Sentenced..

[Melinda]

Päätin nyt laittaa aiheen lemppari bändistäkin:Sentenced:stäkin..itse omistan vain levyt:The cold white light,frozen,down ja crimsonin(joka on ihan pirun hyvä)..koska vanhemmasta laulajasta en oikeen pidä..tai onhan silläkin tosi hyviä osa lauluista mut parempi ääni tällä uudemmalla laulajalla..parheimpia biisejä sentencedillä on mielestäni:suicider(vaikkei ookkaan heidän sanoittama),noose,sun won't shine,bleed in my arms,killing me killing u,farewell,bleed ja on niitä toooosi paljon muitakin mutten nyt satu niitä muistamaan..sentencedistä lisä tietoa on sen kotisivuilla(tietenkin):www.sentenced.org kirjottakaas te mielipiteitänne tästä (maailman parhaimmasta)bändistä..musiikki videoita en oo nähnyt ko noose,killing me killing u ja joku jota en muista mut siin oli se vanha laulajakin...stoory levyllä on joitain hyviä lauluja siltä vanhalta laulajaltakin :)

[yksisiipi]

Sentenced on ihan kohtuuhyvä bändi. Mielestäni Jarwa on parempi kuin Laihiala, mutta Jarwan hyvää lauluääntä oli esillä vain kahdella levyllä. Muutoin hän örisi ja korisi keskitasoisesti.
Omistan levyt "Amok", "Love & Death MCD" ja "Story". Ja tuo keskimmäinen on oma Sentenced suosikkini, ja paras biisikin on tuolla levyllä: Dreamland.
Laihiala on kanssa hyvä vokalisti ja pidän ainakin "Down" ja "Frozen" levyistä. Uusinta en ole kuullut ja "Crimson" oli hiukan persoonatonta.
Vanhasta Sentencedistä en sitten pidä ollenkaan (siis silloin kun Miika Tenkula oli vokaaleissa). Vasta toisen levyn (North from Here) biisit iskevät minnuun.
Mutta hyvä bändi kertakaikkiaan. :D

[Croppola]

En nyt ole mikään super-fani joka tuntisi kaikki laulajat siitä bändistä mutta yleisesti pidän heidän biiseistään esim. Broken ja Killing me, killing you. Paljoo muita en ole kuullukaan joka on sääli. Nyt sen uudelta levyltä löytyy kanssa ihan kovaa kamaa esim. Cross my heart and hope to die. Oli siinä muitakin hyvii mutten muista nimii.

[Rowena]

Pidän myös Sentencedistä, vaikken ole vanhempaa tuotantoa pahemmin kuunnellut... Itse omistan Crimsonin, Cold white lightin ja Downin ja ne levyt on tosi hyviä :) Eniten tykkään biiseistä Luxury of a grave, No more beating as one, Drown together, Bleed in my arms... :)

[Hotaru]

Sentenced on hyvä bändi, ja oli ehkä niitä ensimmäisiä suomalaisia metalli bändejä joita kuulin. Pidän kummankin vokalistin tyyleistä, ja oli hyvä ettei Jarvan seuraajaksi ketään Taneli2 laitettukkaan. Itselläni on vain Frozen, Down ja Story-kokoelma, muita olen sitten lainaillut. Kävin muuten niiden keikalla kesäkuun ensimmäisenä, ja sen jälkeen olisin voinut ostaa vaikka niiden koko tuotannon.

[AlkoTanko]

Laadukas bändi, hyvä varsinkin livenä, mitä nyt heittivät Tuskassa ja Koria-Rollissa aivan saman setin, välipiikitkin olivat ihan samat. Itselläni on levyt Cold White Light, Frozen ja Amok. Oli vielä Crimsonkin, mutta se hukkui. Suosikkikappaleeni on:

- Killing Me, Killing You
- Bleed In My Arms
- Farewell
- Warrior Of Life
- New Age Messiah
- The Trooper (Maiden Cover. Mikseivät soita livenä?)
- Excuse Me While I Kill Myself
- Neverlasting
- No One There

[Theemu]

Ehkä merkityksellisin suomalainen bändi minulle.

Storya kuultuani olin ihan myyty mies. Muistan nähneeni myös Nepenthen videon joskus lista-ohjelmassa mutta en silloin pitänyt lainkaan Jarvan äänestä. Nyttemmin olen oppinut arvostamaan sitäkin (huomenna jaan kyseisen herran ja muiden The Black Leaguen setien kanssa backstagen, OOOOOH!) vaikka mies ei osaa edelleenkään lausua englantia paskaakaan.

Paras Sentencedin levy kokonaisuutena on uusin The Cold White Light. Crimson toimi myös masennuslääkkeenä alkuvuodesta 2000 kun elämä potki päähän ja vaikka se ei oikein normisentencediä olekaan, tunnearvoa levyllä on valtavasti. Shadows of the Past ei juuri kiinnosta, mutta North from Heren voisin todellakin hankkia muutenkin kuin kopiona kasetille. Sekä Amokin. Tosin nyt ne ovat saman kasetin eri puolilla joten niitä on mukava kuunnella krapula-aamuina keittiössä.

Sen-ten-sed! Sen-ten-sed!

[Locke Cole]

En omista Sentencedin yhtään levyä, mutta kavereilla on tullut kuunneltua ja ihan hyvää musaahan se on. Crimson on mielestäni loistava levy, ja mitä pari biisiä olen uudelta levyltä kuullut niin kuullostaa ostettavalta.

[R'lyeh]

minä pidän kovasti Sentencedistä, levyistä omistan Crimsonin, Storyn ja Frozenin, ja aikomus olisi vielä hankkia loputkin levyt, sen verran loistavaa musiikkia tekevät. lyriikat ovat todella hienoja (ja liikuttavia), ja kaikin puolin hemmot tietävät mitä tekevät, ja tekevät sen tyylillä.

paras Sentencedin kappale on ehdottomasti legendaarinen Noose, sitten muita hyviä esim: killing me killing you, drown together, cross my heart and hope to die, no one there, broken, the suicider, the rain comes falling down, jne...

loistava bändi kaikenkaikkiaan, livenäkin ihan hieno kokemus.

[harvester]

Excuse Me While I Kill Myself on hyvä biisi.
Ois kyl kiva kuulla lisää senttua. En oo paljoa kuullu.

[Jecht]

Siis sentenced on mailman paras bändi.Omistan levyt Amok, Down, Story, Frozen(ehdottomasti paras), Crimson(huonoin Laihialan levy) ja the cold white lightin. Musa videoita en oo ladannu ku niis kestää niin kauan.Uusin levyni on amok ja siinä on paljon hyviä kipaleita the war ain't over, phenix, new age messiah, forever lost, nepenthe ja dance on the graves). Frosenilla taas ei ole kun yksi huono kappale burn. Downilla kaan ei ole kun yksi huono kipale.

Crimson on kyllä huonoin Ville Laihialan laulama levy sillä siinä on vain pari hyvää kappaletta.
Tykkään kummastakin laulajasta Jarwasta sekä LaihialastaMutta noista ekoista levyistä en tiedä mutta kaikki Sentencedin levyt aion ostaa. Suosittelen Laihialan levyjä niille jotka eivät tykkää hirveästä mätöstä ja örisemisesta.

[cenedra]

Sentenced on aivan loistava yhtye ja sen KAIKKI laulajat ovat omalla tavallaan hyviä... omistan melkei kaikki Sentenceddin levyt vain North from here puuttuu... Mielestäni Down on ehkä paras ja sitten on Amok ja sen jälkeen kaikki ovat yhdessä sekavassa syssyssä... Noh Shadow to the past ei ole mikään kovin hyvä sillä Tenkula on aika huono laulaja mutta jos sitä kuuntelee jonkin aikaa on siinäkin oma hohtonsa... No kuitenkin Sentenced on Straton ohella yksi parhaimmista yhtyesistä joita olen kuullut...


Ai niin ja Gina: Strato on paras...*evil grin*

[Usagi]

Omistan vain Sentencedin uusimman levyn The Cold White Light, ja vanhempaa tuotantoa en ole paljoakaan kuullut. Mutta tuo on kyllä todella mahtava levy, ja pidän niistä kaikista kappaleista. Paras on kuitenkin 'Cross My Heart And Hope To Die' ja 'No One There'. Pitäisi varmaan ostaa lisää Sentencedin levyjä, kun tuo uusin on niin uskomattoman hyvä!

Ihan sivunmennen sanottuna, onhan se Ville ihan hyvännäköinenkin... =)

[Melinda]

Originally posted by cenedra

Ai niin ja Gina: Strato on paras...*evil grin*

hehe eipäs oo sentenced on paras!!*inside läppää vaan!!


ja amok tosiaan on hyvä levy mitä oon cennulta kuullut se Phenix(hehe mikä nimi laululla) on ainaki tosi hyvä sen vaan sanon
:)

[Davidson]

Tykkään, mutta en vanhalla laulajalla Jarvalla varustettuna niin paljoa. Laihiala on mielestäni se ainut oikea Sentenced-laulaja, koska en voi väittää pitäväni Jarvan mistään laulusuorituksista ihan täysin. Down-levystä lähtien on tullut seurattua bändin kehitystä, ja eka Sentenced-lätty, jonka ostin, oli Downin seuraaja Frozen, joka ei aluksi täysin iskenyt, mutta johon ajan mittaan olen tykästynyt. Crimson oli taas alkuihastuksen jälkeen pieni pettymys, ja siinä oli mielestäni liikaa tasaista massaa biisien suhteen. Uusin The Cold White Light oli taas täysin loistolevy alusta lähtien, ja sitä kuuntelee vieläkin kaikista mieluiten. Downin olen aikonut hommata vielä tänä vuonna, joten pääsee sitäkin kuuntelemaan sitten hieman tarkemmin, koska tällä hetkellä se löytyy vain poltettuna, ja minähän en yhtä mieluusti niitä kuuntele kuin aitoja, eli Downista en osaa vielä lopullista arviota sanoa. Ja sitten vielä parhaimpia biisejä kyseiseltä orkalta: Noose,The Suicider, Killing me killing you, Neverlasting, No one there...

[Necrofobia]

Pidän Sentencedistä jollakin lailla. Olen kuullut levyn North From Here joka oli ihan hyvä ja taisi se olla Death Metallia, laulaja oli myös hyvä tässä levyllä, siitä plussaa. Nykyisestä Sentencedistä olen myös kuullut jotain biisejä mutta ne eivät tietääkseni ole enää deathiä mutta silti ihan kuunneltavaa matskua. Minun mielestäni paras biisi on Awaiting The Winter Frost.

[TDM]

Yksi lempibändeistäni. Minuun uppoaa niin vanha kuin uusikin Sentenced.
Ja tosta The Suiciderista sen verran, että on bändin itse sanoittama.
Tässä ote Sentencedin Questions osastolta:

Question: who are the serial self - killer (great name by the way) and M.Steelgrave?

Answer: As I accidentally gave it away already in some interviews, I might as well do it again... The serial self-killer is me and M. Steelgrave is Tenkula.
Answered by Lopakka

[Davidson]

Sentenced päättää kunniakkaan ja vaihderikkaan uransa ensi syksynä viimeisten keikkojen jälkeen, ja päätinpä sitten sen kunniaksi heittää jotain arviota heidän uusimmasta ja joutsenlauluksi jäävästä levystään, The Funeral Albumista. Levy tarjoaa sanoitusten puolesta ehkä himpun verran vähemmän sitä itsetuhoisuutta, jota olemme tottuneet odottamaan bändin levytyksiltä, mutta selvää kuitenkin on, että sanoitukset ovat pääosin synkähköä luettavaa. Sentenced on aina Sentenced, mihinkä sitä koira karvoistaan eroon pääsisi. Kiinnitin huomiota myös akustisen kitaraan, joka on poikkeuksellisen vahvasti esillä tällä albumilla tai sitten mielikuvitukseni vain temppuilee (jälleen) pahemman kerran.

Hautajaisalbumi alkaa suhteellisen väkevästi May today become the daylla sekä musiikki-videollekin ja samassa rytäkässä myös sinkulle heitetyllä Ever-Frostilla, jotka ovat molemmat tasokkaita keskitempoisia Senari-biisejä. We are but falling leaves ja Her last 5 minutes rauhoittavat tunnelmaa sopivasti, kunnes alkaa sellainen rytinä, jollaista ei ole tämän bändin levyillä aikoihin koettu: Where waters fall frozen -instrumentaali tuo väkisinkin mieleen bändin alkuajat deathmetallisella paahtamisellaan, vaikka lyhyeksi jääkin. Sopii kuin nyrkki silmään parin balladin jälkeen.

Albumiraita nro 6, myös nimellä Despair-ridden hearts tunnettu, ei säväytä erityisemmin, vaikka kelpo tekele onkin. Vengeance is minen lapsikuoro sitä vastoin vakuuttaa ja tuo kappaleeseen lisätunnelmaa. Mutta sitten kuin yllättäen taso laskeekin valitettavasti ja saamme kuulla tylsähtävät A long way to nowheren, Consider us deadin ja Lower the flagsin, kunnes Drain me palauttaa sitten vihdoin albumin takaisin raiteilleen, ja akustisen tunnelmointikipale Karun jälkeen edessämme onkin levyn ja bändin päätepysäkki, End of the road. Hieman kärjistettynä levy on yhtä hyvä kuin päätöskappaleensa, sillä jos viimeinen biisi on huono, levystä jää väkisinkin ainakin vähän huono maku, vaikka taso päätä muuten huimaisikin koko muun levyllisen verran. Näin siis minulla. The Funeral Albumilla ei ole kuitenkaan hätää päivää, sillä The end of the road onnistuu päättämään albumikokonaisuuden kunniakkaasti tunnelmallisella kitarasoolollaan ja lapsikuoron käytöllään, jotka ovat osaltaan nostamassa sitä levyn selkeään parhaimmistoon muuten niin tasaisessa biisimassassa.

Last thoughts: The Funeral Album on hyvä levy mutta vain hyvä. Laihiala-aikaisista levyistä se ei pärjää edelliselle The Cold White Lightille ja vuonna 1998 ilmestyneelle Frozenille. Downin kanssa kisatessakin tekee tiukkaa, mutta Crimsonin se päihittää ainakin. Ihan jees, mutta jotenkin jäi silti vähän sellainen maku, että tässäkö kaikki?

[Dimmy]

^ uusi laulaja on parempi kuin vanha,olen kuullut huhuja että vanha laulaja olis lordissa nykyisin keulahahmona,en sitten tiedä pitääkö paikkanssa..No ei, kun Jarva on nykyään astronautti ja lähdössä kohta kuuhun. Mä olen muuten kuullut huhua että omat viestinsä vois oikolukea, voiks kukaan vahvistaa?

Sen verran mitä olen uraa seurannut, syöksylaskua on menty alas ja lujaa. Ensimmäiset tuotokset voisi ottaa joskus tarkistukseen, mutta jo Amok heilui jossain huonon ja hirveän rajamailla Nephenteä sekä jotain toista biisiä lukuunottamatta. Ja Jarvan lähdettyä saavutti minun kirjoissani kovasti kilvoitellun Suomen vastenmielisin bändi-tittelin. Olisivat nyt edes omanneet munaa myöntää muuttuneensa omaksi parodiakseen, tuo "tää meiän itsemurha-juttu on mustaa huumoria jota kaikki ei vaan tajuu" on niin avutonta selittelyä ettei mitään.

[Davidson]

ah ihana bändi ^^ uusi laulaja on parempi kuin vanha,olen kuullut huhuja että vanha laulaja olis lordissa nykyisin keulahahmona,en sitten tiedä pitääkö paikkanssa.. mutta mahtavaa musiikkia sentencedin musa ^^ minulal on 3 uusinta levyä ^^ oli vanhempaaki ntuotantoa mutta nämä kolme ovat niin mahtavia että oli pakko säästää ne ^^
Entinen vokalisti Taneli Jarva on nykyisin kylläkin The Black Leaguen solisti. Musiikkia en ole kuullut, mutta kuulemma yhtyeen meininki on nykyisin aika heavya rockia eli kauas on tultu Sentencedin, erityisesti alku-, päivistä Jarvan tapauksessa.

[HeavyLord]

(Kuinka on mahdollista että en ole vielä vastannut tähän ketjuun?)

Sentenced. Melankoliametallin kruunaamaton kuningas. Valitettevasti pian kuollut kuningas :cry:

Törmäsin Sentencediin muutamia vuosia sitten, kun löysin veljen CD-hyllystä The Cold White Lightin. Päätinpä kuunnella CD:n läpi. Vähän alle 50 minsaa meni ja sitten laitoinkin CD:n uudestaan soimaan.
Kyseinen CD oli/on aivan mahtava ja Sentenced nousi Sonatan ohella suosikkibändikseni.

Olen kuunnellut kaikki Sentncedin CD:t jossa laulaa Laihiala. Muutaman biisin olen myös Jarvalta, mutta mielestäni liian mörinää :P (Vaikkakin, muutama biisi on ihan hyvä kuten The Way I Wanna Go) Eli Downista eteenpäin Sentencedin jokainen CD on mahtava.

Sentencedissä minua kiehtoo eniten mukavan synkät ja surulliset sanoitukset. Esim. No One There, Fragile ja We Are But Falling Leaves ovat sanoituksiltaan todella mahtavia. Laihialan ääni myös ansaitsee maininnan synkkyydestä. Jo Laihialan ääni tuo biisille oikean tunnelman. Myös vähän raskaammat biisit ovat loistavaa tavaraa, sopivaa stressi musaa! Etenkin Vengeance Is Mine ja Neverlasting!

Jään todella kaipaamaan Sentencediä...

[Zenes]

(Miksi minäkään en ole vastannut tähän ketjuun?)

Itse tutustuin Sentukkaan kunnolla vasta uusimman levyn ilmestyttyä. Tulipa sitten kuunneltua sitä melkein kolmekuukautta non-stop. Myös muihin levyihin tutustuin ja voin sanoa että tykkään. Parhaat biisit ovat mielestäni kyllä uusimmalta levyltä. Vengeance Is Mine, Lower The Flags, May Today Become The Day... Mutta myös muilta levyiltä löytyy loistavia ralleja. Esimerkiksi Killing Me Killing You.

Tykkään.

[Finnogre]

Sotp

[The Warlord]

Sentenced on todella hienoa musiikkia. Itse pidän vanhasta sekä uudesta tuotannosta harmi vaan, että bändi lopetti 2005 :(.

Omasta mielestäni bändin parhaat biisit ovat Killing Me Killing You, You Are The One, Cross My Heart And Hope To Die, Drown Together ja Noose... Biiseissä on mukava soundi ja sanoitukset ovat mahtavat varsinkin 5 ensimmäisessä kappaleessa jotka mainitsin.

Ja vielä lisäykseksi voisin mainostaa Poisonblackia joka on Ville Laihialan uusi bändi !

[Kosmetiikkamies]

Jaa, olenpas ollut puusilmä. Monen muun tavoin ihmettelen että miksi en ole tähän ketjuun vielä vastannut. Mutta, itse asiaan:

Sentenced on mielestäni erittäin mainio yhtye, ikävä kyllä tuli löydettyä bändi sen verran myöhään että live-esiintymiset jäi näkemättä. Ja muutenkin, minä kun käyn ulkonakin vain kerran kahdessa vuodessa

Itselle kolahtaa enemmän tämä Laihialan aikainen tuotanto, varsinkin kolmikko Down - Frozen - TCWL on rautaa, Crimsonin ollessa varsin tasapaksu ja tylsä. Eniten kolahtaa Sentencedissä juuri se monipuolisuus, joka ikävä kyllä Crimsonilta puuttuu. Henkilökohtaisia suosikkikappaleita on erittäin vaikea luetella (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), voisi sanoa että ne hyvät kappaleet riippuu fiiliksestä. Mutta, pientä listaa voisin kyhäillä tähän:

Sun Won't Shine

Henkilökohtainen suosikkini Senareiden kappaleista. Menevä, rokkaa ja helvetin hienot lyriikat. Sinällään vaihtelua yhtyeen perinteiseen kaavaan ja "sanomaan", vaikka kappale kertookin omasta mielestäni menetetystä rakkaudesta. Sun Won't Shine tuo osittain mieleen No One There- kappaleen, varsinkin lyriikoiltaan ja tunnelmaltaan.

Bleed in my Arms

Juuri sen tasapaksun Crimsonin harvoja valonpilkahduksia. Mukavan rauhallinen kappale jossa on rautaiset lyriikat. Bleed in my Arms oli se ensimmäinen Senari-biisi joka kolahti silloin kauan sitten.

Ja koska viesti muutenkin on sillisalaattia ja aasinsiltoja riittää, vaihdetaa aihetta suoraan kukkaruukkuun. Eli moni meistä varmasti missasi yhtyeen hautajaiset, tai live-esiintymiset yleensäki. Eipä hätää, nimittäin 22. päivä tätä kuuta, eli ylihuomenna, ilmestyy Sentencedin dvd, Buried Alive.

"BURIED ALIVE -ltd 2dvd+2cd" includes:

DVD Disc One: “BURIED ALIVE” Concert Film:
1. FUNERAL INTRO & CREDITS
2. WHERE WATERS FALL FROZEN
3. MAY TODAY BECOME THE DAY
4. NEVERLASTING
5. BLEED
6. THE RAIN COMES FALLING DOWN
7. EVER-FROST
8. SUN WON’T SHINE
9. DEAD MOON RISING
10. DESPAIR-RIDDEN HEARTS
11. BROKEN
12. THE SUICIDER/EXCUSE ME WHILE I KILL MYSELF
13. THE WAR AIN’T OVER!
14. NEPENTHE
15. NORTHERN LIGHTS
16. THE WAY I WANNA GO
17. DANCE ON THE GRAVES (lil’ siztah)
18. NOOSE
19. AIKA MULTAA MUISTOT (everything is nothing)
20. FAREWELL
21. NO ONE THERE
22. DROWN TOGETHER
23. CROSS MY HEART AND HOPE TO DIE
24. BRIEF IS THE LIGHT
25. VENGEANCE IS MINE
26. END OF THE ROAD
27. FUNERAL OUTRO & END CREDITS

DVD Disc Two: THE EXTRAS
“HOME SOIL FUNERAL PROCESSION“: Below-the-Green Documentary Film
MUSIC VIDEOS: All Promotional Videos
PHOTO GALLERY: An Animated Photo Gallery Of More Than 300 Photos
INTERVIEWS: Ville Laihiala, Sami Lopakka And Taneli Jarva Interviewed Just Hours Before the Last Show
DISCOGRAPHY: Full Discography

CD Disc One:
1. FUNERAL INTRO: ADAGIO
2. WHERE WATERS FALL FROZEN
3. MAY TODAY BECOME THE DAY
4. NEVERLASTING
5. BLEED
6. THE RAIN COMES FALLING DOWN
7. EVER-FROST
8. SUN WON’T SHINE
9. DEAD MOON RISING
10. DESPAIR-RIDDEN HEARTS
11. BROKEN
12. THE SUICIDER/EXCUSE ME WHILE I KILL MYSELF

CD Disc Two:
1. THE WAR AIN’T OVER!
2. NEPENTHE
3. NORTHERN LIGHTS
4. THE WAY I WANNA GO
5. DANCE ON THE GRAVES (lil’ siztah)
6. NOOSE
7. AIKA MULTAA MUISTOT (everything is nothing)
8. FAREWELL
9. NO ONE THERE
10. DROWN TOGETHER
11. CROSS MY HEART AND HOPE TO DIE
12. BRIEF IS THE LIGHT
13. VENGEANCE IS MINE
14. END OF THE ROAD


Buried Alivesta ilmestyy useampi versio. Ylläoleva sisällys on limited editionista, jossa on 2 dvd:tä ja 2 cd:tä. Tämän lisäksi on tulossa karvalakki-mallit, eli joko vain 2 dvd:tä tai 2 cd:tä sisältävät julkaisut.

[Davidson]

Muutaman päivän päästä on tulossa taas ja ennen kaikkea pitkästä aikaa tavallista isompi levysatsi levyhyllyyn samalla kertaa, joten aloitetaanpa ne rästihommat Senareiden Buried Alive -CD/DVD-paketista. Tämä kyseinen pakettihan ilmestyi jo viime vuoden marraskuun loppupuolella, mutta rahan puutteen vuoksi ostoprojekti venyi itselläni peräti maaliskuun puolelle. Muutaman kerran CD-version kuunneltuani, DVD-version kerran kokonaan läpikatsottuani ja tiettyjä DVD:lle taltioituja biisivetoja useampaan kertaan tiirailtuani voisin vihdoin eritellä hieman ajatuksiani tästä yhtyeen jäähyväislahjasta faneille.

Ei se tullut täysin yllätyksenä, mutta silti hieman hämmästelin bändin keikkaa katsellessani sitä, että touhu lavalla on aikamoista juroilua: ainoastaan vokalisti Laihiala pitää jonkinlaista yhteyttä yleisön suuntaan muiden lähinnä tyytyessä soittamaan vain oman osuutensa äkkiä pois päiväjärjestyksestä. Tai sitten se on sitä paljon puhuttua itseironiaa - eihän bändin sävellykset sanoituksineen myöskään mitään hilpeätä kamaa ole…sen perinteisessä merkityksessä ainakaan.=) Samalla tuli kuitenkin selväksi se, että Laihiala on karismaattinen vokalisti live-ympäristössäkin: ne välispiikit ovat jotain niin mahtavuutta. Livelaulamisen suhteen hänellä näyttäisi sitä vastoin olevan jonkin verran petrattavaa, sillä mieheltä meinaa melkein loppua puhti varsinkin keikan alkupuolella. En tiedä sitten, kuinka yleinen ilmiö tuo hänelle on. Kokonaisuutta tarkasteltaessa tyytyväisyyteen on kuitenkin aihetta aika paljon hänen suoritusten osalta, kuten myös muun orkesterin.

Keikkataltiointi on onnistunut: kuvaustyöskentely on selkeätä, pyrot ynnä muut erikoistehosteet tuovat sopivasti lisäväriä keikalle ja yleisö/bändi-äänimaailma on muutenkin hyvin tasapainossa. Biisivalinnat ovat harvinaisen onnistuneita, sillä jopa Jarvan tuotannosta onnistuttu poimimaan lähes kaikki parhaimmistoon kuuluvat kappaleet: Northern lightsin sijasta olisin kuitenkin ehkä mieluummin kuullut My sky is darker than thinen, jos jotain olisi pitänyt valita North From Hereltä. Laihialan tuotannosta en jää oikeastaan kaipaamaan kuin Guilt and regretia sekä Killing me killing youta, eli huippubiisien osumisprosentti on ollut todella korkea keikkasettiä pohdittaessa.

Bonukset ovat ihan hyvät. Niistä eniten annettavaa on musiikkivideoilla, jotka ovat ns. livevetovideoita lukuun ottamatta erittäin hyvin toteutettuja: legendaarinen Noose, koskettava No one there ja hupaisa Ever-frost ovat kuitenkin ehkä ne kaikkein komeimmat teokset. Hautajaisdokumentaatio on luultavasti se toiseksi mielenkiintoisin osio katsottavaksi, muilla osioilla on lähinnä vain kertakäyttöarvoa. Haastattelut olisi ehkä voitu pätkiä pienempiin osiin, sillä nyt pitkiä hidassoutuisia haastatteluja joutuu kelailemaan, mikäli haluaa paneutua useammankin katselukerran merkeissä johonkin tai joihinkin tiettyihin kohtiin haastatteluissa. Näin toteutettuna tulen tuskin katselemaan noita haastatteluja enää tämän jälkeen.

Kuuluisat viimeiset sanat? Ihan komea kruunu Sentencedin kunniakkaalle mutta niin kuoppaiselle uralle. Ei tätä paljoa paremmin olisi kyetty hoitamaan. Kiitos Senarit!:up: