gaysha
9.2.2005, 14:39:03
Ajattelinpas tässä aivan aikani kuluksi laittaa erään, um, kirjoitelmani tännekin, että saatte tekin sanoa jotain mielipidettä, parannusehdotusta ja muuta. Se on osa erästä suurenpaa kokonaisuutta, oikeastaan erään henkilön uni. Otsikon kanssa tuli vaikeuksia kun en ollut nimennyt tätä ollenkaan ennen tätä. xD
Juu, siis tämä on loppujen lopuksi aika vanha pätkä. Kaikesta huolimatta itse pidän siitä kuitenkin. Se on varmaan ensimmäinen kirjoittamani juttu jonka olen ikinä nettiin laittanut, enkä todella osaa sanoa siitä paljon mitään muuta kuin että jotkut ovat sitä kehuneet ja jotkut eivät ole sitä ymmärtäneet mitenkään päin. Kun itse en kirjoita melkein ollenkaan, en voi olla kamalan onneton kun edes sain aikaiseksi kirjoittaa jotain.
// ja Paffi, kiitos. se oli typo. ^^' en itse sitä huomannutkaan...
***
Kolme ihmistä - mies, nainen ja lapsi - kävelivät käsi kädessä kylän pääkatua pitkin verisen taivaan alla. Violetinmustat pilvet loikoilivat mustien kattojen yläpuolella, kuin ilkkuen maan päällä vaeltavia olentoja. Polttavan kuuma tuuli puhalsi ja lennätti kuivuneita lehtiä noiden kolmen ohitse heidän kävellessään. Heillä oli hiukset. Pitkät ja suorat, saman väriset kuin nuo laiskat pilvet pahaenteisellä yötaivaalla, jolta tähdet olivat jo sammuneet tai vain kätkeneet itsensä vainoavilta katseilta voidakseen rauhassa palvella jumaliaan, jotka eivät janonneet kostoa kuten ihmiset heidän alapuolellaan.
Ihmiset kääntyivät kadunkulmasta pinkaisten äkkiä hätääntyneeseen juoksuun huomatessaan harmaata usvaa ympärillään. Nainen kaappasi lapsen - tyttärensä - syliinsä, jotta he pääsisivät nopeammin eteenpäin. Mies tarttui naista kädestä. Sumu sakeni.
Läheltä kuului raskasta hengitystä. Joku oli aivan lähellä. Liskomainen mies laahusti esiin mustien talojen välistä viikate kädessään. Hän hymyili mielipuolisesti.
Ihmiset pysähtyivät. Mies käski vaimoaan kääntymään takaisin. Nainen juoksi lapsi sylissään pysähtyen kadunkulmaan, jossa usva loppui. Viikate heilahti. Miehen pää putosi alas ja vieri erään talon ovelle. Ovi avautui ja valkea, hohtava nainen, silmät kämmenissään astui ulos.
Hän nosti oikean kätensä ja liskomainen mies murtui kappaleiksi, jotka lensivät ympäri maailman synnyttäen tulivuoret ja vuoret, tunturit ja kukkulat ja hänen suomunsa lensivät pohjoisen taivaalle välkkyviksi revontuliksi.
Vasen käsi nousi. Pian tyttöä kantava nainen muuttui silkaksi vereksi, joka virtasi ensin pieninä puroina, muuttuen joiksi ja virroiksi, jotka matoivat ympäri maata kuin käärmeet ja muodostivat järviä ja meriä. Naisen silmistä lensivät veriselle taivaalle jäinen kuu, joka rauhoitti ilman, ja tulinen aurinko, joka aina päivän tullen hallitsi taivasta käyden ikuista taistelua puolisonsa, kuun, kanssa.
Pieni tyttö oli jäänyt yksin valkean naisen kanssa.
Juu, siis tämä on loppujen lopuksi aika vanha pätkä. Kaikesta huolimatta itse pidän siitä kuitenkin. Se on varmaan ensimmäinen kirjoittamani juttu jonka olen ikinä nettiin laittanut, enkä todella osaa sanoa siitä paljon mitään muuta kuin että jotkut ovat sitä kehuneet ja jotkut eivät ole sitä ymmärtäneet mitenkään päin. Kun itse en kirjoita melkein ollenkaan, en voi olla kamalan onneton kun edes sain aikaiseksi kirjoittaa jotain.
// ja Paffi, kiitos. se oli typo. ^^' en itse sitä huomannutkaan...
***
Kolme ihmistä - mies, nainen ja lapsi - kävelivät käsi kädessä kylän pääkatua pitkin verisen taivaan alla. Violetinmustat pilvet loikoilivat mustien kattojen yläpuolella, kuin ilkkuen maan päällä vaeltavia olentoja. Polttavan kuuma tuuli puhalsi ja lennätti kuivuneita lehtiä noiden kolmen ohitse heidän kävellessään. Heillä oli hiukset. Pitkät ja suorat, saman väriset kuin nuo laiskat pilvet pahaenteisellä yötaivaalla, jolta tähdet olivat jo sammuneet tai vain kätkeneet itsensä vainoavilta katseilta voidakseen rauhassa palvella jumaliaan, jotka eivät janonneet kostoa kuten ihmiset heidän alapuolellaan.
Ihmiset kääntyivät kadunkulmasta pinkaisten äkkiä hätääntyneeseen juoksuun huomatessaan harmaata usvaa ympärillään. Nainen kaappasi lapsen - tyttärensä - syliinsä, jotta he pääsisivät nopeammin eteenpäin. Mies tarttui naista kädestä. Sumu sakeni.
Läheltä kuului raskasta hengitystä. Joku oli aivan lähellä. Liskomainen mies laahusti esiin mustien talojen välistä viikate kädessään. Hän hymyili mielipuolisesti.
Ihmiset pysähtyivät. Mies käski vaimoaan kääntymään takaisin. Nainen juoksi lapsi sylissään pysähtyen kadunkulmaan, jossa usva loppui. Viikate heilahti. Miehen pää putosi alas ja vieri erään talon ovelle. Ovi avautui ja valkea, hohtava nainen, silmät kämmenissään astui ulos.
Hän nosti oikean kätensä ja liskomainen mies murtui kappaleiksi, jotka lensivät ympäri maailman synnyttäen tulivuoret ja vuoret, tunturit ja kukkulat ja hänen suomunsa lensivät pohjoisen taivaalle välkkyviksi revontuliksi.
Vasen käsi nousi. Pian tyttöä kantava nainen muuttui silkaksi vereksi, joka virtasi ensin pieninä puroina, muuttuen joiksi ja virroiksi, jotka matoivat ympäri maata kuin käärmeet ja muodostivat järviä ja meriä. Naisen silmistä lensivät veriselle taivaalle jäinen kuu, joka rauhoitti ilman, ja tulinen aurinko, joka aina päivän tullen hallitsi taivasta käyden ikuista taistelua puolisonsa, kuun, kanssa.
Pieni tyttö oli jäänyt yksin valkean naisen kanssa.