pikkuinen tarina(Muistot)

[Raine]

Pimeässä lammen rannalla istuu tumma hahmo, jonka keltaiset silmät kiiluvat tuuhean mustan hännän heilahdellessa hajamielisesti. Vain pari päivää on tämä olento täällä metsässä kulkenut ja etsinyt, kuitenkaan löytämättä etsimäänsä. Hiljaisuuden rikkoo ohi liitävä huuhkaja, jonka siipien suhahdus saa olennon tummanharmaiden hiuksien lomasta pilkistävät terävät korvat värähtämään. Olennon ruumiinrakenne viittaa naiseen, enemmänkin naaraspuoliseen ihmissuteen, joka olento itse asiassa onkin. Mistä on tämä olento tullut, kuka tietää, mutta nyt se vain istuu lammen rannalla katsellen hiljalleen väreilevää lammen pintaa, josta kuun loiste heijastuu yhdessä kymmenien, kenties tuhansien tähtien kanssa. Yö on tämän olennon aikaa, todellakin. Päivällä hirviöstä ei ole jälkeäkään, vain nuori neito, Delaina nimeltään. Susimainen olento huokaa, niin paljon tuskallisia muistoja sen mielessä tällä hetkellä pyörii, eikä yön pimeyskään niitä saa poistumaan.
Delaina asui orpokodissa suurimman osan elämästään, kaukana metsistä ja muusta maailmasta. Orpokodissa oli monia erilaisia olentoja, mukaan luettuna Traci, kaunis nuori ihmissusi, joka oli myös Delainan paras ystävä. Siihen aikaan Delaina ei vielä ollut se, mikä on nykyään, vaan aivan tavallinen ihminen, vaikkakin hyvin yksinäinen sellainen. Traci oli Delainan ihanne, kaunis, rohkea ja ystävällinen, ja vielä kaiken lisäksi erilainen, kuin muut orpokodin lapset, jotka kiusasivat tätä pientä tyttöä oudonväristen hiustensa ja eläimellisen luonteensa takia. Delaina olisi tehnyt mitä tahansa ainoan ystävänsä tähden, ja sen takia Delainan koko elämä muuttui yhdessä yössä.
Traci oli aina tahtonut orpokotiin toisen, itsensä kaltaisen olennon ja Delaina oli aina tahtonut olla Tracin kaltainen, joten eräänä yönä he lähtivät kohti orpokodin omistajan huonetta, sillä hän oli velho, ja velhothan pystyvät tekemään mitä vain. Kaverukset hiipivät pitkin orpokodin pimeitä käytäviä, etsien velhon huonetta, joka Tracin tarkan hämäränäön ansiosta oli kohtalaisen helppoa. Pian he saapuivatkin velhon huoneen oven eteen, jonka tunnisti helposti suuresta kullatusta kyltistä, joka oli kiinnitetty oveen kahdella naulalla. Nuoret työnsivät ovea varovaisesti, jolloin se aukesi narahtaen saaden nämä kaverukset säikähtämään, eiväthän Delaina ja Traci olleetkaan kuin kahdeksanvuotiaita. Ensimmäisenä sisään asteli Traci nuuhkien pelokkaasti ympärilleen, sillä olihan tällä olennolla myös tarkka hajuaisti, kuten susiolennoilla yleensä. Kun pentu sai lopulta varmuuden velhon poissaolosta, asteli myös Delaina sisään tuohon savulta ja yrteiltä tuoksuvaan huoneeseen.
Huoneessa oli hämärää, lukuun ottamatta kummallista vihreää hehkua. Delaina katseli ympärilleen tuossa suuressa huoneessa, nähden pöydällä lojuvan kirjan, jonka hiljainen hehku sai
puisen pöydän näyttämään vihreältä, melkein pelottavaltakin.
-”Ehkä meidän pitäisi lähteä…” Delaina sopersi hiljaa Tracin korvaan, joka ei kuitenkaan näyttänyt ottavan toisen sanoja huomioon vaan tarttui kirjaan tassumaisilla käsillään jääden katselemaan sen ruskeaa kantta, johon oli painettu kuva suden päästä, jonka silmät hehkuivat uhkaavan vihreinä.
-”Älä nyt pelkää, Delaina….sinusta voi tulla samanlainen kuin minä” Traci vastasi ohimennen avaten samalla kirjan varovaisesti alkaen tutkimaan sen sisältöä kiinnostuneena.
-”Katso….tässä on loitsu, joka muuttaa ihmissudeksi” Hihkaisi hän lopulta kirjaa selattuaan alkaen lukea kellastuneen sivun sanoja.
-”Imleni el averra, ilmeni el utes…” Sanat tuntuivat kaikuvan raskaina ilmassa aiheuttaen kauniita punertavia pyörteitä nuoren tytön ympärille, saaden tämän tuijottamaan säikähtäneenä ympärilleen pyörteiden alkaessa hehkumaan yhä voimakkaammin
-”Uverra altar, altar esidas!” Traci huudahti kuuluvasti heilauttaen kättään ylöspäin, jolloin Delaina kohosi myöskin korkealle ilmaan pyörteiden kuumentaessa ilmaa tytön ympärillä.
-”Traci…lopeta! Minä palan!” Delaina kiljaisi Tracin yhä mumistessa hiljaisia sanoja huomioimatta toisen huutoja. Pian pyörteet alkoivat yhdistyä peittäen tytön kokonaan punaiseen hehkuun. Hetken sätkimisen jälkeen säikähtänyt tyttö putosi maahan katsellen ympärilleen, hänelle ei ollut tapahtunut mitään muutosta, yhä hän oli ihminen, mutta suuret silmät eivät ole enää vihreät, vaan hehkuvan keltaiset. Silloin Delaina ei voinut vielä tietää, että sen yön tapahtumat muuttaisivat hänen elämänsä ikiajoiksi.
Ihmissusi säpsähtää ajatuksistaan kuullessaan suden ulvontaa jostain kaukaa. On jo olento tähän kiroukseen tottunut, yöllä hirviö, päivällä ihminen. Hetken aikaa istuttuaan se nousee yhtäkkiä seisomaan nuuhkien kiihkeästi ilmaa.
-”Traci…” se sanoo susimaisella äänellään juosten metsän pimeyteen, vihdoinkin se löysi etsimänsä ja voi kostaa sen, mitä hänelle tapahtui menneisyydessä, muuten hän ei saisi ikinä rauhaa. Aurinko alkaa hiljalleen kohota vuorten takaa peittäen niityt hempeään sumuun. Ihmissudesta ei näy jälkeäkään

siinä se sitten oli....äikän aineeni,joten mielipiteitä tulemaan :D

[Purity]

Lopusta puuttuu piste. Miinusta, miinusta.. tulisi ainakin kamalasti meidän entiseltä äidinkielen opettajalta.

Noh, mutta jos nyt kuitenkin katsotaan itse tarinaa. Sanoisin, että tuo on ihan mielenkiintoinen tarinan pätkä. Vähän lyhyt kylläkin, jatkoa tulossa? Olisi nimittäin kiva lukea lisääkin. :)

Ihan hyvä tarinan alku tuo on, herätti paljon kysymyksiä. Kuten esimerkiksi, miten kauan sitten tuo aika oli kun Delaina oli orpokodissa, ja muutenkin olisi ollut mukava tietää lisää noista orpokodin tapahtumista. Ja sitten tietenkin se, että mitä tapahtuu seuraavaksi. :)

Noin se kyllä varmasti oli tarkoitettukin. Teksti on sujuvaa, sitä jaksaa seurata, se pitää koko ajan mielenkiinnon yllä. En minä tuota sen paremmin nyt osaa kommentoida. Hieno tarina, jatkoa olisi tosiaan kiva joskus lukea..? :)