Nox

[Morofo]

Oletteko kuullut muutaman vuoden takaisesta pelistä nimeltä Nox? Siinä mennään hahmolla, joka joutuu toiseen maailmaan. Aluksi peli voi tuntua vaikealta mutta kyllä siihen tottuu.
Peliin kuuluu kolme levyä: manuaali, 1 levy, 2 levy.

[Outraider]

Kaverilta lainasin sen veran, että pelasin kyseisen pelin läpi kahdella eri hahmolla, taisivat olla conjurer ja warrior. Ei ollut rpg ihan sieltä parhaasta päästä, mutta ei sitä strategiepelitalolta (westwood) voi mahdottomia odottaakaan, fani pohjalta minä sitä tahkosinkin niin innolla. Jos Diablosta tykkää niin kannattaa kokeilla, alekorista saa kympillä.

[Kalabatik]

Olen pelannut läpi warriorilla, conjurerilla ja wizardilla melkein läpi :). Varsin yksinkertainen roolipeli, mutta todella mukava pelata. Kaikki hahmot olivat mukavia pelata ja jokaisella hieman erilainen juoni (lue: reitti).

Warrior oli aika perus hack&slash jannu jonka erikoiskyvyissä ei ollut kovin hurraamista, mutta nopeuden, voiman sekä kahden taikureita vastaan kätevän erikoiskyvyn avulla homma toimi kuin vessa junassa. Wizard oli sitten se tuttu raukkis joka viskoo vihujen päälle kaikki loitsut ja lähtee käpälämäkeen. Mielestäni haasteellisin hahmoluokka nimittäin välillä sai jatkuvasti olla näkymättömänä ja hiippailla hirveän varovasti. Taikoja löytyi mukavasti ja olivat sopivan tehokkaita. Conjurer oli jonkinlainen eräjorma joka heiluu jousipyssynsä kanssa ja aivopesee hirviöt omalle puolelleen. Statseissa wizardin ja warriorin välissä joten mitään heikkouksia ei löytynyt, mutta eipä ole missään mikään hirveän hyvä.

Lähes kaikki ideat oli pöllitty muista roolipeleistä, mutta eniten harmitti pelin lyhyys. Pomohirviöit olivat mukavan haasteellisia ainakin minulle ja muutamaa sai tahkota aivan hulluna. Tyhmän tekoälyn ansiosta osaa oli todella helppo vetää nenästä. Juuri kun olin saanut warriorilleni suurinpiirtein pelin parhaat suojat ja minulta löytyi ehkä viisi kappaletta todella tehokkaita kahden käden miekkoja eri elementeillä hyppäsi loppupahis kehiin. Juuri kun olin saanut parhaaseen aseeseen hienon taikabuustin jolla olisin halunnut nirhata paljon mörköjä. Loppupahis oli warriorilla todella ärsyttävä kun se omasi varmaan kuusisataa miljoonaa hp:tä ja alussa ei ollut hajuakaan kuinka se voitettaisiin.

Todella hyvä oivallus pelintekijöiltä oli laittaa aseet todella helposti rikki meneviksi. Tästä koitui varsin hupaisia hetkiä etenkin warriorilla jolla piti olla vähintään kolme eri asetta mukana luolastoissa. Minulla kului viimeisessä luolastossa varmaankin 2 täyttä haarniskaa ja kaikki miekat. Viimeisetkin kuteet menivät loppupahiksen kanssa joten alushoususillaan se voitettiin. Hih :).

Moninpeli aikoinaan jolloin sitä oli pelaamassa n.20 henkilöä oli myöskin hauskaa. Se oli varsin tylsää coopperativea singleplayerin kentissä, mutta hyviä aseita/varusteita löytyi niin helposti ja etenkin lvl 70 paikkeilla tuli jatkuvasti turpaan vaikka oli viiden jannun kanssa pelaamassa.

Tästä pelistä pidin todella paljon. Jos kevytroolipelit yhtään kiinnostaa niin kyllä on kymmenen euron arvoinen.