Kirjoituskerho, tehtävä 3: Mitä jos?

[Purity]

Tehtävä on voimassa 5.3.2005 - 26.3.2005.

Tämän linkin (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?p=215959) takaa löytyvät kirjoituskerhon säännöt, tarkoitus, sekä listat tehtävistä ja aktiivijäsenistä. Mikäli haluatte keskustella säännöistä tai kerhon asioista, postatkaa sinne - tämä ketju on tarkoitettu vain tehtävätekstien postaamiselle ja kommentoimiselle.



Kirjoituskerhon kolmas tehtävä: Mitä jos?

Haluan vielä näin alussa pysytellä kohtuullisen avoimella linjalla, joten en tälläkään kertaa rajoita kirjoitustyyliä tai -lajia mitenkään. Tällä kertaa aihe on varsin laaja, enkä rajoita sitäkään sen kummemmin. Tehtävänä on siis pohtia (ja kirjoittaa) mitä jos jokin olisi erilailla. Millaista mahtaisikaan elämäsi olla, jos olisitkin syntynyt Australiassa kenguruna? Tai miten pärjäisit, jos puhelinta ei olisi koskaan keksitty? Entä jos olisitkin voittanut lotossa silloin kaksi viikkoa sitten, tai mitä jos paras ystäväsi olisikin avaruusolio? Nämä kaikki olivat toki pelkkiä esimerkkejä, ja kehoitankin teitä käyttämään mielikuvitustanne aihetta pohtiessanne. Tällä kertaa tekstien kirjoittamiseen ja postaamisen on varattu jopa kolme viikkoa aikaa.

Nyt siis mielikuvitus hyrräämään ja näppäimistöt sauhuamaan. :)

[Ze Shoopuf]

Hankala aihe, oikeasti. Ainakin minun mielikuvituksellani.

Tässä siis tuotokseni. Rakkaat lukijat, huomioikaa pari asiaa. Ensimmäinen kappale on tehty pari päivää sitten, silloin olin kirjoittanut oikeastaan lähes koko tekstin. Poistin tänään kaikki muut paitsi ensimmäisen kappaleen ja kirjoitin toisen ja kolmannen.
Se on lyhyt.


Mitä jos?

Mitä jos olisinkin syntynyt madoksi tai eläisin poikana Amerikassa? Mitä jos minulla olisi pitkät, punaiset hiukset ja ruskeat silmät? Mitä jos olisin rikkaan yrittäjän rikas tytär? Mahdollisuuksia on tuhansia ja niistä on aina kiva arvuutella. Mitä jos kaikki olisi mennyt toisin? Nyt kun ajattelee, niin mitä pienimmät päätökset vaikuttavat elämään valtavasti. Mitä jos olisimmekin muuttaneet jonnekin muualle tämän talon sijasta, jossa nyt asun? En olisi tavannut nykyisiä ystäviäni, en olisi välttämättä ajautunut juuri tällaiseen elämään, millaista vietän. Ehkä en koskisi tietokoneen ollenkaan tai vain hyvin vähän, kävisin viikonloppuisin juomassa ja hipsisin välitunneilla tupakkaa polttamaan?
Ei, en kuitenkaan usko, että niin kävisi. En pystyisi siihen, luonteeni kuitenkin olisi pysynyt kutakuinkin samanlaisena. Ainakin toivon niin.

Toisaalta, mitä jos meidän maailmamme olisikin ihan erilainen? Mitä jos seksi olisi yhtä yleinen ja hyväksytty asia, kuin käveleminen ja puhuminen taas yhtä tabu kuin homoseksuaalisuus? Mitä jos viriilejä norsuja olisi oikeasti olemassa ja taivaalla olisi vaaleanpunaista hattaraa? Mitä jos puissa kasvaisi lakritsia ja joissa virtaisi sulaa suklaata?
Viimeisimmässä vaihtoehdossa olisi kiva elää. Saisi syödä lakritsia suoraan puusta ja juoda kuumaa suklaata suoraan joesta. Se olisi täydellistä… Vai olisiko? Jos puissa kasvaisi lakritsia, mehän luulisimme sitä yhtä luonnolliseksi asiaksi, kuin meille nyt ovat puiden lehdet! Emme me osaisi ajatella sitä erikoisena, hyvänä asiana, vaan saattaisimme haaveilla lehdellisistä, vihreistä puista. Ja siinä ei ole mitään järkeä.

Jossittelu on hauskaa. Sen avulla saa luotua omia pieniä, mukavia maailmoitansa, joihin voi paeta tai uppoutua. Mitä jos kaikki pitäisivät minusta? Selvä. Nyt kaikki pitävät minusta. Minun tarvitsee enää vain liikauttaa sormeani ja ihmiset tulevat sitä ihastelemaan. Mitä jos olisin rikas? Selvä. Nyt minun pitää enää vain kävellä jonnekin ja voin ostaa koko paikan tyhjäksi.
Helppoa, eikö? Ajattele asiaa, niin maailma muokkaantuu haluamallasi tavalla. Napsauta sormiasi ja universumi taipuu 180 astetta vain sinua miellyttääkseen. Iske silmää ja maailmankaikkeus hyppää kuperkeikan onnesta.
Mitä jos minä pystyisin mihin tahansa? Mitä jos sinua, rakas lukijani, ei olisi olemassa?
Naps.

[Velvety]

Hehe. Vihdoinkin muistin osallistua. ^^ Aioin osallistua jo kahteen edelliseen tehtävään, mutta jostain kummasta syystä en saanut mitään aikaiseksi. Vielähän tässä ehtii, nee?

Jooh, ensiksi kommentoin tuota Suupahvin tekstiä. :) Teksti jotenkin vangitsi minut tähän tuoliin lukemaan tuota, en osaa sanoa, mistä se johtuu. Näin on käynyt aiemminkin. Tässä on sellainen filosofinen tunnelma, joka sopii tähän oikein hyvin.

Pidin kahdesta viimeisestä kappaleesta kovasti, ne oli hyvin kirjoitettu. Tuo Naps- juttu sopii tuohon loppuun todella hyvin. Lyhyt tekstin pätkä, mutta todella hyvin kirjoitettu. ^^

Minun tekstini on huono, tylsä ja muuta hauskaa. Muttaälkää antako sen häiritä itseänne kovin pahasti.


Mitä jos?

Jos asiat olisivat toisin, minkälainen minä olisin? Olisinko ihminen, joka juo, polttaa ja käyttää huumeita? Jos asia olisi noin, en istuisi tässä tätä kirjoittaessani. Minut olisi potkittu ulos kotoani välittömästi kun vanhemmat olisivat asiasta saaneet tietää. Häpeäisinkö? Todellakin, koska olen aina ollut näitä vastaan. Mutta jos minä oikeastikin joskus teen noin? Se olisi hirvittävää, kun ajattelen asiaa.

Mitäpä jos olisinkin lintu? Minulla olisi siivet ja voisin lennellä vapaana jossakin korkealla ja unohtaa huoleni vähäksi aikaa. Se olisi ihanaa. Jos minulla olisi oikeastikin siivet, ajattelisin kaiken olevan pelkkää unta. Heräisin aamulla ja uni on päättynyt. Mitä jos ei olisikaan? Olisin jäänyt jonnekin unen ja heräämisen rajamaille. Mitähän siellä on? Maailma, jossa kaikki on hyvin, ehkäpä? En usko.

Istuisinko tässä ja jossittelisinko tällaista asiaa, jos olisin kuka tahansa muu ja tekisin jotakin hyödyllisempää? Luultavasti en. Olisin ehkä kaverin luona yötä tai tekemässä kouluun tutkielmaa tai harrastaisin liikuntaa. Olisin ulkona enemmän, enkä vain istuisi sisällä tätä kirjoittamassa.

Jos koirani ei olisi kuollut, täällä ei olisi näin hiljaista. Nyt on inhottavan hiljaista ja yksinäistä iltaisin. Kuitenkin tuntuu, että koirani on vielä täällä. Se on outo tunne, jota en osaa lainkaan selittää. Ehkä se on ikävän tunne? Tai surun? Se voi olla mitä tahansa, mutta ei pelkoa.

Mielessä käy välillä ajatus, että jos vanhempani eivät rakastaan minua. Se on hirvittävä ajatus ja jos asia on todellakin niin, minä luultavasti jään jonnekin nurkkaan istuskelemaan sen sijaan, että puhuisin heille. Isästä ei koskaan tiedä, mitä hän ajattelee. Tällaisen aiheen jossittelu ei ole mitenkään hauskaa puuhaa, mutta joskus sitäkin pitää miettiä.

Jos hallitsisin aikaa ja sen kulkua, minä varmasti menisin tulevaisuuteen katselemaan, mitä ihmiset puuhaavat. Tai sitten menisin menneisyyteen etsimään vastauksia muutamaan kysymykseen, jotka ovat mielessäni olleet jo jonkin aikaa. Jos en löydäkään vastauksia, mitä teen? Menen takaisin nykyisyyteen luultavasti.

Tekstissä on luultavasti kirjoitusvirheitä. -.-

// Unohdin kommentoida toistakin tekstiä. Kommentoinpa tuota Korennon runoa. :)

Pidin siitä, se oli tunnelmallinen ja kaunis. Loistavaa kerrontaa ja kirjoitustyyli oli todella hyvää. Tykkäsin kovasti, kiva ulkoasu ja muuta semmosta.

[SDNKorento]

Yay, miulta jäi ensimmäinen tehtävä kokonaan ja toisesta min en tiennyt mit. Sitä saa mit tilaa... No, runossani (huomaa, son runo) minä puran vähän sisäistä kiukkuani lisäämällä traagista rakkautta mukaan (kjehkjeh).

Runoni on saanut vaikutteita hirmuisesti nykyajan modernisteilta, vaikka sinänsä en ole vapaamielisten runojen fanitus. Oman tulkintani voitte lukea Spoiler-laatikosta, mutta lukekaa runo ensin, ennen kuin kurkkaatte laatikkoon - mielipiteeni saattaa johta teidät valmiille urille, mikä kietoo samalla mielikuvituksenne.

---


Keinun tuulessa. Toivota sinut tervetulleeksi, ja suot minulle hymyn.

Kuitenkin

Lukuisat
Katseet, sipaisut, kuiskaukset

Loputtomat
Kosketukset, hyväillyt, suudelmat

Levottomat
Kädet, silmät, mielet

Kuinka vihaankaan niitä!


Olen aina
Vierelläsi
Vuoteellasi

Jaan aina
Ilosi
Surusi

Jokaikisen hetken omisttan sinulle.

Silti,
olen vain verho

Mitä jos... olisin...

Tanssisimme tälläkin hetkellä kuutamolla, puut meihin kallistuen.
Untuvamassojen liikkuessa, valokeilat valuen. Kaappaisin sinut syliini ja
kietoisin käteni ympärillesi. Emme koskaan päästäisi irti

Kellahdan yksin sänkyyni: se oli liian kaunis uneksi.

---

Oma tulkinta

Vaikka ensi lukemalta runo saattaa vaikuttaa kaukaiselta, niin se sitoutuu mielestäni (köhköh) kohtuu hyvin aiheen ympärille. Kyseessähän on loppujen lopuksi spekulointia, mitä olisi tapahtunut, jos kertoja olisi pyytänyt ihastuksensa ulos. Vinkkiä epäröinnistä löytyy viimeiseltä riviltä

Mutta miksi runossa on verho mukana? Verho on yksi elämämme huomaamattomimpia elementtejä, joka on niin arkipäiväinen, ettei sitä huomaa. Kuten hahmo itse toteaa, hän on vain verho - verho, joka on seurannut koko elämänsä ajan ihastustaan, mutta on aina ollut verho - mitätön koriste.

Mikäs sen traagisempaa, kun seurata koko elämänsä ajan ihastustaan, joka kohtelee sinua vain pelkkänä hyvänä lapsuuden ystävänä. (Liikaa Ragnaa: Yuufa, iske Roan!).

//Kommentoi teitä raksuja myöhemmin, pää ei toimi, enkä saa järkevää tekstiä aikaan

[Jónsì]

Pelkäsin jo että en kirjoita tähänkään tehtävään mitään, mutta runo tuli. Taas. Se on kovin epäselvä, eikä juurikaan yhtenäinen. En itse tykkää. Koko tarina lähti yhdestä ainoasta lauseesta joka viilsi syvempää kuin mikään koskaan on viiltänyt. Leikin myös väreillä, ne on niin ihKui. Enkä taida edes pitäytyä aiheessa, nyyhkyttävä pikkuveli häiritsi kommentoimalla Titaniccia.

Sinun lauseesi
"Treffit"
Olisin sanonut sinulle
Olisitko sinä luvannut
Tai
Tuntenut kätesi omassani
Huuleni kaulallasi
Sydämemme vastakkain
Treffit
Jos olisit kuin minä
Et olisi sinä
En enää haluaisi olla kanssasi
Mutta olet sinä
Siksi olet minulle tärkeä
Voit
Sinun hymysi sai minutkin
Hymyilemään
Mutta ilman sinua
Olen puolikas ja kaipaan sinua viereeni
Unohtaa
Sitä en halua
Mutta jos sinä haluat
Teen sen
Sinulla on siten parempi olla
Minä [haluan] rakastan sinua.

//Tänä iltana kommentoin...

// Seelvä. Kommenttia yhdelle tekstille. SDNkorennon runo. Minä pidän tästä, se tuo mieleeni erään naisrunoilijan. Kovin liehumainen, mutta ei se silti hänen tasolleen yllä (toisaalta, kuka yltäisi?) Minä ymmärsin runon juuri samoin kuin sinä, "entä jos olisin kertonut". Jossittelun aatelia. Tulostaisin runosi, ellei se kärsisi kovin kopioinnista. Se pysyy kivasti kasassa ja kuitenkin lopussa "romahtaa" rivittämättömäksi. Onkohan tässä nyt jo tarpeeksi, en osaa sanoa mitään järkevää. *^_^*

//Sitten Suupahvin. Hienoa ironiaa itse tehtävää kohtaan. Teksti on hyvin paljon lähellä sitä mitä minä ajattelin kirjoittaa, mutta päätin kuitenkin toisin. Ja kiitos ihanasta mielikuvasta "jos suklaata virtaisi joissa", aivan ihanaa. Ja tämänkin jälkeen tuot ilmi että eihän siinä olisi mitään erikoista jos siihen olisi tottunut. [Nyt katkesi ajatus, pahuksen Lene (Ei siis Marlin vaan Aquan laulaja)] Tekstin luin mielelläni uudemman kerran, päätyipä jopa kansiooni. Siis tulostettuna. XD Kyllä minä taas osaan puhua järkeviä.

[In memoriam]

Olen näköjään taas viime tipalla laittamassa kirjoitustani. Entä sitten, perinteitä pitää pitää yllä. Aihe oli loppujen lopuksi yllättävän vaikea ja kirjoittelin tuon alapuolisen tekstin kohtuu väsyneenä loppuun. Joten jos ette löydä outoutta tai virhettä, ihmettelen syvästi.



Mitä jos?
Kuvitelkaa, että erittäin tärkeä osa elämästänne puuttuisi. Asia, joka on
teille jokapäiväinen. Kuvitelkaa, että se yhtäkkiä vain katoaisi. Pystyisittekö jatkamaan elämää silti kaikesta huolimatta ihan normaalisti?

Tämä voi tapahtua oikeasti, jos juuri internet on sinulle erittäin tärkeä asia. Internetin on nimittäin ennustettu kaatuvan vuoden 2006 aikana. Tietotekniikan professori Hannu H. Karin mukaan netti ei tule
teknisiin vaan inhimillisiin ongelmiin: netissä on liian monia pahantahtoisia ihmisiä. Joidenkin mielestä Kari on todella skeptinen ja pessimistinen, eikä realistinen, mutta aihe on jakanut ihmisten mielet. Jotkut pitävät Karin julkisuutta kaipaavana ihmisenä, joka halusi vain päästä otsikoihin. Toisaalta Karilla riittää pätevyyttä ja arvostelukykyä; herralta löytyy monia patentteja IT-alalta ja hän onnistui ennustamaan 3G-buumin epäonnistumisen. Kieltämättä Kari on erittäin pessimistinen arvioissaan ainakin monien osalta. Loppujen lopuksi vasta ensi vuonna me näemme, miten internetille käy.

Kuinka paljon internetin romahtaminen sitten näkyisi elämässämme ja
yhteiskunnassamme? Monessa asiassa palattaisiin 10-20 vuotta takaisin. Monia palveluita, kuten pankkipalveluita, siirryttäisiin taas käyttämään oikeaan elämään, ja samalla rahaliikenne hidastuisi. Muutenkin informaation saaminen huonontuisi. Lisäksi monet ihmiset ovat tulleet hyvin riippuvaisiksi internetistä ja sen suomista mahdollisuuksista. Näille ihmisille isku olisi kovin. Myöskin tiedonhaun kannalta asia olisi huono, varsinkin kun ihmiset ovat tottuneet luottamaan suurimpaan osaan internetin tiedosta ja käyttämään sitä. Oma yhteiskuntamme on tietoyhteiskunta, joka on jo ehtinyt tottua siihen, että tietoa pystyy hakemaan nopeasti ja vaivatta. Monet yritykset varmasti kärsisivät mahdollisesta romahduksesta ja talous olisi vaakalaudalla.
Eli jos internet tulee romahtamaan, vaikutukset näkyvät erittäin monella
suunnalla ja kyseessä ei ole pikkujuttu. Toivokaamme siis, että internet ei tule kaatumaan, ainakaan huomenna.

[Ze Shoopuf]

No niin, kommentteja tulee siis nyt. Kommentoin molempia runoja, ensin Korennon.

Pidin runosta. Se oli sujuva ja kaunis. Pidin "Lukuisat, Levottomat..." -kohdasta. Siinä ensimmäinen sana oli aina l-alkuinen ja toinen sana k-alkuinen. Se oli aika mielenkiintosita ja loi myös yhtenäisyyden tunnetta.

"Toivota sinut tervetulleeksi, ja suot minulle hymyn."
Pitäisikö tuon olla ehkä "Toivotan"?
No muttamutta, Bunny on kyllä onnistunut erinomaisesti runossaan. Soli kaunis ja jollain tavalla (ei kamalan vahvasti, mutta kuitenkin) liittyi aiheeseen.

Sitten, Jónsi.
Ruskealla värillä kirjoitetut tekstit erottivat ne joukosta, painottivat niitä. Väri on hyvä tehokeino ja tämä ruskean sävy sai runon tuntumaan karhean alkukantaiselta.

Pidän lopun "Minä [haluan] rakastan sinua", koska siinä käy tavallaan ilmi haluamisen ns. vääryys ja rakastamisen ihainnointi ja myös henkilön tunteet.
No, hiukan sekavasti selitetty, mutta tästäkin pidin. Jokin siinä kyllä tuntui jossain vaiheessa hiukan töksähtelevältä, mutta en osaa sanoa mikä. Runoista se on hankalaa.
Kokonaisuutena miellyttävä.

[SDNKorento]

Arvostelen ensimmäiseksi Velvyn esseen (ainakin min niin tulkitsen). Kieliasu on kohdallaan, lukiessani en nähnyt typon typoa (doh, miulla on lukihäiriö). Tekstissäsi on paljon kysymyksiä, mikä saattaa vaikuttaa yksipuoliselta - asian voit paikata vaikka kiertämällä sen. Sin pohdit asioita monelta kannalta, mikä on erittäin hyvä asia, mutta lukijalle ei jää taukoa pohtia asioita itse. Esseen tarkoitus on herättää ajatuksia ja käydä keskustelua lukijan kanssa (oletan, että tämä on essee ^^;). Mutta niin, ei saa suuttua miun vinestä: nuo olivat lähinnä pieniä tyylikysymyksiä, joihin takerruin paremman puutteesta. Mainio -^^-


Minulla olisi siivet ja voisin lennellä vapaana jossakin korkealla ja unohtaa huoleni vähäksi aikaa. Se olisi ihanaa.

Yksi esimerkki siun tyylistäsi: lennokasta pohdintaa ja erittäin lyhyt toteamus. Toimivan napakkaa, ja min tyksin -^^-


Jos koirani ei olisi kuollut, täällä ei olisi näin hiljaista. Nyt on inhottavan hiljaista ja yksinäistä iltaisin. Kuitenkin tuntuu, että koirani on vielä täällä. Se on outo tunne, jota en osaa lainkaan selittää. Ehkä se on ikävän tunne? Tai surun? Se voi olla mitä tahansa, mutta ei pelkoa.

Erittäin pelottava kappale. Min aivan herkistyin tuossa, niin paljon se iski.


In memoriamin essee käsittelyyn: Sin pitäydyt taas yhdessä asiassa ja käsittelet sitä monelta kannalta. Erityisesti mieltä lämmitti Hannu H. Karin objektiivinen tarkastelu. Olet myös saanut aikaiseksi mielenkiintoisia pohdintoja ja lukiessasi tekstiä tuli väkisinkin käytyä nuo aiheet mielessäni. Hyvä.

Ja nipotukset: Min en tyksi siun kappaleasettelusta. Se näyttää epämääräiseltä, eikä täytä miun esteettisiä vaatimuksia. Turhat Enterit pois, kirjoita rivit loppuun saakkaa. Erota kappaleet erilleen toista kunnolla, niin eikö tuo näytä asialliselta. Sinänsä melko pikkutarkkaa, mutta miuhun on helppo tehdä vaikutus kirjoittamalla ulkoisesti tyylikkään tekstin.


Toivokaamme siis, että internet ei tule kaatumaan, ainakaan huomenna.

Tehokas. Vetoat ensin me-henkeen ja sitten heität pienen pienen kevennyksen. Olisit voinut irrottaa, tuon viimeisen osan erilliseksi lauseeksi, mutta tuo toimii hyvin sellaisenaankin.

[In memoriam]

Pahoitteluni kommenttien myöhästymisestä.

Min en tyksi siun kappaleasettelusta. Se näyttää epämääräiseltä, eikä täytä miun esteettisiä vaatimuksia. Turhat Enterit pois, kirjoita rivit loppuun saakkaa. Erota kappaleet erilleen toista kunnolla, niin eikö tuo näytä asialliselta. Kirjoitin tekstin alunperin Notepadilla ja se teki tyhjän rivin joka rivin väliin. En näköjään huomannut järjestellä kappaleita kunnolla, sen verran kamalilta nuo kappalejaot näyttävät minunkin silmässäni. Ei kannata kirjoittaa Notepadilla. -_-

Ze Shoopufin teksti on kiinnostava ja tietyllä tavalla lennokas. Itse aihetta tai sisältöä en kykene kommentoimaan paljoa, mutta yritän arvioida tekniikkaan ja tyyliä enemmän. Teksti nostaa kiintoisia asiota ylös kuten, seksin oleminen aiheena, joka tabu. Kuitenkin olisin toivonut enemmän pohdintaa asioista ja keskittymistä asiohin. Kyseenalaistaa olisi voinut enemmän ja tällöin teksti olisi ollut mielenkiintoisempi. Nykyisellään teksti on allekirjoittaneen mielestä varsin rikkonaista ja paikottain jopa takkuavaa. Muutamassa kohdassa olisin itse muuntanut sanajärjestystä niin, että se ei töksähtäisi niin paljon. Teksti on selvästi kirjoitettu nopeasti ja ehkäpä liian nopeasti, joten ehkä nuo edellä mainitut asiat voi laittaa sen piikkiin. Lopetuksesta pidän, se vain toimii.

Jònsín runo on varsin omaperäinen, ja sillä tavalla erottuu hyvin joukosta. Runojen kommentointi on aina ollut minulle vähän vaikeata, mutta yritän sanoa edes jotain. Runo on vaikeaselkoinen ainakin minulle, mutta siinä sen viehätys onkin. Tuo sanojen korostaminen/ väreilyttäminen eri värillä toimii erittäin hyvin ja varsinkin se tuo runoon erilaisuuden tunteen. Rytmitys on koko runossa sujuvaa, erityisesti pidän kuitenkin keskiosasta. Siinä kaikki vain onnistuu menemään kohdalleen.