pehmo
7.8.2005, 23:09:50
Toistaiseksi keskeneräinen. Itse pelin pelaaminen on jäänyt muiden hommien alle, mutta tarvitseeko arvostelijan pelata peli läpi pystyäkseen kirjoittamaan arvostelun? Ei, sillä kunhan kokonaiskuva pelistä on valjennut ja tulee esille arvostelussa, on se pääasia. Olettaisin myös olevani sen verran lopussa että pelissä ei ole enää montaakaan vastustajaa jäljellä.
Kritiikkiä kaivataan pääasiassa sisältövirheistä ja puuttuvista maininnanarvoisista asioista. Itse en ole ihan tyytyväinen tekstiin se on liian töksähtelevää, mutta haluan tämän pois alta niin pääsee käsiksi mielenkiintoisempiin teksteihin.
_______________________________________________
Final Fantasy Tactics
Final Fantasy Tactics on eurooppalaisilta pelaajilta piiloon jäänyt sarjan peli, joka selittyy sillä että peliä ei ole ikinä virallisesti julkaistu Euroopassa ja on täten hankalampi saada käsiinsä, siihen päälle vielä se seikka ettei peli toimi perusplaystationilla vaan vaatii jonkinlaisia viritelmiä toimiakseen. Kuitenkin Euroopassa tunnetaan Final Fantasy-sarjan peli nimeltä Final Fantasy Tactics Advance, joka muistuttaa Final Fantasy Tacticsia hyvin monella tapaa. Siinä missä Tactics Advance on pehmeä grafiikkainen, suhkoht suora juoninen sekä vähemmän vakavasti otettava Final Fantasy peli, on Tactics syvempi ja synkempi ja parempi melkeinpä joka osa alueella, ottaen tietysti huomioon ajan hampaan. Ajallisesti pelin julkaisu sijoittui Yhdysvalloissa vuoteen 1998, vuoden Final Fantasy VII:n julkaisun jälkeen. On suuri sääli ettei näin rikasta pelinautintoa ole tuotu Euroopan pelaajille ihmeteltäväksi, sillä peliin uppoaa helposti +40 pelituntia sekä mukana on muutamia aineksia joita voisi hyödyntää muissakin Final Fantasy peleissä.
Peli alkaa, kuten kaikki Final Fantasy pelit, taistelulla, joka yhdistettynä siihen että suurin osa puolue tovereistasi toimii automaattisesti tässä taistelussa ja tuhoaa vihollisen melko nopeasti, sekoittaa tajuntakykyä pelin taistelusta, mutta kun intro pätkästä on päästy niin jo viimeistään kolmas taistelu selventää taistelusysteemistä kaiken tarvittavan. Itse juonta on vaikea selostaa yhdessä kappaleessa kuten minkä tahansa muun uudemman Final Fantasy pelin juonta. Juonesta voidaan valottaa sen verran, että vaikka pelilevyjä on vain yksi, niin alhaiseen grafiikkaan mahtuu yllättävän paljon henkilöitä ja juonenkäänteitä. Peli alkaa päähenkilön siskon kidnappauksella, jota höystetään sitten sodilla ja pyhillä, voimaa antavilla kivillä, joiden joutuminen vääriin käsiin pitää totta kai estää ja samalla yritetään puhdistaan suvun nimeä. Pelissä hahmot ja suuremmat ihmisviholliset oikeasti kuolevat ja se näkyy hieman liiankin usein jatkuvana koston kierteenä tyyliin: ”Tapoit veljeni, nyt minä tapan sinut”.
Pelin päähenkilönä toimii Ramza, joka ei ole hahmona se kaikkein mielenkiintoisin mutta ajaa kyllä asiansa, vaikka välillä tuntuu että tämän ympärillä pyörivät ne pelin todelliset avainhahmot. Pelissä on useita vaihtoehtohahmoja, jotka liittyvät riveihisi, jos niin haluat, tämän liittymisen jälkeen voit käyttää hahmokohtaisia erikoiskykyjä, mutta hahmojen pelillinen merkitys vähenee huimasti heti liittymisen jälkeen. Muutamissa taisteluista voit saada heiltä repliikkejä, jos otat heidät mukaan taisteluun. Pelissä on myös vaihtoehtoekstrahahmoja, jotka näyttelevät sivutehtävien osaa pelissä. Muutaman paremman hahmon saamiseksi saa tehdä töitä ihan kunnolla. Pelissä on myös se jippo että jos jätät erään juonen mukana ryhmääsi tarjoutuvan hahmon ottamatta ryhmääsi, taikka tapatat hänet, niin voit sanoa hyvästi parhaille sivuhahmoille, joka ainoana tuo peliin jotain juonellista. Ekstrahahmoista mainittakoon se tärkein ja kiinnostavin eli Cloud suoraan Final Fantasy VII:stä, myös kukkaistyttö Aeris vilahtaa pelissä muutamassa kohtaa. Cloud voi Tacticsissa oppia kaikki tutut limittinsä ja on yksi pelin vahvimmista hahmoista, tosin tämä aloittaa leveliltä 1, kun muut seuraavat joukkosi tasoja.
Hahmojen kehityssysteemi on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen, mutta samalla erittäin haastava. Jotta voisi saada omasta sotajoukosta mahdollisimman monipuolisen, pitää osata hyödyntää hahmojen noustessa leveleitä sekä ammattitasojen noston yhteydessä saatuja uusia ammattia. yhteensä pelissä voi hankkia hahmolle 20 erilaista ammattia. Final Fantasy V:tä pelanneet tuntevat olonsa kotoisaksi. Hahmolle voi antaa kaksi ”hyökkäys” taitoa, mukaan lukien Item, ja niillä olisi pärjättävä, hahmolle voi antaa yhteensä viisi erilaista ominaisuutta tai kykyä opittujen kykyjen joukosta ja näin sekoittaa eri ammatteja kunnolla, Esimerkiksi Summoner ammattia oppivalle hahmolle voidaan laittaa sekä Summon- ja Black Magic–komento, auto potion-kyky, haarniskankantokyky sekä kyky hyppiä korkeiden esteiden yli. Taktisuutta lisää myös hahmojen alkuasetelma taistelussa, jos tilaisuuden tullen sijoitat kaikki parantajat kentän toiseen laitaan voi muille jäsenille tulla taistelemisesta vaikeaa. Suurimman osan HP ja MP luvuista muodostaa hahmolle valittu ammatti, esim. White Magella MP on se tärkeämpi luku. Heikoille ammateilla saadaan lihaa luun päälle, kun tälle annetaan esim. +150 HP haarniska, jonka käyttö tosin edellyttää, että hahmo aikaisemmin oppinut kyvyn Knightin ammattivalikoimasta
Peli tuo sarjaan uusia statuksia, kuten Brave ja Faith, jotka lyhyesti sanottuna edustavat, voimaa ja taikoja, mutta niistä on pelissä muuhunkin, kyseessä olevia statuksia ei välttämättä tarvitse pahemmin noteerata, mutta niiden manipulointi voi jossain taisteluissa pelastaa sinut. En laittaisi pahaksi vaikka näitä ominaisuuksia näkisi tulevissakin peleissä, kuten en myöskään hahmokohtaisia horoskooppeja, joilla on oma vaikutuksensa.
Taisteluita pelin monitasoisilla alueilla vaikeuttaa kamera. Kameraa voi käännellä ja väännellä, mutta kaikkiin paikkoihin näkeminen ja oman hahmon ohjaaminen juuri haluttuun pisteeseen on toisinaan vaikeaa, kun edessä on suurempia puita, taikka muu maaston kappale estää hahmon näkemisen. On myös taiteluita joissa kameraa ei tarvitse ollenkaan liikutella sen valaistessa hyvin koko taisteluareenaa.
Areenat, joilla pelitapahtumat tapahtumat koostuvat itse asiassa vain sadoista (lego)palikoista joissa sitten edetään vuoronperään vihollista kohti. Kuinka monta näitä askelmia sitten voi ottaa kerralla, riippuu ihan hahmon statseista. Pelissä on tarpeeksi erilaisia kenttiä, ettei vihollisten mätkintä rupea kyllästyttämään kuin siinä vaiheessa kun samaa vastustajaa yrittää päästä viidettä kertaa läpi.
Musiikki on ylhäistä kuin Rufusen paraatissa Final Fantasy VII:ssä konsanaan. Mahtipontisen musiikin takana ovat, kirjoittajalle ennestään tuntemattomat, Hitoshi Sakimoto sekä Masaharu Iwata. Totta kai, kuten jokaisessa Final Fantasy pelissä, taistelumusiikki rupeaa jossain välissä tympimään, mutta tässä raja on korkea ja säveltä jaksaa kuunnella samalla suunnitellen omaa taktiikkansa käydä vihollista päin.
Maailma ei ole verrattavissa mihinkään muuhun Final Fantasy peliin. Siinä on keskiajan henkeä, linnoineen ja tiilitaloineen, mutta pakolliset futuristiset vempeleet ovat mukana kuten pelattavaksi hahmoksi saatava robotti, joka ampuu ohjuksia vihollista kohti. Tunnelma pysyy hyvin perinteisen fantasian hengessä, on suurempia örkki vastuksia, joka sitten apureineen pitäisi päästää kärsimyksestä. Myös uskonto on pelissä läsnä mikä näkyy jo siinä että pelin ensimmäinen tapahtuma areena on kirkko. Kartta näkymä käsittää useita kymmeniä paikkoja missä voi ottaa miehestä mittaa. Kuitenkin suurin osa näistä on kertakäynti paikkoja eikä niihin tee mieli palata kuin korkeintaan käymään kaupassa täydentämässä tavaravarastoa, jos edes sitäkään. Kartalla tapahtuvat ramdom vihollisten hyökkäykset ärsyttävät toisinaan ne hyökkäävät juuri silloin kun ei, haluaisi ja silloin kun niitä kaipaa niitä ei näy missään.
Sarjan fanille peli on pakkohankinta kaikkine chocoboineen ja excalibureineen. Harmittavasti pelin saatavuus koostuu pääasiassa yksitöisistä henkilöistä ja maksaa se konsolin modaaminenkin jotain siihen päälle, kuitenkin tämä on loppujen lopuksi pieni hinta verrattuna siihen että kyseessä Final Fantasy peli, joka kantaa nimeään ylpeänä. Peliä ei selvästikään ole nimetty menestyksekkään sarjan mukaan vain myynnin edistämiseksi vaan se on osa sitä. Peli taipuu samoihin kaavamaisuuksiin mihin muutkin osat, mutta näkökulma pelissä on sen verran erilainen että sen antaa anteeksi.
// 1.4
Kritiikkiä kaivataan pääasiassa sisältövirheistä ja puuttuvista maininnanarvoisista asioista. Itse en ole ihan tyytyväinen tekstiin se on liian töksähtelevää, mutta haluan tämän pois alta niin pääsee käsiksi mielenkiintoisempiin teksteihin.
_______________________________________________
Final Fantasy Tactics
Final Fantasy Tactics on eurooppalaisilta pelaajilta piiloon jäänyt sarjan peli, joka selittyy sillä että peliä ei ole ikinä virallisesti julkaistu Euroopassa ja on täten hankalampi saada käsiinsä, siihen päälle vielä se seikka ettei peli toimi perusplaystationilla vaan vaatii jonkinlaisia viritelmiä toimiakseen. Kuitenkin Euroopassa tunnetaan Final Fantasy-sarjan peli nimeltä Final Fantasy Tactics Advance, joka muistuttaa Final Fantasy Tacticsia hyvin monella tapaa. Siinä missä Tactics Advance on pehmeä grafiikkainen, suhkoht suora juoninen sekä vähemmän vakavasti otettava Final Fantasy peli, on Tactics syvempi ja synkempi ja parempi melkeinpä joka osa alueella, ottaen tietysti huomioon ajan hampaan. Ajallisesti pelin julkaisu sijoittui Yhdysvalloissa vuoteen 1998, vuoden Final Fantasy VII:n julkaisun jälkeen. On suuri sääli ettei näin rikasta pelinautintoa ole tuotu Euroopan pelaajille ihmeteltäväksi, sillä peliin uppoaa helposti +40 pelituntia sekä mukana on muutamia aineksia joita voisi hyödyntää muissakin Final Fantasy peleissä.
Peli alkaa, kuten kaikki Final Fantasy pelit, taistelulla, joka yhdistettynä siihen että suurin osa puolue tovereistasi toimii automaattisesti tässä taistelussa ja tuhoaa vihollisen melko nopeasti, sekoittaa tajuntakykyä pelin taistelusta, mutta kun intro pätkästä on päästy niin jo viimeistään kolmas taistelu selventää taistelusysteemistä kaiken tarvittavan. Itse juonta on vaikea selostaa yhdessä kappaleessa kuten minkä tahansa muun uudemman Final Fantasy pelin juonta. Juonesta voidaan valottaa sen verran, että vaikka pelilevyjä on vain yksi, niin alhaiseen grafiikkaan mahtuu yllättävän paljon henkilöitä ja juonenkäänteitä. Peli alkaa päähenkilön siskon kidnappauksella, jota höystetään sitten sodilla ja pyhillä, voimaa antavilla kivillä, joiden joutuminen vääriin käsiin pitää totta kai estää ja samalla yritetään puhdistaan suvun nimeä. Pelissä hahmot ja suuremmat ihmisviholliset oikeasti kuolevat ja se näkyy hieman liiankin usein jatkuvana koston kierteenä tyyliin: ”Tapoit veljeni, nyt minä tapan sinut”.
Pelin päähenkilönä toimii Ramza, joka ei ole hahmona se kaikkein mielenkiintoisin mutta ajaa kyllä asiansa, vaikka välillä tuntuu että tämän ympärillä pyörivät ne pelin todelliset avainhahmot. Pelissä on useita vaihtoehtohahmoja, jotka liittyvät riveihisi, jos niin haluat, tämän liittymisen jälkeen voit käyttää hahmokohtaisia erikoiskykyjä, mutta hahmojen pelillinen merkitys vähenee huimasti heti liittymisen jälkeen. Muutamissa taisteluista voit saada heiltä repliikkejä, jos otat heidät mukaan taisteluun. Pelissä on myös vaihtoehtoekstrahahmoja, jotka näyttelevät sivutehtävien osaa pelissä. Muutaman paremman hahmon saamiseksi saa tehdä töitä ihan kunnolla. Pelissä on myös se jippo että jos jätät erään juonen mukana ryhmääsi tarjoutuvan hahmon ottamatta ryhmääsi, taikka tapatat hänet, niin voit sanoa hyvästi parhaille sivuhahmoille, joka ainoana tuo peliin jotain juonellista. Ekstrahahmoista mainittakoon se tärkein ja kiinnostavin eli Cloud suoraan Final Fantasy VII:stä, myös kukkaistyttö Aeris vilahtaa pelissä muutamassa kohtaa. Cloud voi Tacticsissa oppia kaikki tutut limittinsä ja on yksi pelin vahvimmista hahmoista, tosin tämä aloittaa leveliltä 1, kun muut seuraavat joukkosi tasoja.
Hahmojen kehityssysteemi on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen, mutta samalla erittäin haastava. Jotta voisi saada omasta sotajoukosta mahdollisimman monipuolisen, pitää osata hyödyntää hahmojen noustessa leveleitä sekä ammattitasojen noston yhteydessä saatuja uusia ammattia. yhteensä pelissä voi hankkia hahmolle 20 erilaista ammattia. Final Fantasy V:tä pelanneet tuntevat olonsa kotoisaksi. Hahmolle voi antaa kaksi ”hyökkäys” taitoa, mukaan lukien Item, ja niillä olisi pärjättävä, hahmolle voi antaa yhteensä viisi erilaista ominaisuutta tai kykyä opittujen kykyjen joukosta ja näin sekoittaa eri ammatteja kunnolla, Esimerkiksi Summoner ammattia oppivalle hahmolle voidaan laittaa sekä Summon- ja Black Magic–komento, auto potion-kyky, haarniskankantokyky sekä kyky hyppiä korkeiden esteiden yli. Taktisuutta lisää myös hahmojen alkuasetelma taistelussa, jos tilaisuuden tullen sijoitat kaikki parantajat kentän toiseen laitaan voi muille jäsenille tulla taistelemisesta vaikeaa. Suurimman osan HP ja MP luvuista muodostaa hahmolle valittu ammatti, esim. White Magella MP on se tärkeämpi luku. Heikoille ammateilla saadaan lihaa luun päälle, kun tälle annetaan esim. +150 HP haarniska, jonka käyttö tosin edellyttää, että hahmo aikaisemmin oppinut kyvyn Knightin ammattivalikoimasta
Peli tuo sarjaan uusia statuksia, kuten Brave ja Faith, jotka lyhyesti sanottuna edustavat, voimaa ja taikoja, mutta niistä on pelissä muuhunkin, kyseessä olevia statuksia ei välttämättä tarvitse pahemmin noteerata, mutta niiden manipulointi voi jossain taisteluissa pelastaa sinut. En laittaisi pahaksi vaikka näitä ominaisuuksia näkisi tulevissakin peleissä, kuten en myöskään hahmokohtaisia horoskooppeja, joilla on oma vaikutuksensa.
Taisteluita pelin monitasoisilla alueilla vaikeuttaa kamera. Kameraa voi käännellä ja väännellä, mutta kaikkiin paikkoihin näkeminen ja oman hahmon ohjaaminen juuri haluttuun pisteeseen on toisinaan vaikeaa, kun edessä on suurempia puita, taikka muu maaston kappale estää hahmon näkemisen. On myös taiteluita joissa kameraa ei tarvitse ollenkaan liikutella sen valaistessa hyvin koko taisteluareenaa.
Areenat, joilla pelitapahtumat tapahtumat koostuvat itse asiassa vain sadoista (lego)palikoista joissa sitten edetään vuoronperään vihollista kohti. Kuinka monta näitä askelmia sitten voi ottaa kerralla, riippuu ihan hahmon statseista. Pelissä on tarpeeksi erilaisia kenttiä, ettei vihollisten mätkintä rupea kyllästyttämään kuin siinä vaiheessa kun samaa vastustajaa yrittää päästä viidettä kertaa läpi.
Musiikki on ylhäistä kuin Rufusen paraatissa Final Fantasy VII:ssä konsanaan. Mahtipontisen musiikin takana ovat, kirjoittajalle ennestään tuntemattomat, Hitoshi Sakimoto sekä Masaharu Iwata. Totta kai, kuten jokaisessa Final Fantasy pelissä, taistelumusiikki rupeaa jossain välissä tympimään, mutta tässä raja on korkea ja säveltä jaksaa kuunnella samalla suunnitellen omaa taktiikkansa käydä vihollista päin.
Maailma ei ole verrattavissa mihinkään muuhun Final Fantasy peliin. Siinä on keskiajan henkeä, linnoineen ja tiilitaloineen, mutta pakolliset futuristiset vempeleet ovat mukana kuten pelattavaksi hahmoksi saatava robotti, joka ampuu ohjuksia vihollista kohti. Tunnelma pysyy hyvin perinteisen fantasian hengessä, on suurempia örkki vastuksia, joka sitten apureineen pitäisi päästää kärsimyksestä. Myös uskonto on pelissä läsnä mikä näkyy jo siinä että pelin ensimmäinen tapahtuma areena on kirkko. Kartta näkymä käsittää useita kymmeniä paikkoja missä voi ottaa miehestä mittaa. Kuitenkin suurin osa näistä on kertakäynti paikkoja eikä niihin tee mieli palata kuin korkeintaan käymään kaupassa täydentämässä tavaravarastoa, jos edes sitäkään. Kartalla tapahtuvat ramdom vihollisten hyökkäykset ärsyttävät toisinaan ne hyökkäävät juuri silloin kun ei, haluaisi ja silloin kun niitä kaipaa niitä ei näy missään.
Sarjan fanille peli on pakkohankinta kaikkine chocoboineen ja excalibureineen. Harmittavasti pelin saatavuus koostuu pääasiassa yksitöisistä henkilöistä ja maksaa se konsolin modaaminenkin jotain siihen päälle, kuitenkin tämä on loppujen lopuksi pieni hinta verrattuna siihen että kyseessä Final Fantasy peli, joka kantaa nimeään ylpeänä. Peliä ei selvästikään ole nimetty menestyksekkään sarjan mukaan vain myynnin edistämiseksi vaan se on osa sitä. Peli taipuu samoihin kaavamaisuuksiin mihin muutkin osat, mutta näkökulma pelissä on sen verran erilainen että sen antaa anteeksi.
// 1.4