Prometheus
27.5.2005, 20:17:26
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eli tässäpä tämä Final Fantasy X-2 yhteenveto.
Siitä tuli melkein kun arvostelu. Omia mielipiteitäkin löytyy hitusen. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa näinkään paljon, mutta eihän se haittaa.
Kommentoikaa. Pitäisikö jotakin poistaa, jotakin lisätä? Kirjoitus- tai kielioppivirheitä? Aioin ensin kertoa jotakin enemmän siitä seikasta, että X-2 on ensimmäinen jatko-osa FF-sarjaan. Mutta se taitaa olla enemmän artikkeliainesta eikä sitä kannata yhteenvedossa alkaa setvimään. Oletteko samaa mieltä?
//Edit 1.6. Enpä taida laittaakaan tähän Aeoneista ja Overdriveistä. Koska tavallaan OD:t ovat mukana Flower Fallalleina jne. Aeonien poisjääminen on myös varmaan aika luonnollista kymppiä pelanneille. Kympin pelaamista siis edelleen suositellaan ennen tähän osaan kajoamista.
//Korjattu 1.6.05
-------------------------------------
Final Fantasy X-2 on ensimmäinen jatko-osa tietylle Final Fantasy -sarjan pelille. X-2 on suoraa jatkoa Final Fantasy X:lle, joten sitä ei voikaan missään nimessä suositella aloittelijoille ensimmäiseksi Final Fantasyksi. X-2:n juoni valottaa sen verran paljon kympin tapahtumia sisältäen samalla niin monia viittauksia aiempaan peliin, että vasta-alkajien on syytä pysyä kaukana. Siksi onkin suotavaa pelata ainakin kymmenes osa läpi ennen kuin menee koskemaan kymppikakkoseen. Kukapa aloittaisi kirjankaan lukemisen vasta kakkoskappaleesta.
Peli pursuaa ylipirteää tyttöenergiaa pääjoukkionkin koostuessa pelkästään naishahmoista. Rauhallisen ja kauniin intromusiikin jälkeen peli alkaa erittäin räväkällä menolla. Yuna on hukannut vanhan Summoner-lookkinsa jonnekin syvälle mielen perukoihin ja uusi Yuna onkin sitten aivan jotain muuta. Kiihkeän ja joitakin ehkä hieman shokeeraavan alun jälkeen homma vähän rauhoittuu ja peli voi kunnolla alkaa. Koko pelin ajan vireillä on kuitenkin tietty pirteyden ja iloisuuden energialataus, joka hälvenee vain muutamissa kauniimmissa herkistelykohtauksissa.
Tapahtumat sijoittuvat siis Spiraan kaksi vuotta edellisen pelin jälkeen ja paljon on muuttunut. Kun Sin on poissa kuvioista, ihmisten mieli on vapautunut. Enää heidän ei tarvitse pelätä elämänsä puolesta. Machinakin on lakannut olemasta kirosana. Yuna on liittynyt Sphere-metsästäjäryhmään nimeltä Gullwings kokeillakseen uusia puolia itsestään. Tarina alkaa henkilökohtaisella tasolla Yunan pyrkiessä löytämään edellisessä osassa kadonneen ystävänsä. Mutta lopulta ja jälleen kerran pelissä on paljon muutakin ja kohta ollaankin taas pelastamassa maailmaa.
Yunan lisäksi pelissä on kaksi muuta päähahmoa, kympistä tuttu ilopilleri Rikku sekä synkähkömpi persoona Paine. Muu Gullwings-ryhmä koostuu lähinnä Al Bhedeistä nimiltään Brother, Buddy ja Shinra. Muita sivuhahmoja ovat muun muassa New Yevonin ykkösmies Baralai, Youth Leaguen johtaja Nooj ja Al Bhed Machine Faction -ryhmän päämies Gippal. Nenänsä mukaan sotkuun pistää myös LeBlanc syndikaatin LeBlanc apureineen.
Grafiikka on tehnyt pienen hypähdyksen eteenpäin sitten kympin aikojen, mutta mitään suurempia muutoksia ei ole. Musiikkipuoli on kääntynyt hitusen poppiin päin, mikä on suhteessa pelin yleisluonteen kanssa.
Uudehkona ideana pelissä eteneminen tapahtuu juonen edetessä aukenevien tehtävien myötä. Pelissä on viisi kappaletta, joissa jokaisessa on uudet erilaiset tehtävänsä. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan tehdä pelin läpäistäkseen, mutta tarinasta ja hahmoista saa huomattavasti enemmän irti, jos ylimääräisiinkin tehtäviin uhraa aikaansa. Tehtävät voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä ja tämä tuokin peliin tietynlaista vapaudentunnetta. Vapaudella on toisaalta hintansa ja pelin juoni kärsiikin hetkittäin, kun kunnon otetta siitä ei pysty oikein saamaan.
Kympin vuoropohjaisista taisteluista on luovuttu ja tilalle on tullut lähes reaaliaikainen taistelu, jossa vaihtelevan kokoisen odotusajan jälkeen hahmo voi lyödä vihollista tai tehdä muun toiminnon. Taisteluista muotoutuukin toisinaan erittäin hektisiä, kun miettimiseen ei ole vara tuhlata kauan aikaa. Rauhallisemmasta ja taktikoivammasta tyylistä pitäville tarjotaan kuitenkin moodi, jossa aika pysähtyy valikoita vieritellessä. Uusia taitoja opitaan hieman Final Fantasy V:n Job-systeemin kaltaisilla Dressphereillä. Uuden asun vaihtaessaan hahmo saa käyttöönsä erilaisia kykyjä. Mitä pidempään samaa asua käyttää sitä enemmän uusia taitoja asusteesta voi avata.
Pelissä on myös vaihtoehtoisia loppuja, jotka saa avattua sen mukaan, miten täydellisesti pelin on pelannut läpi. Tämä toimii aika hyvänä motivaationa kaiken näkemiseen myös niille, joille pelkkä onnistumisen ilo ei riitä.
Final Fantasy X-2 on herättänyt osassa fanikuntaa melkoista närkästystä. Peliä on haukuttu perinteen tuhoajaksi, rahastukseksi, pyhäinhäväistykseksi ja ties miksi. Vapaamielisimmille sarjan ystäville Final Fantasy X-2:sta löytyy kuitenkin ihan näppärä pieni seikkailu, joka käy vähintäänkin erittäin mukavaksi välipalaksi seuraavaa fantasiaa odotellessa.
Siitä tuli melkein kun arvostelu. Omia mielipiteitäkin löytyy hitusen. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa näinkään paljon, mutta eihän se haittaa.
Kommentoikaa. Pitäisikö jotakin poistaa, jotakin lisätä? Kirjoitus- tai kielioppivirheitä? Aioin ensin kertoa jotakin enemmän siitä seikasta, että X-2 on ensimmäinen jatko-osa FF-sarjaan. Mutta se taitaa olla enemmän artikkeliainesta eikä sitä kannata yhteenvedossa alkaa setvimään. Oletteko samaa mieltä?
//Edit 1.6. Enpä taida laittaakaan tähän Aeoneista ja Overdriveistä. Koska tavallaan OD:t ovat mukana Flower Fallalleina jne. Aeonien poisjääminen on myös varmaan aika luonnollista kymppiä pelanneille. Kympin pelaamista siis edelleen suositellaan ennen tähän osaan kajoamista.
//Korjattu 1.6.05
-------------------------------------
Final Fantasy X-2 on ensimmäinen jatko-osa tietylle Final Fantasy -sarjan pelille. X-2 on suoraa jatkoa Final Fantasy X:lle, joten sitä ei voikaan missään nimessä suositella aloittelijoille ensimmäiseksi Final Fantasyksi. X-2:n juoni valottaa sen verran paljon kympin tapahtumia sisältäen samalla niin monia viittauksia aiempaan peliin, että vasta-alkajien on syytä pysyä kaukana. Siksi onkin suotavaa pelata ainakin kymmenes osa läpi ennen kuin menee koskemaan kymppikakkoseen. Kukapa aloittaisi kirjankaan lukemisen vasta kakkoskappaleesta.
Peli pursuaa ylipirteää tyttöenergiaa pääjoukkionkin koostuessa pelkästään naishahmoista. Rauhallisen ja kauniin intromusiikin jälkeen peli alkaa erittäin räväkällä menolla. Yuna on hukannut vanhan Summoner-lookkinsa jonnekin syvälle mielen perukoihin ja uusi Yuna onkin sitten aivan jotain muuta. Kiihkeän ja joitakin ehkä hieman shokeeraavan alun jälkeen homma vähän rauhoittuu ja peli voi kunnolla alkaa. Koko pelin ajan vireillä on kuitenkin tietty pirteyden ja iloisuuden energialataus, joka hälvenee vain muutamissa kauniimmissa herkistelykohtauksissa.
Tapahtumat sijoittuvat siis Spiraan kaksi vuotta edellisen pelin jälkeen ja paljon on muuttunut. Kun Sin on poissa kuvioista, ihmisten mieli on vapautunut. Enää heidän ei tarvitse pelätä elämänsä puolesta. Machinakin on lakannut olemasta kirosana. Yuna on liittynyt Sphere-metsästäjäryhmään nimeltä Gullwings kokeillakseen uusia puolia itsestään. Tarina alkaa henkilökohtaisella tasolla Yunan pyrkiessä löytämään edellisessä osassa kadonneen ystävänsä. Mutta lopulta ja jälleen kerran pelissä on paljon muutakin ja kohta ollaankin taas pelastamassa maailmaa.
Yunan lisäksi pelissä on kaksi muuta päähahmoa, kympistä tuttu ilopilleri Rikku sekä synkähkömpi persoona Paine. Muu Gullwings-ryhmä koostuu lähinnä Al Bhedeistä nimiltään Brother, Buddy ja Shinra. Muita sivuhahmoja ovat muun muassa New Yevonin ykkösmies Baralai, Youth Leaguen johtaja Nooj ja Al Bhed Machine Faction -ryhmän päämies Gippal. Nenänsä mukaan sotkuun pistää myös LeBlanc syndikaatin LeBlanc apureineen.
Grafiikka on tehnyt pienen hypähdyksen eteenpäin sitten kympin aikojen, mutta mitään suurempia muutoksia ei ole. Musiikkipuoli on kääntynyt hitusen poppiin päin, mikä on suhteessa pelin yleisluonteen kanssa.
Uudehkona ideana pelissä eteneminen tapahtuu juonen edetessä aukenevien tehtävien myötä. Pelissä on viisi kappaletta, joissa jokaisessa on uudet erilaiset tehtävänsä. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan tehdä pelin läpäistäkseen, mutta tarinasta ja hahmoista saa huomattavasti enemmän irti, jos ylimääräisiinkin tehtäviin uhraa aikaansa. Tehtävät voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä ja tämä tuokin peliin tietynlaista vapaudentunnetta. Vapaudella on toisaalta hintansa ja pelin juoni kärsiikin hetkittäin, kun kunnon otetta siitä ei pysty oikein saamaan.
Kympin vuoropohjaisista taisteluista on luovuttu ja tilalle on tullut lähes reaaliaikainen taistelu, jossa vaihtelevan kokoisen odotusajan jälkeen hahmo voi lyödä vihollista tai tehdä muun toiminnon. Taisteluista muotoutuukin toisinaan erittäin hektisiä, kun miettimiseen ei ole vara tuhlata kauan aikaa. Rauhallisemmasta ja taktikoivammasta tyylistä pitäville tarjotaan kuitenkin moodi, jossa aika pysähtyy valikoita vieritellessä. Uusia taitoja opitaan hieman Final Fantasy V:n Job-systeemin kaltaisilla Dressphereillä. Uuden asun vaihtaessaan hahmo saa käyttöönsä erilaisia kykyjä. Mitä pidempään samaa asua käyttää sitä enemmän uusia taitoja asusteesta voi avata.
Pelissä on myös vaihtoehtoisia loppuja, jotka saa avattua sen mukaan, miten täydellisesti pelin on pelannut läpi. Tämä toimii aika hyvänä motivaationa kaiken näkemiseen myös niille, joille pelkkä onnistumisen ilo ei riitä.
Final Fantasy X-2 on herättänyt osassa fanikuntaa melkoista närkästystä. Peliä on haukuttu perinteen tuhoajaksi, rahastukseksi, pyhäinhäväistykseksi ja ties miksi. Vapaamielisimmille sarjan ystäville Final Fantasy X-2:sta löytyy kuitenkin ihan näppärä pieni seikkailu, joka käy vähintäänkin erittäin mukavaksi välipalaksi seuraavaa fantasiaa odotellessa.