Velvollisuus vailla syytä

[Gabriel]

Äidinkielen prosessiaine, ainakin toistaiseksi se valmis versio. Jos kielellisiä parannusehdotuksia löytyy, kuuntelen niitä mielelläni. Mitään mielipidevaihtoa ei ole tarkoitus saada aikaan.

Laitan tämän nähtäväksenne jo pelkästään siksi, koska minun on vaikeaa katsoa sitä objektiivisesti, koska tapanani on alkaa vihaamaan tekstejäni kymmenen minuuttia niiden valmistumisen jälkeen. =)

-

Sanotaan, että armeijan käyminen on miehen velvollisuus. Suomalaisilla on tapana hyväksyä tämä väite syitä kyselemättä, mutta miksi minun tai kenenkään pitäisi suorittaa aseellinen palvelus? Näkökantoja on monia, mutta ennen kaikkea kyse on jokaisen omasta arvomaailmasta.

Armeijankäynnin velvollisuudellisuuden kyseenalaistaminen on yhteiskunnalle kiusallinen kysymys, johon valtio tarjoaisi omaa vastaustaan enemmän kuin mielellään. Valitettavasti asepalveluksen ympärillä pyörii niin paljon propagandaa, että objektiivista vastausta on hyvin hankalaa löytää. Muilta saa vastaukseksi lähinnä kliseitä, jotka eivät kestä rationaalista tarkastelua.

Klassisin perustelu sille, miksi minunkin kuuluisi käydä armeija, on se, että olen mies. Yleisen tasa-arvon kannattajana en voi allekirjoittaa tätä ajatusta millään, koska sen mukaan miehellä olisi sukupuolestaan johtuvia velvollisuuksia, joita naisella ei olisi. Yleensä velvollisuuksien mukana tulee myös oikeuksia, enkä hyväksy sen enempää ajatusta siitäkään, että miehellä olisi sukupuolestaan johtuvia oikeuksia, jotka eivät kuuluisi naiselle. Armeijan kuuluisi olla tasapuolisesti pakollista tai vapaaehtoista kummallekin sukupuolelle. Nykyinen järjestelmä on täysin ristiriidassa sen tasa-arvoyhteiskunnan kanssa, jona Suomi itseään markkinoi. Tästä syystä minulla on entistäkin vähemmän syitä käydä armeija, sillä en suostu kannattamaan toiminnallani epätasa-arvoa ajavaa instituutiota.

Toinen suosittu syy armeijan pakollisuudelle on se, että maassa täytyy olla armeija pitämässä vierasta armeijaa loitolla. Tämä ajatus on huomattavasti loogisempi kuin edellinen, eikä siinä ole mitään muuta vikaa kuin se, että se on vanhentunut. EU-jäsenyytemme on riittävä turva ulkopuolisia uhkia vastaan, joita ei muutenkaan tulisi. Emme enää elä despotismin aikaa, jolloin vain toisen valtion heikommuudesta johtuvat hyökkäykset olivat oikeasti mahdollisia, emmekä myöskään 1940-lukua, jolloin oli helppoa kiihottaa kommunistipelkoinen kansa sotahulluuteen nationalistisella propagandalla. Elämme aikaa, jolloin monikansalliset suuryritykset, taloudellinen ja kulttuurillinen globalisaatio sekä demokratian mukana tullut kansansuosiosta kilpaileminen ovat tehneet mahdottomaksi länsimaille hyökätä toistensa kimppuun. Suurin syy sille, miksi on sodittu, on se, että sota on ollut jollekin kannattavaa. Nykymaailmassa toisen länsimaan kanssa sotimatta jättäminen on kaikille sotimista kannattavampi vaihtoehto. Venäjä, Norja, Ruotsi tai Viro ei siis hyökkäisi Suomeen silloinkaan, jos meillä ei olisi puolustusvoimia. Myöskään epädemokraattisista kehitysmaista ei ole pelkoa, mikä johtuu osittain siitä, etteivät ne hyökkäisi itseään vauraampien länsimaiden kimppuun ja osittain siitä, että lähimmät tällaiset maat löytyvät Afrikasta. Suomi ei siis voi joutua sotaan, ellei se ole itse hyökkäävänä osapuolena.

Usein kuultu syy käydä armeijalle on myös perinteikkyys ja sotaveteraanien kunnioittaminen. Tämä on jo niin epäloogista, että melkein huvittaa. Ensinnäkin se, että perinteet vaativat miestä suorittamaan asepalveluksen, on kyllä totta, mutta samasta syystä kuuluisi poistaa naisten äänioikeus ja sallia perheväkivalta, koska niin on perinteisesti ollut. Toiseksi en kykene millään ymmärtämään sitä, miksi minun kuuluisi kunnioittaa sotaveteraaneja näinkin paljon, että kävisin armeijan. Minulla ei ole edes velvollisuutta olla kiitollinen sotaveteraaneille, sillä ketään ei voida pakottaa olemaan kiitollinen siitä, mitä hän ei ole pyytänyt, saati sitten kunnioittaa heitä niin paljon, että minun täytyisi käydä armeija pasifistisesta maailmankatsomuksestani huolimatta.

Entä mitä jää jäljelle nyt, kun armeija on selkeästi osoittautunut noinkin huonoksi vaihtoehdoksi? Onneksi muitakin vaihtoehtoja on: siviilipalvelus ja totaalikieltäytyminen. Näistä kahdesta ensimmäinen on mielestäni se parempi jo pelkästään siksi, koska totaalikieltäytymisestä seuraa vankeutta (joka on muuten mielipidevankeutta, jota Suomessa EU-maista ainoana esiintyy). Tästä syystä totaalikieltäytyminen on näistä kolmesta vaihtoehdosta myös kaikkein epäisänmaallisin, aiheuttaahan vangin ylläpito valtiolle reilusti kuluja. Ja toisin kuin yleensä luullaan, isänmaallisinta ei ole ase- vaan siviilipalvelus. Reservissä asuva varusmies aiheuttaa valtiolle kuluja siinä missä vankeudesta kärsivä totaalikieltäytyjäkin, tarvittavine varusteineen ehkä jopa enemmän, kun taas siviilipalvelusmies on valtiolle tuottoisa. Sivarit tekevät töitä juuri sellaisissa työvoimapulasta kärsivissä mutta tärkeissä paikoissa kuin vanhainkodit ja lastentarhat. Juuri sivarit estävät peruspalveluita huononemasta entisestään. Tästä syystä aidosti isänmaallinen ja Suomen parasta tahtova ei suorita asepalvelusta vaan siviilipalveluksen.

Sanotaan, että armeijan käyminen on miehen velvollisuus. Tämä ei pidä paikkaansa. Sanotaan myös, että sivari on sankari ja totaali on tosimies. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Sivari on niin sankari kuin tosimies. Ja tämä pitää paikkansa.

[Jubei]

Tämä on kyllä pilkunnussintaa, mutta itseppähän pyysit:

Emme enää elä despotismin aikaa, jolloin vain toisen valtion heikommuudesta johtuvat hyökkäykset olivat oikeasti mahdollisia, emmekä myöskään 1940-lukua, jolloin oli helppoa kiihottaa kommunistipelkoinen kansa sotahulluuteen nationalistisella propagandalla.
Hiukan liian pitkä lause yksinään. Itse laittaisin sen muotoon:

Emme enää elä despotismin aikaa, jolloin vain toisen valtion heikommuudesta johtuvat hyökkäykset olivat oikeasti mahdollisia. Emme toisaalta myöskään elä 1940-lukua, jolloin oli helppoa kiihottaa kommunistipelkoinen kansa sotahulluuteen nationalistisella propagandalla.

Pieneen kielelliseen virheeseen pieni parannusehdotus. :)

PS: Hyvä teksti muuten, voiko tätä arvostellakkin? En täysin ollut varma mitä tällä tarkoitit:

Mitään mielipidevaihtoa ei ole tarkoitus saada aikaan

[Mashimaro]

Näistä kahdesta ensimmäinen on mielestäni se parempi jo pelkästään siksi, koska totaalikieltäytymisestä seuraa vankeutta (joka on muuten mielipidevankeutta, jota Suomessa EU-maista ainoana esiintyy).

En nyt tiiä kuinka hyödyllinen parannusehdotus, mutta mulle on ainakin opettajat valittanut jos on ollut sulkeet aineessa.

[Gabriel]

PS: Hyvä teksti muuten, voiko tätä arvostellakkin? En täysin ollut varma mitä tällä tarkoitit:

Mitään mielipidevaihtoa ei ole tarkoitus saada aikaan
Tarkoitin sitä, ettei kiitos tappelua näinkin voimakkaasti mielipiteitä jakavasta aiheesta. :) Voi arvostella toki, ei se minua haittaa.


En nyt tiiä kuinka hyödyllinen parannusehdotus, mutta mulle on ainakin opettajat valittanut jos on ollut sulkeet aineessa.
Tuo ei varsinaisesti ole aine (vaikka prosessiivisesta aineesta onkin kyse) vaan lähinnä mielipideteksti. Mutta täytyy katsoa, saanko tuon ilmaistua jotenkin sulkeettomasti, mukava nippelitieto kun kuitenkin on.

Kiitoksia korjausehdotuksista. Varsinkin liian pitkät lauseet täytyy saada kuriin.

[Sunnu]

Mielipideteksti. Sen selkeästi huomaa, mitä kantaa edustat. Se ei ainakaan jää epäselväksi. Otsake on muuten hieno. Kredittejä siitä. Jälleen kerran kieli on sujuvaa. Virheitä ei niistä löydä syynäämälläkään. Joihinkin kohtiin tuli kiinnitettyä huomiota:


Valitettavasti asepalveluksen ympärillä pyörii niin paljon propagandaa, että objektiivista vastausta on hyvin hankalaa löytää. Muilta saa vastaukseksi lähinnä kliseitä, jotka eivät kestä rationaalista tarkastelua. Keneltä muilta? Asia ei ainakaan avautunut minulle, kenestä on kyse.


Usein kuultu syy käydä armeijalle on myös perinteikkyys ja sotaveteraanien kunnioittaminen. käydä armeijalle? Ei kuulosta oikein sujuvalta suomenkieleltä. Ehkä toiste päin parempi: usein kuultu syy armeijan käymiseen/käymiselle on .. Piti vielä lisätä, että oikeastaan tuo käymis-sana on huono. Se tuo mieleen hivenen eri assosiaatioita. Siihen kannattaisi ehkä keksiä joku synonyymi.


Toinen suosittu syy armeijan pakollisuudelle on se-- Missä on ensimmäinen syy?


Toiseksi en kykene millään ymmärtämään sitä, miksi minun kuuluisi kunnioittaa sotaveteraaneja näinkin paljon, että kävisin armeijan. niinkin paljon. Sana näinkin viittaisi siihen, että kävisit armeijan tai käyt sitä parasta aikaa.

Ihan hyvä mielipidekirjoitus. Objektiivinen kannanottohan tämä ei ole, mutta mielipidekirjoituksena varsin pätevä puolustuspuhe siviilipalveluksesta.

[Gabriel]

Keneltä muilta? Asia ei ainakaan avautunut minulle, kenestä on kyse.
Kirjoitin äsken uuden version, josta mm. tämän pitäisi selvetä paremmin.


käydä armeijalle? Ei kuulosta oikein sujuvalta suomenkieleltä. Ehkä toiste päin parempi: usein kuultu syy armeijan käymiseen/käymiselle on .. Piti vielä lisätä, että oikeastaan tuo käymis-sana on huono. Se tuo mieleen hivenen eri assosiaatioita. Siihen kannattaisi ehkä keksiä joku synonyymi.
Juu, kyseessä on ihan virhe. Korjasin sen nyt. Käymiselle en ole hirveästi synonyymeja vielä keksinyt, ehkä tämäkin versio tästä päivittyy.


Objektiivinen kannanottohan tämä ei ole
Toivottavasti se on nyt objektiivisempi. Tässä uusi versio, mielipiteitä kuulisin mielelläni. Kiitokset kaikille korjausehdotuksista, niistä on ollut apua.

-

Sanotaan, että armeijan käyminen on miehen velvollisuus. Suomalaisilla on tapana hyväksyä tämä väite syitä kyselemättä, mutta miksi minun tai kenenkään pitäisi suorittaa aseellinen palvelus? Näkökantoja on monia, mutta ennen kaikkea kyse on jokaisen omasta arvomaailmasta.

Armeijankäynnin velvollisuudellisuuden kyseenalaistaminen on kiusallinen kysymys, johon yhteiskunta tarjoaa mielellään näkemystään. Valitettavasti käsitykset asepalveluksesta perustuvat niin voimakkaasti tunteisiin, että objektiivista vastausta on hankalaa löytää. Satunnaisilta ihmisiltä kysyessä vastaukseksi saa lähinnä kliseitä, jotka eivät kestä rationaalista tarkastelua.

Klassisin perustelu sille, miksi minunkin kuuluisi käydä armeija, on se, että olen mies. Yleisen tasa-arvon kannattajana en voi allekirjoittaa tätä ajatusta millään. Sen mukaan miehellä olisi sukupuolestaan johtuvia velvollisuuksia, joita naisella ei olisi, ja tätä en hyväksy. Yleensä velvollisuudet tuovat mukanaan myös oikeuksia ja mielestäni olisi ihan yhtä epäreilua, jos tietyt oikeudet kuuluisivat vain miehille. Armeijan kuuluisi olla tasapuolisesti pakollista tai vapaaehtoista kummallekin sukupuolelle. Nykyinen järjestelmä on täysin ristiriidassa sen tasa-arvoyhteiskunnan kanssa, jona Suomi itseään markkinoi. Tästä syystä minulla on entistäkin vähemmän syitä käydä armeija, sillä en suostu kannattamaan toiminnallani epätasa-arvoa ajavaa instituutiota.

Asevelvollisuuden suorittamiselle on usein esitetty syyksi myös se, että meillä täytyy olla puolustusvoimamme pitämässä vierasta armeijaa loitolla. Tämä ajatus on huomattavasti loogisempi kuin edellinen, mutta se on vanhentunut. EU-jäsenyytemme on riittävä turva ulkopuolisia uhkia vastaan, joita ei muutenkaan tulisi. Emme enää elä despotismin aikaa, jolloin saatettiin oikeasti hyökätä vain siksi, koska toinen valtio oli heikompi. Emme toisaalta myöskään elä 1940-lukua, jolloin oli helppoa kiihottaa kommunistipelkoinen kansa kannattamaan sotimista. Elämme aikaa, jolloin suuryritykset, taloudellinen ja kulttuurillinen globalisaatio sekä demokratian mukana tullut kilpailu kansansuosiosta ovat tehneet länsimaille mahdottomaksi hyökätä toistensa kimppuun. Suurin syy sille, miksi on sodittu, on se, että sota on ollut jollekin kannattavaa. Nykymaailmassa toisen länsimaan kanssa sotimatta jättäminen on kaikille kannattavampi vaihtoehto. Venäjä, Norja, Ruotsi tai Viro ei siis hyökkäisi Suomeen silloinkaan, jos meillä ei olisi puolustusvoimia. Epädemokraattisilla kehitysmailla ei olisi tällaisia poliittisia ja taloudellisia estoja, mutta ne eivät ryhtyisi sotaan huomattavasti vahvempien länsimaiden kanssa. Lisäksi lähimmät tällaiset maat löytyvät Afrikasta. Suomi ei siis voi joutua sotaan, ellei se ole itse hyökkäävänä osapuolena.

Suosittu perustelu armeijan käymiselle on myös perinteikkyys ja sotaveteraanien kunnioittaminen. Tämä kestää rationaalista tarkastelua vähiten. Ensinnäkin se, että perinteet vaativat miestä suorittamaan asepalveluksen, on kyllä totta, mutta samasta syystä kuuluisi poistaa naisten äänioikeus ja sallia perheväkivalta, koska niin on perinteisesti ollut. Toiseksi en kykene millään ymmärtämään sitä, miksi minun kuuluisi kunnioittaa sotaveteraaneja suorittamalla asepalveluksen. Heidän arvostuksensa on ansaittua, mutta paljon parempi tapa osoittaa kiitollisuuttaan on lahjoittaa rahaa heitä avustaviin keräyksiin. Eihän se, että kävisin armeijan, sotaveteraaneja hyödyntäisi.

Entä mitä jää jäljelle nyt, kun asepalveluksen suorittamiselle ei oikein löydy syitä? Onneksi muitakin vaihtoehtoja on, nimittäin siviilipalvelus ja totaalikieltäytyminen. Näistä kahdesta ensimmäinen on mielestäni parempi jo pelkästään siksi, koska totaalikieltäytymisestä seuraa vankeutta. Tästä syystä totaalikieltäytyminen on näistä kolmesta vaihtoehdosta myös kaikkein epäisänmaallisin, aiheuttaahan vangin ylläpito reilusti kuluja valtiolle. Ja toisin kuin yleensä luullaan, isänmaallisinta ei välttämättä ole ase- vaan siviilipalvelus. Reservissä asuva varusmies maksaa siinä missä vankeudesta kärsivä totaalikieltäytyjäkin, ja tarvittavine varusteineen reserviläinen on ehkä jopa kalliimpi. Siviilipalvelusmies sen sijaan on valtiolle tuottoisa. Sivarit tekevät töitä juuri sellaisissa työvoimapulasta kärsivissä mutta tärkeissä paikoissa kuin vanhainkodit ja lastentarhat. He estävät myös osaltaan peruspalveluita huononemasta entisestään. Tästä syystä aidosti isänmaallisella ja Suomen parasta tahtovalla on vähintään yhtä hyvät perustelut siviilipalveluksen suorittamiselle kuin armeijan käymiselle.

Sanotaan, että armeijan käyminen on miehen velvollisuus. Tämä ei pidä paikkaansa. Sanotaan myös, että sivari on sankari ja totaali on tosimies. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Niin sankari kuin tosimies on hän, joka kykenee pistämään itsensä likoon muiden edestä ja valitsee arvomaailmalleen sopivan vaihtoehdon.

[Sunnu]

No nyt tämä teksti vaikutti jo huomattavasti objektiivisemmalta. Muutamia kohtia poimin, joita haluan kirjoittajan mietttivän.


--mutta miksi minun tai kenenkään pitäisi suorittaa aseellinen palvelus? mutta miksi minun, tai kenenkään muun pitäisi suorittaa..


Armeijankäynnin velvollisuudellisuuden kyseenalaistaminen on kiusallinen kysymys velvollisuuden. Eli tuo sana on oikea muoto. Mietin tuota armeijankäynnin-sanaa. Voiko sitä korvata sillä asepalvelus-sanalla? Ajaako se saman asian? Esim: Asepalveluksen velvollisuuden kyseenalaistaminen on kiusallinen kysymys.


miksi minun kuuluisi kunnioittaa sotaveteraaneja suorittamalla asepalveluksen. -- sotaveteraaneja suorittamalla asepalvelus


Sivarit tekevät töitä juuri sellaisissa työvoimapulasta kärsivissä mutta tärkeissä paikoissa kuin vanhainkodit ja lastentarhat. Pilkku!

Ensimmäinen kappale on aika lyhyt. Voiko sen yhdistää toisen kappaleen kanssa? Neljännessä kappaleessa aikamuodot hivenen häiritsivät.

Venäjä, Norja, Ruotsi tai Viro ei siis hyökkäisi Suomeen silloinkaan, jos meillä ei olisi puolustusvoimia. Epädemokraattisilla kehitysmailla ei olisi tällaisia poliittisia ja taloudellisia estoja, mutta ne eivät ryhtyisi sotaan huomattavasti vahvempien länsimaiden kanssa. Lisäksi lähimmät tällaiset maat löytyvät Afrikasta. Suomi ei siis voi joutua sotaan, ellei se ole itse hyökkäävänä osapuolena. Kun on neljä maata, niin monikko: eivät siis hyökkäisi. Eikö? Ja oikeastaan tuo siis-sana vaikuttaa turhalta. Muuten mietin noita aikamuotoja. Miksi ne ovat isi-muodossa? (en jaksa millään muistaa oikeaa kielioppisanaa tähän)

Käytät useaa termiä. On asepalvelus, asevelvollisuus ja armeijan käyminen. Kannattaa miettiä, mitä vaihtoehtoa kulloinkin käytät. Toisto on pahasta, mutta sekavuuskaan ei ole kivaa. Tässä nyt jotain ajatuksia, joihin itse kiinnitin huomiota. Lisäilen, jos tulee jotain mieleen.

/Piti vielä editoida lisäys: Tietenkin kaiken näkemäni vaivan jälkeen haluan (muut arvioijat voivat esittää oman pyynnön) tietää, millainen arvosana tästä prosessiaineesta tulee.. :P (ps: tuo hymiö on törkeän ruma, pahoitteluni siitä)

[Gabriel]

Korjasin taas muutamia kielellisiä epäkohtia ja yritin saada enemmän järkeä toiston eliminoimiseen (puhun asepalveluksen suorittamisesta sävyltään virallisemmissa kohdissa ja armeijan käymisestä arkisemmissa yhteyksissä). Noista maista sen verran, että koska kyseessä on "Venäjä, Norja, Ruotsi tai Viro", kuuluu verbin mielestäni olla yksikössä. Puhun vain yhdestä maasta, joka olisi joku noista. Vert. "jos Kalle tai Jussi lyö minua...".


/Piti vielä editoida lisäys: Tietenkin kaiken näkemäni vaivan jälkeen haluan (muut arvioijat voivat esittää oman pyynnön) tietää, millainen arvosana tästä prosessiaineesta tulee.. :P
Kerron toki heti kun tiedän.

Koska tein enimmäkseen pikkukorjauksia, en pasteta koko pätkää uudelleen. Sen sijaan loppu on tuottanut hieman miettimistä. Jos joku näkee tämän toimimattomampana kuin edelliset, hän sanokoon.

-

Sanotaan, että armeijan käyminen on miehen velvollisuus. Tämä ei pidä paikkaansa, koska mitään eettistä perustelua ei löydy. Sanotaan myös, että sivari on sankari ja totaali on tosimies. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Niin sankari kuin tosimies on hän, joka kykenee pistämään itsensä muiden edestä likoon omasta halustaan huolimatta siitä, että hän ei ole velvoitettu siihen. Sillä ainoa ehdoton velvollisuutemme ei kohdistu yhteiskuntaamme vaan meihin itseemme - meistä jokainen on velvollinen itselleen toimimaan arvojensa mukaisesti. Juuri tämä tekee sekä ase- että siviilipalveluksen suorittamisesta ihailtavaa, olkoon kyseessä kumpi tahansa. Itsensä laittaminen likoon suuremman joukon hyödyn takia on jaloa vain silloin, jos se tapahtuu omasta vapaasta tahdosta. Mikäli se tapahtuu pakosta, mitä ihailemista siinä on?

[Dimmy]

Esim: Asepalveluksen velvollisuuden kyseenalaistaminen on kiusallinen kysymys.
Eikös se ole enneminkin että: "Asepalvelus velvollisuuden kyseenalaistaminen..."


Muuten mietin noita aikamuotoja. Miksi ne ovat isi-muodossa? (en jaksa millään muistaa oikeaa kielioppisanaa tähän)
Konditionaali?


Noista maista sen verran, että koska kyseessä on "Venäjä, Norja, Ruotsi tai Viro", kuuluu verbin mielestäni olla yksikössä. Puhun vain yhdestä maasta, joka olisi joku noista. Vert. "jos Kalle tai Jussi lyö minua...".
Siitäkin huolimatta tuon verbin kuuluisi olla monikossa. En osaa perustella miksi koska äidinkieli nyt ei ikinä ollut varsinainen leipälajini, mutta minusta se kuullostaa väärältä noin.

Tuo uusi lopetus määrää.


Näkökantoja on monia, mutta ennen kaikkea kyse on jokaisen omasta arvomaailmasta.
Tämä lause on jotenkin kömpelön oloinen. "Kunkin ihmisen/suomalaisen arvomaailma määrittelee hänen näkökantansa kysymykseen", tai jotain vastaavaa ehkäpä?



Armeijankäynnin velvollisuudellisuuden kyseenalaistaminen on kiusallinen kysymys, johon yhteiskunta tarjoaa mielellään näkemystään.
Sinä et missään vaiheessa selitä mikä tämä yhteiskunnan tarjoama näkemys on. Ja ei, sen tuntemista ei voida pitää itsestään selvyytenä.


Tästä syystä minulla on entistäkin vähemmän syitä käydä armeija, sillä en suostu kannattamaan toiminnallani epätasa-arvoa ajavaa instituutiota.
"Henkilökohtaisesti en ainakaan haluaisi kannattaa toiminnallani..." tai jotain vastaavaa olisi parempi koska et ole missään aikaisemmin sanonut suoraan varsinaista kantaasi asepalvelukseen (kritisointi ei sinällään suoraan sano mitään) joten kun esität että olisit jo aikaisemmin esittänyt syitä jättää armeija käymättä tai edes sanonut ettet aio sitä käydä jättää lukijan hämmentyneeksi.



Suosittu perustelu armeijan käymiselle on myös perinteikkyys ja sotaveteraanien kunnioittaminen. Tämä kestää rationaalista tarkastelua vähiten.
Tässä tuo vähiten sanan käyttö häiritsee minua. Tuo on minusta liikaa puhekielen ilmaisua. "Tämäkin kestää rationaalista tarkastelua varsin heikosti?"


Ensinnäkin se, että perinteet vaativat miestä suorittamaan asepalveluksen, on kyllä totta, mutta samasta syystä kuuluisi poistaa naisten äänioikeus ja sallia perheväkivalta, koska niin on perinteisesti ollut.
"Vaikka se... mutta eikö silloin kuuluisi.... koska myös niin on..?"

[Gabriel]

Tuo uusi lopetus määrää.
Siis yritätkö sanoa, että se niinku 0wnz?


"Tämäkin kestää rationaalista tarkastelua varsin heikosti?"
Tai sitten "tämä kestää rationaalista tarkastelua ehkä heikoiten"? Tarkoitus olisi silti tuoda esille, että tuo on esitetyistä perusteluista huonoin.


"Vaikka se... mutta eikö silloin kuuluisi.... koska myös niin on..?"
Eli kuulostaa epävarmalta? Täytyy tuokin muotoilla uusiksi.

[Dimmy]

Siis yritätkö sanoa, että se niinku 0wnz?
Vähän niinku.



Tai sitten "tämä kestää rationaalista tarkastelua ehkä heikoiten"? Tarkoitus olisi silti tuoda esille, että tuo on esitetyistä perusteluista huonoin.
Ymmärsin kyllä, mutta onko sen esille tuominen tarpeellista?

[Gabriel]

Ymmärsin kyllä, mutta onko sen esille tuominen tarpeellista?
Hmm, eipä välttämättä olekaan.


Sinä et missään vaiheessa selitä mikä tämä yhteiskunnan tarjoama näkemys on.
"...johon yhteiskunta tarjoaa mielellään asepalvelukseen velvoittavaa näkemystään" lienee toimiva.

[Sunnu]

Eikös se ole enneminkin että: "Asepalvelus velvollisuuden kyseenalaistaminen..." Suattaapi olla suattaapi olla, mutta tuolloin siihen kai tulisi joko väliviiva tai sit se tulee yhteen..? Luulen ma.


Konditionaali? Sehän se. Selkeästi minä olin väärässä jonossa, kun lisämuistia jaettiin.

[Gabriel]

/Piti vielä editoida lisäys: Tietenkin kaiken näkemäni vaivan jälkeen haluan (muut arvioijat voivat esittää oman pyynnön) tietää, millainen arvosana tästä prosessiaineesta tulee.. :P (ps: tuo hymiö on törkeän ruma, pahoitteluni siitä)
No nyt.

Tänään oli prosessiaineiden palautus ja olin positiivisesti yllättynyt, kun sain arvosanaksi 10-. Palautteena oli, että aineeni on "hyvä, sujuva mielipidekirjoitus" ja että "perustelusi vakuuttavat". Positiivinen yllättyminen johtui lähinnä siitä, että odotin arvosanaksi noin kahdeksikkoa. Minun on oikeasti hyvin hankalaa tykätä teksteistäni jälkeenpäin. Tämä pätee etenkin mielipidekirjoituksiin, mutta vain muutamiin novelleihini voin sanoa olevani tyytyväinen.

Nyt on tämä siis hoidettu pois alta. Mitäpä seuraavaksi... ainakin tuo yksi tylsä suomalaisen kirjallisuuden klassikko (Mirdja by L. Onerva) perjantaiksi, jolloin tällä samalla kurssilla kirjoitetaan siitä essee, sekä kestoltaan noin puolituntisen tekoälyä käsittelevän esitelmän aikaansaaminen, jonka hoidan yksin ja joka on perjantaiksi sekin. Sekä tietenkin mieluiten ainakin yksi pahuutta käsittelevä filosofinen teos lauantaihin mennessä. Hmm. Kohta voisi mennä pelaamaan.

Mutta kiitokset kaikille teille, jotka olette auttaneet tässä. :) Palaute (varsinkin objektiivinen sellainen) oli oikein tervetullutta ja tarpeen. On hyvä nähdä tekstiään muistakin kuin omista silmistä.