Yashiza
19.3.2005, 11:39:02
A/N: Miten niin tämä novelli on sellainen mistä minä satun pitämään erityisen paljon? Raamatullinen ja historiallinen slashnovelli. Pidätte tai ette. Pari ensimmäistä ja pari viimeistä kappaletta preensissä, keskikohta imperfektissä.
Betaaja: Jordan
Omistettu: Dadille. <3 Hän täytti 18. maaliskuuta jo kuusitoista.
”Jumala, anna minulle anteeksi!” mies huutaa raivoissaan. Pieni lukittu luostarihuone, ainoa valonsäde tulee kirkkaana aamuna pienestä raosta. Hänet on tuomittu, hänet on ruoskittu, hänet on lähes tapettu, hänen on todettu olevan sairas, eikä kukaan muu voi pelastaa häntä helvetiltä kuin hän itse. On piru kietoutunut hänen ympärilleen. Siitä tiukasta otteesta ei pääse irti, ellei tahdonvoimaa pelastusta varten löydy. Jumala antaa melkein aina synnit anteeksi, mutta tätä syntiä hän ei edes kehtaa kohdata. Kuinka hänen luomuksensa voivat sortua tällaiseen, kuinka mies voi maata miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, kuinka hän itse antoi sallia tämän kaiken? Liikaa vapauttako antoi, liikaa toivoako jätti, liikaa rankaisiko ihmisiä? Miten tällaista edes voi tapahtua? Kaiken piti olla täydellistä, mutta jotkut sortuivat Saatanan valheeseen ja rakastuivat pahuuteen.
Muut munkit kuuntelevat häpeissään kuinka sairas mies yrittää anoa anteeksi ja kuinka tämä yrittää selittää tekojaan. Halusi vain kokeilla, halusi vain nähdä, halusi vain tuntea, halusi vain katsoa, halusi vain sitä ja tuota, mutta ei tajunnut lankeavansa kuten Eeva. Syyttää hän nyt toista miestä, kuten Eeva syytti käärmettä. Tapahtuuko kaikki toisen kerran, haluavatko he satuttaa Jumalaa, onko tämä kapina Häntä vastaan?
Mies söi kiellettyä hedelmää, nautti ja huusi naidessaan, eikä kestänyt tämä ateria kuin parikymmentä minuuttia kun eräs munkki löysi miehen naivan toista miestä niin kuin naista naidaan. Jumalan silmissä, Jumalan alttarilla, Jumalan huoneessa ja Jumalan maailmassa nämä kaksi sairasta ja vastenmielistä miestä nuolivat, suutelivat ja naivat toisiaan kuin eläimet. Heidät löytänyt munkki sokeutui, ei enää pystynyt edes näkemään miesten välistä aktia, mutta sanoi ajatuksiinsa palaneen mielikuvan kuinka mies ottaa toiselta miehen suihin, ja kuulevansa ikuisesti kuinka mies huutaa ja vaatii lisää. Oli yksi munkeista lopullisesti menettänyt näkönsä eläimien takia.
Toinen mies oli tavallinen talonpoika, huoranpenikka eikä kukaan arvokas. Kuulema mies, joka nyt tuomittu ikuiseen hiljaisuuteen, maksoi kymmenen kultarahaa – rahat, jotka olivat luostarin – talonpojalle saadakseen kokeilla miesten välistä seksuaalisuutta ja rikkoa Jumalan antamaa käskyä. Huoranpenikka suostui, pani miestä luostarissa kovaakin kovempaa ja jätti jälkensä Hänen huoneeseensa lauetessaan montakin kertaa. Sairautta, sairautta, oi mitä sairautta ja Jumala näki kaiken, katseli suruissaan yläilmoista, kuinka entinen luostarin mies joka valansa oli vannonut, nieli huoranpenikan nestettä ja otti hänen - Jumalan luoman – hedelmällisyyselimen suuhunsa, vaikka penikka oli saanut montakin kertaa. Makasi talonpoika miehen kanssa melkein niin kuin naisen kanssa maataan, mutta ei löytynyt mitään mahdollisuutta tehdä sitä samalla tavalla, joten tyytyivät nämä epäluonnollisen menetelmän kautta työntämään elimen toisen sisään. Munkki, joka heidät löysi, ei tätä nähnyt, mutta Jumala näki kaiken. Mikään ei pääse pakoon Jumalan silmiltä, ei tuollainen synti, joka Paholaisen luoma on.
Löytäjämunkki sokeana riensi etsimään apua ja huusi: ”SYNTIÄ! SYNTIÄ! VELJET, OI VELJET RAKKAAT, ON YKSI MEIDÄN VELJISTÄMME SORTUNUT SYNTIIN! NAI HÄN TALONPOIKAA KUIN NAISTA, MAKASI TÄMÄN KANSSA JUMALAN SILMISSÄ! OI, VELJET TULKAA APUUN!”
Kokoontuivat hetkessä muut veljet alttarin luo, missä kaikki paha oli tapahtunut. Huoranpenikka oli lähtenyt karkuteille ja toinen mies odotti vaatteet päällään muita. Katsoivat apostoli ja munkit syntistä veljeään pitkään, huokaisivat syvään ja siirsivät katseensa maahan. Pyysivät Jumalaa pelastamaan läheisensä, vaikka tämä syntiä olikin tehnyt, maannut miehen kanssa kuin naisen kanssa maataan. Apostoli astui lähemmäksi synnintekijää ja pettyneenä sanoi: ”Sinä olet eksynyt, oi veljeni. Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat, eivätkä epäjumalien palvelijat, eivätkä avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet. Nasatrius, sinä olet häpeäksi meille, tälle luostarille ja Jumalalle. Sinua en kehtaisi edes katsoa, mutta minä olen apostoli ja olen vastuussa sinusta. Miksi, miksi oi veljeni, miksi sinä teit tämän?”
”Apostoli, minä lankesin Saatanan, Paholaisen, Helvetin jumalan ansaan. Se en ollut minä, se oli jokin muu minussa, joka pakotti minua. Minä en nauttinut siitä, se en ollut minä, joka huusi ja vapautti himojaan. Minä en koskaan tekisi Jumalan edes- ” Nasatrius aloitti, mutta keskeytti, kun apostoli nosti kätensä ylös.
”Riittää Nasatrius. Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he molemmat ovat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa. Olet alentunut liian alhaiselle tasolle, oi veljeni. On sinusta tullut haureellinen pyhäkköpoika, joka jäljittelee pakanallisten kauhistuttavia tekoja. Mutta koska sinä olet veljemme, me emme surmaa sinua Nasatrius, vaikka laista ei poistu yksikään piirto, ennemmin katoavat maa ja taivas. Sinä, sinä ja sinun tekosi… Oi veljeni, kysyn sinulta uudelleen; miksi, miksi sinä makasit miehen kanssa, vaikka et saisi maata edes naisen kanssa? Ja Nasatrius, älä sorru selittämään, että jokin oli vallannut sinut.”
”Minä en tiedä”, Nasatrius tyytyi vastaamaan. ”En tiedä”, hän toisti. Mies tuomittiin, miestä ruoskittiin, mies oli sairas muiden ja Jumalan silmissä.
”JUMALA, PELASTA MINUT”, mies jatkaa huutamistaan lukitussa huonessaan. Hulluus on alkanut vaikuttaa munkkiin, eikä Jumala kehtaa edes vastata hänen rukouksiinsa. Ei sano miksi miehen naiminen oli tuntunut niin hyvältä, miksi Hän oli kieltänyt miehen makaamasta miehen kanssa, miksi se kaikki sisälsi nautintoa ja miksi hän haluaa kokea sen kaiken vielä kerran uudelleen? Onko hän todellakin sairas, onko hänestä tulossa paholaisen kätyri, onko hän homoseksuaalinen?
Jumala on jättänyt hänet mielihalujensa valtaan saastaiseen ruumiiseensa, eikä hän koskaan pysty enää kokemaan vapautta. On Jumala jättänyt hänet arvottomien ajatusten valtaan, eikä Hän koskaan anna anteeksi miehelle. Homoseksuaaliseksi ei synnytä, siksi tullaan vapaasta tahdosta eikä mies tiedä mistään mitään, onko kaikki Jumalan piirileikkiä vai onko tämä kaikki miehen omaa vaihtoehtotodellisuutta?
On mies toiminut vastoin tervettä oppia, laskutoimitus kertoo että hän on sairas, koska terveen vastakohta on sairas ja jos mies oli toiminut vastoin tervettä oppia, toimi hän sairaan opin mukaan. Miksi Jumala ei tahtonut miehen kokevan nautintoa, miksi Jumala halusi kätkeä tämän salaisuuden muilta, miksi Jumala halusi piilottaa todellisuuden todellisuudelta?
Mies raapii harmaita kiviseiniä, etsii vapauden valoa, eikä tahdo muistaa, että päivänvalo on tältä päivältä tullut jo. Ei enää erota yötä ja aamua, onko hän nähnyt aurinkoakaan vuoteen tai kymmeneen? Kuinka kauan hän on etsinyt omassa hiljaisuudessaan anteeksiantoa syntinsä vuoksi, mutta ei edes alkuun saakka ole päässyt, kun huoranpenikkaa ja itseänsä ajattelee jo sadattaviidettäkymmenettäkolmea kertaa. Eikö mies tajua, että kaikkivaltias ei tahdo miesten panevan miehiä kuin naisia, sillä Jumala ei tarkoittanut miesten purkavan halujaan miehiin? Jos olisi, eikö hän olisi tehnyt toisen miehen Aatamille seuraksi, miksi, miksi veli Nasatrius ei ymmärrä todellisuuden ja epätodellisuuden eroa. Mies on vajonnut hulluuteen eikä löydä tietään takaisin Jumalan syliin.
”Jumala…” heikkokuntoinen munkki kuiskaa hiljaa. Voimattomana polvillaan istuu, mutta sitten kaatuu maahan ja pää osuu kivilattiaan. Eikä hän pysty enää nousemaan, veri alkaa vuotamaan otsasta eikä hengitys enää kulje.
”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä homoseksuaalisten rangaistus on kuolema”, Jumala kertoi. ”He ansaitsevat sen.”
Betaaja: Jordan
Omistettu: Dadille. <3 Hän täytti 18. maaliskuuta jo kuusitoista.
”Jumala, anna minulle anteeksi!” mies huutaa raivoissaan. Pieni lukittu luostarihuone, ainoa valonsäde tulee kirkkaana aamuna pienestä raosta. Hänet on tuomittu, hänet on ruoskittu, hänet on lähes tapettu, hänen on todettu olevan sairas, eikä kukaan muu voi pelastaa häntä helvetiltä kuin hän itse. On piru kietoutunut hänen ympärilleen. Siitä tiukasta otteesta ei pääse irti, ellei tahdonvoimaa pelastusta varten löydy. Jumala antaa melkein aina synnit anteeksi, mutta tätä syntiä hän ei edes kehtaa kohdata. Kuinka hänen luomuksensa voivat sortua tällaiseen, kuinka mies voi maata miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, kuinka hän itse antoi sallia tämän kaiken? Liikaa vapauttako antoi, liikaa toivoako jätti, liikaa rankaisiko ihmisiä? Miten tällaista edes voi tapahtua? Kaiken piti olla täydellistä, mutta jotkut sortuivat Saatanan valheeseen ja rakastuivat pahuuteen.
Muut munkit kuuntelevat häpeissään kuinka sairas mies yrittää anoa anteeksi ja kuinka tämä yrittää selittää tekojaan. Halusi vain kokeilla, halusi vain nähdä, halusi vain tuntea, halusi vain katsoa, halusi vain sitä ja tuota, mutta ei tajunnut lankeavansa kuten Eeva. Syyttää hän nyt toista miestä, kuten Eeva syytti käärmettä. Tapahtuuko kaikki toisen kerran, haluavatko he satuttaa Jumalaa, onko tämä kapina Häntä vastaan?
Mies söi kiellettyä hedelmää, nautti ja huusi naidessaan, eikä kestänyt tämä ateria kuin parikymmentä minuuttia kun eräs munkki löysi miehen naivan toista miestä niin kuin naista naidaan. Jumalan silmissä, Jumalan alttarilla, Jumalan huoneessa ja Jumalan maailmassa nämä kaksi sairasta ja vastenmielistä miestä nuolivat, suutelivat ja naivat toisiaan kuin eläimet. Heidät löytänyt munkki sokeutui, ei enää pystynyt edes näkemään miesten välistä aktia, mutta sanoi ajatuksiinsa palaneen mielikuvan kuinka mies ottaa toiselta miehen suihin, ja kuulevansa ikuisesti kuinka mies huutaa ja vaatii lisää. Oli yksi munkeista lopullisesti menettänyt näkönsä eläimien takia.
Toinen mies oli tavallinen talonpoika, huoranpenikka eikä kukaan arvokas. Kuulema mies, joka nyt tuomittu ikuiseen hiljaisuuteen, maksoi kymmenen kultarahaa – rahat, jotka olivat luostarin – talonpojalle saadakseen kokeilla miesten välistä seksuaalisuutta ja rikkoa Jumalan antamaa käskyä. Huoranpenikka suostui, pani miestä luostarissa kovaakin kovempaa ja jätti jälkensä Hänen huoneeseensa lauetessaan montakin kertaa. Sairautta, sairautta, oi mitä sairautta ja Jumala näki kaiken, katseli suruissaan yläilmoista, kuinka entinen luostarin mies joka valansa oli vannonut, nieli huoranpenikan nestettä ja otti hänen - Jumalan luoman – hedelmällisyyselimen suuhunsa, vaikka penikka oli saanut montakin kertaa. Makasi talonpoika miehen kanssa melkein niin kuin naisen kanssa maataan, mutta ei löytynyt mitään mahdollisuutta tehdä sitä samalla tavalla, joten tyytyivät nämä epäluonnollisen menetelmän kautta työntämään elimen toisen sisään. Munkki, joka heidät löysi, ei tätä nähnyt, mutta Jumala näki kaiken. Mikään ei pääse pakoon Jumalan silmiltä, ei tuollainen synti, joka Paholaisen luoma on.
Löytäjämunkki sokeana riensi etsimään apua ja huusi: ”SYNTIÄ! SYNTIÄ! VELJET, OI VELJET RAKKAAT, ON YKSI MEIDÄN VELJISTÄMME SORTUNUT SYNTIIN! NAI HÄN TALONPOIKAA KUIN NAISTA, MAKASI TÄMÄN KANSSA JUMALAN SILMISSÄ! OI, VELJET TULKAA APUUN!”
Kokoontuivat hetkessä muut veljet alttarin luo, missä kaikki paha oli tapahtunut. Huoranpenikka oli lähtenyt karkuteille ja toinen mies odotti vaatteet päällään muita. Katsoivat apostoli ja munkit syntistä veljeään pitkään, huokaisivat syvään ja siirsivät katseensa maahan. Pyysivät Jumalaa pelastamaan läheisensä, vaikka tämä syntiä olikin tehnyt, maannut miehen kanssa kuin naisen kanssa maataan. Apostoli astui lähemmäksi synnintekijää ja pettyneenä sanoi: ”Sinä olet eksynyt, oi veljeni. Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat, eivätkä epäjumalien palvelijat, eivätkä avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet. Nasatrius, sinä olet häpeäksi meille, tälle luostarille ja Jumalalle. Sinua en kehtaisi edes katsoa, mutta minä olen apostoli ja olen vastuussa sinusta. Miksi, miksi oi veljeni, miksi sinä teit tämän?”
”Apostoli, minä lankesin Saatanan, Paholaisen, Helvetin jumalan ansaan. Se en ollut minä, se oli jokin muu minussa, joka pakotti minua. Minä en nauttinut siitä, se en ollut minä, joka huusi ja vapautti himojaan. Minä en koskaan tekisi Jumalan edes- ” Nasatrius aloitti, mutta keskeytti, kun apostoli nosti kätensä ylös.
”Riittää Nasatrius. Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he molemmat ovat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa. Olet alentunut liian alhaiselle tasolle, oi veljeni. On sinusta tullut haureellinen pyhäkköpoika, joka jäljittelee pakanallisten kauhistuttavia tekoja. Mutta koska sinä olet veljemme, me emme surmaa sinua Nasatrius, vaikka laista ei poistu yksikään piirto, ennemmin katoavat maa ja taivas. Sinä, sinä ja sinun tekosi… Oi veljeni, kysyn sinulta uudelleen; miksi, miksi sinä makasit miehen kanssa, vaikka et saisi maata edes naisen kanssa? Ja Nasatrius, älä sorru selittämään, että jokin oli vallannut sinut.”
”Minä en tiedä”, Nasatrius tyytyi vastaamaan. ”En tiedä”, hän toisti. Mies tuomittiin, miestä ruoskittiin, mies oli sairas muiden ja Jumalan silmissä.
”JUMALA, PELASTA MINUT”, mies jatkaa huutamistaan lukitussa huonessaan. Hulluus on alkanut vaikuttaa munkkiin, eikä Jumala kehtaa edes vastata hänen rukouksiinsa. Ei sano miksi miehen naiminen oli tuntunut niin hyvältä, miksi Hän oli kieltänyt miehen makaamasta miehen kanssa, miksi se kaikki sisälsi nautintoa ja miksi hän haluaa kokea sen kaiken vielä kerran uudelleen? Onko hän todellakin sairas, onko hänestä tulossa paholaisen kätyri, onko hän homoseksuaalinen?
Jumala on jättänyt hänet mielihalujensa valtaan saastaiseen ruumiiseensa, eikä hän koskaan pysty enää kokemaan vapautta. On Jumala jättänyt hänet arvottomien ajatusten valtaan, eikä Hän koskaan anna anteeksi miehelle. Homoseksuaaliseksi ei synnytä, siksi tullaan vapaasta tahdosta eikä mies tiedä mistään mitään, onko kaikki Jumalan piirileikkiä vai onko tämä kaikki miehen omaa vaihtoehtotodellisuutta?
On mies toiminut vastoin tervettä oppia, laskutoimitus kertoo että hän on sairas, koska terveen vastakohta on sairas ja jos mies oli toiminut vastoin tervettä oppia, toimi hän sairaan opin mukaan. Miksi Jumala ei tahtonut miehen kokevan nautintoa, miksi Jumala halusi kätkeä tämän salaisuuden muilta, miksi Jumala halusi piilottaa todellisuuden todellisuudelta?
Mies raapii harmaita kiviseiniä, etsii vapauden valoa, eikä tahdo muistaa, että päivänvalo on tältä päivältä tullut jo. Ei enää erota yötä ja aamua, onko hän nähnyt aurinkoakaan vuoteen tai kymmeneen? Kuinka kauan hän on etsinyt omassa hiljaisuudessaan anteeksiantoa syntinsä vuoksi, mutta ei edes alkuun saakka ole päässyt, kun huoranpenikkaa ja itseänsä ajattelee jo sadattaviidettäkymmenettäkolmea kertaa. Eikö mies tajua, että kaikkivaltias ei tahdo miesten panevan miehiä kuin naisia, sillä Jumala ei tarkoittanut miesten purkavan halujaan miehiin? Jos olisi, eikö hän olisi tehnyt toisen miehen Aatamille seuraksi, miksi, miksi veli Nasatrius ei ymmärrä todellisuuden ja epätodellisuuden eroa. Mies on vajonnut hulluuteen eikä löydä tietään takaisin Jumalan syliin.
”Jumala…” heikkokuntoinen munkki kuiskaa hiljaa. Voimattomana polvillaan istuu, mutta sitten kaatuu maahan ja pää osuu kivilattiaan. Eikä hän pysty enää nousemaan, veri alkaa vuotamaan otsasta eikä hengitys enää kulje.
”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä homoseksuaalisten rangaistus on kuolema”, Jumala kertoi. ”He ansaitsevat sen.”