Lacrima
25.6.2005, 23:46:39
Tarvitseeko tähän nyt mitään sanoa...? Lukekaa ja arvostelkaa, vaikka aika huono onkin, mutta älkää siitä tarinaa syyttäkö, vaan sen kirjoittajaa, minua. :shy: Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä.
Iskevä rakkaus
"Enää en vaikene! Lyökin vielä kerran, niin saat tuntea vihani poltteen rinnassasi! Minä menen nyt, äläkä yritäkään seurata!" Hän huusi ja juoksi ovet paukkuen, lapsi alkoi itkemään. Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut. Huolissani vain hänestä olin, kun hän pyörii niissä huumepiireissä. Aina se niistä enemmän tai vähemmän ärtyy ja riitaa syntyy. Kyllä se tietää, etten minä hallitse itseäni, kun oon jurrissa ja suutuksissa. Keksii vaan tekosyitä vihata minua entistä enemmän.
Ei ne siellä parisuhdeneuvonnassakaan meitä pystynyt auttamaan. Toivoton pari ollaan kuulemma. Lapsen takia ollaan yhdessä oltu, vaikka kyllä minä sitä rakastanut oon aina ja rakastan edelleen, mutta se on tuo Sini sellanen tuittupää aina välillä, varsinkin pilvessä, ettei sitä sen haistattelua ja riidanhakua kestä. Taas se jätti minut tuon lapsen kanssa tänne ja meni itse takaisin baariin sen jätkän luo, jolta se aina sen ruohonsa ostaa.
Oon minä yrittänyt sille sanoa, että sen kannattais lopettaa, mutta ei se enää pysty siihen, kun on viisi vuotta sitä jo säännöllisesti poltellut. Kyllä se sen lopetti imetyksen ajaksi, ettei vauvalle mitään tulisi, mutta aloitti taas, kun hampaat tuli.
Naimisissa me ei olla. Voisin häipyä periaatteessa milloin vaan, mutta minä niin rakastan tuota tyttörukkaa, vaikka vähän on tuo lyömäkäsi herkkänä riitojen aikana. Ei sitä voi tajuta, ellei kolmea vuotta tuollaisen tytön kanssa ole asunut. Muutettiin yhteen, kun huomattiin, että lapsi se on Maailmaan tulossa. Ei se Sini siitä paljoa ilahtunut, mutta pelkäsi liikaa tehdäkseen abortin, joten tässä sitä ollaan.
Tavattiin tuon tytön kanssa Turun Lepakkoluolassa silloin 80-luvun puolella, kun hyvää musiikkia osattiin tehdä ja oltiin nuoria ja kauniita. Minä tarjosin sille röökin siel etuovella ja meillä synkkas heti yhteen. Oltiin liftattu Matin kanssa sinne paikalle Seinäjoelta ja oltiin ihan umpikännissä. Se Sini sano tulleensa Oulusta ja minä aattelin jo ihan, että oltais otettu se tyttö mukaan peukalokyytiä metsästämään meidän kaa. Eihän se millää uskaltanut. Oli sen verta kiltti tyttö vielä sillon 10 vuotta sitten. Mutta nätti se oli, kuin mikäkin enkeli, mutta vieläkin kauniimpi.
Jotenki minä siihe sen illan aikana sitte tutustuin ja ihastuin. Eron hetkellä se antoi minulle osotteensa ja niitten kämpän puhelinnumeron, jos aattelin sinne päin mennä ja minähä helvetti vie menin ja siitä se meijän juttu sitte alkoi. Se se vasta kaunis tarina onkin, mutta siitä en enempää sitte kerrokaa. Pitkästyttäisin vaan kaikki.
Joskus minä kyllä ihmettelen, että mitä minä oikeen elämältäni haluan. Tulee sellanen olo, kuin junnaisi vaan paikallaan. Toi Sinikin käy aina ties kenen luona ja panee ties ketä. Ei se minusta luultavammin edes välitäkään enää. Mutta täytyy tehdä tää. Jos ei muuten, niin lapsen takia. En minä viitti ton lapsenkaan kaa lähteä, kun pitää pitää huolta Sinistä, sillon, kun se on aineissaan. Holtiton jo muutenkin, niin vielä holtittomampi päihteitten takia.
On jo myöhä, lähenee kolmea aamulla ja istun sohvalla. TV:stä tulee lumisadetta ja minä vaan istun siinä ja tuijotan sitä masiinaa puoliksi unessa, kunnes portaikossa kuuluu hirveä rytinä ja tuskallinen voihkaus. "Ei kai taas", minä ajattelin ja ryntäsin ovesta ulos. Niinpä niin, siellä se makaa puoli kerrosta alempana. Taas ihan aineissa. Minä juoksen rappuset alas ja hellästi otan sen pään mun syliini. Se vuotaa verta, pahasti. Silittelen siinä sen kauniin mustia hiuksia. Verivana valuu sen suusta minun housuille ja hätäännyn. Riisun paitani pois päältä, laitan sen Sinin pään alle ja ryntään sisälle puhelimeen.
Nyt istutaan täällä Helmin kanssa. Sairaalan odotushuoneessa. Helmi nukahti jo aikoja sitten syliini, mutta minä en saa unta. Tuijotan vain aneemisesti seinään ja kyyneleet valuu hiljaa minun poskillani. Miksi tämän piti tapahtua juuri nyt? Ei tämän näin pitänyt mennä. Lääkäri tulee siihen mun luo ja ohjaa hiljaiseen huoneeseen.
...Nykyään ollaankin sitten ihan kaksistaan Helmin kanssa.
Iskevä rakkaus
"Enää en vaikene! Lyökin vielä kerran, niin saat tuntea vihani poltteen rinnassasi! Minä menen nyt, äläkä yritäkään seurata!" Hän huusi ja juoksi ovet paukkuen, lapsi alkoi itkemään. Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut. Huolissani vain hänestä olin, kun hän pyörii niissä huumepiireissä. Aina se niistä enemmän tai vähemmän ärtyy ja riitaa syntyy. Kyllä se tietää, etten minä hallitse itseäni, kun oon jurrissa ja suutuksissa. Keksii vaan tekosyitä vihata minua entistä enemmän.
Ei ne siellä parisuhdeneuvonnassakaan meitä pystynyt auttamaan. Toivoton pari ollaan kuulemma. Lapsen takia ollaan yhdessä oltu, vaikka kyllä minä sitä rakastanut oon aina ja rakastan edelleen, mutta se on tuo Sini sellanen tuittupää aina välillä, varsinkin pilvessä, ettei sitä sen haistattelua ja riidanhakua kestä. Taas se jätti minut tuon lapsen kanssa tänne ja meni itse takaisin baariin sen jätkän luo, jolta se aina sen ruohonsa ostaa.
Oon minä yrittänyt sille sanoa, että sen kannattais lopettaa, mutta ei se enää pysty siihen, kun on viisi vuotta sitä jo säännöllisesti poltellut. Kyllä se sen lopetti imetyksen ajaksi, ettei vauvalle mitään tulisi, mutta aloitti taas, kun hampaat tuli.
Naimisissa me ei olla. Voisin häipyä periaatteessa milloin vaan, mutta minä niin rakastan tuota tyttörukkaa, vaikka vähän on tuo lyömäkäsi herkkänä riitojen aikana. Ei sitä voi tajuta, ellei kolmea vuotta tuollaisen tytön kanssa ole asunut. Muutettiin yhteen, kun huomattiin, että lapsi se on Maailmaan tulossa. Ei se Sini siitä paljoa ilahtunut, mutta pelkäsi liikaa tehdäkseen abortin, joten tässä sitä ollaan.
Tavattiin tuon tytön kanssa Turun Lepakkoluolassa silloin 80-luvun puolella, kun hyvää musiikkia osattiin tehdä ja oltiin nuoria ja kauniita. Minä tarjosin sille röökin siel etuovella ja meillä synkkas heti yhteen. Oltiin liftattu Matin kanssa sinne paikalle Seinäjoelta ja oltiin ihan umpikännissä. Se Sini sano tulleensa Oulusta ja minä aattelin jo ihan, että oltais otettu se tyttö mukaan peukalokyytiä metsästämään meidän kaa. Eihän se millää uskaltanut. Oli sen verta kiltti tyttö vielä sillon 10 vuotta sitten. Mutta nätti se oli, kuin mikäkin enkeli, mutta vieläkin kauniimpi.
Jotenki minä siihe sen illan aikana sitte tutustuin ja ihastuin. Eron hetkellä se antoi minulle osotteensa ja niitten kämpän puhelinnumeron, jos aattelin sinne päin mennä ja minähä helvetti vie menin ja siitä se meijän juttu sitte alkoi. Se se vasta kaunis tarina onkin, mutta siitä en enempää sitte kerrokaa. Pitkästyttäisin vaan kaikki.
Joskus minä kyllä ihmettelen, että mitä minä oikeen elämältäni haluan. Tulee sellanen olo, kuin junnaisi vaan paikallaan. Toi Sinikin käy aina ties kenen luona ja panee ties ketä. Ei se minusta luultavammin edes välitäkään enää. Mutta täytyy tehdä tää. Jos ei muuten, niin lapsen takia. En minä viitti ton lapsenkaan kaa lähteä, kun pitää pitää huolta Sinistä, sillon, kun se on aineissaan. Holtiton jo muutenkin, niin vielä holtittomampi päihteitten takia.
On jo myöhä, lähenee kolmea aamulla ja istun sohvalla. TV:stä tulee lumisadetta ja minä vaan istun siinä ja tuijotan sitä masiinaa puoliksi unessa, kunnes portaikossa kuuluu hirveä rytinä ja tuskallinen voihkaus. "Ei kai taas", minä ajattelin ja ryntäsin ovesta ulos. Niinpä niin, siellä se makaa puoli kerrosta alempana. Taas ihan aineissa. Minä juoksen rappuset alas ja hellästi otan sen pään mun syliini. Se vuotaa verta, pahasti. Silittelen siinä sen kauniin mustia hiuksia. Verivana valuu sen suusta minun housuille ja hätäännyn. Riisun paitani pois päältä, laitan sen Sinin pään alle ja ryntään sisälle puhelimeen.
Nyt istutaan täällä Helmin kanssa. Sairaalan odotushuoneessa. Helmi nukahti jo aikoja sitten syliini, mutta minä en saa unta. Tuijotan vain aneemisesti seinään ja kyyneleet valuu hiljaa minun poskillani. Miksi tämän piti tapahtua juuri nyt? Ei tämän näin pitänyt mennä. Lääkäri tulee siihen mun luo ja ohjaa hiljaiseen huoneeseen.
...Nykyään ollaankin sitten ihan kaksistaan Helmin kanssa.