Nyargo
20.8.2005, 22:25:37
Elikkä tän tekstin tarkotus on saada teidän miettimään elämää suurempia asioita. Tästä ei tuu sitte mitään romaanin kokoista, kun oon noita muita lukenut eli tää ei ole mikään kirja tai tarina tää on vaan ajatuksia suuremmasta, jos meinaatte lukea tämän juonikuvioita tai katsoa henkilöitä niin niitä ei ole tässä yhtään. Täältä löytyy sellaisia asioita joista kaikki eivät tykkää tai jotkut voivat jopa suuttua, mutta muistakaa että tämä on vain tekstiä voitte lukea tän huumorimielellä. Tulette toivottavasti huomaamaan että elämä on muutakin kuin elämää. Viittauksia tulee filosofeihin eli tässä tekstissä tulee olemaan filosofiasta tuttuja kysymyksiä ja varmasti löydätte kliseitä, mutta se on tarkoituksena, koska useimmin kysytyt kysymykset yleensä kaipaavat aina vastauksen. Jos niille on edes vastausta.
Huom!: Vaikka kirjoitan näitä, niin en välttämättä ole samaa mieltä.
Sielu ja ruumis
Me kristityt sanomme, että maailmassa on Jumala ja meidän ruumiissamme on sielu joka kuuluu Jumalalle. Tiede ei ole voinut todistaa tämän olemassa oloa, koska se ei ole kongreettista sitä ei voi tutkia muutakuin mielen voimalla. Silti uskomme tuohon sieluun. Siinä on silloin oltava jotain mystistä tai muuten sellaista mikä tuntuu meissä. Mitä sielu on? Olemmeko me sielu vai olemmeko se ruumis joka mätänee kuoleman jälkeen maassa?
Jotkut vastaavat että olemme sieluja ruumiissa, mutta silloinhan kuuluisimme Jumalalle. Emme olisi vapaita. Miten voimme saada sielun Jumalalta jos olisimme se sielu? Silloinhan meidän pitäisi saada ruumis jossa sielu elää. Miksi ylipäätään laittaa meidät ruumiiseen sehän on kärsimystä, mutta kyllä on myös monia nautinnollisia asioita. Jotkut niistä on silti kielletty jo raamatussa. Silti saamme kipuja ja tunnemme kuoleman ja voimme joutua helvettiin. Onko tämä joku rangaistus sielulle?
Olemmeko sittenkin ruumiita/kehoja joissa sielu elää. Olemmeko me vain taloja eli hyödyttömiä kapistuksia missä vain sielu elää niin kauan kuin ruumis tuhoutuu. Se olisi epäreilua. Ehkäpä Jumala antoi meille sielun... omaksi hyödykseen? Ehkä olemme sittenkin tärkeitä. Annammehan sielulle asuin sijan. Eihän talokaan ole turha se antaa katon pään päälle.
Vai olemmeko me molemmat? Miksi kuoleman jälkeen sitten riistetään sielu ruumiista? Eivätkö ne sovi toisilleen ja emme saa taivaaseen ruumista mukaan. Eli meidät on laitettu maan päälle ihan turhaan? Vaiko meidän halusta kokea uutta, mutta emme vain muista sitä? "Maasta tullut, maahan jälleen" suurinpiirten noin menee yksi kohta raamatussa. Eli ruumis tulee maasta ja sielu taivaasta. Ehkä tarvimme ne molemmat pysyäksemme olemassa. Pysyäksemme maan päällä "elävien kirjoissa".
Voiko olla että olemme suurten ihmisten tai jopa avaruuden olioiden koe-kaniineja? Eli meille uskotellaan että elämme muualla kuin elämme. Voimmehan vain maata sängyssä ja nähdä unta tästä elämästä. Eli tämä "oikea" elämä voi olla vain harhaa ja unta. Olemmeko oikeasti jossain muualla? Nytkin näemme unta ja jopa niin todellisia, että luulemme elävämme siinä unessa. Etkö olekkin tuntenut että tiput joskus jostain? Se tuntuu kamalalta, kun tuuli puhaltaa vaatteita ja hiuksia sitten mennään kauhealla vauhdilla maata päin ja yht'äkkiä heräät ja huomaat, että se oli unta, mutta silti aika todellista. Elämä voi ehkä olla sellaista?
Avaruus ja alku
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Sitten tuli päivät ja yöt jne. nyt ei puhuta silti siitä vaan puhutaan tieteestä.
Eli alussa oli piste, joka räjähti ja siitä syntyi aine, avaruus ja aika. Miten joku voi räjähtää jos ei ole aikaa eli siis me elämme ajan suhteessa. Nytkin kun kirjoitan tätä niin aikaa kuluu eli liikutan sormia niin menee sekuntteja, mutta jos aika pysähtyisi niin mäkin pysähtyisin. Eli en voi liikkua ilman aikaa. Ajalla en nyt tarkoita kelloa eli meidän aikaamme vaan ylipäätään aikaa vertauskuvallisesti ihmiset ovat nimenneet sen sekunneiksi, minuuteiksi ja tunneiksi. Eli miten se alussa oleva piste voi räjähtää ilman aikaa. Siinä ei ole mitään reaktiota edes voinut tapahtua, koska mitään ei voi tapahtua ilman aikaa. Ehkä. Mutta jos ajattelemmekin niin, että aika on aina ollut olemassa ja vain aine ja avaruus syntyi alkuräjähdyksestä niin mitä muuta oli ennen sitä ja mistä aika on peräisin? Onko se ollut aina olemassa?
Aina olemassa? Mikään ei voi olla ikuisuutta muuttumatta, mutta aikahan muuttuu kokoajan se kasvaa kasvamistaan eli alkuräjähdyksestä tähän asti aikaa on kulunut noin 15 miljardia vuotta. Montako vuotta se on ollut ennen tota räjähdystä? Kuinka vanha aika on?
Tapahtui tämä räjähdys niin sehän leviää kokoajan eihän pomminkaan sirpaleet suoraan teleporttaa sinne minne sen kuuluu lentää, vaan se etenee omalla nopeudellaan. Eli kun räjähdyksessä syntyi avaruus, niin se laajenee kokoajan. Mitä on avaruuden rajan toisella puolella? Tyhjyyttä? Mutta avarrushan on tyhjyyttä eli silloin avaruuskin olisi ollut aina.
Ulottuvuudet ja Aikamatkustus
Eli me elämme omaa elämäämme tässä ajassa joka meillä on. Olemme autuaisia siitä että ei ole kuin yksi aika, tämä meidän aikamme mitä me käytämme. Entä jos kuitenkin näitä aika janoja olisi miljoonia vierekkäin ja niissä kulkisi piste(eli nykyhetki). Piste olisi jokaisessa janassa eri kohdalla eli joissain olisi tulevaisuus silloin, kun meillä on menneisyys ja joissain nykyhetki on meidän aikamme tulevaisuudessa.
Voi olla myös että jokainen näistä "aikajanoista" on erilainen. Eli jokaisessa janassa on kaikki ihan "väärin" eli mä voin olla vaikka sä tai ei edes olisi ihmisiä.
Tiedämme että aikaa kuvataan janalla eli siinä on päätepiste(ehkä) ja siinä tulee olemaan myös loppu piste(ehkä). Eli jos teemme jonkun koneen ja se menisi pisteestä A pisteeseen B eli vaikka tulevaisuuteen, mutta jos se matka menee sitä janaa pitkin niin silloin joudumme elämään jokaisen kohdan emmehän me osaa teleportata. Eli meidän pitäisi "taittaa" tätä janaa niin että piste A ja piste B olisivat vierekkäin silloin kulkisimme suoraan pisteestä A pisteeseen B emmekä menisi janaa pitkin. Silloin emme teleporttaisi ja emme joutuisi elämään janan jokaista kohtaa siinä välillä.
Mutta mehän vain kuvaamme aikaa janalla, koska luulemme että sillä on alku ja loppu. Aika voi olla vaikka ympyrä ja kehä olisi reuna niin, että aika kulkee sekaisin. Emme voi kuvata aikaa todellisena, koska sitä ei ole, mutta jos sitä ei ole niin miten se voi kulua? Kaiken olevanhan pystyy kuvaamaan jotenkin? Mitä aika on? Entä siinä matkustaminen?
Elämä, syy ja seuraus
"Ajattelen joten olen olemassa" Jotenkin näin sanoi joku tunnettu filosofi(en muista nimeä enkä tarkkaa sanomista). Eli kaikki mitkä ajattelevat ovat olemassa. Ajattelevatko kivetkin? Nehän on olemassa, tiedän sen siitä, koska jos heitän jotain kivellä päähän niin sitä sattuu, mutta olemattomalla ei voi satuttaa.(anteeksi väkivaltainen esimerkki). Valheethan ovat olemattomia ja niillä voi satuttaa! ei valheet ole olemattomia ne on valheita. Ehkä kukaan meistä ei ole olemassa, mutta jos me emme ole olemassa niin miten voimme olla täällä. Ylipäätään miten voimme OLLA? Eli meidän on pakko olla olemassa. Kaikkien meidän. Entä onko henkiä tai haamuja olemassa? Voi olla. Ne voi olla vaikka ihmisten sieluja jotka eivät ole vielä päässeet taivaaseen tai ovat pakomatkalla taivaasta tai helvetistä. Ehkä ne ovat vain halunneet elää uudelleen ja yrittävät sitä yksikseen ilman ruumista. Ken tietää. Ehkä meidän elämällä on vain se tarkoitus että elämme.
Onko kaikella tarkoitus? Siitä en mene sanomaan muutakuin että en tiedä, mutta kaikella on silti seuraus siitä olen varma. Ehkä silloin kun saimme sielun saimme seurauksen eli saimme elämän. Mutta mitä meidän pitää tehdä tällä elämällä? Onko sillä jokin tarkotus tai seuraus? Tarkotusta en taaskaan tiedä, ehkä sen tarkoitus on kokea uutta ja tuntea. Seuraus silläkin on. Meinaan elämän seuraus on kuolema. Jokaisella tapahtumalla, niin pienellä ja suurella on jokin seuraus se on aina varmaa. Eli jos vaikka astut muurahaisen päälle niin sen seuraus on että se kuolee.
Taas jotkut ajattelee, että jos on seuraus niin on syy. Mutta mikä syy esimerkiksi siinä on, että tuuli puhaltaa kynän lattialle. Siinä ei ole mitään syytä siinä on vain se seuraus, että kynä tippuu lattialle.
Ei mitään
Mitä on "ei mitään"? Sitä ei voi määritellä, koska silloinhan se on. Eli jos joku määritellään niin silloin siitä tehdään sellainen että se on. Eli jos ei ole mitään niin silloin sitä ei voi edes määritellä, koska jos se määritellään esimerkiksi tyhjyydeksi niin silloinhan "ei mitään" on tyhjyyttä ja se taas ei ole "ei mitään". Eli emme voi edes miettiä mitä "ei mitään" on koska se ei ole mitään. Tulee vain hulluksi jos miettii, että mitä "ei mitään" on, koska se ei vain ole mitään. :)
Toivottavasti te saitte jotain mietittävää tästä tekstistä tai ainakin uusia ajatuksia. Voi olla että teillä jopa oli hauskaa, mutta siihen voin sanoa, että vaikka kirjoitin tällästä niin en ole hullu :) muutakuin ehkä pikkaisen, mutta hyvällä tavalla. Toivottavasti. :D
Huom!: Vaikka kirjoitan näitä, niin en välttämättä ole samaa mieltä.
Sielu ja ruumis
Me kristityt sanomme, että maailmassa on Jumala ja meidän ruumiissamme on sielu joka kuuluu Jumalalle. Tiede ei ole voinut todistaa tämän olemassa oloa, koska se ei ole kongreettista sitä ei voi tutkia muutakuin mielen voimalla. Silti uskomme tuohon sieluun. Siinä on silloin oltava jotain mystistä tai muuten sellaista mikä tuntuu meissä. Mitä sielu on? Olemmeko me sielu vai olemmeko se ruumis joka mätänee kuoleman jälkeen maassa?
Jotkut vastaavat että olemme sieluja ruumiissa, mutta silloinhan kuuluisimme Jumalalle. Emme olisi vapaita. Miten voimme saada sielun Jumalalta jos olisimme se sielu? Silloinhan meidän pitäisi saada ruumis jossa sielu elää. Miksi ylipäätään laittaa meidät ruumiiseen sehän on kärsimystä, mutta kyllä on myös monia nautinnollisia asioita. Jotkut niistä on silti kielletty jo raamatussa. Silti saamme kipuja ja tunnemme kuoleman ja voimme joutua helvettiin. Onko tämä joku rangaistus sielulle?
Olemmeko sittenkin ruumiita/kehoja joissa sielu elää. Olemmeko me vain taloja eli hyödyttömiä kapistuksia missä vain sielu elää niin kauan kuin ruumis tuhoutuu. Se olisi epäreilua. Ehkäpä Jumala antoi meille sielun... omaksi hyödykseen? Ehkä olemme sittenkin tärkeitä. Annammehan sielulle asuin sijan. Eihän talokaan ole turha se antaa katon pään päälle.
Vai olemmeko me molemmat? Miksi kuoleman jälkeen sitten riistetään sielu ruumiista? Eivätkö ne sovi toisilleen ja emme saa taivaaseen ruumista mukaan. Eli meidät on laitettu maan päälle ihan turhaan? Vaiko meidän halusta kokea uutta, mutta emme vain muista sitä? "Maasta tullut, maahan jälleen" suurinpiirten noin menee yksi kohta raamatussa. Eli ruumis tulee maasta ja sielu taivaasta. Ehkä tarvimme ne molemmat pysyäksemme olemassa. Pysyäksemme maan päällä "elävien kirjoissa".
Voiko olla että olemme suurten ihmisten tai jopa avaruuden olioiden koe-kaniineja? Eli meille uskotellaan että elämme muualla kuin elämme. Voimmehan vain maata sängyssä ja nähdä unta tästä elämästä. Eli tämä "oikea" elämä voi olla vain harhaa ja unta. Olemmeko oikeasti jossain muualla? Nytkin näemme unta ja jopa niin todellisia, että luulemme elävämme siinä unessa. Etkö olekkin tuntenut että tiput joskus jostain? Se tuntuu kamalalta, kun tuuli puhaltaa vaatteita ja hiuksia sitten mennään kauhealla vauhdilla maata päin ja yht'äkkiä heräät ja huomaat, että se oli unta, mutta silti aika todellista. Elämä voi ehkä olla sellaista?
Avaruus ja alku
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Sitten tuli päivät ja yöt jne. nyt ei puhuta silti siitä vaan puhutaan tieteestä.
Eli alussa oli piste, joka räjähti ja siitä syntyi aine, avaruus ja aika. Miten joku voi räjähtää jos ei ole aikaa eli siis me elämme ajan suhteessa. Nytkin kun kirjoitan tätä niin aikaa kuluu eli liikutan sormia niin menee sekuntteja, mutta jos aika pysähtyisi niin mäkin pysähtyisin. Eli en voi liikkua ilman aikaa. Ajalla en nyt tarkoita kelloa eli meidän aikaamme vaan ylipäätään aikaa vertauskuvallisesti ihmiset ovat nimenneet sen sekunneiksi, minuuteiksi ja tunneiksi. Eli miten se alussa oleva piste voi räjähtää ilman aikaa. Siinä ei ole mitään reaktiota edes voinut tapahtua, koska mitään ei voi tapahtua ilman aikaa. Ehkä. Mutta jos ajattelemmekin niin, että aika on aina ollut olemassa ja vain aine ja avaruus syntyi alkuräjähdyksestä niin mitä muuta oli ennen sitä ja mistä aika on peräisin? Onko se ollut aina olemassa?
Aina olemassa? Mikään ei voi olla ikuisuutta muuttumatta, mutta aikahan muuttuu kokoajan se kasvaa kasvamistaan eli alkuräjähdyksestä tähän asti aikaa on kulunut noin 15 miljardia vuotta. Montako vuotta se on ollut ennen tota räjähdystä? Kuinka vanha aika on?
Tapahtui tämä räjähdys niin sehän leviää kokoajan eihän pomminkaan sirpaleet suoraan teleporttaa sinne minne sen kuuluu lentää, vaan se etenee omalla nopeudellaan. Eli kun räjähdyksessä syntyi avaruus, niin se laajenee kokoajan. Mitä on avaruuden rajan toisella puolella? Tyhjyyttä? Mutta avarrushan on tyhjyyttä eli silloin avaruuskin olisi ollut aina.
Ulottuvuudet ja Aikamatkustus
Eli me elämme omaa elämäämme tässä ajassa joka meillä on. Olemme autuaisia siitä että ei ole kuin yksi aika, tämä meidän aikamme mitä me käytämme. Entä jos kuitenkin näitä aika janoja olisi miljoonia vierekkäin ja niissä kulkisi piste(eli nykyhetki). Piste olisi jokaisessa janassa eri kohdalla eli joissain olisi tulevaisuus silloin, kun meillä on menneisyys ja joissain nykyhetki on meidän aikamme tulevaisuudessa.
Voi olla myös että jokainen näistä "aikajanoista" on erilainen. Eli jokaisessa janassa on kaikki ihan "väärin" eli mä voin olla vaikka sä tai ei edes olisi ihmisiä.
Tiedämme että aikaa kuvataan janalla eli siinä on päätepiste(ehkä) ja siinä tulee olemaan myös loppu piste(ehkä). Eli jos teemme jonkun koneen ja se menisi pisteestä A pisteeseen B eli vaikka tulevaisuuteen, mutta jos se matka menee sitä janaa pitkin niin silloin joudumme elämään jokaisen kohdan emmehän me osaa teleportata. Eli meidän pitäisi "taittaa" tätä janaa niin että piste A ja piste B olisivat vierekkäin silloin kulkisimme suoraan pisteestä A pisteeseen B emmekä menisi janaa pitkin. Silloin emme teleporttaisi ja emme joutuisi elämään janan jokaista kohtaa siinä välillä.
Mutta mehän vain kuvaamme aikaa janalla, koska luulemme että sillä on alku ja loppu. Aika voi olla vaikka ympyrä ja kehä olisi reuna niin, että aika kulkee sekaisin. Emme voi kuvata aikaa todellisena, koska sitä ei ole, mutta jos sitä ei ole niin miten se voi kulua? Kaiken olevanhan pystyy kuvaamaan jotenkin? Mitä aika on? Entä siinä matkustaminen?
Elämä, syy ja seuraus
"Ajattelen joten olen olemassa" Jotenkin näin sanoi joku tunnettu filosofi(en muista nimeä enkä tarkkaa sanomista). Eli kaikki mitkä ajattelevat ovat olemassa. Ajattelevatko kivetkin? Nehän on olemassa, tiedän sen siitä, koska jos heitän jotain kivellä päähän niin sitä sattuu, mutta olemattomalla ei voi satuttaa.(anteeksi väkivaltainen esimerkki). Valheethan ovat olemattomia ja niillä voi satuttaa! ei valheet ole olemattomia ne on valheita. Ehkä kukaan meistä ei ole olemassa, mutta jos me emme ole olemassa niin miten voimme olla täällä. Ylipäätään miten voimme OLLA? Eli meidän on pakko olla olemassa. Kaikkien meidän. Entä onko henkiä tai haamuja olemassa? Voi olla. Ne voi olla vaikka ihmisten sieluja jotka eivät ole vielä päässeet taivaaseen tai ovat pakomatkalla taivaasta tai helvetistä. Ehkä ne ovat vain halunneet elää uudelleen ja yrittävät sitä yksikseen ilman ruumista. Ken tietää. Ehkä meidän elämällä on vain se tarkoitus että elämme.
Onko kaikella tarkoitus? Siitä en mene sanomaan muutakuin että en tiedä, mutta kaikella on silti seuraus siitä olen varma. Ehkä silloin kun saimme sielun saimme seurauksen eli saimme elämän. Mutta mitä meidän pitää tehdä tällä elämällä? Onko sillä jokin tarkotus tai seuraus? Tarkotusta en taaskaan tiedä, ehkä sen tarkoitus on kokea uutta ja tuntea. Seuraus silläkin on. Meinaan elämän seuraus on kuolema. Jokaisella tapahtumalla, niin pienellä ja suurella on jokin seuraus se on aina varmaa. Eli jos vaikka astut muurahaisen päälle niin sen seuraus on että se kuolee.
Taas jotkut ajattelee, että jos on seuraus niin on syy. Mutta mikä syy esimerkiksi siinä on, että tuuli puhaltaa kynän lattialle. Siinä ei ole mitään syytä siinä on vain se seuraus, että kynä tippuu lattialle.
Ei mitään
Mitä on "ei mitään"? Sitä ei voi määritellä, koska silloinhan se on. Eli jos joku määritellään niin silloin siitä tehdään sellainen että se on. Eli jos ei ole mitään niin silloin sitä ei voi edes määritellä, koska jos se määritellään esimerkiksi tyhjyydeksi niin silloinhan "ei mitään" on tyhjyyttä ja se taas ei ole "ei mitään". Eli emme voi edes miettiä mitä "ei mitään" on koska se ei ole mitään. Tulee vain hulluksi jos miettii, että mitä "ei mitään" on, koska se ei vain ole mitään. :)
Toivottavasti te saitte jotain mietittävää tästä tekstistä tai ainakin uusia ajatuksia. Voi olla että teillä jopa oli hauskaa, mutta siihen voin sanoa, että vaikka kirjoitin tällästä niin en ole hullu :) muutakuin ehkä pikkaisen, mutta hyvällä tavalla. Toivottavasti. :D