee, suu vaahtoaa. Pelko valtaa hiljalleen epätodellisuuden ainoata panttivankia. Valkoisten kuningas haluaa jokaisen oivaltavan itse vastauksen luomakunnan kysymykseen. Sairas mies ei saisi sitä kertoa, eikä sanoa. Mies on lukittu maailmaan, eikä lukkoa varten ole avainta. Hiiret ja kastemadot, eläinmaailman kauneimmat olennot yrittävät parhaansa, mutta häviävät. Nekin tiesivät vastauksen luomakunnan arvoitukseen, mutta eivät pystyneet jakamaan tietoa muille. Valkopukuinen nainen - ei shakkilaudan jäsen - puuduttaa sairaan miehen ajatukset lääkkeillä. Tuo nainen ja joukko hänen kumppaneita olivat kahlinneet miehen harmaaseen maailmaan. Vierailijoita ei sallita. Pirun ystäviä.
Mies ei halua hyväksyä kuninkaan vaatimusta - mieluummin vangiksi epätodellisuuteen kuin todellisuuteen maalarinteippi suussa. Puiset nappulat hymähtävät ja ovat tietämättömiä miehen päätöksestä, aivohalvaus estää häntä tekemään mitään liikettä. Hyönteismyrkky sokeuttaa miehen ruskeat silmät, kun iiris samalla hetkellä muuttuu verenpunaiseksi. Suru ja yksinäisyys lakkaavat olemasta, hänen ei tarvitse hengittää. Vailla happea sairas mies haukkoo henkeään. Rintaan alkaa sattua, kädet menettävät tuntonsa ja jyskytys vartalossa loppuu yllättäen kuin jokin olisi vain kytkenyt sydänmonitorin pois päältä. Musta torni liikkuu kolme ruutua eteenpäin, mutta huomaa tehneensä ratkaisevan siirron - valkoinen kuningatar siirtyy tämän jälkeen mustan kuninkaan vierelle. Shakki ja matti. Sairas mies oli ollut mustien sotilas ja hävinnyt raa'alla tavalla valkoiselle kuninkaalle. Vastaus maailman kysymykseen ei kuitenkaan katoa miehen kuoleman jälkeen, koska ratkaisun löytää harmaan rakennuksen ikkunalaudalta.
Kotelosta kuoriutuu messinkiperhonen, joka kuolee samalle paikalle levittäessään siipensä. Totuus ei pääse kuolleena lentämään pois.