Nostalgiaa

[Kultru]

Hyvää päivää ihmiset.
Nyt on aika kerääntyä nuotion (tässä tapauksessa näytön) äärelle ja alkaa turinoimaan vanhoista hyvistä ajoista jolloin 486 66mhz oli tykkipeli ja pelit veivät noin 5 megaa kovalevytilaa.
Ja nytkun olen heti alussa vienyt teidät sivuraiteille niin kerrotaan tämä alkuperäinen tarkoitus joka tietenkin oli että kaivakaa niitä aivonystyröidenne takaperukoita ja kertokaa näin yleisestikin että mitä sieltä löytyy.
Hyväksyttävien löydösten tulee jollain tavalla liittyä (mieluiten suora asiayhteys, oikeastaan ainoastaan suora asiayhteys) johonkin elämää mullistavaan peliin jota tuli aikoinaan pelattua niin että kaikki muu elämä lakkasi pyörimästä ympärillä.

Eli lyhyesti, teidän Alltime oldschool favorite -pelinne, mikä se on, ja jos nyt kovasti haluaa kehua niin miksi se oli niin hyvä peli.
Mielellään pelin tulisi olla PC -alustalta.

Aloitan pelin (muistelo hetken) itse lykkäämällä tähän sellaisenkin helmen heti alkuun kuin: UFO - Enemy Unknown

Tämä pelihän on edelleen loistava, siihen liittyi hyvin paljon kaikenlaista pienempää ja isompaa räplättävää jota oli kiva näperrellä illalla/yöllä/aamulla/päivällä ja oikeastaan ihan missä välissä vain.
Pelin tarkoituksenahan oli siis, kuten nimestä saattaa päätellä, torjua/tutkia Ufojen tekemisiä maapallolla, ja loppujenlopuksi tuhota nämä pienet/isot veitikat heti alkulähteillään.
Tähän tehtävään saatiin aluksi hieman rahaa, muutaman aluksen ja pienen basen. Maapallolle sai sitten resurssien puitteissa tehdä enemmänkin baseja ja tietenkin kohdata näitä ihania pikku liipasinherkkiä otuksia.
Siinä sivussa piti hoitaa taloutta itse (toki on jokakuukautinen rahoitus joka määräytyi suoraan tehtävien onnistumisesta) ja siinä sivussa keksiä/tutkia uutta omaa/avaruusolennoiden teknologiaa.
Ja silloin pelin ilmestyessä grafiikkahan oli mitä parhainta, ja vaikka se ei nykystandardien mukaan ole muutakuin kaurapuuroa, ei se onneksi näytä kovinkaan pahalta. Ja periaatteessahan hyvässä pelissä on se taustaidea tärkein. Ja tässä tapauksessa se on ehdoton helmi.

Mikäli jotkut haluavat tutustua siihen (ei ole tosiaankaan isonkokoinen peli) niin sen löytää googlettamalla tai vaikkapa näppärästi täältä. (http://www.abandonia.com/game.php?ID=38&genre=strategy)
Kuten jo sanottu, pelin ilme ei ole enää silmiä hivelevä, mutta silti testaamisen arvoinen.

Täältä tähän.

[Aeon]

Kenellä on pinkki paita ja iso keltainen kypärä?

Pikkunassikkana eniten kuluttamani PC-peli oli ehdottomasti idSoftwaren vuonna 1990 ilmestynyt Commander Keen.

Keenin idea on hyvin simppeli. Pelaaja ohjastaa pikkupoikaa, joka hyppii 2d- kentissä zapautellen laserpyssyllään avaruuden ökkömönkiäisiä tavoitteenaan päästä aina kentän lopussa seisovalle Exit-ovelle. Siinä sivussa yritetään kerätä mahdollisimman paljon pisteitä mm. cola-juomien ja nallekarhujen muodossa. Pisteistä ei sinänsä ole mitään hyötyä, mutta ne näkyvät pelin lopussa pistetaulukossa, joten seuraavalla läpipeluukerralla haluaa aina tehdä paremman tuloksen.

Kenttien välietapit kuljetaan isolla kartalla ja aivan kaikkia kenttiä ei ole pakko läpäistä.

Keenejä tehtiin yhteensä 7 osaa, jotka kaikki ovat rakenteeltaan lähestulkoon samanlaisia. Ainoastaan grafiikka parantui hieman vuosien varrella.

Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Commander Keen jaksoi pitää otteessaan ja pelien humoristinen ulkoasu jaksaa naurattaa yhä tänäkin päivänä. Commander Keeniä pidetäänkin yleensä pelinä, joka loi pohjan, ja on innoituksen lähteenä vielä nykyisillekin PC:n tasohyppely- ja räiskintäpeleille.

[Rune]

Kun X-com 1 meni jo, niin siirryn kahteen itselleni U.F.O.n kera nostalgisimpiin peleihin kuuluviin klassikoihin.

Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien PC-pelaajien jumalpeli, Dune II. Tämä Westwoodin tekemä (ja Virginsin rahoittama?) mestariteos oli ensimmäinen, siis aivan ensimmäinen (Warcrafteistakaan ei oltu kuultu vielä) naxu mitä maa päällään kantoi. Ennen Warcraft ykköstä, ennen Command & Conqueria (vaikka sama tekijä olikin).

Peli sijoittuu siis Frank Herbertin loistavaan sci-fi maailmaan, jossa eri herttuakunnat taistelevat universumin ainoasta planeetasta, jolta saa järkyttäviä hintoja maksavaa Mauste ainetta. Kirjoista selviää enemmän. Dune (dyyni) pelin, ja kirjojen, sekä elokuvan, sekä minisarjan nimi on sen takia, että Arrakis, tai tarkemmin Dyyni, on lähes täysin hiekka-aavikkoa.

Peli itse toimii täysin normaalina naxuna, tietenkään omistamatta uudempien pelien hienoutta. Kaikki komennot käytiin yksikkö kerrallaan, reaaliajassa ja valitsemalla painikkeesta ruudun oikealla puolella tekeminen, mutta hidastempoisuudestaa huolimatta (oli se sitten minussa tai ei) 2d grafiikka X-com ykkösen lailla näyttää yhä taivaallisen hienolta, ja voin vain kuvitella mikä homma sen aikaisilla koneilla on ollut saada se peli kasaan. Musiikit ja ääninäyttelykin ovat hienoja minun mielestäni. Huomatkaa, PC:llä käytettiin jo laajassa mittakaavassa useita, oikeasti hyvältä kuulostavia puhepätkiä ("affirmitive, we are under attack, roger, Stargate delivery t-4...), kun SNES ei ollut saanut suoraan sanottuna mitään aikaiseksi. Yhteenveto: rakastan.

Toinen nostalgiapommi on OMF, One Must Fall. Tämä näyttää ja vaikuttaa niin perusjapanilaiselta mechamätöltä, ettei oikeasti mitään rajaa, ja pelin mekaniikka on mitä yksinkertaisin, mutta robotit, jotka taistelevat keskenään, näyttävät niin silmää hiveleviltä, ja meno on sen verta rentoa, että tästä pelistä en löydä oikeasti poikkinaista sanaa. Musiikkeihin on panostettu, ääniefektit ovat ikimuistoisia (round one, fight!) ja robottien ohjaajien väliset suhteet ja taustalle kätkeytyvä maailmanäkemys ja juonikiemurat ovat jotain aivan käsittämättömän kaunista. 'Beat 'em up' pelien todellista aatelia, ja varmasti ensimmäisiä kastissaan. Tämä on jumala. Pelatkaa.

edit\\ Kiitos Kultrulle linkistä. Rakastan sinua.

edit\\ Omituista. Peli pyörii, mutta pelissä on muutama vika, joita en toivonut tähän täydelliseen pelikokemukseen. Midiuudelleenäänitys musiikeissa on epäonnistunut aika surkeasti (vanhoilla koneilla musiikit ovat jotain käsittämättömän hienoa), eikä repeatilla toistuva taistelumusiikki battle screenissä vakuuta oikeasti ollenkaan. Ääniefektit on jätetty suosiolla pois, ja tämänkään ideaa en tajua. Ne olivat kokonaan koko pelin suola. Alkuintorkin on jotenkin leikellyn oloinen. Eniten jäin todella kaipaamaan ääniefektejä. Jossain välissä peliä musiikitkin lakkasivat toimimasta, ja koneeni sekosi kun pistin pelin pois päältä. Hyvä asia, mutta olisivat tehneet työtä tämän eteen. =) Näin mahtavaa peliä ei tulisi raiskata. Tai sitten viat johtuvat Windows XP:stä? Eivät kai...

[Kultru]

Omituista. Peli pyörii, mutta pelissä on muutama vika, joita en toivonut tähän täydelliseen pelikokemukseen. Midiuudelleenäänitys musiikeissa on epäonnistunut aika surkeasti (vanhoilla koneilla musiikit ovat jotain käsittämättömän hienoa), eikä repeatilla toistuva taistelumusiikki battle screenissä vakuuta oikeasti ollenkaan. Ääniefektit on jätetty suosiolla pois, ja tämänkään ideaa en tajua. Ne olivat kokonaan koko pelin suola. Alkuintorkin on jotenkin leikellyn oloinen. Eniten jäin todella kaipaamaan ääniefektejä. Jossain välissä peliä musiikitkin lakkasivat toimimasta, ja koneeni sekosi kun pistin pelin pois päältä. Hyvä asia, mutta olisivat tehneet työtä tämän eteen. =) Näin mahtavaa peliä ei tulisi raiskata. Tai sitten viat johtuvat Windows XP:stä? Eivät kai...

Hm.. Itselläni peli toimii kohtalaisesti, ajoittaista pelin kaatumista huomioon ottamatta. Tämän olen pyrkinyt ohittamaan suhteellisen usealla savetusnapin käytöllä, mikä tietenkin hieman haittaa itse pelikokemusta mutta parempi kuin ei mitään. Ääniefektit ovat kyllä omassani mukana, eikä niissä ole ainakaan omassani ollut mitään moitittavaa, vaan ovat toimineet mallikkaasti.
Musiikki on ollut aika yksitoikkoista myönnän mutta yleensä soitankin taustalla jotain muuta.
Pelihän käynnistyy siitä keltaisestä möllykästä joka on tehty kahdesta laatikosta jotka ovat kenottain. Se toinen, jonka nimessä oli "Defence" -tahi jotain, ei ainakaan itselläni pyöri vaan jaottuu kolmeen osaan ja rikkinäisenä imagena. Sitä en ole käyttänyt laisinkaan.

//edit Toivoinkin että joku muistaa sekä Dune:n ja Dune II:n ja kiitokset siitä Runelle. :)

[Rune]

Mikäköhän tässä sitten on, kun minulla ääniefektit eivät todellakaan kuulu. Toisen musiikin kuunteluun voisin siirtyä todellakin, varsinkin taisteluissa (karttamusiikki toimii yhä, ja muulla tuskin väliä. =) Ne Geoscape biisit ovat aivan mahtavia.), mutta ääniefektien puute hieman ihmetyttää. Et ole imenyt mistään ylimääräisiä tiedostoja siihen? Minun sound-kansiossani jömöttää vain muutama midirallatus pelin musiikeista (tosin Geoscapea kuuntelen mielläni), ja kolme suljettua pakettia, joiden sisällöstä en tiedä. Ääniefekteistä ei ole mitään mainintaakaan. Oletko tehnyt jotain pelillesi?

edit\\ No nyt ne äänet tulivat toimimaan. Näyttää siltä, että peli toimii kun sitä huvittaa. Sitä suuremmalla syyllä, kun se simahti kesken Terrormissionin alun. =) Tallennus pari kuukautta sitten. Näh, ei voi mitään. Ensikerralla muistan. Taisi seuraava yö mennä hieman... alienmaisissa merkeissä. ;)

"Chryssalid!!! Ää, ää, ää, ää...!"

[Ceassa]

Jazz Jackrabbit! Voi jee minä rakastin tuota peliä enkä joskus pentuna sen jälkeen kun ensimmäisen tietokoneemme saimme mitään muuta pelannutkaan. Jazz hädin tuskin toimi jollain muinaisjäänne-tietokoneellamme ollenkaan, mutta minä väkisin ähisin ja puhisin sen pyörimään ja en varmaan pariin vuoteen pelannut mitään muuta kuin tuota hassua hyppely/räiskispum-peliä. Jazz oli hassuin ja hauskin hahmo ikinä ja koko peli yleensäkin oli jotenkin niin piristävän ja kivan näköinen että minä kiinnyin siihen heti. Kaikki varmaan ovat kuulleet tästä pelistä, mutta jos joku vielä ihmettelee että mistä on kyse niin: Jazz Jackrabbit on nimensä mukaisesti sellainen vihreä höpö jänis (http://www.omelete.com.br/imagens/games/artigos/coelhos/jazz_jackrabbit.jpg), joka lahtaa semmoisia hassuja örkkejä minkä kerkeää. Peli on aika lailla tuollaista tyypillistä kävele-eteenpäin-ja-tapa-kaikki-vastaantulijat -etenemistä, mutta hyvin hauskaa sellaista. Pelissä riitti vilskettä ja vipinää ja se onnistui kyllä viihdyttämään aina tuntitolkulla. Aivan mahti peli! Täytyykin kaivella noita pölyisiä koulupöydän laatikoitani, josko noita klassikkoromppuja sattuisi sieltä vielä löytymään. Olisi hauskaa virkistää muistia tuollakin tapauksella taas pitkästä aikaa. :)

Ja Aeonille suurkiitokset tuosta Commander Keen -maininnasta, minä olin jo pitkään miettinyt että mikä ihme sen pelisarjan nimi oli jota myös aina lapsena pelasin ihan innoissani, ja pienen googlettamisen jälkeen selvisi että juuri noita Keen-pelejähän ne olivat. Nimi oli päässyt unohtumaan, mutta muistot itse peleistä ovat säilyneet kyllä. :) Muistelisin pelanneeni ainakin viittä eri Keeniä ja ne olivat myös juuri tätä kivaa sivusta kuvattua laaseriräiskispumia, sellaista jota hakkasin kyllä erittäin mielelläni. Hyvin simppeli peli, mutta paikoitellen kyllä melko hankalakin. Ainakin niissä vähän uudemmissa Keeneissä onnistuin jumittamaan aina melko lahjakkaasti.

Sitten on lukuisia muitakin, etenkin tuollaisia tasohyppelyyn päin kallistuvia pelitapauksia joita on tullut pelattua pienenä harva se päivä, mutta nimiltä en osaa mainita kyllä kuin nämä kaksi. Täytyypi tulla muokkailemaan jos mieleen tulee, mutta Jazz Jackrabbit ja Commander Keen ovat ainakin sellaiset nimet joiden parissa oli hauska kasvaa ja jotka tarjosivat paljon hienoja hetkiä.

[Aeon]

Jees! Muistin perukoilta onnistuin nyt kaivamaan ainakin kaksi jumalpeliä lisää.

Ensiksikin legendaarinen LEMMINGS! Pelissä yritetään luotsata joukko tyhmääkin tyhmempiä sopuleita turvaan. Sopulit eivät osaa itsenäisesti tehdä mitään muuta kuin kävellä suoraan eteenpäin, jonka vuoksi pelaajan täytyy hiirellä naksutellen antaa niille mitä erilaisimpia apuvälineitä (laskuvarjoja,hakkuja yms.), joilla ne selviytyvät esteistä ja välttyvät varmalta tuholta.

Alkukentät ovat helppoja ja niissä opetellaan kaikkien apuvälineiden käyttö, mutta loppua kohti mentäessä kentät vaikeutuvat huomattavasti ja harmaat aivosolut saa tosissaan pistää töihin, jotta saa vaadittavan määrän sopuleita pelastetuksi.

Pelissä riittää pohdittavaa päiväkausiksi ja kentät saattavat palata vielä unissakin mieleen kun yrittää pohtia ratkaisua siihen yhteen sanoinkuvaamattoman helvetilliseen kenttään.

Lemmingseistä on tehty myös jouluversio, 2. osa, sekä Lemmings 3D, mutta mikään noista ei kyllä iskenyt yhtä voimallisesti kuin alkuperäinen Lemmings.
Pelin vahvimpia valtteja ovat ehdottomasti keksimisen riemu, sekä se onnistumisen tunne joka tulee kun on kauan miettinyt ratkaisua johonkin kinkkiseen pulmaan.

Sitten toiseen peliin joka tuli tuossa äsken mieleen.
Stunts on autopeli, joka taisi ilmestyä alunperin Commodore 64:lle, mutta itse pelailin sitä PC:llä. Stuntsin erotti muista autopeleistä sen erinomainen rataeditori, jolla pystyi väsäämään kaikenlaisia hulvattomia surmansilmukoita ja hyppyreitä. Itse autoista en muista paljoakaan. Muistaakseni ainakin mallin sai valita ja väriä pystyi vaihtamaan. Gafiikka ei nykyään pahemmin silmiä hivele, mutta oli tuolloin varsin nättiä.

Ceassa: Tuli tuota Jazziakin silloin joskus pelattua ja varsin laadukasta viihdettä olikin. Muistaakseni omistin ainakin ykkösen ja jonkun jouluversion.
Jo pelkkä asetelma jänis vs. kilpikonnat oli peli-ideana varsin hupaisa.

//Edit: OMF 2097:n saa muuten nykyään ilmaiseksi täältä (http://www.omfdownloads.com/2097/omf21cd.zip) .

[Kalabatik]

Jahuu 486 For evah! Voi niitä aikoja kun löytyi 486 33MHz :) (Tuota ennen oli kyllä joku 386, mutta en muista sen tarkemmin).

Death Rally
Suomalaista romurallia kaikilla jännillä aseilla höystettyinä, voi pojat! Legendaarisen Vagabondin lisäksi autoja löytyi viisi kappaletta ja rahatsyydeemi sekä autojen tunaaminen oli todella hieno asia niihin aikoihin. Vielä kun länttästiin mukaan muistaakseni 99 kilpailijaa, iso läjä ratoja sekä pistetaulukko ei voinut muuta kuin hymyillä. Grafiikka oli silloin ihan nättiä, mutta pelattavuus ja laajuus olivat niin hienoja, että viikonloppu vierähti nopeasti. Kikat opittuaan pelin meni helposti läpi vaikeimmallakin vaikeusasteella, mutta todella mukavaa ajanvietettä silti. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, että vastustajien ohi pääsi ehkä hieman liian helposti mutkissa. Tämä ei tosin tuolla meidän 33MHz koneella pyörinyt joten hakattiin läpi aina serkuilla. Muistaakseni viime kesänä menin taas muutamaan kertaan läpi. Edelleenkin kokeilemisen arvoinen peli.

One Must Fall 2097
Elävä Legenda! Paras mätkintä ikinä ja menussa soiva musa on niin hyvä, että ihan kylmät väreet tulee. Peli on melko tavallinen mättöpeli, mutta hahmon sijaan valitaan sekä hahmo että robotti. Hahmo määrää nopeuden, voiman sekä kestävyyden ja robotti sitten kaikki liikkeet. Robotit eivät todellakaan ole mitään peltipurkkeja Robot Wars -ohjelmasta vaan todella tyylikkään näköisiä jättiläisiä. Hahmoja sekä robotteja löytyi muistaakseni molempia kymmenen kappaletta ja tästä pelistä löytyy koko pelihistorian legendaarisin sekä tyylikkäin tappokone "Jaguar" <3<3<3<3 jahuu! Jaguar pieksee kaikki suohon. Pelkästään tavallinen single player on loistava, mutta silmät alkaa killumaan vähintään siinä vaiheessa kun huomaa kaksinpelin sekä uramoodin. Kaksinpeli on sitä tavallista hutkintaa, mutta uramoodi on loistava. Alussa on Jaguar ja sitä voi parannella ostamalla/päivittämällä lisäkikkuloita tai sitten voi ihan ostaa mätkäyttää uuden menopelin. Tarpeeksi pitkälle kun pääsee saa myös hankittua "salaisen" robotin joka on kyllä ihan surku. Nykyään freeware joten kaikki heti hutkimaan! Uusi OMF Battlegrounds on kuulemma ihan surku. Perhana kun pilasivat näinkin loistavan mahdollisuuden väsätä PClle uusi mättöpeli.

Ceassan mainitsema Jazz sekä Keen olivat kanssa niitä pelejä joiden rinnalla kasvoin. Monkey Island 1 & 2, C&C, Red Alert ja Warcraft 2 olivat kanssa legendoja, mutta noista olen höpissyt joissain muissa ketjuissa. Kirjoitan sitten lisää jos mieleen juolahtaa jotain. Tuskin löytyy hyvää 486 aikaista peliä jota en olisi pelannut. Voiskin taas asentaa nuo kaikki legendat koneelle ja hakata niitä kyyneleet silmissä.

[Jiriki]

Tässä näin ekaksi voin sanoa, että pistäkää privaa tai irkissä messua jirkivaari nimiselle kaverilla ircnetissä jos kiinostaa pelata vanhoja pelejä joissa on nettimahdollisuus. Koitetaan säätää toimimaan.

Dune 2:
Tätä kyllä tuli pelattua ennen C&C:tä. Kerrassaan loistava naksu. Miljöö jäi kyllä mieleen. Hiekkamato, hrr. :)

Wings, Kaboom, Wham!:
Wings oli jo syntyessään legenda luolalentely. Kustomointi oli mahdollista niin kontrollseissa ja aluksissa kuin mapeissa ja musiikissakin. Näppäimistölle tuli kyllä käyttöä. :)

Fight 2:
Yksinkertainen mutta viihdyttävä sivustakuvattu lentelypeli, jossa ruudun kokoisella alueella taistellaan toisiaan vastaan about 15 eri aluksella. Aseet ovat omaperäisiä eikä aina sama kenttä masentanut sitten yhtään. GO!

Lemmings:
Omaperäinen kyhäilypeli, jossa nämä lillputtitontut piti saada pisteestä A pisteeseen B, matka ei vaan ollut kovin helppo. Kaiken maailman köysiä ja virityksiä piti västä ennen kuin tonttuarmeijamme marssi onnellisesti kotiin.

Commander Keen:
Legendaarinen tasohyppely joka tempaisi mukaansa. Toisaalta hyvin samantapainen kuin Jazz mutta toisaalta hyvin erilainen. Urhea Keen taistelee avaruusoliota vastaan jos missäkin paikassa. Keen 5 vai oliko se 4 oli kyl paras, ihq robottiboss.

Minebombers:
Kaivostöitä napalmein, ydinpommein ja puolen sadan muun vehkeen kanssa. Sivusta kuvattu 2d jossa vipelletään ruudunkokoisella kartalla koittaen saada toinen hengiltä.

Liero & Molez:
Hauskat moninpelit joiden parissa aika kyllä kului. Kummatkin ovat siis 2d, sivustakuvattuja pelejä, jossa taistelumadot ottavat mittaa toisistaan haulikoin (kone)kiväärein, ja raketinheittimin. Lierossa aseet ei kyllä lopu kesken, molez puolestaan näytti (ja kuulosti) vähän hienommalta.

Jazz Jackrabbit:
Viimesen kentän Popcorn soi vieläkin päässä. Siis loistava tasohyppely loistavilla musiikeilla. Jänissankari Jazz seikkailee rakettipyssyineen taistellen kaikenmaailman örvelöitä vastaan. Tämä kauniisti piirretty Sonicin tapainen tasohyppely vaati pelaajalta tarkkaa sihtiä ja hyvää akrobatiaa.

UGH:
Omaperäinen peli, jossa pitää kuskata äijiä tasanteilta toisille ja samalla väistellä lentoliskoja, lintuja, kiviä, vettä ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta. Löysin lipastojeni kätköistä vihdoinkin koodit lvl 60 asti.

Worms:
Vuoropohjaisten kaksinpelien kuningas yhteen aikaan. Kaikkiin varmaan tuntee peliformaatin, että ei siitä sen enempää. :)

Tapan Kaikki(t)
Tämä deathmatchien esi-isä. Ylhäältäkuvattu räiskintäpeli. Tarviiko sitä enempää sanoa. :)

Lista varmaan jatkuu kuuhun asti. Enempää vaan ei nyt tältä istumalta tule mieleen.

[Lacrima]

Minulle kovia pelejä aikoinaan olivat

Lemmings
Moneen kertaan tuli hakattua tätä peliä läpi ja keksittyä kaikkea. Periaatteessa aivan loistava peli oli silloin älynystyröiden treenaamisen kannalta.

Jazz Jackrabbit
Ceassa jo tästä puhuikin, joten jätän esittelyt sikseen, mutta montaa eri versiota tuli tästä pelattua, kuten myös...

Sonic Hedgehog:ista
Meniköhän nimi edes oikein? Valloittava, ihanan värikäs SEGA-peli, jonka jokainen versio oli aivan ihana. <3 Rakastin tuota peliä aivan valtavasti. Pelasin niin 2D-, kuin 3D-versiota ja kummatkin oli niiin...<3Iiiih! <3<3<3 (http://webzoom.freewebs.com/sshedgehog/SonicThumbUp.gif)

Hitto, kun en muista ollenkaan niiden pelien nimiä, joita 80-luvun tietokoneella tuli pelattua. Mutta varmasti editoin tänne sitten, kun pääsen kytkemään sen seinään ja virkistämään muistojani.. <3 (jos saan)