Vampyyri

[Yaca]

Okei, tämän pikku tarinan kirjoitin joskus, kun olin "hieman" masentunut.


Tumma taivas, tummat pilvet, tumma tunnelma, surullisia kasvoja, ei muuta. Isot vesipisarat tippuvat sateena asvaltille.

RÄKS! Pullon sirpaleita lentelee pitkin asvalttia. Naurua. Miehen naurua. Kolkkoa naurua, joka oli täynnä kylmyyttä. Mies hymyili.

Askeleita. Pienen tytön askeleita, joissa kaikui pelko. Ei näin myöhään saa olla ulkona. Mutta tytön piti löytää hanska, jonka tiputti aikaisemmin päivällä.

Pieni tyttö, joka on luultavammin eksynyt. Taas mies nauroi. Hän joi toisesta pullostaan loput. Hän lähti ketterästi seuraamaan tyttöä.

Tyttö tärisi. Kylmä. Sateenvarjo oli jo todella märkä, mutta hanskaa ei ole vielä löydetty. Sitten tyttö näki jotain punasta. Hänen hankansa? Hän juoksi. Häntä alkoi hermostuttaa. Hän pelkäsi, että häntä seurattiin. Hän pysähtyi ja kääntyi. Ei ketään.

Mies mönki varjoista. Hän kurkkasi, missä tyttö. Tyttö nappasi jotain punaista käteensä ja ravisteli sitä. Tyttö lähtee. Nyt piti mennä.

Kyllä. Se oli hänen hanskansa. Hän ravisteli siitä vettä pois. Hän katsoi ympärilleen. Minne nyt? Takaisin asvaltille, sieltä hän löytäisi kotiin. Hän ei kyllä enää ikinä hukkaisi tänne mitään, tai ei ainakaan lähtisi sitä näin myöhään etsimään. Olisipa tyttö totellut äitiään ja jäänyt kotiin!

Mies rikkoi nopeasti pullon. Hän keräsi sirpaleita. Ja heitti.

Tyttö kiljaisi. Hänen niskaansa oli osunut jotain terävää. Tyttö irrotti sen ja itki kivusta. Hän kokeili niskaansa ja hänen sormeensa tuli verta. Tyttö juoksi, juoksi. Hänen olisi päästävä vain takaisin asvaltille…

Mies nauroi. Osuma. Hän lähti hyppien tytön perään. Tyttö oli nopea, mutta mies tiesi oikotien…


KOPS! Osuu tytön pää asvalttiin.
”Äiti…Isä…” Hän vaikeroi itkun seasta. Hänen verensä oli tummaa. Mies nuoli maasta verta ja oli selin tyttöön. Tyttö nousi ja juoksi.

Mies joi verta. Hän kaivoi taskuaan. Kännykkä. Se tärisi. Tekstiviesti. Teit sen. Palkkiosi tulkoon olemaan suuri.

Tyttö vaikeroi ja kompastui. Vasta leikattu nurmi tarttui hänen vaatteisiinsa. Ruoho oli punaista, koska tytön veri oli töhrinyt sen. Tyttö pelkäsi kuolevansa veren hukkaan, mutta haava ei ollut kovin suuri. Mutta siitä tuli silti verta, ja tyttöä pelotti.

Mies nuoli suun ympäriltään veret. Hyvää. Tuoretta verta, joka piti hänet elossa. Hän katsoi tytön perään. Seuraavan kerran lisää. Hän paukautti kännykän maahan. Kännykkä hajosi moneksi palaksi. Mies lähti. Ei, ei mies.

Vaan vampyyri.

[Roxsheena]

Aploodeja. *Clap clap clap* Odotin hieman pidempää juttua, mutta tämähän oli oikeastaan juuri sopivan pituinen jotta siihen jaksoi keskittyä loppuun asti. "Vampyyri"-otsikko imaisi minut lukemaan.

Vanhan kliseen mukaanhan juttu oikeastaan kulkee: iso paha vampyyri-setä tulee ja puraisee pikkutyttöä kaulaan. En odottanut mitään uutta kuvioon, joten en myöskään pettynyt.
Teksti alkaa runollisesti, mutta lyhyiden lauseiden liika käyttö katkaisee pahasti lukemista. En tiedä haitko juuri hieman runomaista ja enemmänkin taiteellista kirjoitustyyliä kuin varsinaista kuvailevaa ja juonellista tarinaa, mutta mielestäni tämä on ehkä hieman liian pitkä ollakseen pelkästään runo ja liian lyhyt, jotta tarinanomaiset elementit imaisisivat lukijansa mukaan.

Idea on kieltämättä kaunis ja dramaattinen, mutta minua jäi hieman hämäämään tuo kohta, jossa vampyyri heitti tyttöä pullolla. Miksi vampyyri käyttäisi pulloa aseenaan kun yhtä hyvin voi liitää uhrinsa niskaan ja puraista? Noh, ehkä mies halusi leikkiä saaliillaan :/.
Toinen kummallinen seikka oli kännykkä. Vampyyri ja kännykkä? Häh? Onko tällaistakin jo nykyään. Mahdollisesti siinä Hellsing animessa on, mutta silti o.O.

Käytät näppärästi sanoja, mutta adjektiivit siivittävät kertomusta turhan harvaan. Otin myös muutamia ehkä pientä hiomista tarvitsevia kohtia esiin:


Mutta tytön piti löytää hanska
Hanska on jotenkin tönkkö sana muuten niin kauniiseen kertomukseen. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta minusta hansikas olisi ehkä kuulostanut nätimmältä :3.


Sitten tyttö näki jotain punasta. Hänen hankansa?
Pikku typoja vaan, jotka helposti korjattavissa.


Hän paukautti kännykän maahan.
Ehkä paiskasi olisi kuulostanut paremmalta? Paukauttaminen kuulostaa siltä kuin mies olisi räjäyttänyt puhelimen heittäessään sen :/.

Anteeksi, jos olin liian kriittinen. Olet kuitenkin iältäsi nuori ja sinulla on vielä paljon aikaa kehittyä. Itse en ainakaan tuossa iässä ollut noin hyvä, joten siihen nähden olet kyllä potentiaalinen kirjailijanalku. Mainio tarinanpätkä :).

[Yaca]

Kiitos kommentista. Kestän kritiikin, en loukkaannu, vaan otan vihjeen korvaan taakse uutta tarinaa kirjoittaessa. En kirjoita yleensäkään kauhean pitkiä tarinoita, vaan pelkkiä pätkiä. :D

[Mici]

Ihan kiva tarnina. ^^

Kirjoitus tyyli on kiva, hieman erillainen mitä olen aikaisemmin lukenut.
Tarinaan voisi laittaa jatkoa, turhan lyhyt. Jotain teksti olisi vielä kaivannut, siitä puuttuu jotain, en silti tiedä mitä. Par kysymystäkin jäi mieleen, sen takia tarina tarvitsisi jatkoa.

Muuten, kuoliko tyttö?

[Yaca]

Ihan kiva tarnina. ^^

Kirjoitus tyyli on kiva, hieman erillainen mitä olen aikaisemmin lukenut.
Tarinaan voisi laittaa jatkoa, turhan lyhyt. Jotain teksti olisi vielä kaivannut, siitä puuttuu jotain, en silti tiedä mitä. Par kysymystäkin jäi mieleen, sen takia tarina tarvitsisi jatkoa.

Muuten, kuoliko tyttö?

Kiitus kommentista, Mici. Tarina oli aika hätäpäissä keksitty, siitä tuli sitä, mitä sormeni aikaan saivat. Ajattelinkin itseasiassa tehdä jatkoa, mutta pitäisi keksiä millaista.

Tyttö ei kuollut. Ainakaan vielä. ;D

[Yaca]

Noniin, kun te voivottelitte, että tarina loppui kesken, niin teinpä tähän tarinaan sitten sen maailman kuulun jatkon.

”Olet niin lapsellinen!” nainen huusi. Tytön oli lähdettävä.
”Äiti…!” tyttö inahti, mutta jätti lauseen kesken. Mitä väliä sillä enää oli? Millään ei ollut enää väliä.

Tyttö käveli rappusia ylös. Hän kutsui isäänsä, mutta isä ei joko kuullut, tai ei vain vastannut. Työhuoneen ovi oli auki. Tyttö kurkisti. Hän kiljaisi näkemästään, hän näki sen, mitä ei ollut odottanut; hänen isänsä makasi elottomana työpöydän tuolilla otsassa haava, josta pulppusi verta. Tyttö nosti lattialta aseen. Pienen pieni ase, ase joka oli tappanut hänen isänsä.
”Mitä?!” tytön äiti huusi tytön takana. Hän havahtui todellisuuteen, kun kuuli äitinsä huudon. Äiti pudotti lasinsa järkytyksestä ja sirpaleet hajosivat tuhansiksi paloiksi lattialle. Lattialle, jossa ase oli ensin maannut aivan vaarattoman näköisenä.

”En se ollut minä!” tyttö kiljaisi. Nainen, hänen äitinsä, ei uskonut tapahtumaa, pudisti epätoivoisena päätään. Hän oli nähnyt tytön ase kädessä miehensä ruumiin edestä. Ruumis oli ollut kalpea ja eloton. Nyt se ruumis makasi maan alla, hautausmaalla.

”Kuka muu…?” nainen sanoi hiljaa, melkein kuiskaten sen tyttärensä kuullen. Tytär, rakas, tiedän ettet se ollut sinä, mutta… mikä se mutta oli? Nainen lopetti ajattelunsa ja kääntyi tyttöön.
”Ulos täältä!” hän karjaisi vihan, pelon, surun ja tuskan vallassa. ”ULOS!”

Tytön hiuksille satoi vettä. Tyttö oli läpimärkä ja kylmissään. Hän niiskautti. Ensin isä kuoli, sitten äitinsä ajoi tämän ulos kotoaan. Hän se ei ollut. Hän ei tehnyt sitä. Äitinsä luuli, että hän tappoi oman isänsä siksi, että isä oli humalapäissään ajanut tytön kissan päälle. Ei se ollut mikään syy, äiti oli toistellut. Nainen pelkäsi omaa tytärtään. Hän pelkäsi asetta, jota tytär oli pidellyt. Juuri silloin, kun tytön äiti huusi, pahuus nosti taas päätään. Pelko ruokki sitä, se tarvitsisi ruokaa…

Mies tunsi terävän iskun poskellaan. Joku löi häntä poskelle. Taas nämä hemmetin humalaiset, eivät tajua ollenkaan, kenen poskelle sohivat, mies ajatteli, tönäisi häntä lyödään humalapäisen miehen seinää vasten ja lähti sateeseen. Baarissa ei ollut enää mitään hauskaa. Niin kuin koskaan ei ollutkaan.

Tyttö haistoi terävästi viinan nenässään, kun lähestyi kohti baaria. Hän meni katoksen alle suojaan. Hän tunnusteli takaraivossaan olevia arpia. Hän oli saanut ne pienenä. Hän muisti, kuinka oli voihkinut hädissään isäänsä ja äitiänsä, huutanut apua. Hän muisti, miten mies oli paiskannut hänen päänsä asvalttiin ja kuinka kipu sai vedet silmiin.

Mies näki sen. Hän näki sen, mitä oli kaksitoista vuotta odottanut. Tytön. Hän hymyili itsekseen ja tarkisti onko ketään paikalla. Ei ollut. Hän astui vesilammikkoon, kuului lätsähdys ja tyttö kääntyi nopeasti. Mies. Se mies, jota hän oli pelännyt kaksitoista vuotta. Pelko sai ruokaa, kun tyttö näki miehen, miehen joka teki hänen elämästään pelkällä katsella helvettiä.

Mies nauroi ja upotti kyntensä olkapäähän, kun tyttö yritti paeta. Tyttö kiljaisi ja yritti kääntyä. Kynnet vain kääntyivät pahemmin hänen lihassaan ja hän kiljui. Kukaan ei kuullut. Kukaan ei halunnut kuulla.
Mies leikitteli tytöllä. Hän upotti toisen käden kyntensä tytön vyötärölle. Tyttö kiljaisi, mutta ei päässyt liikkeelle. Mies nuolaisi tämän kaulaa innoissaan leikistä.

”Mikä sinä olet?!” tyttö kiljui tuntiessaan miehen kynsien pyörivän hänen lihassaan. Tyttö kuiskasi puoliääneen: ”Et ainakaan ihminen.”
Mies nauroi ja nyökkäsi.
”En tietenkään.” hän sanoi kylmästi. Hän kuiskasi tytölle:
”Olen vampyyri.”

Tyttö tipahti vampyyrin otteesta maahan. Vesi allaan läiskähti ja hän jäi siihen kuolleena makaamaan. Hän makasi yhtä elottomana, kuin isänsä, jonka nainen, jota tyttö sanoi äidiksi, oli ampunut vihan sekaisilla tunteilla. Se oli ollut hänen äitinsä.
Vampyyri nuolaisi kynsistään veret ja lähti etsimään seuraava uhria tuona täydenkuun yönä.

[Mici]

En huomannutkaan että laitoit jatkoa. Voisinhan minä sitten tätäkin kommentoida.
Kauheat vanhemmat tuolla tytöllä! Tästä toisesta osasta pidän enemmän kuin ensimmäisestä. Kuolemaa, sitä ainakin esiintyy tarpeeksi. Tytön kuolema jäi jotenkin lyhyeksi, sitä kohtaa missä vampyyri hänet tappaa , olisi hieman vain voitu pidentää. Teksti on omasta mielestäni hyvin kirjoitettu, virheitäkään en siitä löytänyt.

Kirjoita ihmeessä lisää!! ^_____________^

[Yaca]

En huomannutkaan että laitoit jatkoa. Voisinhan minä sitten tätäkin kommentoida.
Kauheat vanhemmat tuolla tytöllä! Tästä toisesta osasta pidän enemmän kuin ensimmäisestä. Kuolemaa, sitä ainakin esiintyy tarpeeksi. Tytön kuolema jäi jotenkin lyhyeksi, sitä kohtaa missä vampyyri hänet tappaa , olisi hieman vain voitu pidentää. Teksti on omasta mielestäni hyvin kirjoitettu, virheitäkään en siitä löytänyt.

Kirjoita ihmeessä lisää!! ^_____________^

No, voisinhan minä lisää kirjoittaa jos joku tästä tykkää. Kiitos kivoista kommenteista :shy: .

Mici: Oli tarkoituskin, että ne vanhemmat olisivat niin kauheita, ettei se tytöntyrpikkä jaksa olla kotona/häädetään kotoa. :D

[Fimzy]

Toi oli TOOOOOSI hyvä!! miä tykkäsin ihan hirmusesti! Luin sen kaks kertaa ennekun kirjotin kommenttia.. =) Tuli haikea olo kun luin tuota tarinaa... Siis hyvässä mielessä haikea. Vampyyri kuulosti pelottavalta.. Eipä mulla oo muuta sanomista kun:
jatka ihmeessä kirjottamista kun oot noin hyvä!! :yay:


Muuten Yaca.. En voi lähettää sulle mitään viestejä kun siihe tulee että sulle ei voi lähettää viestejä koska sulla on kuulemma 100 viestiä ja sä et voi vastaamottaa niitä.. :eh:

Siivosin hiukan hymiöitä pois.
- Puhvi

[Yaca]

Toi oli TOOOOOSI hyvä!! miä tykkäsin ihan hirmusesti! Luin sen kaks kertaa ennekun kirjotin kommenttia.. =) :D Eipä mulla oo muuta sanomista kun:
jatka ihmeessä kirjottamista kun oot noin hyvä!! :yay:


Muuten Yaca.. En voi lähettää sulle mitään viestejä kun siihe tulee että sulle ei voi lähettää viestejä koska sulla on kuulemma 100 viestiä ja sä et voi vastaamottaa niitä.. :eh:

Siivosin hiukan hymiöitä pois.
- Puhvi

Kiitus kommentista :D.

Joo, miulla oli todellakin 100 viestiä, mutta poistin ne, niin nyt voit lähettää.