Shakki

[Luni]

Hän ei nähnyt mitään. Pimeää, sitä oli kaikkialla hänen ympärillään. Ja nuo aukot muistissa.
Mielikuvat alkoivat hitaasti virrata takaisin hänen mieleensä. Hän oli kadottanut autonsa hallinnan. Oli ollut niin liukasta, aivan liian liukasta. Hän oli kuullut ääntä, kovaa melua. Se oli hänen huutonsa. Sitten oli pimeää.
Nainen oli yksin pimeässä, oma huutonsa korvissa soiden, kun hän näki hahmon. Hahmo käveli häntä kohti. Hahmolla oli yllään pitkä, musta takki, joka liehui hänen perässään. Takin leikkauksesta nainen huomasi, että tulija oli, pitkistä hiuksista huolimatta, mies. Kun mies tuli lähemmäksi nainen järkyttyi. Ne silmät, hieman viirut, torjuivat kuin jää, silti kutsuen luokseen. Mies hymyili pilkkaavasti naisen hurmioituneelle ilmeelle.
"Iltaa", hän sanoi. Miehen ääneksi hieman korkea, mutta melodinen ääni halkoi mustaa ja hiljaista tyhjyyttä, "Istukaamme."
Nainen mietti hetken mihin istua, mutta huomasi sitten edessään lasisen pöydän ja kaksi lasista tuolia. Eivät ne äsken siinä olleet, siitä nainen oli varma. He istuivat tuoleihin, keskellä tyhjyyttä, lasisen pöydän ääreen.
"Kuka sinä olet?" Nainen kysyi värisevällä äänellä. Tunnetta, joka naisen ääntä värisytti, ei käynyt tulkitseminen.
"Minua kutsutaan monella nimellä", miehen huoletonta ääntä sävyttivät ivan piikit, "voit kutsua minua Tuoneksi tai Kalmaksi, Herättäjäksi tai Kuolemaksi. Valitse itse. Enkä ole vielä päättänyt, mitä sinulle teen."
Nainen kalpeni aste asteelta, jokaisen lausutun sanan myötä. Ja joka sanan aikana levisivät känen silmänsä.
"Anna minun elää", hän kuiskasi käheästi.
"Voisimme pelata siitä pokeria", Kuolema mietti, "Ei, se olisi tyylitöntä. Jotain älykkäämpää. Shakki. Sitä me pelaamme", mies napsautti sormiaan ja shakkilauta ilmestyi lasipöydälle, "Suosittelisin, että pelaat hyvin."
Ja siitä se alkoi. Kuolema mustilla ja nainen valkoisilla. Sehän oli vaan tavallinen shakkipeli, tavallista suuremmilla panoksilla.
Valkoinen aloitti, kuten aina. Nainen siirsi hevostaan. Hänen henkensä riippui niistä marmorinappuloista. Hän ajatteli, että ei voi voittaa. Täytyi kääntää miehen huomio muualle. Ja niin nainen teki taktisimman siirron koko pelin aikana: aloitti keskustelun.
"Mitä ruumiilleni on tapahtunut? En tunne enää kipua."
"Ruumiisi makaa sairaalassa, koomassa. Vain sielusi on täällä."
"Täällä? Missä olemme?"
"Olemme rajatilassa. Unen ja valveen välillä. Kun te nukutte, te hetkellisesti heräätte todellisuuteen. Kuolemassa vartalonne tuhoutuu ja heräätte ikuisiksi ajoiksi. Siksi minua kutsutaan Herättäjäksi."
Nainen hädintuskin kuuli. Hän oli hyvää vauhtia häviämässä pelin.
"Eikö sinulla ole täällä aika yksinäistä?" hän kokeili vielä pelastaa itsensä. Puhuminen näytti häiritsevän Kuoleman keskittymistä. edes hieman.
Se yksi lause pelasti naisen hengen. Kuoleman kasvot tiukkenivat. Yksi arkaan paikkaan osunut kysymys. Kuolema siirsi lähettinsä uhkaamaan naisen kuningasta.
"Shakki ja Matti", nainen siirsi kuningatarta. Lähetti oli suojannut Kuoleman kuningasta.
"Kuinka paljon antaisinkaan ihmiselämästä", olivat viimeiset sanat, jotka nainen kuuli rajatilassa.

"Isä, äiti herää", kuului lapsen ääni sairaalan hiljaisissa huoneissa.
"Rakas, oletko kunnossa?" Mies kysyi naiselta.
"En", nainen vastasi, työntäen miehen käden pois iholtaan "Antakaa minun mennä, minä rakastan Kuolemaa."

____


Tuossa oli aine, jonka kirjoitin äikäntunnilla. Se on vähän lyhyt, mutta ei kai se mitään. Ottaisin mielelläni kritiikkiä vastaan.

[-AE]

Ahaa, kommenttirikas Fiktio & Kirjallisuus -alue on näemmä taas kerran nukahtanut ja kukaan ei ole muistanut kirjoittaa ensimmäistäkään kommenttia tällaiselle helmelle. Otamme osaa tyhmien puolesta.

Tämähän oli vallan loistava ja ytimekäs tarina - kouluaineet tuppaavat usein jäävän aika lyhykäisiksi varsinkin silloin, jos ne kirjoittaa käsin. Mitään romaaneja siellä on turha ruveta kirjoittelemaan. Tapahtumista sai hyvän käsityksen aika minimaalisella kuvailulla... kirjoitus oli jotenkin hämmentävän tyylikästä ja eleganttia (sellaista, joka pitää pokerinsa vaikka hautaan saakka). Se sai aikaan sellaisen jännän unenomaisen tunteen tätä lukiessa. Lisäksi juoni oli pyhässä yksinkertaisuudessaan aivan loistavaa tavaraa tuollaiseen lyhkäiseen tarinaan.

Ja Kuoleman jäyhistä repliikeistä roimasti lisäbonusta! :D

Novellien aatelia. Kumarran.

[Jonkka]

Tässä tulee eka viestini Fiktio & Kirjallisuus -alueeseen, joten en ole lukenut sääntöjä (oli ihan pakko tunnustaa).

Kun luin otsikon olevan shakki innostuin tätä lukemaan. Aluksi luulin sinun kuvaavan shakkilaudalla tapahtuvaa taistelua, kunnes Kuolema ilmestyi. Tässä vaiheessa olin jo hymysuin odottamassa mitä tulevan pitää. Pääpiirteittäin juoni oli tuttu, mutta tässä oli myös jotain uutta. Todella hauskasti kerrottu! Minua vain jäi pikku kohta häiritsemään, mikä liittyy shakkiin. Tämä saattaa kuulostaa pilkunviilaukselta, mutta haluan vain selvennystä itselleni. Mainitsit:

Kuolema siirsi lähettinsä uhkaamaan naisen kuningasta. tämän jälkeen nainen teki matin Kuolemalle. Itse ymmärsin, että Kuolema shakkasi naista, mutta nainen päättikin itse matata (hieno sana) Kuolemaa, vaikka hänen olisi pitänyt suojata kuningas. Tulin siihen johtopäätökseen, että Kuolema uhkasi tehdä seuraavalla siirrolla matin. :rispekti: iä Lunitarille hienosta tarinasta.

[Luni]

Kiitos palautteesta (täältä sitä kyllä yleensä tuppaa tulemaan melkoisen vähän laisesti).

Itseäni häiritsee tuossa ehkä eniten se, että naisen asettaminen voittajaksi oli epärealistinen veto. Annoin heti alussa ymmärtää, että nainen on huono shakin pelaaja (kukaan hyvä ei aloita siirtämällä hevosta), mutta silti hän voitti. Ei kenenkään ylivoima murru noin totaalisesti yhdestä lauseesta.
Mutta itsekritiikki sikseen. Kiva, että te tykkäsitte -^^-

Alkuperäisessä aineessa kuvailin esim. Kuoleman ulkomuotoa paaaljon pidempään, ja siksi en saanut 10-alkuista numeroa (sain tuosta 9,5). Kuvailin epäsuhteellisen paljon.