SDNKorento
31.3.2005, 20:11:21
Rakkauden oodi
Rakkauden oodi
Koko pelisarja on nippu mitä kauneimpia rakkauskertomuksia. Vielä alkupään osissa rakkaus oli mitättömässä, mutta neljäs osa antoi esimakua tulevasta. Muutaman osan verran se esitti vielä sivuroolia, kunnes vuonna 1997 alkoi uusi aika. Ensimmäistä kertaa romanssi pyöritti omaa pientä näytelmää kolmen hahmon kustannuksella. Eikä draama ole suinkaan jäänyt päivänselväksi, vaan se on jättänyt fanit pohtimaan mahdollisia kuvioita vielä tähän päivään asti.
Mutta millaisia karikatyyppejä pelisarja tarjoaa? Ovatko ne tavallista kioskiviihdettä, vai onko niissä jotakin joka nostaa ne harmaan massan yläpuolelle? Mutta kuten monet pelimaailman hitit ovat todistaneet, kuluneetkin kliseet toimivat uudessa ympäristössä. Seuraavaksi on eritelty muutamia rakkausteemoja, joita on esiintynyt pelisarjan yhdessä tai useammassa osassa. Teemoja on lukematon määrä, eikä niitä kaikkia ole edes yritetty analysoida.
Rakkaus on uhrautumista
Pelisarjan yksi varhaisimmista teemoista on uhrautuminen. Sinänsä yleisesti käytetty aihe oli shokeerava idea pelissä- siihen aikaan peleiltä kun odotettiin aivan muuta kuin juonta ja tarinaa. Vielä uskaliaampi ratkaisu oli yllättää Final Fantasy 7:n pelaajat rohkeasti jo ennen pelin puoliväliä. Monille toisen pelilevyn vaihtaminen oli taatusti haikeaa. Eikä tarina päättynyt ennenaikaiseen kuolemaan, vaan siitä alkoi toinen osa.
Uhrautumiseen ei tarvitse aina liittyä tavannomaista rakkautta. Kuten taannoin ikivanhassa FF3:ssa, uhrautuminen on osoitus uskosta, välittämisestä ja suojelemisesta – jopa oman henkensä kustannuksella. Se vasta on todellista rakkautta – elämää ja ihmistä kohtaan.
Rakkaus on luopumista
Kaikki tarinat eivät ole selviä tai edes onnellisia. Romanssirikkaassa kahdeksannessa osassa on muitankin suhteita, kuin Rinoan ja Squallin satumainen tarina. Suhteiden ei tule aina olla molemminpuolisia, kuten ohjaaja Trepesin tapauksessa käv. Hänen kohdallaan Squallista luopuminen oli todellinen rakkauden tunnustus, joka oli huolenpidon osoitus puhtaimmillaan. Tämän pienen yksityiskohdan huomaaminen muuttaa hienoisesti pelin tulkintaa ja hahmojen kemiaa.
Onkin tavatonta, miksei näin tyylikkään hienovaraista teemaa ole käytetty useammin. Final Fantasy 8:n ohella luopuminen ja aina viehättävä kateus ovat esiintyneet vain neljännessä osassa, jossa lähes kaikki muut ihmissuhteet jäävät näkyvän yksinkertaisiksi ja parodisoivan naurettaviksi.
Rakkaus on rajaat ylittävää
Kuten hempeimmissä tarinoissa konsanaan, rakkaus ei katso henkilöihin. Pelisarjalle on ominaista huomattavan alhaisen säädyn edustajan ihastuminen ylhäiseen henkilöön, joka useimmiten sattuu olemaan naispuolinen monarkki. Yleensä tämä maallikko on vieläpä varas, eikä luultavasti tuleva Final Fantasykaan tee poikkeusta. Muista viihdekulttuureista tuttu renttujen ylistäminen on tarttunut myös tähän pelisarjaan. Ja mikäs siinä, ihmismieltä on aina kiehtonut rakkaustarinat erilaisista tarinoista.
Rajat ylittävää rakkaus on erityisesti silloin, kun osapuolet edustavat toista rotua tai lajia. Harva uskaltaa luopua ylpeydestään ja asemastaan halveksitun henkilön vuoksi, tästä esimerkkinä High Summoner Brask. Vielä sähkyvämpi, kirjaimellisesti kipinöivä romanssi koettiin FF6:ssa, joka todistaa, että jopa ihmisten ja Espereiden liitto voi toimia.
Rakkaus on hetkeen tarttumista
Carpe Diem, kuten sanonta kuuluu. Monille se koituu onneksi, moni taas katuu sitä loppuelämänsä. Karvain pettymys lienee Final Fantasy 7:ssa, jossa päähenkilö ei kyennyt sanomaan sanakaan, kunnes oli aivan liian myöhäistä. Kymmenennessäkään osassa asiat eivät sujuneet paljoakaan paremmin, mutta pääpari ehti sentään viettää yhden ihanan hetken keskellä lumoavaa järveä muistuttaen eräästä toisesta tapauksesta, joka päättyi myös tunnelmalliseen järvikohtaukseen – tosin aivan toisenlaisen ilmapiirin vallitessa.
Mahtaisiko tämä olla piiloviesti kohdeyleisölle? Tuskinpa, mutta ainakin Final Fantasy 10:ssä käy selväksi, kuinkan kauniin suhteen alku saattaakin olla koko tarinan päätöskappale. Monien onnellisten loppujen joukossa FF7 ja FF10 ovat esimerkkejä rohkeista siirroista muiden tarinapohjaisten pelien rämpiessä vielä monta sataa vuotta modernin viihdekirjallisuuden perässä.
Mutta ennen kaikkea...
Koko pelisarja loistaa rakkautta. Olemme onnekkaita, että meitä on hellitty työllä, johon on uhrattu paljon työtunteja, hikeä ja verta. Tämä on sitä todellista rakkautta.
---
1.00v
1.10v Lisää sisältöä, vähän enemmän esimerkkejä ja pohdintaa
Rakkauden oodi
Koko pelisarja on nippu mitä kauneimpia rakkauskertomuksia. Vielä alkupään osissa rakkaus oli mitättömässä, mutta neljäs osa antoi esimakua tulevasta. Muutaman osan verran se esitti vielä sivuroolia, kunnes vuonna 1997 alkoi uusi aika. Ensimmäistä kertaa romanssi pyöritti omaa pientä näytelmää kolmen hahmon kustannuksella. Eikä draama ole suinkaan jäänyt päivänselväksi, vaan se on jättänyt fanit pohtimaan mahdollisia kuvioita vielä tähän päivään asti.
Mutta millaisia karikatyyppejä pelisarja tarjoaa? Ovatko ne tavallista kioskiviihdettä, vai onko niissä jotakin joka nostaa ne harmaan massan yläpuolelle? Mutta kuten monet pelimaailman hitit ovat todistaneet, kuluneetkin kliseet toimivat uudessa ympäristössä. Seuraavaksi on eritelty muutamia rakkausteemoja, joita on esiintynyt pelisarjan yhdessä tai useammassa osassa. Teemoja on lukematon määrä, eikä niitä kaikkia ole edes yritetty analysoida.
Rakkaus on uhrautumista
Pelisarjan yksi varhaisimmista teemoista on uhrautuminen. Sinänsä yleisesti käytetty aihe oli shokeerava idea pelissä- siihen aikaan peleiltä kun odotettiin aivan muuta kuin juonta ja tarinaa. Vielä uskaliaampi ratkaisu oli yllättää Final Fantasy 7:n pelaajat rohkeasti jo ennen pelin puoliväliä. Monille toisen pelilevyn vaihtaminen oli taatusti haikeaa. Eikä tarina päättynyt ennenaikaiseen kuolemaan, vaan siitä alkoi toinen osa.
Uhrautumiseen ei tarvitse aina liittyä tavannomaista rakkautta. Kuten taannoin ikivanhassa FF3:ssa, uhrautuminen on osoitus uskosta, välittämisestä ja suojelemisesta – jopa oman henkensä kustannuksella. Se vasta on todellista rakkautta – elämää ja ihmistä kohtaan.
Rakkaus on luopumista
Kaikki tarinat eivät ole selviä tai edes onnellisia. Romanssirikkaassa kahdeksannessa osassa on muitankin suhteita, kuin Rinoan ja Squallin satumainen tarina. Suhteiden ei tule aina olla molemminpuolisia, kuten ohjaaja Trepesin tapauksessa käv. Hänen kohdallaan Squallista luopuminen oli todellinen rakkauden tunnustus, joka oli huolenpidon osoitus puhtaimmillaan. Tämän pienen yksityiskohdan huomaaminen muuttaa hienoisesti pelin tulkintaa ja hahmojen kemiaa.
Onkin tavatonta, miksei näin tyylikkään hienovaraista teemaa ole käytetty useammin. Final Fantasy 8:n ohella luopuminen ja aina viehättävä kateus ovat esiintyneet vain neljännessä osassa, jossa lähes kaikki muut ihmissuhteet jäävät näkyvän yksinkertaisiksi ja parodisoivan naurettaviksi.
Rakkaus on rajaat ylittävää
Kuten hempeimmissä tarinoissa konsanaan, rakkaus ei katso henkilöihin. Pelisarjalle on ominaista huomattavan alhaisen säädyn edustajan ihastuminen ylhäiseen henkilöön, joka useimmiten sattuu olemaan naispuolinen monarkki. Yleensä tämä maallikko on vieläpä varas, eikä luultavasti tuleva Final Fantasykaan tee poikkeusta. Muista viihdekulttuureista tuttu renttujen ylistäminen on tarttunut myös tähän pelisarjaan. Ja mikäs siinä, ihmismieltä on aina kiehtonut rakkaustarinat erilaisista tarinoista.
Rajat ylittävää rakkaus on erityisesti silloin, kun osapuolet edustavat toista rotua tai lajia. Harva uskaltaa luopua ylpeydestään ja asemastaan halveksitun henkilön vuoksi, tästä esimerkkinä High Summoner Brask. Vielä sähkyvämpi, kirjaimellisesti kipinöivä romanssi koettiin FF6:ssa, joka todistaa, että jopa ihmisten ja Espereiden liitto voi toimia.
Rakkaus on hetkeen tarttumista
Carpe Diem, kuten sanonta kuuluu. Monille se koituu onneksi, moni taas katuu sitä loppuelämänsä. Karvain pettymys lienee Final Fantasy 7:ssa, jossa päähenkilö ei kyennyt sanomaan sanakaan, kunnes oli aivan liian myöhäistä. Kymmenennessäkään osassa asiat eivät sujuneet paljoakaan paremmin, mutta pääpari ehti sentään viettää yhden ihanan hetken keskellä lumoavaa järveä muistuttaen eräästä toisesta tapauksesta, joka päättyi myös tunnelmalliseen järvikohtaukseen – tosin aivan toisenlaisen ilmapiirin vallitessa.
Mahtaisiko tämä olla piiloviesti kohdeyleisölle? Tuskinpa, mutta ainakin Final Fantasy 10:ssä käy selväksi, kuinkan kauniin suhteen alku saattaakin olla koko tarinan päätöskappale. Monien onnellisten loppujen joukossa FF7 ja FF10 ovat esimerkkejä rohkeista siirroista muiden tarinapohjaisten pelien rämpiessä vielä monta sataa vuotta modernin viihdekirjallisuuden perässä.
Mutta ennen kaikkea...
Koko pelisarja loistaa rakkautta. Olemme onnekkaita, että meitä on hellitty työllä, johon on uhrattu paljon työtunteja, hikeä ja verta. Tämä on sitä todellista rakkautta.
---
1.00v
1.10v Lisää sisältöä, vähän enemmän esimerkkejä ja pohdintaa