Gabriel
18.8.2002, 21:53:34
Minne minä menenkään, kärsimystä kylvään.
Minne minä menenkään, toivot heitän syrjään.
Korjuun aika koittaa, kyyneleitä kerään.
Kaikkien päälle epätoivon heitän vielä perään.
Petturi minä olen, tuon pelkkää surua.
Unelmista toiveista, teen sahapurua.
JOKAISTA olen minä joskus satuttanut.
JOKA kerta jälkeenpäin on minua kaduttanut.
Mitä järkeä minulla oikein on?
Virkani on maailmassa täysin luonnoton.
Loppuisipa tämä kaikki kerrankin tuo.
Onnellisuutta kaikille, ken sitä minulle suo?
Olla en minä ansaitse, ihminen huono olen.
Kaiketi sitten ansaitsen, kun joskus kuolen.
Mikä minä olen, luottamuksien pettäjä?
Mikä minä olen, sydämien särkijä?
Mikä minä olen, olento niin alhainen?
Elävä kauhea, Tartaroksen syvyyksien.
Mikä minä olen, Cerberuksen veli?
Oikein myrkyllinen oleva, käärmeiden kieli.
Ansaitsenko olla nyt ja tästedes?
Mitä minä teen nyt ja vastedes?
Minä olen elävänä paha ja huono.
Turmiollinen kuin Pedon kuono.
Minulla ei oikeutta ole, ketään satuttaa.
Nyt minua kuitenkin taas kerran kaduttaa.
Minuun luotettiin. Ja minä vain satutin.
Taas kerran jotain hyvää minä kadotin.
Miksi minä teen noin?
Mitä minä tälle voin?
Minä olen siis epäkelpo otus.
Tuo siis taitanee ollakin totuus.
Ja taas kerran todistettua tuli tämä.
Olen yhtä luotettava kuin vanha autorämä.
Kenties sulkeutua pitäisi, minun pois taakse lukon.
Kenties olla pitäisi minun, kuin inhottavan ukon.
Minne minä menenkään, kärsimystä kylvään.
Minne minä menenkään, toivot heitän syrjään.
Korjuun aika koittaa, kyyneleitä kerään.
Kaikkien päälle epätoivon heitän vielä perään.
Minne minä menenkään, toivot heitän syrjään.
Korjuun aika koittaa, kyyneleitä kerään.
Kaikkien päälle epätoivon heitän vielä perään.
Petturi minä olen, tuon pelkkää surua.
Unelmista toiveista, teen sahapurua.
JOKAISTA olen minä joskus satuttanut.
JOKA kerta jälkeenpäin on minua kaduttanut.
Mitä järkeä minulla oikein on?
Virkani on maailmassa täysin luonnoton.
Loppuisipa tämä kaikki kerrankin tuo.
Onnellisuutta kaikille, ken sitä minulle suo?
Olla en minä ansaitse, ihminen huono olen.
Kaiketi sitten ansaitsen, kun joskus kuolen.
Mikä minä olen, luottamuksien pettäjä?
Mikä minä olen, sydämien särkijä?
Mikä minä olen, olento niin alhainen?
Elävä kauhea, Tartaroksen syvyyksien.
Mikä minä olen, Cerberuksen veli?
Oikein myrkyllinen oleva, käärmeiden kieli.
Ansaitsenko olla nyt ja tästedes?
Mitä minä teen nyt ja vastedes?
Minä olen elävänä paha ja huono.
Turmiollinen kuin Pedon kuono.
Minulla ei oikeutta ole, ketään satuttaa.
Nyt minua kuitenkin taas kerran kaduttaa.
Minuun luotettiin. Ja minä vain satutin.
Taas kerran jotain hyvää minä kadotin.
Miksi minä teen noin?
Mitä minä tälle voin?
Minä olen siis epäkelpo otus.
Tuo siis taitanee ollakin totuus.
Ja taas kerran todistettua tuli tämä.
Olen yhtä luotettava kuin vanha autorämä.
Kenties sulkeutua pitäisi, minun pois taakse lukon.
Kenties olla pitäisi minun, kuin inhottavan ukon.
Minne minä menenkään, kärsimystä kylvään.
Minne minä menenkään, toivot heitän syrjään.
Korjuun aika koittaa, kyyneleitä kerään.
Kaikkien päälle epätoivon heitän vielä perään.