Ys runoilee

[yksisiipi]

Tämä runo kertoo siitä, ah! niin kauniista rakkaudesta. Tämä ja muutama muu kirjoitukseni on myös nähtävillä aukean (http://www.aukea.net) sivuilla.

Turvapaikka

Yön mustat silmät katsovat ahneesti
kun varjo valon ylitsemme juoksee
Kylmenneitä ajatuksia kuulen metsän puhuvan
meistä eksyneistä luojan lapsosista

He tulevat pimeästä valkeine ratsuineen
johdattelevat aukealle valkealle
Katoavat taas pois elämästämme
ja olemme jälleen kaksin

Olinko täällä joskus aiemminkin
tunne turvallinen täyttänyt sydämen
Vai oletko sinä turvapaikkani,
kultasydän?

Vie minut paikkaan, missä kukaan ei voi minua satuttaa
Niin kauan olen kestänyt pahaa,
eikä minulla ole ketään muuta,
kuin sinä

Usvat autioiden laidunmaiden tavoittelee
meitä kosteilla sormillaan, vaan ei meitä saa...
Niin tiukasti pidän ainoastani kiinni,
ettei häntä viedä minulta, eikä minua häneltä

Vaikka pelkäämme täällä kaukaisuudessa
olemmehan silti yhdessä, emmekä yksin
kokemassa yötä, tähtein alla
joita saamme kaksistaan katsella

Olitko täällä joskus aiemmin
lämmität pois yöhallan
vai olenko minä turvapaikkasi,
valkosiipi

Sinä elät tähtien loisteessa
Sinä olet taivaan valoissa
Sinä näyt kevätvirran peilikirkkaassa
kuulut aamulintujen laulussa
ja sateessa on tuoksusi...

Vie minut paikkaan, missä minun on hyvä olla
Niin kauan näin unta yöstä ja ikitalvesta
Minulla ei ole ketään muuta,
kuin sinä

Eikä tule koskaan olemaan

[Niera Kuuranpoika]

Tuota oli mukava lukea. Keep up the good work!

[Candice]

*polvistuu ja kumartuu*. Minä todella pidän näistä sinun runoistasi (ei ole tainnut vielä käydä selkeäksi :P). Kielestä riippumatta tuotoksiasi on aina ilo lukea. Suuri kunnioitus sinulle, joka jaksat näitä aina väsäillä =)

[Crimson]

Min kun en paljoa arvostele runoja, muttakun siun runosi, Ys, on NIIIIIIIIN nättejä!!!
Tuo on yhtä laitonta kuin Pinchin nätit piirrustukset! >:/
Mutta enivei...
Tuo runo on... Lämmin... :3 Tai minei sitä osaa selittää, mutta lämmin olo siitä ainakin tulee! That`s sure thing! (Ja meniköhän tuokin nyt oikein... :eh: )
Teeppäs lisää vain runojasi... Jag like niistä!

[Mirandos]

:(
Ja minut sait itkemään :(
*sniff* siis oikeesti.. niin nättiä tekstiä ettei paremmasta väliä!
=) taas tuota in_my_dreams juttua tulee mieleen tuostakin.. ajatteles, jos vois tollasta tekstiä jollekin ladellakin..
Mutta hei! lisää tommosta..

[yksisiipi]

*hämmästelee runojensa suosiota*
Yleisön pyynnöstä lissee. Olkaa hyvät, vaikka ahistavaa tekstiä voip ollakin.

Sade

Tummat pilvet kerääntyvät taivaalle
peittäen valon auringon
Kuin yksi, ne leijailevat maisemien ylle
vain tuuli tietää heidän kohtalon

Elämäni on ollut putoamista
alas pelloille pukien ne aamukasteiseen kaapuun
ja nähden kaiken pimenevän allani
missä ikinä olen, minne menen

Olen tumma pilvi taivaalla
Itken aina surujani
kyyneleet ovat elämäni, jotka itkin pois
olen sade

Aurinko loistaa ylläni kirkkaana
varkain omin sen itselleni
mutta aina kun katson pimeään maahan
näen, että oloni on yhtä huono

Ainoa toiveeni on, että kyyneleeni saavat nähdä päivänvalon
ja auringon lämpimän katseen
Mutta surullista on, että valonsäteet
haihduttavat heidät kokemaan saman taas uudestaan

[Purity]

Hämmästelet runojesi suosiota? Älä ole noin vaatimaton, kun noin hyvin kirjoittaa niin siinä mitään hämmästelemistä ole. :)

Käynpähän nyt tässä molemmat runosi läpi, ensin tästä tämä Turvapaikka.

Tämä on erittäin, erittäin kaunis runo. Sitä lukiessa välittyy selvästi tällainen tunnelma.. en minä oikein osaa selittää millainen tunnelma, mutta sellainen.. ihana. Lämmin, niinkuin Crimson sanoi.

Minä en tästä oikein löydä huonoja puolia, vaikka ihan suurennuslasin kanssa niitä yritin etsiä. Runo on erittäin kaunis, sanoitukset ovat hienoja, runo kulkee sujuvasti koko matkan eikä töki missään vaiheessa, ja siitä selvästi välittyy sellainen lämmin tunne. Voit olla ylpeä kun osaat kirjoittaa noin hyvin. :)

Sitten tämä toinen, Sade.

Tämäkin erittäin hieno runo. Kaunis.. mutta surullisella tavalla. Sait minut melkein (huom: melkein) itkemään kun luin tuota.

Tätäkin yritin niin tarkkaan tutkia, moneen kertaan sen luin läpi, mutta huonoja puolia ei yksinkertaisesti löytynyt.

Sinä osaat erittäin hienosti saada nuo sanat jotenkin.. elämään. En nyt parempaa sanaa tuohon keksi, joten käytän sanaa 'elää'. Erittäin hienosti tosiaan kirjoitat, en minä tuon paremmin osaa runoasi kommentoida.

Olisi tosiaan hienoja jos lisää töitäsi kirjoittelet, noita on todella mukava lukea. :)

[Moguta]

Luin molemmat ja ne ovat taidolla ja tunteella tehty.
Tunnelma välittyy lukijalle hyvin. Purity tuossa antoikin tarkempaa analyysia ja suunnilleen samoilla linjoilla hänen kanssaan liikun, joten olisi kai toistoa kirjoittaa nuo asiat uudelleen.

Tyydyn siis sanomaan, että mukavaa luettavaa (ensimmäinen etenkin) runosi ovat.

Niin, ja tuo Purityn käyttämä ilmaus "saat sanat elämään". 'Elää' on juuri se sana jota tuosta käyttäisin.

[Mirandos]

Tuo sade... :(
nättiä, kaunista, ihailtavaa tekstiä.
Jatka hei samaan malliin. nuo on loistavia.
Ehkä ensimmäinen oli parempi, mutta se on vain minun mielipiteeni.

[yksisiipi]

Tässä on sitten hiukan erilaista runoutta. Tämä on mielestäni onnistunein jollain tavalla yhteiskuntakriittinen tekstini. Yritin saada siihen jotain ytimekästä, ja kun Suomessa ollaan, niin mikäs olisi perkelettä voimakkaampi sana. :D


Perkele Sentään!

Ajettiin meteoriitti mereen ja hukutettiin puoli kansaa
Poltettiin kaupungit asukkaineen mustan surman pelossa
kun taas toiset kaivoivat hautoja sitä levittääkseen
vai oliko se haudanryöstöä aarteen toivossa?

Maailmankaikkeuden kädet värjättiin punaisella,
verelläkö lie, syylliseksi todettiin

Kaksi tuhatta vuotta on povattu loppua
sekö olikin se suuri Jumalan tahto:
piste lauseen loppuun
vaikka tuskin ensimmäistä sanaa on kirjoitettu

Kuin suurta juhlaa, pakokauhua, riemua
Vaikka mitään ei tapahtuisi
Kun tapahtuu, perkelettä syytämme siitä
mitä olemme juuri tekemässä