Star Wars: Kuolemaan saakka

[Lord JF]

Innostuin minäkin kiusaamaan näppistäni leikkiessäni kirjailijaa. Tässä siis Star Wars fanficki. Pyydän teitä olemaan armollisia kirjoitusvirheitä ja juonen köyhyyttää kohtaan, sillä en ole kirjoittanut yhtään mitään yläasteen pakollisten äikäntuniten jälkeen.
Tässä teille siis:


Star Wars

Kuolemaan saakka


Amiraali Torkin oli juuri valmistunut keisarillisesta akatemiasta ja oli ensimmäisellä tehtävällään. Hänet oli nopeasti valittu johtamaan tähtituhooja Omegaa, kun lordi Vader oli todennut edellisen komentajan epäpäteväksi. Torkin oli saanut tehtäväkseen tuhota kaasujättiläis-AE1415 planeetan toisessa kuussa sijaitsevan kapinallistukikohdan. Tehtävään oli arveltu tarvittavan vain yksi ainoa tähtituhooja, mutta sen tärkeydestä johtuen operaatiota valvoi itse Darth Vader. Imperiumi olisi hyvinkin voinut vain jättää pienen tukikohdan huomiotta, mutta se oli vaarallisen lähellä imperiumin testialuetta jolla oli huhujen mukaan rakenteilla äärimmäisen voimakas uudenlainen taisteluasema koodinimeltään Kuolemantähti.
”Herra komentaja olemme juuri saapuneet hyperavaruudesta.” ilmoitti navigaattori.
”Hyvä. Käyn informoimassa Lordi Vaderia asiasta.” Sanoi Torkin lähtiessään marssimaan kohti Vaderin meditaatiokammiota. Torkinin astuttua huoneeseen hän ehti vilaukselta nähdä Vaderin kammottavat karrelle palaneet haavat ennen kuin musta kypärä suhahti niiden peitoksi. Vaderin mekaanisesta hengityksestä kuuluva konemainen ääni peitti huoneen.
”Mitä asiaa komentaja?” Vader kysyi hengityslaitteiden vääristämällä konemaisella äänellään.
”Ah siis tarkoitan ööh. Olemme juuri saapuneet hyperavaruudesta lordi.” Torkin sai hermostuksissaan sanottua.
”Hyvä. Saavun pian komentosillalle, lamauttakaa vihollisen puolustukset ennen sitä! Edeltäjänne tuotti minulle pettymyksen. Toivottavasti Te osaatte asianne paremmin.” Vader sanoi ennen kuin keskittyi taas meditointiin.
”Kyllä herra.” Torkin sanoi ja lähti marssimaan poispäin lujempaa kuin olisi ollut soveliasta.

Komentosillalla Torkin sai raportin kapinallisten puolustusvalmiudesta. Tukikohdassa oli suojageneraattori joka estäisi laserkeskityksen ilmakehästä, mutta se oli onneksi vanhaa mallia eikä kestäisi pitkään modernin tähtituhoojan lasertykkien tehoa. Kapinalliset lähettivät muutama sata pienhävittäjää Tähtituhoojaa vastaan mikä oli käytännössä itsemurha.
”Typerykset.” Torkin sihahti ja antoi käskyn: ”Lähettäkää TIE hävittäjät.”
Taistelu ei kestänyt kauaa ja lähes kaikki kapinallisten hävittäjät tuhoutuivat jäljelle jääneiden paetessa hyperavaruuteen. Laserkeskitys oli jo tuhonnut kapinallisten suojat ja nyt he saattoivat antaa maahanlaskujoukoille tulitukea ilmakehästä.
”Onko kapinalliset jo lamautettu?” kuului Vaderin ääni yhtäkkiä Torkinin takaa.
”Kyllä herra. Kaikki suojat on tuhottu ja tuhosimme kapinallisten lähetysaseman ennen kuin he ehtivät lähettämään hätäkutsua.” Torkin sanoi.
”Hyvä valmistelkaa maahanlaskujoukot! Te saatte johtaa niitä henkilökohtaisesti ja minä tulen mukaan varmistamaan, että toiminnassanne ei ole puutteita.”
”Johtaa maahanlaskujoukkoja, mutta lordi Vader minä olen laivaston upseeri en minä ole sovelias johtamaan iskujoukkoja.”
”Siksi minä tulen mukaan. Vai onko Teillä jotain käskyjäni vastaan?”
”Ei herra.” Torkin sanoi.

Maahanlaskujoukot olivat edenneet asemiin tukikohdan ulkopuolelle ja pian Torkin antoi näille käskyn räjäyttää paineistetut panssariovet. Kun ovet olivat auki joukot etenivät ripeästi sisään varmistaen ensimmäiset huoneet jotka olivat kuitenkin tyhjät.
”En ymmärrä. Missä kapinalliset ovat?”
”He yrittävät järjestää meille ansan.” Vader vastasi Torkinin kysymykseen.
Samassa viereisestä huoneesta syöksyi joukko kapinallisia aseet tulittaen. Vader käynnisti nopeasti valosapelinsa iskien kuoliaaksi muutaman lähellä olleen vastustajan iskujoukkojen tulittaessa muita. Vader käytti nopeasti Voimaa ja veti aseet jäljelle jääneiden vihollisten käsistä.
”Antautukaa vastarinta on hyödytöntä!” Torkin huusi erään sotilaan selän takaa.
”Aivan antautukaa! Missä on komentokeskus?” Vader kysyi.
”Painu..” ylpeän kapinallisen lause katkesi hänen kuristuessaan yhtäkkiä kuoliaaksi ilman näkyvää syytä. Tämän jälkeen yksi jäljelle jääneistä kapinallisista suostui kertomaan komentokeskuksen sijainnin ja kapinallisten puolustusasemat.

Pian koko tukikohta oli turvattu ja Vader ja Torkin olivat tutkimassa komentokeskusta.
”Näyttää siltä että he eivät ehtineet kerätä tietoja Kuolemantähdestä. Saavuimme siis ajoissa.” Vader totesi.
”Herra olemme löytäneet asuintiloista joukon naisia ja lapsia. Ilmeisesti sotilaiden perheitä ja siviilihenkilöitä” eräs sotilas saapui raportoimaan.
”Viekää meidät sinne!” Vader määräsi.
Vader ja Torkin saapuivat pian asuintiloihin tarkistamaan siellä olleita ihmisiä.
”Heistä ei ole meille hyötyä. Teloittakaa kaikki!” Vader määräsi.
Eräs nainen tarrautui samassa Vaderin viittaan tuijottaen ruskeilla silmillään kypärän läpi suoraan Vaderin silmiin.
”Antakaa armoa säästäkää meidät. Olemme vain tavallisia ihmisiä emme me voi satuttaa teitä” nainen aneli ruskeat hiukset ilmassa liehuen.
Vader pysähtyi hetkeksi ja kuiskasi hiljaa jotakin mikä kuulosti Torkinista aivan naisen nimeltä. Hän ei kuitenkaan saanut siitä selvää.
”Ei!” Vader huudahti yhtäkkiä ja iski raivoisalla iskulla salamannopeasti valomiekallaan naisen pään poikki aivan kuin yrittäen karkottaa jonkin kauhean demonin.
”Minä palaan alukselle. Te huolehditte siitä, että jokainen tukikohdassa oleva teloitetaan!" Vader sanoi Torkinille.
”Mutta herra hehän ovat avuttomia siviilejä eikö teloittaminen ole hieman liian raskasta?"
”He ovat kapinallisia ja imperiumin vihollisia. Oletteko Te uskollinen imperiumille komentaja?"
"Kuolemaani asti lordi Vader." Torkin vastasi.
”Hyvä.” Vader sanoi ja lähti kohti uloskäyntiä.
”Olkaa kiltti ja päästäkää meidät.” eräs vanha nainen yritti rukoilla.
”Minä.” Torkin sopersi kun yhtäkkiä eräs vangituista kapinallisista nappasi sotilaalta aseen ja alkoi tulittamaan.
”Kaikki evakuointialuksiin!” kapinallinen huusi ennen kuin sotilaat ampuivat hänet kuoliaaksi. Vangit lähtivät yhtäkkiä kaikki juoksemaan karkuun ja Torkin alkoi karjua käskyjä näiden kiinniottamisesta. Kuitenkin jotkut kapinalliset pääsivät evakuointialuksille ennen kuin joutuivat kiinni ja pääsivät karkuun.

Torikinin palattua tähtituhoojalle hän kohtasi Vaderin komentosillalla.
”Mitä olivat nuo alukset jotka lähtivät tukikohdasta äskettäin?” Vader kysyi.
”Ilmeisesti jotkut kapinalliset pääsivät karkuun.” Torkin yritti selittää.
”Oletteko Te uskollinen imperiumille?” Vader kysyi jälleen.
”Olen. Kuolemaani asti." Torkin vastasi ajattelematta. Samassa hän tunsi yhtäkkiä ettei saanut ilmaa ja oli kuin jokin olisi kuristanut häntä. Torkin kaatui henkeään haukkoen maahan ennen kuin kaikki hänen ympärillään pimeni.
”Niin olitte” Vader totesi ja lähti poispäin.

[Qualin]

Lisää SW fanitusta, tästä ei enää bileet parane.

Alku oli ehkä hieman kankea. Tuttua tekstiä episode viidestä, oli se sitten tarkoitettu tai ei. Ilmeisesti oli, ja toisto tunnetusti tehokasta. Hm, sitä voi toki miettiä kuinka jo muutenkin alivoimaisella Kapinaryhmällä oli varaa linnoittaa tuo pieni tukikohta jopa sadalla pienhävittäjällä. Kait se olikin sen verta tärkeä tukikohta. Pyrkivät ilmeisesti huomaamattomasti saamaan tietoa Kuolemantähdestä, I donno.

Hmm, tapahtumat kuussa olivat myös hieman oudoksuttavia.

”Antautukaa vastarinta on hyödytöntä!” Torkin huusi erään sotilaan selän takaa.
”Aivan antautukaa! Missä on komentokeskus?” Vader kysyi.
Ääh, Vader on pomo. Ei se voi lainailla alhaisia tähtituhoojan johtajaa. Mutta hei, taidan lopettaa negatiivisen palautteen latelun tähän ja siirtyä niihin kehuihin.

Kyseessä siis SW, eli suomennoksena laatukamaa. Kirjoitit eräät kohdat varsin hyvin, etenkin tapahtumat vankityrmässä. Vader osoitti heikkoutta. Outoa, mutta kelpaa. Tahtoisin uskoa tapahtumien sijoittuvan melko pian kolmosen jälkeen, ei tuo musta viittapotso enää nelosessa moista löysäilyä osoittanut.


Voi sinua onnellisen tietämätöntä.
Nyt tiedän siis paremmin. ^^

Psst, soli hyvä stoori. Kirjoita lisää, ens kerralla jedei, viinaa, naisia ja planeetan rähädyksiä kans.

[Niera Kuuranpoika]

Ei ole paljon tullut tätä palstaa luettua, mutta tämä tarina sattui silmiini ja luettuani sen oli todettava että hyvähän tuo oli. Tosiaan minunkin silmääni pisti tuo kohta "?Aivan antautukaa! Missä on komentokeskus?? Vader kysyi". Ainakin minun on vaikea kuvitella Darth Vader sanomaan noin kuten tuossa sanottiin, mutta ei anneta yhden kohdan haitata kokonaisuutta. Olisi mukava lukea jatkoakin tuolle tarinalle, jos sellaista ajattelit joskus kirjoittaa.

[Purity]

Ihan mukava pätkä. Alku oli mielestäni vähän tylsähkö, mutta kohtuullisen nopeasti lähti tarina käyntiin. Lopetus oli hyvä ja sitoi tarinan kivasti toimivaksi kokonaisuudeksi. Eniten pidin toki tuosta lyhyehköstä kohdasta, jossa tuo nainen rukoilee Darth Vaderilta armoa. Traagiset rakkaustarinat ovat heikko kohtani ja Anakinin ja Padmen tarina onnistuu olemaan koskettava. Pystyn tuntemaan Vaderin mielessä myllertävän tuskan muistojen vieriessä tämän päähän ja voi hitsi miten siitä nautin.

Juonessa ei ollut mitään köyhää, vaikka siihen suuntaan viestissäsi vihjailitkin. Eipä tuo mikään erityisen erikoinen tahi syvällinen tarina ehkä ole, mutta oikein kiva teksti silti. Kirjoitusvirheitä kohtaan pyysit olemaan armollinen myös, joten en niistä hirmuisesti valita. Pakko silti mainita, että tekstiä olisi ollut paljon mukavampi lukea, jos edes vuorosanat olisivat olleet hieman tarkemmin oikoluettuja. Niistä puuttui välimerkkejä välillä ja varsinkin lainausmerkit unohtuivat välillä joko kokonaan tai sitten repliikin lopusta. Tämä sai tekstin vaikuttamaan välillä vähän sekavalta. Mutta nyt höpöttelin tästä aiheesta jo kauan, vaikka armollinen piti olla.

Pidän tekstistä, en minä tähän oikein enää muuta osaa sanoa. :)

[Lord JF]

Annetaanpas nyt hieman palautetta palautteen antajille.


Alunperin kirjoittanut Qualin
Hm, sitä voi toki miettiä kuinka jo muutenkin alivoimaisella Kapinaryhmällä oli varaa linnoittaa tuo pieni tukikohta jopa sadalla pienhävittäjällä.
Sitä voi toki miettiä että onko galaksinlaajuiselle kapinaliitolle sata tai kaksi sataa hävittäjää minkään suuruinen luku. Totta puhuen minua on aina ärsyttänyt jopa näissä uudemmissa osissa oleva taisteluiden pieni mittakaava. Luulisi että kokonaisen galaksin kohtalot ratkaisevissa taisteluissa sotisi muutamien satojen sijasta ennemminkin miljoonia ja taas miljoonia.



Ääh, Vader on pomo. Ei se voi lainailla alhaisia tähtituhoojan johtajaa. Hmm. Ehkä minun olisi pitänyt koittaa tehdä tuo kohta hieman eri tavalla. Minulla on tosin aina ollut hieman hankaluuksi hyvän dialogin keksimisessä ja muutenkin kuten jo mainitsin edellisestä kerrasta kun jotain kirjoitin on jo semmoiset puolitoista vuotta joten homma on muutenkin hiukan hakusessa.



Tahtoisin uskoa tapahtumien sijoittuvan melko pian kolmosen jälkeen, ei tuo musta viittapotso enää nelosessa moista löysäilyä osoittanut.
Itse olen sijoittanut tarinan aikaan joitakin vuosia ennen Uutta toivoa ehkäpä n. 5 vuotta ennen elokuvaa, kun Kuolemantähteäkin ollaan vasta valmistamassa. Ehtiihän se Vader tuossa vielä hiukan pahuuttaan kehittämään.


Nyt tiedän siis paremmin. ^^
Niinpä tiedät.


Kirjoita lisää, ens kerralla jedei, viinaa, naisia ja planeetan rähädyksiä kans.
Tuossapa on ideaa seuraava tarina voisikin olla "Gui-Gon Jinin hullut nuoruusvuodet".



Alunperin kirjoittanut Niera Kuuranpoika
Olisi mukava lukea jatkoakin tuolle tarinalle, jos sellaista ajattelit joskus kirjoittaa.
Tälle tarinalle tuskin rupean jatkoa tekemään, kun päähenkilökin kuoli lopussa. Voihan se tosin olla, että joskus innostun kiusaamaan teitä lisää tämmöisillä Star Wars pätkillä.


Alunperin kirjoittanut Purity
Eniten pidin toki tuosta lyhyehköstä kohdasta, jossa tuo nainen rukoilee Darth Vaderilta armoa. Traagiset rakkaustarinat ovat heikko kohtani ja Anakinin ja Padmen tarina onnistuu olemaan koskettava. Pystyn tuntemaan Vaderin mielessä myllertävän tuskan muistojen vieriessä tämän päähän ja voi hitsi miten siitä nautin.
Tuo olikin oikeastaan koko tarinan tärkein kohta (ainakin minun mielestäni). Alunperin minulla oli tätä tehdessäni ajatuksena tarina missä Darh Vaderia tarkasteltaisiin hiukan ulkopuolisen silmin, mutta koska halusin pitää tarinan mahdollisimman lyhyenä jouduin jonkin verran tuosta karsimaan ja tämä olikin sitten ainoa kohta jossa tuo alkuperäinen idea tuli kunnolla esiin.


Pakko silti mainita, että tekstiä olisi ollut paljon mukavampi lukea, jos edes vuorosanat olisivat olleet hieman tarkemmin oikoluettuja. Niistä puuttui välimerkkejä välillä ja varsinkin lainausmerkit unohtuivat välillä joko kokonaan tai sitten repliikin lopusta
Minulla on tuo oikoluku ollut aina hiukan heikko kohta etenkin omien töideni kohdalla. En vain millään meinaa huomata kirjoitusvirjeitä lukiessani, kun uppoudun aina liiaksi tekstin sisältöön. Lukaisin nyt vielä tuon tekstin nopeasti läpi ja joitakin virheitä korjasin vaikka tuskin vieläkään huomasin läheskään kaikkia.

Kiitokset kommenteista.