Pikku runo

[Niera Kuuranpoika]

Can you hear my voice?
Can you hear how my heart beats?
Traveller in time who came to heal my wounds
And led me to the stars
Are you there?
There’s so much I want to tell you
So many places I’d like you to see
If only you’d give me time
Dear, do you remember those days?
When you loved me.
Now I’m reading poems that you wrote for me
And those moments return to my mind.
It was so unbelievable that someone really wrote them for me
And that someone was you.
Do you remember?
As sure as you loved me, I loved you.
Deeply and warmly you were always on my mind.
You really was loved, and you still are. Always.

Jees...tuon rustasin rakkaalleni...
Kirjoitettu murheellisessa mielentilassa.

[yksisiipi]

Uskonpa että tuo wörkkäsi häneen. :D
Minuun tuo ei ehkä niin hyvin, mutta... :(
se oli kaunis.

[Mirandos]

nättiä tuo on. ei voi muuta sanoa. :(
tuon kun voisi antaa jollekin oisi aikas ihunaa.. se on kyllä surullinen runo, ja toisaalta toiveikas. ja niinkun ys sano niin se varmaan tepsi häneen :)

[Purity]

Erittäin hieno runo, hieno esimerkki siitä, ettei niiden aina tarvitse rimmata.

Olet onnistunut sanoman välittämään hienosti, tunnelma välittyy hyvin. Tosin en voinut olla huomaamatta, kuinka erilaiset runon alku ja loppupää ovat.

Ensin tällainen.. ehkä enemmän syvällinen sanoitus

"Can you hear my voice?
Can you hear how my heart beats?
Traveller in time who came to heal my wounds
And led me to the stars "

Sanoma välittyy tässä kohdin erittäin hienosti, kuten koko runon ajan, mutta tässä on ehkä enemmän.. kuvaavasti nämä sanat. Eivät niin todelliset, vaan.. tällaista. En minä nyt kunnon sanaa löydä, mutta toivottavasti nyt tuosta jotain ymmärsit.

Sitten varsinkin tässä lopussa

"As sure as you loved me, I loved you.
Deeply and warmly you were always on my mind.
You really was loved, and you still are. Always."

Tämä on jo ehkä todentuntuisempaa. Sanoma välittyy edelleenkin erittäin hyvin, mutta ehkä runollisesti olisi ollut parempi jos tämä olisi joko koko ajan ollut tuohon tyyliin kirjoitettu kuin alussa, tai sitten koko ajan kirjoitettu samalla tavalla kuin lopussa.

Tai sitten ei. Nimittäin vaikka kirjoitustyyli vaihtuu, niin olet onnistunut sen vaihtamaan erittäin sujuvasti, ja sitä ei huomakaan jos ei oikein kunnolla ala etsiä virheitä suurennuslasin kanssa.

Runosta tekee erityisen hienon se, että se ei ole vain pelkkiä mitään tarkoittamattomia sanoja paperilla. Se on omistettu jollekin, siinä on tietty sanoma, tunnelma, joka välittyy erittäin hyvin.

Numeroita en rupea jakelemaan, kun en ole koskaan oikein pitänyt siitä. Joten sanon vain, että runosi on erittäin hyvä. :)

Edit: Niin ja tuosta "You really was loved" kohdasta minun piti vielä mainita, että ehkä paremmin menisi "You really were loved".