Rhapsody=)

[Melinda]

uusiksi meni tämäkin..

Rhapsody perustettiin joskus vuonna 1997 tai vähän ennen… Heidän ensimmäinen levynsä Legendary Tales ilmestyi kuitenkin vuonna 1997…
Rhapsodyn musiikki oli aluksi joidenkin mielestä hassua eikä sitä alun perin olisi haluttu lukea heviksi, koska musiikissa on käytetty paljon klassisia soittimia kuten viuluja.. ja nämä klassiset soittimet ovatkin sitten Rhapsodyn ns. tunnusomainen piirre. Bändin jäsenistä rumpali ainakin on muuttunut kerran ja joku muukin jäsen on voinut vaihtua… Rhapsodyn uusin levy "Power of the Dragon Flame" ilmestyi 2002 alkupuolella.

Rhapsodyn ns. "cd vihoissa" on Luca Turillin kirjoittama tarina, joka jatkuu cd:stä toiseen, mutta sen voi lukea myös netistä
Rhapsodyn virallisilta kotisivuilta…

Rhapsodyn tämän hetkiset jäsenet ovat siis: Luca Turilli(kitarat), Alex Staropoli (koskettimet, piano ja cembalo), Fabio Lione(laulu), Alex Holzwarth(rummut)…

Ai niin ja Rhapsody on sitten Italialainen yhtye minkä meinasinkin unohtaa mainita ja SUOMI oli yksi ensimmäisistä maista joissa Rhapsody nousi kuuluisuuteen, Saksan ja Italian ohella…
Rhapsodyn musiikki ja soittotyyli ovat omaperäisiä ja mielestäni bändin laulut ovat hyvin rakennettuja ja melodiat ja sanat sopivat mainiosti yhteen…

[yksisiipi]

Kyllähän tuota vähän voi kuunnella, tosin minä en kovin paljoa ole kuullut. Ainakin ne viulut luovat erikoista elementtiä mukaan sankariheviin (josta en muuten paljoa pidä).
Kyllä tuo aina suomenmaan sankarit sukkahousuissaan voittaa. Hyvä Italia, hyvä Rhapsody. Tuleeko sieltäpäin muuten mitään muita bändejä?

[AlkoTanko]

Rhapsodyhan on kunnon sankarimetallia, ja powerbändeistä Straton jälkeen paras. Itselläni on kaikki levyt ja lisäksi Turillin soolot. Yksi niitä bändejä, joita menen katsomaan heti kun Suomeen (mahdollisesti) tulee.

Ja Yksisiivelle: Saapasmaasta tulee myös Stormlord, joka muistuttaa suuresti Rhapsodya. Jos Rhapsody soittaisi bläkkiä. Kannattaa etsiä käsiinsä jompikumpi heidän levyistään (Supreme Art of War tai At The Gates of Utopia) kuten minä, jos pitää sinfoniabläkistä. Jos ei löydä levyjä, ladatkoon netistä kappaleet Age of The Dragon, Curse of Medusa tai Where My Spirit Forever Shall Be.

[Melinda]

Nojoo..nyt sit hankkisin levyn nimeltä:Power of the dragon flame..siit kivoimpii biisejä on monta täs pari:Knigtrider of doom ja power of the dragon flame.. :)

[Usagi]

No joo, kyllähän Rhapsody menee... Tykkään niistä klassisista soittimista, ja niin energistä musiikkia, että väkisinkin tulee paremmalle tuulelle. Eka kappale jonka kuulin, oli Rain Of A Thousand Flames. Paras Rhapsodyn biisi on varmaankin se Emerald Sword.

[Michael]

Rhapsody on tosiaan minun mieleinen bändi joka osaa soittaa... Ja rhapsodyn paras levy on kyllä Legendary Tales, siinä on biisejä jotka kolahtavat päähän kuin miestä väkevämpi wiina... ja sitten on rain of the thousand flames paitsi niitä biisejä kuulee paljon koska ne ei ole alkuperäisiä rhapsodyn biisejä... ja sitten tosta Legendary Talesista on paras biisi warrior of ice... siis kaikkien aikojen paras biisi jota soitetaan missään...

[cenedra]

No niin siis Rhapsody loistava yhtye mielestäni on hienoa laittaa klassisia soittimia mukaan hevi musiikkiin... Mielestäni POwer of the Dragon flame on ehkä paras levy... Legendary tales ja Symphony on encated land(or something) ova myös hyviä... Parhaimpia kappaleita ovat Knightrider of doom, Emeral sword, Land of immortall ja Power of the dragon flame.. On niitä monta muutakin hyvää, mutta nuo ovat kaiketi loppujen lopuksi kaikkein parhaimpia...

[Darkshine]

Jonkun aikaa olen nyt seuraillut tätäkin topicia, mutta vastata en ole viitsinyt laiska kun olen. :eh:

Noh, kuitenkin, Rhapsody on ehdottomasti bändi, jonka sijoittaisin Top-3 listalleni yhdessä Bal-Sagothin ja Moonsorrowin kanssa. Omistan Power of the dragonflamea lukuunottamatta kaikki levyt ja voin sanoa, että mielestäni paras levy on Dawn of victory. Levyltähän ei löydy oikeastaan yhtään huonoa kappaletta. Toinen varmaan olisi Symphony of the Enchanted Lands, joka ei sekään mikään huono levy todellakaan ole. Kokonaisuudessaan, vanha Rhapsody on uutta parempi ja Rain of a Thousand Flames oli Rhapsodyn huonoin albumi.

Nuff said.

[Locke Cole]

10-15 biisiä löytyy koneelta, ja pari biisiä Luca Turillin soololevyltä. Ihan hyvää musiikkia, paitsi että bändin imago on hiukan naurettava (miekat ja sunmuut). Sanoitukset ovat myös aika huonoja suurimassa osissa biisejä mutta ei ajattele sanoja vaan instrumentteja niin johan menee. :)

[RBelmont]

Rhapsody on kyllä paras power-metal bändi jonka tiedän. Niiden paras levy mielestäni on Symphony of enchanted lands, sen levyn kuorolaulu kohtaukset esim. The dark tower of abyssissä saa aikaan kylmiä väristyksiä. Omistan myös rhapsodyn Legendary Talesin, joka on todella hyvä ensimmäiseksi albumiksi.

Rhapsodyn sanoitukset ovat hiukan lapsellisia,mutta ei hän se haittaa jos itsekin on lapsellinen, kuten minä.

For the king for the land for the mountains
for the green valleys where dragons fly
for the glory the power to win the black lord
I will search for the emerald sword...

[SnowCrow]

Alkujaan kirjoittanut Gina:
itse nimittäin omistan vasta yhden cd:n nimeltä:Dawn of Victory (joka ei ole mikään rhapsodyn paras)
Häähh??? Sehän on niitten toisiks paras levy!!! Ainakin mun mielestä...


Alkujaan kirjoittanut RBelmont:
Rhapsodyn sanoitukset ovat hiukan lapsellisia,mutta ei hän se haittaa jos itsekin on lapsellinen, kuten minä.
Ai onko tämä sinusta lapsellista: This is Hell!
Heh heh... Mut Rhapsody on maailman paras bändi mitä oon koskaan kuullu.... ja nähny:D

[Gabriel]

Ai onko tämä sinusta lapsellista: This is Hell!
Minä en sanoisi moista lapselliseksi, vaan lähinnä naiiviksi. Onhan tuo melko...yksinkertaista tekstiä. Vaikka tiivistäminen joskus tunnelmaa lisääkin, niin en usko että Rhapsodyn heput lähtivät alunperinkään hommaan mukaan täydessä vakavuudessaan. Tai sitten he ovat lukeneet liikaa liian kehnoa fantasiaa.

Tuo ei kuitenkaan sulje pois sitä, että Rhapsody on erinomaista musiikkia. :) Sävelet ovat pakostakin tarttuvat ja lauluosuudet on hoidettu hyvin. Minä pidän Rhapsodysta ja kuuntelen kyseisen yhtyeen musiikkia mielelläni. On vieläpä yksi niitä harvoja yhtyeitä joiden kappaleista en skippaa läpi ainuttakaan perusteena mitäänsanomattomuus tai yksinkertaisesti keskiverto toteutus. Rhapsody on hyvä.

[deadnyte]

Symphony of Enchanted Landsista se aikanaan itsellä lähti, ja kolahtihan se varsin kovaa. Ehkä hieman yllättävästi levy levyn jälkeen Rhapsody on *mielestäni* onnistunut säilyttämään musiikillisen tasonsa, joskaan musiikkivideoista en menisi sanomaan samaa. Musiikillisesti ehkäpä siis maailman tämän hetken (no, viimeisen 4v hetken ainakin) kovin fantasiapowerbändi, vai mihin genreen ne nyt pistääkin.

Ja Italiastahan noita (fantasiaeeppis)powerbändejä kyllä sikiää useita muitakin. Mm. Domine, Arachnes, Madryghal, Beholder, Labyrinth, White Skull ja Secret Sphere. Em. bändeistä suosittelisin Rhapsodysta pitäville tsekkaamaan Dominen uusimman kiekon (Stormbringer Ruler), Beholderin The Legend Begins sekä White Skullin Tales From the North levyt.

[RBelmont]

Originally posted by Gabriel van Kascanos
Minä en sanoisi moista lapselliseksi, vaan lähinnä naiiviksi. Onhan tuo melko...yksinkertaista tekstiä. Vaikka tiivistäminen joskus tunnelmaa lisääkin, niin en usko että Rhapsodyn heput lähtivät alunperinkään hommaan mukaan täydessä vakavuudessaan. Tai sitten he ovat lukeneet liikaa liian kehnoa fantasiaa.
Luca on vain keskittynyt niin paljon itse musiikin tekemiseen, että täytyi väkisin keksiä tarina 5 minuutissa ja jatkaa sitä seuraaville levylle. Ja Rhapsodyä ei voi ottaa kukaan tosissaan, katsokaa vaikka bändikuvia.


Originally posted by deadnyte
Ehkä hieman yllättävästi levy levyn jälkeen Rhapsody on *mielestäni* onnistunut säilyttämään musiikillisen tasonsa, joskaan musiikkivideoista en menisi sanomaan samaa. Musiikillisesti ehkäpä siis maailman tämän hetken (no, viimeisen 4v hetken ainakin) kovin fantasiapowerbändi, vai mihin genreen ne nyt pistääkin.
Rhapsodyn musiikkivideo Rain Of The Thousand Flames on ylivoimaisesti maailmanhuonoin video mitä on tehty. Puhdasta paskaa, joka onnistui järkyttämään minua sillä tavoin, etten kyennyt kuuntelemaan Rhapsodya 2 kuukauteen. Itse biisi on loistava.

Minun mielestäni Rhapsody on jämähtänyt negatiivisessa mielessä paikalleen. Dawn Of Victory ja Power Of The Dragonflame ovat sitä samaa puuroa mitä ennenkin, jota kuuntelee vähän aikaa. Nykyään alkaa power metal -osastolla alkaa olla niin ahdasta, että pitäisi keksiä jotain hyvin erkoista erottuakseen massasta.

[Locke Cole]

Muuten vain ajattelin ilmoittaa Rhapsody-faneille, että tsekatkaa bändi nimeltä Fairyland (http://www.fairylandmetal.com) !
Todella loistava bändi, Rhapsodyn kaltaista fantasimetallia paitsi että biisit hiukan monimutkaisempia. :)

[yksisiipi]

Originally posted by RBelmont

Luca on vain keskittynyt niin paljon itse musiikin tekemiseen, että täytyi väkisin keksiä tarina 5 minuutissa ja jatkaa sitä seuraaville levylle. Ja Rhapsodyä ei voi ottaa kukaan tosissaan, katsokaa vaikka bändikuvia.

Onhan tuo kuitenkin hassua, kun musiikki on ihan ok, mutta sanat ovat ainakin minusta keskitasoa kehnommat. Aukeaa tuosta kuitenkin ovi parodiaan. :) Kiitos Rhapsody.
Vierailinkin juuri mahtavan Rapsodian legendaarisilla nettisivuilla, ja huomaan kyllä, että hassun näköisiä hevisetiä bändin pojat ovat. Mutta sehän ei koskaan kerro sitä, kuinka tosissaan miehet ovat (tai no, Summoningin Sileniuskin polttelee eräässä kuvassa piippukessua hobittimaisesti). Sanoitukset kuitenkin ovat aika kahnot ja naurattavat.

Eikös Blind Guardiankin ole hieman samantyyppistä musiikkia, ehkä jopa paremmilla sanoituksilla Keskimaata kunnioittaen? Minä en ole hirveästi heitä kuullut.

[RBelmont]

Originally posted by yksisiipi


Mutta sehän ei koskaan kerro sitä, kuinka tosissaan miehet ovat (tai no, Summoningin Sileniuskin polttelee eräässä kuvassa piippukessua hobittimaisesti). Sanoitukset kuitenkin ovat aika kahnot ja naurattavat.
Suosittelen sinua lataamaan (jostain, jos uskallat) Rain Of The Thousand Flames -musiikkivideon. Sen jälkeen tiedät, kuinka tosissaan he ovat.


Eikös Blind Guardiankin ole hieman samantyyppistä musiikkia, ehkä jopa paremmilla sanoituksilla Keskimaata kunnioittaen? Minä en ole hirveästi heitä kuullut.
Menee häijysti off topiciksi, mutta Blind Guardian on ehkä jollain härvelillä katsottuna samanlaista kuin Rhapsody. Sanoitukset tosin ovat toisessa ulottuvuudessa. Sen mitä minä olen BG:a kuunnellut, niin he ovat omistaneet yhden kokonaisen levyn Keskimaalle (Nightfall In Middle-Earth, on muuten samperin hyvä limppu). Perustuu (kai) Silmarillioniin. Minun nämä LOTR -tietämyksen rajoittuu hobitti -kirjaan. :) Ja onhan BG -pojat muillakin levyillänsä sotkeutunut tähän LOTR -fantasiamaailmaan.

[Sammi]

Kyllä mä ole nsitä mieltä että Rhapsody on yks parhaista metalli yhtyeistä tällä hetkellä.
Omistan itse kaikki sen levyt ja on tullut kulutettua niitä TODELLA paljon soittimessa. Joku voisi äkkiseltään sanoa ensimmäisen lyhyen kuuntelukerran perusteella että "eihän tää mitään heviä oo!" No eihän se mitään HEAVYA heviä ole mutta metallia kylläkin. Itse rakastan sellaista metallia yli kaiken!! =D

[Illuusia]

Minä ainakin pidän Rhapsodysta kovin, sillä tulen aina hyvälle mielelle heidän musiikistaan. Sanoitukset huvittavat minua suuresti, joten mikä olisikaan parempaa piristysmusiikkia kuin kuulla Fabio jodlaamassa melodramaattisesti lohikäärmeiden perään. Se on kovin viihdyttävää.

Täytyy myöntää että pidän suuresti "The dark tower of Abyss" laulusta. Siinä on jotain kovin kaunista. En ole itse asiassa kuullutkaan heiltä paljon, Symphony of Enchanted Lands taitaa löytyä levyhyllystä.

Kyllä Rhapsodya kelpaa kuunnella, jos ei ole parempaakaan sillä hetkellä saatavilla. Harvoin olen nähnyt yhtä huvittavaa metallibändiä. Mikä sana.

[Pinchi]

Olin suuri Rhapsody -fani niihin aikoihin kun liityin foorumeille, mutta sitten suurin innostus laimeni. Onhan musiikki sinänsä ihan hyvää, mutta olisi parempi ilman laulua. Musiikki siis ok, mutta bändi ja sen imago pellemäinen.
Alkujaan kirjoittanut Illuusia



Täytyy myöntää että pidän suuresti "The dark tower of Abyss" laulusta.

Sama täällä, pidän erityisesti siitä alkulurituksesta :).

[Frodo]

Yhden kappaleen olen Rhapsodyltä kuullut ja se on Rain of a 1000 flames ja se oli hieman liian mahtipontista minun makuuni.Eipä ole kovin innostava.


Originally posted by yksisiipi
Tuleeko sieltäpäin muuten mitään muita bändejä?

Jep, esimerkiksi Daemonia.

[Maximus]

Anteeksi vain kun nostan vanhan threadin henkiin mutta latasin bändin kotisivuilta Knightrider of doom biisin joka vakuutti siinä määrin että tilasin Power of the Dragonflame levyn. ;D
Tulee tossa ensiviikolla, sittenpä nähdään.

samalla tilasin myös Blind Guardiania...

[Bodom]

Rhapsody on oikein hyvä. Löytyy kaikki levyt (2:sta vielä erikoisversiot + dvd) Uusin ei ollu ihan sellainen, mitä kaipasin. Oisivat voineet tehdä pari yllätystä sinne tänne. Dawn Of Victory taitaa olla se paras, imho. Myös Luca Turillin soolot kelpaavat mainiosti, etenkin eka levy :)

Rhapsodyssa ei muu haittaa ku Fabion englanninkielen lausunta.. Se vähän ontuu.

[DreamTide]

Rhapsody will work with legendary actor Christopher Lee in their new album. Here's the official statement by the actor: “Mr. Lee will be joining the world famous metal band Rhapsody for the production of their next album. A classically trained opera signer, he will be providing powerful narrations, as well as featuring as the main singer in a dramatic orchestration epic. Mr. Lee will start recording from the second week of November.

[Bodom]

Katos vaan! Itse C. Lee tulee mukaan! Tuota en vielä tiennytkään.. On sillä aika mahtava ääni, ainakin elokuvien perusteella. Lauluääntä en tietääkseni ole kuullut missään.

[Davidson]

Rhapsody on omilla listoilla aika korkealla. Vaikka levyjen musiikillinen anti on ollut hyvällä perustasolla koko ajan, vasta Dawn Of Victory ja sen jälkeen tehdyt levyt iskevät enemmän. Sanoitukset eivät ole bändin aivan suurin vahvuus, mutta kyllä ne itselleni ainakin ihan menettelevät. Toinen hieman suurempi ongelma on taas Luca Turillin ja Alex Staropolin sävellysten samankaltaisuus monissa biiseissä, eli biisien rakenne on monesti lähes samanlainen vain eri lyriikoilla. Erityisesti tämä näkyy selkeimmin Turillin kohdalla, joka viljelee näitä samankaltaisuuksia myös soololevyillään, jotka ovat käytännössä siten vain Rhapsodya eri laulajalla ja kosmosäänillä. Vaikkakaan tämä ei muodotu itselleni niin suureksi ongelmaksi, häiritsee se kuitenkin jonkin verran...

Toisaalta uusin EP kuulosti kivalta, joten innolla odotellaan uutta levyä, joka ilmestyy ensi syksynä. Tokkopa tuosta uutta Dawn Of Victorya tulee, mutta jos viime vuosien kehityskulku jatkuu, en taatusti pety.

[Froze]

Joskus vuosi takaperin tuli kuunneltua paljonkin Power Of The Dragonflamea ja sitten aloin odottamaan tätä uutta EP rieskaa. Noh se pääsi sitten unohtumaan kunnes huomasin tänä kesänä että semmonen on tullut ulos. Kuuntelin ja en tykännyt. En tiedä miksi sillä alunperin odotukset olivat suht korkealla kun olin lukenut sivuilta uutisia Christopher Leestä ja kaikenmaailman sinfonia orkka häröilystä. Ensimmäisen kerran kun näin tämän uuden Unholy Warcry videon se vaikutti suorastaan liiankin hupaisalta. Christopher Lee muovikruunu päässä ja tönkkönä puhumassa jotain kliseistä fantasiahöpinää. En tiedä miksi tämä Dark Secret EP ei enää iske mutta ehkä pääni on jo sanut tarpeekseen siitä italialaisesta elämänilosta jota Rhapsodyksikin kutsutaan. Ei vaan uppoo, ei sitten millään.

[SnowCrow]

Rhapsodyn uusin levy, Symphony of Encanted Lands 2 - The Dark Secret ilmestyy 27.9. Levy sisältää 12 kappaletta, ja kansi on nätti ^^
Täällä Rhapsodyn viralliset suomalaiset sivut: http://koti.mbnet.fi/elrond/nordic/symphony_of_enchanted_lands2.php

Osaan todella monet kappaleetkin ulkoa. ^^ Lempilevy on Dawn of Victory ja lempi kappale on varmaan... No niitä on monta. :D Mut parhaimmat ovat Warrior of Ice, Lord of the Thunder, Dawn of Victory, Last Winged Unicorn, Mighty ride of the Firelord, Knightrider of Doom, March of the Swordmaster, Agony is my name, Steelgods of the Last Apocalypse ja The Pride of the Tyrant. :D Eli onhan niitä. Etenkin Mighty Ride of the Firelordin kuoro kohta, "Arwald's acid broke the silver chains...", antaa kylmiä väreitä. ^^ Ja minä saan melkein kaikesta kylmiä väreitä! ^^
Juh. Mo.

[Davidson]

Hankinpa tuon uusimman levyn tuossa vähän aikaa sitten tänä vuonna myös ilmestyneen kokoelman kanssa, ja nyt olisi tarkoitus heittää jotain arviota molemmista albumista. Aloitetaan kokoelmasta Tales From The Emerald Saga. Ostin sen lähinnä sen takia, että se maksoi vain puolet alkuperäisestä hinnasta. Ja kun kyseessä oli vieläpä erikoispainos, jossa tulee vielä ylimääräistä sälää mukana, heräsivät keräilijän vaistoni ja levy lähti mukaan. Uusimman tänä syksynä ilmestyneen albumin Symphony Of Enchanted Lands II - The Dark Secret ostopäätös oli jo tehty kauan aikaa sitten.


Tales From The Emerald Saga:

Kokoelma tarjosi itselleni muutamia yllätysbiisivalintoja, ja tarkoitan tätä negatiivisessa mielessä (Siis ei helvetti, Forest of unicorns??!! :eek: ). Jos olisin ollut itse päättämässä, olisi tältä kokoelmalta vaihdettu ainakin kolmasosa biiseistä. Mutta toisaalta, kuten useimpien kokoelmien kohdalla, on tällekin selvästi haluttu laittaa niitä ilmeisimpiä hittibiisejä eli sopivan lyhyitä nopeita tykityskappaleita tai sitten koskettavia heviballadeja. Niin, ja balladeista puheen ollen, miksi jokaiselta albumilta piti ottaa se levyn balladi mukaan? Aivan hyvin olisi riittänyt, jos vaikka Wings of destiny ja Village of dwarves olisivat olleet pelkästään mukana. Anyway, kyllä tätä kuitenkin kuuntelee sujuvasti. On Rhapsodylla kuitenkin sen verran hyvä laaja materiaali, joten täydellisiä hutivalintoja levylle ei ole eksynyt kuin vain yksi, joka on se Forest of unicorns.

Symphony Of Enchanted Lands II - The Dark Secret:

Uusin levy yllätti minut ainakin sillä tavalla, että se ei ole kopio edeltäjäalbumeistaan, vaikka joitain viittauksia sen alkuperäisen Symphony Of Enchanted Landsin suuntaan löytyy, kuten tiettyjä melodian pätkiä, pitkin levyä (kopioaiheesta enemmän edellisessä viestissäni). Tämä on kuitenkin varmaan tarkoituksellista, sillä onhan kyseessä kuitenkin jonkinlainen jatko-osa paljon kehuja saaneelle ykkösosalle. Kakkososa on myös ykkösosan tapaan HYVIN mahtipontinen, ja jos on mahdollista, vieläkin mahtipontisempi. Kuorot raikaa ja meno on oopperamaisempaa kuin koskaan. Levyllä debytoi myös näyttelijä Christopher Lee kertojan roolissa, mikä tuo myös raikkaan uuden tuulahduksen mukanaan.

SOEL2 on hyvin kaksijakoinen kokemus. Toisaalta se on musiikillisesti paljon tasaisempi esitys kuin vuonna 2002 ilmestynyt Power Of The Dragon Flame, ja toisaalta taas se on minun makuun ehkä liiankin mahtipontinen. Sitä on välillä suorastaan hengästyttävää kuunnella, ja eikä sitä sen takia jaksa kuunnella montaa kertaa viikossakaan. Levy on lisäksi pitkä, mikä ei auta asiaa yhtään. Nyt olen kuunnellut sitä vain sen takia paljon, jotta pystyisin sanomaan lopullisen arvioni albumin tasosta. En tiedä, milloin jaksan uudestaan kuunnella albumin alusta loppuun sen jälkeen, kun tämä alkuviehätyksen aiheuttama kuunteluputki katkeaa. En välttämättä vähään aikaan...

Kuten aikaisemmin mainitsin, levyllä on siis edeltäjäalbumia enemmän maininnan arvoisia kappaleita. Unholy warcry, Never forgotten heroes (Wisdom of the kings 2?), Erian's mystical rhymes, Sacred power of raging winds sekä Guardiani del destini ovat huippubiisejä, eivätkä häviä vanhemmille Rhapsodyn klassikkokappaleille yhtään. Sitä paitsi levyllä ei ole muutenkaan erityisen huonoa kappaletta, sillä huonoin siivu The last angels' callkin on ihan kuunneltava.

Mutta pistetäänpä vielä arvioni lyhykäisyydessään, jos ei tullut selväksi: Symphony Of Enchanted Lands 2 on erittäin hyvä albumi, ja se sijoittuu Rhapsody-listallani kolmannelle sijalle Dawn Of Victoryn ja Rain Of A Thousand Flamesin jälkeen. Levyn huonoin puoli on sen liika mahtipontisuus.

// SnowCrow, yksinkertaista...


Täh? Miten niin huti? Mitä vikaa Forest of Unicornsissa on? Minusta se on oikein kaunis kappale, varsinkin kertosäe on todella hieno. Ehkä Legendary Talesin paras kappale.

Sinä olet sitä mieltä. Minä olen tätä mieltä. Jokaisella on oma mielipide. Mielipiteistä ei pidä kiistellä. Minusta Forest of unicorns on sen levyn huonoin, vieläpä ylivoimaisesti.

[SnowCrow]

On Rhapsodylla kuitenkin sen verran hyvä laaja materiaali, joten täydellisiä hutivalintoja levylle ei ole eksynyt kuin vain yksi, joka on se Forest of unicorns.

Täh? Miten niin huti? Mitä vikaa Forest of Unicornsissa on? Minusta se on oikein kaunis kappale, varsinkin kertosäe on todella hieno. Ehkä Legendary Talesin paras kappale.

PS. Dawn of Victory on minunkin lempi levy! ^^

[mogvisti]

Itselleni Rhapsody on melko tuntematon bändi, mutta kaverin luona halusin kuunnella sitä ja pidin kyllä.

Kaverini se vain jaksoi väittää että en siitä kuitenkaan pidä, mutta toisin kävi, sillä ne muutama kappale mitä kuulin olivat hyviä, ellei suorastaan loistavia. Kappaleissa on mukavaa vaihtelua ja musiikin seassa kuule mitä erilaisempia soittimia ja muuta mukavaa. Ja laulaja laulaa korkealta ja kovaa, kuin Dickinson ikään ja itse pidän enemmän siitä kuin jostain helvetin örinästä.

Yhtään levyä en omista ja se hieman harmittaa sillä en voi uskoa että olen näin hyvän bändin sivuuttanut. No nyt kun tiedän taas enemmän, niin voisin hommata jonkinlaisen levyn. Mutta haluaisin kysyä, että mikäköhän levy kannattaisi ostaa näin ensimmäiseksi kun rupesi tämä bändi kiinnostamaan?

Mutta kerron sitten enemmän, kun joskus jostain saan käsiin yhden bändin levyistä, mutta siihen asti täytyy sanoa, että tähän asti kuulemani perusteella kyseessä on erittäin hyvä bändi.

[Davidson]

Mutta haluaisin kysyä, että mikäköhän levy kannattaisi ostaa näin ensimmäiseksi kun rupesi tämä bändi kiinnostamaan?


Tuo kokoelma voisi olla aika hyvä vaihtoehto, sillä nyt kuitenkin on monta bändin ns. hittiä kuten Rage of the winter, Land of immortals, Emerald sword, Wings of destiny, Holy thunderforce (alkuperäistä huonompi versio kylläkin) ja Rain of a thousand flames. Toisaalta ehkä paras vaihtoehto voisi olla kuitenkin tuo Dawn Of Victory, koska se on Rhapsodyn tuotannosta kaikista suoraviivaisinta kamaa, minkä ansiosta ehkä pääset parhaiten bändin musiikkiin "sisälle". Näin kävi ainakin minun kohdalla. Varoitan kuitenkin Rhapsodysta sen verran, että jos katsot hyvin tarkkaan sanoituksia musiikissa, et tule löytämään mitään erityisen nokkelia lyriikoita, sillä sanoitukset ovat sitä perinteistä lohikäärme ja miekka -osastoa.

[SnowCrow]

Jep, Dawnilla kannattaa aloittaa. Se muuten olikin ensimmäinen levy mitä koskaan kuulin. Ilman sitä en varmaan vieläkään pitäisi Rhapsodysta.

[Velvety]

Rhapsody. ^____^ Todella mahtava bändi minusta.

Omistan koneella heidän kappaleitaan ja yhden CD:n, mutta ei se mitään. Kappale Dawn Of Victory on todella mahtava kappale, se oli ensimmäinen kappale, jonka kuulin. Pidin vlittömästi musiikista. Oli pakko saada heti lisää Rhapsodyn musiikkia. ^_^ Kukakohan minulle eräänä päivänä messengerissä lähetti kappaleen Dawn Of Victory? *köhsnowcrowköh*

Jooh, lempikkappale on tietenkin tuo Dawn Of Victory, monia muitakin hyvä kipaileita bändiltä löytyy, mutta enpä ala niitä tähän listaamaan. Bändi kuuluu kaiken kaikkiaan suosikkeihini ja en koskaan lopeta sen kuuntelemista, loistavaa musiikkia!

[tahvogirl~88]

Rhapsody.. kuuluu eittämättä sankarihevin ykkösiin..
Itse kuuntelen myös Luca Turillia, ja pidän siitä tosii paljon.. Mutta eikös Luca Turilli laula Rhapsodissa, vai olenko aivan väärässä?? :huh:
Minä aevan luulin niin..

Paras biitti on ehdottomasti Dawn of Victory. Toisia klassikoita ovat Rain of a thousand flames, Wizards last rhymes, Emerald Sword.. etc..

Hyvä Rhapsody!

[Niera Kuuranpoika]

Mutta eikös Luca Turilli laula Rhapsodissa, vai olenko aivan väärässä??
Rhapsodyn laulaja on nimeltään Fabio Lione. Luca Turilli on Rhapsodyn kitaristi. Ja itseasiassa Luca ei itse laula edes omassa sooloprojektissaan, vaan siinä laulajana on Olaf Hayer.

Rhapsody kuuluu omiin suosikkiyhtyeisiin. Aiemmin tuli piratisoitua Power of the Dragonflame-levy joka oli varsin mainio, ja tässä taannoin ostin heidän uusimman Symphony of Enchanted Lands II -The Dark Secret -levyn joka sekin teki vaikutuksen. Hienoa musiikkia ja vaikka sanoitukset ehkä ovatkin melko kliseisiä, eivät ne mitenkään haittaa vaan mielestäni sopivat musiikkiin hyvin. Enpä sitten tiedä oliko niin tarpeellista laittaa siihen bonus-dvd:lle niin monta versiota samasta videosta, mutta eipä tuo haittaakaan.

[Kapteeni Kunimura]

Rhapsody on OK, mutta ei siinä ole minun mielestäni ole mitään ihmeellisen upeaa. Biisit ovat sopivan nopeita ja riffit ajoittain ihan hienoja, mutta tuosta laulajasta minä en oikein pidä ja kertosäkeet ovat yleensä korneja kuoro-osuuksia. Viellä suurempi ongelma on aivan liian iloinen tunnelma. Mistä ikinä he laulavatkaan nuo kappeleet ovat aina ihan käsittömättömän iloisia, mutta sellaistahan kikkelihevi on. En myöskään pidä noista Rhapsodyn rauhallisista viulu, akustinenkitara jne. biiseistä. Lyhyesti sanottuna Rhapsody on melko tylsä muttei huonoin tietämäni symphonic power metal bändi.

Minulla on tuo heidän Tales From The Emerald Sword Saga jota rupesin vahingossa kuuntelemaan äsken. Biisit ovat enimmäkseen ihan siedettäviä ja pari OK biisiä on mahtunut joukkoon, mutta ei tämä ole oikea genre minua varten eikä mikään noista "hiteistäkään" jää mieleen. Ei vain kolahda tarpeeksi kovaa tavallisten power metal bändien tavoin.

[Highwind]

Jäsenet hyviä, soitto tyyli hyvä, laulut/tarina hyviä. Yleisesti ottaen koko bändi on oikein hyvä. :) Itse pitäisin Rhapsodyn erityispiirteenä upeata taidetta levyjen kansissa, tai ainakin niissä levyissä, mitkä itselläni ovat, Legendary Tales, Symphony Of Enchanted Lands ja Power Of The Dragonflame. Rakastan kappaleita Warrior Of Ice, Forest Of Unicorns, Lord Of The Thunder, Emerald Sword, The Dark Tower Of Abys, When Demons Awake ja Steelgods Of The Last Apocalypse.
Kuten sanottu, bändillä on oma laatuinen tyyli. En tiedä miksi, mutta joskus tätä bändiä kuunnellessani tulee Yngwie Malmsteen ja pieni määrä Queeniä risteytettynä mieleen.
Anyway... "Rhapsody play what I would describe as operatic pomp-metal with Dungeons and Dragons lyrics." sanoi eräs...
Kuitenkin en voisi sanoa kauheasti arvostavani Rhapsodya, sillä olen tottunut kuuntelemaan enemmän sitä 70-80 luvun hevibändien tuotantoa.

[SnowCrow]

=)
En tiedä miksi, mutta joskus tätä bändiä kuunnellessani tulee Yngwie Malmsteen ja pieni määrä Queeniä risteytettynä mieleen.
No ihmekös tuo, Yngwiehän on Luca Turillin yksi suurimmista esikuvista. Soolot ovat samanlaista tilutusta. =)

[Davidson]

Minulla on tuo heidän Tales From The Emerald Sword Saga jota rupesin vahingossa kuuntelemaan äsken. Biisit ovat enimmäkseen ihan siedettäviä ja pari OK biisiä on mahtunut joukkoon, mutta ei tämä ole oikea genre minua varten eikä mikään noista "hiteistäkään" jää mieleen.
Tuo kokoelma antaa mielestäni aika yksipuolisen kuvan yhtyeen musiikista, sillä sen biisikavalkadi perustuu lähes yksinomaan "kunkin levyn nopea aloitusbiisi/levyn toinen nopea biisi/levyn balladi" -vuorotteluun, minkä seurauksena levy ei muodosta minkäänlaista loogista jatkumoa, jollaista voi odottaa hyviltä kokoelmilta. Mm. yhtyeen mahtipontisimmat sävellykset jäävät tyystin paitsioon tällä Best Offilla ja biisivalinnoissakin on tehty mielestäni vähintäänkin arveluttavia valintoja, joten Tales From The Emerald Saga on kokonaisuutena aika pintapuolinen raapaisu bändin musiikkiin.

Mutta sitten muihin asioihin. Rhapsodya ei ole koskaan oikein pidetty livebändinä, millä on tietysti totuuspohjansa: Yhtye ei nimittäin ole tähän mennessä lähtenyt kiertueelle kuin kahden albumin ilmestymisen yhteydessä (Dawn Of Victory, Symphony Of Enchanted Lands II). Bändi on kuitenkin ehtinyt pyoräyttämään jo yhden livelätyn, joka pohjautuu jälkimmäisen kiertueen Montrealin keikkaan. Levyllä on nimikin: Live In Canada - The Dark Secret.

Voisi luulla, että Rhapsody ja livetilanne on mahdoton yhdistelmä musiikin yltiöpäisen mahtipontisuuden vuoksi, but guess what kaikki epäilevät Eetut: Olette väärässä. Tämän livetallenteen perusteella yhtye on vähintäänkin vakaata keskitasoa, sen verran vakuuttavan kuuloisesti yhtye kykenee esittämään uransa suurimpia hittejä stagellakin. Toisaalta Lione on keulakuvana aika kaksijakoinen: Välispiikit eivät ehkä ole kaikkein omaperäisimpiä ja lausuntakin töksii hieman, mutta laulusuoritukset ovat hyviä. Ja sehän on pääasia erityisesti livelevyillä, joten kun tämä osasto on kondiksessa, päivä on jo osittain pelastettu. Soittajapoppoo Turillin ja Staropolin johdolla hoitaa myös leiviskänsä suurempia kikkailematta ja kykenee myös välillä irrottautumaan kaavamaisuudesta. Lukuisat orkesteriosuudet ja kuorot kuuluvat totta kai nauhalta, mutta jos tämän kynnyksen kykenee ylittämään olan kohautuksella, asia ei nouse häiriötekijäksi.

Biisivalinnoista, levyn lyhyydestä ja pienistä yksityiskohdista voisi tietysti purnata jälleen kuten aina livelättyjen kohdalla. Unholy warcryn olisin toivonut soitettavan kokonaisuudessaan eikä sinkkumuodossaan, jotain olisi voitu soittaa myös Rain Of A thousand Flamesilta ja Legendary Talesilta, Nightfall on the grey mountains on aika turha valinta, Holy thunderforcen poisjättö nostattaa kulmakarvoja, Lamento eroicon tilalle olisi löytynyt parempikin balladi ja yleensäkin livelättyjen kuuluisi aina olla vähintään tuplalivejä. Mutta kai tämä näinkin menee, suupalana ja perushyvänä livealbumina.

Mukana tuleva bonus-DVD antaa jo hieman vihiä, mitä odottaa tulevalta Rhapsodyn live-DVD:ltä (jotka alkavat nykään olla aikalailla muodissa jo). Bändi on keikalla täysin laulajan varassa mitä tulee kommunikointiin yleisön kanssa, sillä jopa Turilli ja Staropoli, bändin musiikilliset johtajat, tyytyvät pelkästään tiluttelemaan instrumenttiensa takana. Voi olla, että oppirahoja maksellaan vielä jonkin aikaa, ennen kuin bändi voi esiintyä vapautuneemmin.

Eli: Yllättävän hyvää kamaa elävänäkin tämä Rhapsody. Fanikamaa selvästi, ei muille.

[Davidson]

Ei, nyt ei ole aprillipäivä. Muistutettakoon näin heti ensialkuun, sillä minulla on teille tarjolla kuulijasta riippuen järkyttäviä, yllättäviä tai huvittavia uutisia. En tiedä, kuuluisiko tämä ehkä mieluummin tuonne Mille olet nauranut viimeksi -ketjuun, mutta menköön nyt tällä kertaa tänne. Eli, Breaking News - vetäkää syvään henkeä:

Rhapsody tunnetaan tästä lähin nimellä Rhapsody Of Fire!;D Ei jumankavita, ei sitten sen kliseisempää loppupäätettä Staropoli ja Turilli kööreineen keksineet nimenkeksimishätäkokouksessaan. Syyksi tarjotaan ilmenneitä copyright- ja tekijänoikeus-ongelmia, mutta sen tarkemmin näistä ei kerrota. Voiko olla mahdollista, että joku yhtye olisi muka ehtinyt ennen näitä Italian ruuhkatukkia rekisteröimään bändinimen Rhapsody vai mistä helvetistä onkaan nyt kyse? Ja jos näin on, kuinka on mahdollista, että nimenvaihdos tapahtuu vasta nyt, kun yhtye on ollut menossa mukana jo päälle 10 vuotta?! Olisiko tässä käynyt kenties niin hassusti, että hiljattain avautuneet Amerikan markkinat olisivat tämän ongelmavyyhtin takana? Tulee väkisinkin nimittäin mieleen tapaus HIM/HER.

No, oli todellinen syy mikä tahansa, ei voi muuta sanoa kuin, että paskan möivät. Huonompaa ja cheesympaa nimeä ei tule nimittäin kovin helposti vastaan. Rhapsodykin voitaisiin kyllä oikeastaan laskea sellaiseksi, mutta silti tämä nimi kuvasti kuitenkin vallan mainiosti bändin musiikkia, jolloin mistään cheesy-uhkasta ei ollut tietoakaan. Rhapsody-nimi oli myös varsin jämäkkä/iskevä, mitään ylimääräistä härpäkettä se ei olisi kaivannut. Rhapsody Of Fire kuulostaa taas joltakin sellaiselta, jonka kuka tahansa power metallin kliseet tunteva voisi keksiä.

Toivottavasti tällä ei ole vaikutusta yhtyeen musiikkiin...

Linkkiä uutiseen. (http://www.rhapsodyoffire.com/index.php)

[The Warlord]

Kyllä Rhapsodya on tultu kuunneltua. Omistan koko tuotannon ainakin albumi puolelta, jos joku tietää onko DVD:tä julkaistu niin ilmoittakoot minulle. Mutta itse bändiin, eli Rhapsodyhan kuuluu sankarihevin kärkipäähän bändille antaisin plussaa myös siitä, että levyt sisältävät tarinan eli levy on pakko kuunnella alusta loppuun ainakin kerran. Tosin jotkut biisit saattaisivat kuulostaa ehkä paremmalta ilman laulua, koska laulu on joskus jossain kohdin hieman epäselvää, johtuu varmaan nopeudesta ?. Omasta mielestäni bändin parhaimpia biisejä ovat mm. Knightrider of Doom, Emerald Sword, Rage of Winter, Agony Is My Name, Sacred Power of Raging Winds ja Holy Thunderforce.


Eipä tähän oikein muuta nyt äkkiältään keksi, aika sekavahan tuosta varmaan tuli.

[Davidson]

Bändin toisella ideanikkarilla Luca Turillilla on ollut varsin kiireinen vuosi tähän mennessä, ja kiirettä tulee pukkaamaan myös jatkossa, sillä mies on ilmoittanut aloittaneensa jo neljännen Luca Turilli -soololevynsä työstämisen, vaikka kolmas ilmestyi jo tänä keväänä ja Luca Turilli’s Dreamquest -projektin eka osa myös vastikään (toistaiseksi en ole tietoinen, jatkaako herra taiteilija Dreamquestiansa jossakin vaiheessa). Kaikessa rytäkässä miehen emoyhtye Rhapsody on lisäksi muuttunut Of Fire -päätteiseksi, ja yhtyeen ensimmäistä livelevyäkin on ehditty pukata markkinoille. Turillin ympärillä pyörivän julkaisu- ja tapahtumakaaoksen täydentää hiljattain ilmestynyt ensimmäinen jatko-osa Rhapsody Of Firen järjestyksessään toiselle saagalle, joka tottelee nimeä Triumph Or Agony. Kiireinen mies tämä Turilli kerta kaikkiaan!:ohhoh:

En tiedä sitten, johtuuko se sitten miehen liiasta innosta levyttää uudet ideat levyille vai mistä, mutta nyt on kuitenkin käynyt niin, että Rhapsody on julkaissut uransa heikoimman esityksen. Triumph Or Agony on Rhapsody Of Firen tasoiselle yhtyeelle vähintäänkin keskinkertainen tuotos, missä mahtipontisuus tulvii yli äyräiden ja se tärkein, metalli, unohtuu jonnekin sinne kaiken orkesterimusiikin sekaan. Viime levyllä tämä onnistuttiin vielä välttämään, vaikka havaittavissa oli jo selviä merkkejä yhtyeen todennäköisestä tulevasta suunnasta, jossa yhtye tekisi enemmän leffasoundtrackeille soveltuvaa kamaa kuin sinfonista melodista metallia.

Turilli ei varmasti ole yksin ”syypää” tähän suuntaukseen, vaan Staropolillakin on varmasti näppinsä pelissä yhtyeen toisena tasavertaisena säveltäjänä. Kaikesta huokuu kuitenkin juuri se, että nimenomaan Turilli on eniten muutoksen kannalla. Tähän päätelmään on ainakin helppo päätyä sen perusteella, että miehen trademark-tilulilusoolot loistavat Triumh Or Agonylla käytännössä täysin poissaolollaan. Itse asiassa keikkakitaristi Dominique Leurquin on ottanut Turillin paikan bändin ykkössooloilijana tämän levyn puitteissa, mitä voidaan pitää vähintäänkin ihmeellisenä vetona. Toiseksi pitää muistaa, millainen tuotos Turillin viimeisin soololevy oli: linjaukseltaan varsin maltillinen.

”Maltillisuus” kuvaa erityisen hyvin myös tätä levyä, sillä Holzwarthin tuplat soivat vain parissa hassussa biisissä, näkyvimmin nimikkokappaleessa ja lähes 17 minuuttisessa, yhtyeelle tyypilliseen tapaan eeppiseksi kasvavassa The mystic prophecy of the Demonknightissa. Muuten keskitempoisuus rulaa kautta linjan, ja osaksi tästä syystä myös keskinkertaisuus. Toinen osa menee yksinkertaisesti keskinkertaisten koukkujen piikkiin: poissa ovat ne päässä viikkotolkulla soivat kornit mutta niin puoleensavetävät kertsit.

Levyllä on oikeastaan vain kaksi hyvää biisiä (herkkä Son of pain, yhtyeen kaikkien aikojen parhaat puheosat sekä levyn yksittäisen parhaan kohdan - rajun Nekron’s bloody rhymesin - sisältävä The mystic prophecy of the demonknight) sekä pari ihan tasokasta kipaletta (The myth of the holy sword ja Silent dream). Muu materiaali on sellaista, jolla olisi vaikeuksia mahtua kullekin bändin aikaisemmista aikaansaannoksista. Jopa debyytille siis. Edes Lionen hieno tulkinta ei kykene nostamaan levyä keskinkertaisuuden syvästä suosta.

Lopputoteamus: Näyttää siltä, että kyllä sillä nimenmuutoksella oli loppujen lopuksi vähän liiankin suuri vaikutus bändin musiikkiin. Vuoden suurin pettymys takuuvarmasti!


1. Dawn Of Victory
2. Rain Of A Thousand Flames
3. Symphony Of Enchanted Lands
4. Symphony Of Enchanted Lands II - The Dark Secret
5. Power Of The Dragon Flame
6. Legendary Tales
7. Triumph Or Agony

[Masteil]

Ei ois kyllä Rhapsodyn nimeään kannattanut mennä vaihtamaan.

Toivottavasti tuo uusi levy ei ole paljoa aikaisempia huonompi, on bändi meinaan sen verran lähellä sydäntä etten halua kuulla muodonmuutosta loistavasta keskinkertaiseen.
Tosin Symphony of the Enchanted Lands II oli jo mielestäni aika huono levy.
Toivotaan että levyltä ainakin muutama todella hyvä kappale löytyisi. :)