Hill
18.7.2005, 1:43:04
Moikka.
Täs pieni pätkä tarinaani mitä toteutan parhaillaan sarjakuvaksi :]
Vähän jotain kommentia olis kiva saada.. Huom. Ensimmäisiä kirjoituksiani.
Eli:
Sairaan onnellisten kaupunki
Kaukana kurjassa tulevaisuudessa, eräässä hauskojen ja onnellisten asioiden tiivistelmässä, kaupungissa jota kutsuttiin sairaan onnellisten kaupungiksi.
Kaupungissa asuu yksi kansa. Kansa, positiivisuuden rajan ylittänyt joukko ihmisiä. Hiljaisia, tyylikkäitä, laumaeläimiä ja ennen kaikkea onnellisia, sairaan onnellisia. Tuo parantumaton sairaus on vaivannut kansaamme jo toista vuotta, mutta! Onneksi on lääke, uusi ilmestys, idoli, kansamme pelastaja koostumus: raaka pahuus.
eli
Ilkeiden asioiden tiivistelmä
Kerran noin yli kolme vuotta sitten samaisessa kaupungissa joka oli silloin vielä pelkkä kaupunki
sattui pahasti, sillä eräiden hyvin epätodennäköisten sattumien kautta aurinko sammui yhtä’äkkiä, pilvet muuttuivat mustiksi ja alkoi satamaan likaista vettä. Ja sillä samalla hetkellä kaupungissa ei ollut yhtään hymyilevää naamaa ja rikollisuuden määrä oli huipussaan ja sinä samana hetkellä kaupungissa tehtiin 6 ryöstöä, 9 pahoinpitelyä, 5 suurta loukkausta, 11 ilkeää katse kontaktia ja jopa 15 murhaa. Sillä hetkenä oli pahuuden määrä todella suuri siinä pienessä kaupungissa se oli jopa niin suuri ettei se edes mahtunut koko kaupunkiin vaan alkoi pursuamaan yli. Paine oli jopa niin suuri sen alati laajenevuuden vuoksi, että se alkoi menettää vakauttaan ja lopulta kun kaikki oli menetetty, se tiivistyi ja lyhistyi valtavalla voimalla yhteen tiettyyn pisteeseen ja muuntui kiinteäksi aineeksi joka vielä jostain syystä otti miehen olomuodon.
Ja näin legenda sai traagisesti alkunsa.
Legenda, tai oikeastaan pelkkä tarina kaupungista jossa kaikki ovat onnellisia, siis vain onnellisia. Negatiivista asiaa ei ole sitten yhtikäs missään, ei pientä ilkeyttä ei puolen millin kokoista pilailuakaan ei mitään. Ihmisten naamalle leimattu ikuinen hymynaama ja tämä kaikki johtuu juuri hyvinkin tuosta suuresta traagisesta päivästä jolloin jokainen pienikin pahuuden ripaus tiivistyi yhteen kohteeseen ja jätti jälkeensä vain ikuisen onnellisuuden. Ja tämä kohde joka omi jokaisen pahan asian, sai miltei hetki johtajan roolin. Hänestä oli tullut sairaan onnellisen kansan idoli ja heidän pelastajansa hän oli henkilö jolla on vastalääke hyvyyttä vastaan; pahuus. Valtikkanaan soma käsease.
Seremonia
Vuoden tärkein ja ehdottomasti suosituin juhla on se suuri seremonia, jossa nautitaan hyvää ruokaa ja katsellaan hauskoja elokuvia. Mutta kuitenkin merkittävin osa tuota seremoniaa on sen huikea lopetus nimittäin silloin itse pahuus astuu valokeilaan ja joko itkien, karjuen tai vihaisesti rähähtäen lausuu pari epäselvää sanaa kansalle jonka jälkeen hän siirtyy ”nimikirjoitusten” jako paikalle johon kansa asettuu suureen jonoon odottamaan omaa ”nimikirjoitustaan” Vuorotellen jokainen kansalainen saa joko luodin, arven, verta nenään, haavan huuleen, joukon ilkeitä sanoja tai jotain muuta mukavaa millä hän tyydyttää pahuuden himonsa vähäksi aikaa...
-------
Täs pieni pätkä tarinaani mitä toteutan parhaillaan sarjakuvaksi :]
Vähän jotain kommentia olis kiva saada.. Huom. Ensimmäisiä kirjoituksiani.
Eli:
Sairaan onnellisten kaupunki
Kaukana kurjassa tulevaisuudessa, eräässä hauskojen ja onnellisten asioiden tiivistelmässä, kaupungissa jota kutsuttiin sairaan onnellisten kaupungiksi.
Kaupungissa asuu yksi kansa. Kansa, positiivisuuden rajan ylittänyt joukko ihmisiä. Hiljaisia, tyylikkäitä, laumaeläimiä ja ennen kaikkea onnellisia, sairaan onnellisia. Tuo parantumaton sairaus on vaivannut kansaamme jo toista vuotta, mutta! Onneksi on lääke, uusi ilmestys, idoli, kansamme pelastaja koostumus: raaka pahuus.
eli
Ilkeiden asioiden tiivistelmä
Kerran noin yli kolme vuotta sitten samaisessa kaupungissa joka oli silloin vielä pelkkä kaupunki
sattui pahasti, sillä eräiden hyvin epätodennäköisten sattumien kautta aurinko sammui yhtä’äkkiä, pilvet muuttuivat mustiksi ja alkoi satamaan likaista vettä. Ja sillä samalla hetkellä kaupungissa ei ollut yhtään hymyilevää naamaa ja rikollisuuden määrä oli huipussaan ja sinä samana hetkellä kaupungissa tehtiin 6 ryöstöä, 9 pahoinpitelyä, 5 suurta loukkausta, 11 ilkeää katse kontaktia ja jopa 15 murhaa. Sillä hetkenä oli pahuuden määrä todella suuri siinä pienessä kaupungissa se oli jopa niin suuri ettei se edes mahtunut koko kaupunkiin vaan alkoi pursuamaan yli. Paine oli jopa niin suuri sen alati laajenevuuden vuoksi, että se alkoi menettää vakauttaan ja lopulta kun kaikki oli menetetty, se tiivistyi ja lyhistyi valtavalla voimalla yhteen tiettyyn pisteeseen ja muuntui kiinteäksi aineeksi joka vielä jostain syystä otti miehen olomuodon.
Ja näin legenda sai traagisesti alkunsa.
Legenda, tai oikeastaan pelkkä tarina kaupungista jossa kaikki ovat onnellisia, siis vain onnellisia. Negatiivista asiaa ei ole sitten yhtikäs missään, ei pientä ilkeyttä ei puolen millin kokoista pilailuakaan ei mitään. Ihmisten naamalle leimattu ikuinen hymynaama ja tämä kaikki johtuu juuri hyvinkin tuosta suuresta traagisesta päivästä jolloin jokainen pienikin pahuuden ripaus tiivistyi yhteen kohteeseen ja jätti jälkeensä vain ikuisen onnellisuuden. Ja tämä kohde joka omi jokaisen pahan asian, sai miltei hetki johtajan roolin. Hänestä oli tullut sairaan onnellisen kansan idoli ja heidän pelastajansa hän oli henkilö jolla on vastalääke hyvyyttä vastaan; pahuus. Valtikkanaan soma käsease.
Seremonia
Vuoden tärkein ja ehdottomasti suosituin juhla on se suuri seremonia, jossa nautitaan hyvää ruokaa ja katsellaan hauskoja elokuvia. Mutta kuitenkin merkittävin osa tuota seremoniaa on sen huikea lopetus nimittäin silloin itse pahuus astuu valokeilaan ja joko itkien, karjuen tai vihaisesti rähähtäen lausuu pari epäselvää sanaa kansalle jonka jälkeen hän siirtyy ”nimikirjoitusten” jako paikalle johon kansa asettuu suureen jonoon odottamaan omaa ”nimikirjoitustaan” Vuorotellen jokainen kansalainen saa joko luodin, arven, verta nenään, haavan huuleen, joukon ilkeitä sanoja tai jotain muuta mukavaa millä hän tyydyttää pahuuden himonsa vähäksi aikaa...
-------