Nyarlathotep
17.7.2005, 11:27:33
Tapahtui kerran Kaalimaassa
Omppuvoro astui sisään ovesta. Huone oli pimeä, eikä siellä nähnyt mitään. Haparoiden hän onnistui löytämään pöydältä tulitikut. Hän raapaisi yhden ja sytytti kynttilän. ”Ah, nyt pääsen etsimään flirttailijan opastani.” Hän ajatteli. Omppuvoron intohimona nääs olivat naiset, joita hän aina vokotteli, koska uskoi itsessään olevan sitä viehätysvoimaa. Pian ovea kolkutettiin ja Omppuvoro huusi: ”Kuka siellä!?” Ääni vastasi ”Me täällä!” –Jaa, te, vastasi Omppuvoro happamasti. ”Tulkaa sisään.” Heitä oli kolme ja poikien nimet olivat Ildjarn, Grove ja Nyrthenplöthen, jota kylläkin kutsuttiin Nyrreksi. Omppu ei pojista pahemmin piitannut. Olihan hän jo sitä paitsi poikia useamman vuoden vanhempi. Pojat olivat kuitenkin omaksuneet Omppuvoron idolikseen tämän taitojen perusteella. Omppu oli expertti käsittelemään naisia ja pojat halusivat tietenkin oppia häneltä, kuinka naisten kanssa tullaan toimeen ja täten seurasivat häntä joka paikkaan. Grove tokaisi: ”Omppu, olemme lopen kyllästyneet siihen, että tytöt eivät kiinnitä meihin huomiota. Sinä saat hommata meille sopivat mimmit.” Omppu vastasi tähän: ”Teidän naisasianne eivät minulle kuulu, mutta paras tapa on ostaa naisille hienoja, kalliita autoja ja illan päätteeksi viedä heidät oluelle baariin. Ai niin, tehän olette vielä alaikäisiä… No, sitten en osaa auttaa.” Pojat olivat mieli maassa. Nyt he eivät koskaan saisi tyttöystävää ennen täysi-ikää.
Yhtäkkiä Ompun setä, Von Wiensburgh (näin meidän kesken Wisse) hyppäsi ovesta sisään ja kolautti häntä, sekä poikia kumisella patukalla päähän. ”Hei jätkät!” hän huusi. ”Oletteko unohtaneet diilin?” Meidän pitää vielä tänään ehtiä Kaalimaahan ja kidnapata sen kaunis prinsessa Ceassa. Omppuvoron sisällä kolahti. Hän oli tulisesti rakastunut Kaalimaan kauniiseen prinsessaan. ”Miten me pääsemme Kaalimaahan?” hän kysyi. ”Se onkin vähän kinkkisempi juttu” murahti Wisse.
Porukka mietti asiaa kuumeisesti, kunnes Ildjarn ja Nyrre löivät päänsä yhteen ja keksivät keinon. Kaalimaa oli ympäröity kauttaaltaan sähköaidalla, etteivät varpuset pääsisi ahdistelemaan siellä asuvia uuselitistejä. Pojat ehdottivat, että he kaivaisivat kuopan, joka menisi aidan ali ja sitä kautta Kaalimaahan. Idea hyväksyttiin lopulta, vaikka Grove ja Omppu ehdottivat myös aitaan kusemista ja täten oikosulun aiheuttamista. Idea evättiin, koska Nyrren ja Illun ehdotus katsottiin turvallisemmaksi. Diili oli täten valmis ja Wisse, Omppu, Grove, Ildjarn ja Nyrre aloittivat matkan Kaalimaahan.
Eetupatukka asteli pitkin Kaalimaan katuja. Hän oli vanha, mutta erittäin ujo ihminen, joka mietiskeli joka päivä elämän tarkoitusta. Patukka oli Kaalimaan tunnetuimpia tallaajia ja hänen päivittäisiin rutiineihinsa kuului ainoastaan paskahousun pelaaminen. Tätä hän harrasti lähiökapakoissa, joista puolen tunnin välein joku tuli aina pihalle oksentamaan. Patukka ei ollut asunut koko ikäänsä Kaalimaassa, vaan lapsuusvuotensa hän vietti vuorilla selaten Fffin Foorumeita silloin, kun internet oli vielä olemassa. Eetulla ei ollut pienenä yhtään ystävää. Ainoastaan mielikuvitushahmo Wompatti, jonka kanssaan hän jakoi ilot ja surut. Lakatkaamme kuitenkin muistelemasta ja siirrytään nykyhetkeen.
Patukka oli matkalla ostamaan lippua illan näytökseen. Hän asteli lippukojulle, mutta huomasi reiän taskussaan, josta kaalit olivat tippuneet (Kaalimaan rahayksikkö on kaali). Vittuuntuneena Eetu lähti talssimaan uuselitistien ja nyyppien keskellä. Häneen törmäsi kuitenkin vanha huuhkaja. ”Oi anteeksi, sanoi huuhkaja. Autan sinut pystyyn.” Eetu sanoi: ”Mitäpä tuosta. Päivä on jo valmiiksi pilalla. Minun nimeni on Eetupatukka. Kuka sinä olet?” Huuhkaja vastasi: ”Nimeni on Mjölnir ja menen tänään illan näytökseen. Minulla ei ole kaaleja, joten ajattelin mennä pummilla sisään. Tuletko mukaan?” Eetu suostui kernaasti Mjölnirin pyyntöön. Esitys pidettiin linnassa, joka oli Kaalimaan keskellä vallihaudan ympäröimänä. Mjölnir ja Eetu päättivät, että ”Yrittänyttä ei laiteta” ja lähtivät uimaan vallihaudan toiselle puolelle kohti linnaa.
Samaan aikaan Omppuvoro kumppaneineen oli jo päässyt sisälle linnaan enemmän tai vähemmän rehellisin keinoin. He miettivät taktiikkaa prinsessa Ceassan kidnappaukseen. Jokainen ehdotus paljastui käytännössä hyödyttömäksi, kun tarkemmin pohdittiin. Pojat ja Omppu päättivät salakuunnella Kaalimaan eliittiä, jotka istuivat valtaistuimillaan. Wisse jäi vielä istumaan ja miettimään. Omppuvoro työnsi korvansa avaimenreikään ja kuunteli. Hän kuuli Kaalimaan kuningattaren, Sunnun puhetta. Sunnu avasi suunsa: ”Tänään on näytös, jonka haluan sujuvan moitteettomasti. Onko selvä?” Hänen vierellään istui prinsessa Ceassa. Joukossa olivat myös hovinarrit Duel Master ja Sixpounder. Selustaa turvasivat henkivartijat Gabriel ja Arwen. He kilpailivat usein, mutta heidän välillään paloi myös pienoinen lemmen liekki. Sunnu huudahti: ”Gabriel ja Arwen!” Menkää tarkistamaan, ettei ympäristöstä löydy mitään epäilyttävää.”
Omppuvoro havahtui tähän. ”Pian piiloon pojat, perkele!” hän sanoi. ”Ne on tulossa!”. Pojat ampaisivat, kuin ohjukset oven edestä piiloon. Osa piiloutui linnan pylväiden taakse ja osa meni maton alle. Arwen ja Gabriel kävivät kierroksella ja palasivat takaisin. Pojat jäivät edelleen laatimaan strategiaa kidnappausta varten. Samaan aikaan Gabriel ja Ceassa lähtivät jaloittelemaan.
Viisikkomme kohtasi heidät pian. Omppu ei saanut sanaa suustaan, kun näki prinsessan. Hän sai vain änkytettyä ulos jotain, mistä ei saanut selvää. Gabriel kysyi: ”Keitäs te olette?”. Pojat ja Omppu ujostelivat, mutta Wisse kertoi hänelle ja Ceassalle suunnitelmansa. Eipä hän edes tiennyt kenelle oli puhumassa. Gabriel ja Ceassa olivat hieman ymmällään kaikesta. Kaiken häslingin jälkeen kävi ilmi, että Wisse sai tietää kenelle puhui. Idea kuullosti Gabrielin ja Ceassan mielestä hyvältä, vaikka viisikkomme tätä hieman kummastelikin. Gabriel ja Ceassa olivat täysin vittuuntuneita kuningatar Sunnun natsivaltaan ja muutenkin koko Kaalimaahan. He päättivät karata viisikkomme mukana. Miten tämä sitten onnistuisi?
Gabrielilla oli idea. He kaappaisivat ja lukitsisivat kaappiin illan show’n esiintyjät ja esittäisivät itse näytelmän rooleja. Show’n loputtua Gabrielin vanha ystävä tulisi salamannopeasti hakemaan heidät valon nopeudella kulkevalla ilma-aluksellaan ja veisi heidät kauas Kaalimaasta. Idea sopi kaikille ja Gabriel otti heti yhteyttä vanhaan kaveriinsa. Seuraavana vuorossa oli näyttelijöiden sieppaus. Esiintyjät olivat kaikki valmistelemassa esitystä, kun sankarimme astuivat huoneeseen.
Alkoi varsinainen nyrkkirysy, joka huipentui voittoon päähenkilöiden hyväksi, Voiton tae oli Gabriel, joka niittasi kumoon miestä kuin aisaa luotettavilla peltihanskoillaan. Nyt piti vielä eläytyä näytökseen. ”Minkälainen se näytös on?” kysäisi Omppu. Gabriel selitti, että se on saippuaooppera, johon kuuluu draamaa ja romantiikkaa. Omppu ja pojat olivat suuria toiminnan ystäviä, joten käsikirjoitus kuullosti heidän mielestään liian laimealta. ”Täyttä bullshittiä!” tokaisi Grove. Pojat päättivät höystää näytelmää pienellä miekkatappelulla…
Pian näytelmä alkoi ja sankarimme eläytyivät siihen satakymmenenprosenttisesti. Saippuaoopperan kulkua, ette edes te jaksa lukea, joten siirrytään suoraan miekkatappeluun. Ildjarn ja Omppu ottivat toisistaan mittaa. He vetäisivät jäätyneet miekkakalat taskustaan ja aloittivat mätön. ”EN GARDE!” raivosi Omppuvoro. ”Vaikka sama” tokaisi Illu. Näytelmä huipentui siihen, kun Omppu seivästi Illun leikisti, mutta ihan oikealta se näytti. Samalla Wisse heitti savupommin estradille. Jonkin aikaa sen jälkeen yleisö näki savun hälvenevän. Sankarimme olivat hävinneet, kuin tuhka tuuleen. Sunnu ihmetteli aluksi, mutta sitten ajatteli: ”Noh, noista junteista olen halunnut aina päästä eroon.”
Ilma-aluksessa oli Gabrielin ystävän lisäksi Eetu ja Mjölnir. Hän kertoi poimineensa heidät linnan pihalta läpimärkinä, koska he näyttivät niin onnettomilta pikkupeeloilta. Eetu ja Mjölnir liittyivät siis porukkaan, jota oli jo aika paljon. Sankarimme jatkoivat matkaa kohti tuntematonta. Miten heidän käy? Sitä emme tiedä, mutta se saattaa selvitä…
Omppuvoro astui sisään ovesta. Huone oli pimeä, eikä siellä nähnyt mitään. Haparoiden hän onnistui löytämään pöydältä tulitikut. Hän raapaisi yhden ja sytytti kynttilän. ”Ah, nyt pääsen etsimään flirttailijan opastani.” Hän ajatteli. Omppuvoron intohimona nääs olivat naiset, joita hän aina vokotteli, koska uskoi itsessään olevan sitä viehätysvoimaa. Pian ovea kolkutettiin ja Omppuvoro huusi: ”Kuka siellä!?” Ääni vastasi ”Me täällä!” –Jaa, te, vastasi Omppuvoro happamasti. ”Tulkaa sisään.” Heitä oli kolme ja poikien nimet olivat Ildjarn, Grove ja Nyrthenplöthen, jota kylläkin kutsuttiin Nyrreksi. Omppu ei pojista pahemmin piitannut. Olihan hän jo sitä paitsi poikia useamman vuoden vanhempi. Pojat olivat kuitenkin omaksuneet Omppuvoron idolikseen tämän taitojen perusteella. Omppu oli expertti käsittelemään naisia ja pojat halusivat tietenkin oppia häneltä, kuinka naisten kanssa tullaan toimeen ja täten seurasivat häntä joka paikkaan. Grove tokaisi: ”Omppu, olemme lopen kyllästyneet siihen, että tytöt eivät kiinnitä meihin huomiota. Sinä saat hommata meille sopivat mimmit.” Omppu vastasi tähän: ”Teidän naisasianne eivät minulle kuulu, mutta paras tapa on ostaa naisille hienoja, kalliita autoja ja illan päätteeksi viedä heidät oluelle baariin. Ai niin, tehän olette vielä alaikäisiä… No, sitten en osaa auttaa.” Pojat olivat mieli maassa. Nyt he eivät koskaan saisi tyttöystävää ennen täysi-ikää.
Yhtäkkiä Ompun setä, Von Wiensburgh (näin meidän kesken Wisse) hyppäsi ovesta sisään ja kolautti häntä, sekä poikia kumisella patukalla päähän. ”Hei jätkät!” hän huusi. ”Oletteko unohtaneet diilin?” Meidän pitää vielä tänään ehtiä Kaalimaahan ja kidnapata sen kaunis prinsessa Ceassa. Omppuvoron sisällä kolahti. Hän oli tulisesti rakastunut Kaalimaan kauniiseen prinsessaan. ”Miten me pääsemme Kaalimaahan?” hän kysyi. ”Se onkin vähän kinkkisempi juttu” murahti Wisse.
Porukka mietti asiaa kuumeisesti, kunnes Ildjarn ja Nyrre löivät päänsä yhteen ja keksivät keinon. Kaalimaa oli ympäröity kauttaaltaan sähköaidalla, etteivät varpuset pääsisi ahdistelemaan siellä asuvia uuselitistejä. Pojat ehdottivat, että he kaivaisivat kuopan, joka menisi aidan ali ja sitä kautta Kaalimaahan. Idea hyväksyttiin lopulta, vaikka Grove ja Omppu ehdottivat myös aitaan kusemista ja täten oikosulun aiheuttamista. Idea evättiin, koska Nyrren ja Illun ehdotus katsottiin turvallisemmaksi. Diili oli täten valmis ja Wisse, Omppu, Grove, Ildjarn ja Nyrre aloittivat matkan Kaalimaahan.
Eetupatukka asteli pitkin Kaalimaan katuja. Hän oli vanha, mutta erittäin ujo ihminen, joka mietiskeli joka päivä elämän tarkoitusta. Patukka oli Kaalimaan tunnetuimpia tallaajia ja hänen päivittäisiin rutiineihinsa kuului ainoastaan paskahousun pelaaminen. Tätä hän harrasti lähiökapakoissa, joista puolen tunnin välein joku tuli aina pihalle oksentamaan. Patukka ei ollut asunut koko ikäänsä Kaalimaassa, vaan lapsuusvuotensa hän vietti vuorilla selaten Fffin Foorumeita silloin, kun internet oli vielä olemassa. Eetulla ei ollut pienenä yhtään ystävää. Ainoastaan mielikuvitushahmo Wompatti, jonka kanssaan hän jakoi ilot ja surut. Lakatkaamme kuitenkin muistelemasta ja siirrytään nykyhetkeen.
Patukka oli matkalla ostamaan lippua illan näytökseen. Hän asteli lippukojulle, mutta huomasi reiän taskussaan, josta kaalit olivat tippuneet (Kaalimaan rahayksikkö on kaali). Vittuuntuneena Eetu lähti talssimaan uuselitistien ja nyyppien keskellä. Häneen törmäsi kuitenkin vanha huuhkaja. ”Oi anteeksi, sanoi huuhkaja. Autan sinut pystyyn.” Eetu sanoi: ”Mitäpä tuosta. Päivä on jo valmiiksi pilalla. Minun nimeni on Eetupatukka. Kuka sinä olet?” Huuhkaja vastasi: ”Nimeni on Mjölnir ja menen tänään illan näytökseen. Minulla ei ole kaaleja, joten ajattelin mennä pummilla sisään. Tuletko mukaan?” Eetu suostui kernaasti Mjölnirin pyyntöön. Esitys pidettiin linnassa, joka oli Kaalimaan keskellä vallihaudan ympäröimänä. Mjölnir ja Eetu päättivät, että ”Yrittänyttä ei laiteta” ja lähtivät uimaan vallihaudan toiselle puolelle kohti linnaa.
Samaan aikaan Omppuvoro kumppaneineen oli jo päässyt sisälle linnaan enemmän tai vähemmän rehellisin keinoin. He miettivät taktiikkaa prinsessa Ceassan kidnappaukseen. Jokainen ehdotus paljastui käytännössä hyödyttömäksi, kun tarkemmin pohdittiin. Pojat ja Omppu päättivät salakuunnella Kaalimaan eliittiä, jotka istuivat valtaistuimillaan. Wisse jäi vielä istumaan ja miettimään. Omppuvoro työnsi korvansa avaimenreikään ja kuunteli. Hän kuuli Kaalimaan kuningattaren, Sunnun puhetta. Sunnu avasi suunsa: ”Tänään on näytös, jonka haluan sujuvan moitteettomasti. Onko selvä?” Hänen vierellään istui prinsessa Ceassa. Joukossa olivat myös hovinarrit Duel Master ja Sixpounder. Selustaa turvasivat henkivartijat Gabriel ja Arwen. He kilpailivat usein, mutta heidän välillään paloi myös pienoinen lemmen liekki. Sunnu huudahti: ”Gabriel ja Arwen!” Menkää tarkistamaan, ettei ympäristöstä löydy mitään epäilyttävää.”
Omppuvoro havahtui tähän. ”Pian piiloon pojat, perkele!” hän sanoi. ”Ne on tulossa!”. Pojat ampaisivat, kuin ohjukset oven edestä piiloon. Osa piiloutui linnan pylväiden taakse ja osa meni maton alle. Arwen ja Gabriel kävivät kierroksella ja palasivat takaisin. Pojat jäivät edelleen laatimaan strategiaa kidnappausta varten. Samaan aikaan Gabriel ja Ceassa lähtivät jaloittelemaan.
Viisikkomme kohtasi heidät pian. Omppu ei saanut sanaa suustaan, kun näki prinsessan. Hän sai vain änkytettyä ulos jotain, mistä ei saanut selvää. Gabriel kysyi: ”Keitäs te olette?”. Pojat ja Omppu ujostelivat, mutta Wisse kertoi hänelle ja Ceassalle suunnitelmansa. Eipä hän edes tiennyt kenelle oli puhumassa. Gabriel ja Ceassa olivat hieman ymmällään kaikesta. Kaiken häslingin jälkeen kävi ilmi, että Wisse sai tietää kenelle puhui. Idea kuullosti Gabrielin ja Ceassan mielestä hyvältä, vaikka viisikkomme tätä hieman kummastelikin. Gabriel ja Ceassa olivat täysin vittuuntuneita kuningatar Sunnun natsivaltaan ja muutenkin koko Kaalimaahan. He päättivät karata viisikkomme mukana. Miten tämä sitten onnistuisi?
Gabrielilla oli idea. He kaappaisivat ja lukitsisivat kaappiin illan show’n esiintyjät ja esittäisivät itse näytelmän rooleja. Show’n loputtua Gabrielin vanha ystävä tulisi salamannopeasti hakemaan heidät valon nopeudella kulkevalla ilma-aluksellaan ja veisi heidät kauas Kaalimaasta. Idea sopi kaikille ja Gabriel otti heti yhteyttä vanhaan kaveriinsa. Seuraavana vuorossa oli näyttelijöiden sieppaus. Esiintyjät olivat kaikki valmistelemassa esitystä, kun sankarimme astuivat huoneeseen.
Alkoi varsinainen nyrkkirysy, joka huipentui voittoon päähenkilöiden hyväksi, Voiton tae oli Gabriel, joka niittasi kumoon miestä kuin aisaa luotettavilla peltihanskoillaan. Nyt piti vielä eläytyä näytökseen. ”Minkälainen se näytös on?” kysäisi Omppu. Gabriel selitti, että se on saippuaooppera, johon kuuluu draamaa ja romantiikkaa. Omppu ja pojat olivat suuria toiminnan ystäviä, joten käsikirjoitus kuullosti heidän mielestään liian laimealta. ”Täyttä bullshittiä!” tokaisi Grove. Pojat päättivät höystää näytelmää pienellä miekkatappelulla…
Pian näytelmä alkoi ja sankarimme eläytyivät siihen satakymmenenprosenttisesti. Saippuaoopperan kulkua, ette edes te jaksa lukea, joten siirrytään suoraan miekkatappeluun. Ildjarn ja Omppu ottivat toisistaan mittaa. He vetäisivät jäätyneet miekkakalat taskustaan ja aloittivat mätön. ”EN GARDE!” raivosi Omppuvoro. ”Vaikka sama” tokaisi Illu. Näytelmä huipentui siihen, kun Omppu seivästi Illun leikisti, mutta ihan oikealta se näytti. Samalla Wisse heitti savupommin estradille. Jonkin aikaa sen jälkeen yleisö näki savun hälvenevän. Sankarimme olivat hävinneet, kuin tuhka tuuleen. Sunnu ihmetteli aluksi, mutta sitten ajatteli: ”Noh, noista junteista olen halunnut aina päästä eroon.”
Ilma-aluksessa oli Gabrielin ystävän lisäksi Eetu ja Mjölnir. Hän kertoi poimineensa heidät linnan pihalta läpimärkinä, koska he näyttivät niin onnettomilta pikkupeeloilta. Eetu ja Mjölnir liittyivät siis porukkaan, jota oli jo aika paljon. Sankarimme jatkoivat matkaa kohti tuntematonta. Miten heidän käy? Sitä emme tiedä, mutta se saattaa selvitä…