Kirjoituskerho, tehtävä 12: Maaninen viisastelija

[Purity]

Tämä tehtävä on voimassa 19.9. - 3.10. Osallistujille pakolliset kommentoinnit tulee suorittaa aikavälillä 4.10. - 11.10. Ylimääräisiä kommentteja saa toki halutessaan kirjoitella vielä rajan jälkeenkin.

Säännöt löytyvät tämän linkin takaa (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=12090&page=1&pp=15). Sinne kuuluu myös kaikki keskustelu säännöistä tai kerhon asioista - tämä ketju on tarkoitettu vain tehtävätekstien postaamiselle ja kommentoinnille. Jos et ole osallistunut ennen kirjoituskerhon tehtäviin, lukaise ne huolella läpi ennen osallistumista.


Maaninen viisastelija

Eräs kärsii ideoiden puutteesta, joten käännyin rakkaan irc-kanavamme puoleen aihetta keksiessä. Eli tällä kertaa tehtävä on erittäin yksinkertainen: kirjoittakaa teksti otsikolla "Maaninen viisastelija". Lisäehtona se, että tekstissä pitää olla mukana sanat "koira" ja "substantiivi". Kirjoituslaji ja -tyyli ovat jälleen kerran täysin vapaat, eli teillä on hyvin vapaat kädet tämän kanssa. :)

[Lord JF]

Maaninen viisastelija


Ritolan Kari oli maaninen viisastelija. Hän oli uskomattoman pirteä ja energinen ja tämä energisyys riitti vielä viisasteluunkin. Tämä tulikin koitumaan Karin kohtaloksi.

Eräänä keskiviikkopäivänä kun Kari oli tulossa töistä häslättyään siellä kaikenlaista enemmän tai vähemmän työtehtäviin liittyvää ja vinoiltuaan kollegoilleen tapasi hän sattumalta kaksi miestä.
”Kukas sä olet?” isokokoinen ja mustaan nahkatakkiin pukeutunut kaljupää kysyi.
”Ritola, Kari Ritola minä olen terve vain” Kari vastasi.
”Lähe menee!” vastasi toinen mies joka käytti samanlaista nahkatakkia ja mustia aurinkolaseja.
”Mitä te oikein puuhaatte? Minä voisin ehkä olla avuksi.” Kari ehdotti.
”Lähe vaan helvettiin siitä!” toinen mies sanoi.
”No enhän minä nyt helvettiin ole lähdössä kun siellä on kauhean kuumakin.”
”Koittaako äijä olla näsäviisas vai?” isompi mies kysyi.
”Minä mitään näsäviisastele. Sitä paitsi ettehän te edes tajuaisi vaikka minä niin tekisin. Tuskin edes tiedätte mikä on koira.”
”Kyllähän me nyt koirat tiietään se on semmonen elukka.”
”Väärin koira on substantiivi eli esinettä tai asiaa merkitsevä sana.” Kari vastasi ylimielisesti.
”Vittu sun viisastelua jaksa kuulla!” sanoi aurinkolasipäinen mies ja iski Karia puukolla rintaan.
Kari katsoi rintaansa ja näki miten siitä valui verta. Tämän jälkeen hän kaatui taaksepäin kaiken pimetessä ympäriltä. Karin viimeinen ajatus oli ”olen sittenkin menossa helvettiin”.

[Yaca]

Pääseekö näin vain mukaan? No, jos pääsee niin [ tämähän on vipo päivä tehdä ], joten:


Maaninen viisastelija

"Nyt riittää!" Caroline kiljaisi vihaisesti ja kaatoi hölmistyneen oloisen Joeyn maahan. Joey oli niin hämmästynyt tästä vihanpurkauksesta, ettei noussut ylös.
"No, Caroline", Joey hymähti, kun Caroline kääntyi lähteäkseen. "Mikäs juttu tämä nyt on?"
Carolinen teki niin mieli polkaista Joeyn herkkään kohtaan uusilla korkokengillään, mutta tyytyi katsomaan Joeyyn jäätävästi.
"Olet vain - olet vain niin maaninen viisastelija!" Caroline sylki Joeyn päälle ja kääntyi lähteäkseen takaisin kartanoonsa. Joey nauroi ja tarttui Carolinen kädestä. Caroline ei kääntynyt - muttei riuhtonut itseään irti - vaan jäi odottamaan, että Joey sanoisi sanottavansa.
Joey ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän vain siirsi itseään lähemmäs Carolinea. Caroline jähmettyi, kun tunsi pitkästä aikaa, miten mies hyväili hänen hiuksiaan.
"Sovitaan tämä?" Joey sanoi puoliääneen ja suuteli ilmaa aivan Carolinen posken vieressä. Carolinea ei enää huvittanut leikkiä Joeyn kanssa, vaan riuhtaisi itsensä Joeyn otteesta. Caroline kääntyi kuitenkin Joeyyn päin.
Caroline ei ehtinyt sanoa vastaväitteitä, kun hänen koiransa temmelsi Carolinen vierelle. Koira kiehnäsi Carolinessa. Caroline takelteli, mutta Joey totesi:
"Ethän sinä enää osaa sanoa minkäänlaista substantiiviä oikein", Joey naurahti ja lähti pakoon kotiaan päin, ennen kuin Caroline tajusi, mitä tämä oli sanonut. Joey aikoi mennä kotiin - äh, ei kai. Royn baariin vain, Roy varmaankin oikein hikosi uteliaisuudesta.

[Ze Shoopuf]

Hih. Tämä olisi sopiva teksti myös hiomattomiin timantteihin, koska tämä on todella nopeasti tehty. Mutta Purri painosti ja Puhvi totteli. Kärsikää. ^^

Maaninen viisastelija

”Joo hei, tuu vain. Me odotetaan siinä juna-aseman edessä…”
”Tunnelin!”
”No… Oo hiljaa! No joo, sen, tiiäthän, sen tunnelin edessä. Nii me tullaan sinne, seittemältähän se sun juna tuli, vai…”
”Kolme vaille.”
”Vittu oo hiljaa! Ei, emmä sulle puhunu, ku meiän koiralle, kun se haukkuu tuossa vieressä aika ärsyttävästi… Nii me tullaan sinne seittemäksi siis, tunnistathan sä meidän auton? Se on sellainen sinertävä…”
”Turkoosi Audi, rekkari on FKY – 297.”
”Jum… Niin siis se on turkoosi Audi ja rekkari on FKY – 297, kyllähän sä mut tunnistat. Ja mun äidin myös, se tulee…”
”Isäpäs.”
”Ei kun siis isä tulee myös, kun se samalla käy hakemassa Lailan töistä. Milloinka sä sitten lähdet takaisin, eikös se ollut torstaina…”
”Perjantaina puoli kolmelta.”
”Siis perjantaina puoli kolmelta, eikö? Joo, niin mä muistelinkin. Mut tota, mulla on huomenna enkusta substantiivikoe, niin…”
”Verbikoe, idiootti!”
”Hitto hiljaa! Verbikoe siis, niin mä en tänään voi kamalasti olla sun seurassa, mut ei kai se haittaa? Ja ei mun koko aikaa tarvii lukea, kun sain viime kokeesta kasin ja…”
”Miinus.”
”JUMALAUTA! NYT PIÄT SEN TURPAS KIINNI! Ei, en mä sulle puhunut, kun pikkusisko tossa mankuu, että mun pitäis viedä se leikkipuistoon…”
”Tarkoitat varmaan tuota leikkikeskusta parinsadan metrin päässä.”
”Ei vittu, ei oikeesti. Oota hetki, mun pitää tehä tolle jotakin, mun oikeesti, ei helvetti…”
RÄKS
”Miina? Miina, ootsä vielä siellä? Miina?!”
Hiljaisuus.
”MIINA!?!”

[The_Sipi]

Viikon huonous:


Maaninen viisastelija

Koira
puri miestä.
"Substantiivi!"
mies kirosi,
potkaisi koiraa
ja ärjyi sille.
Koira pakeni.

Koira kulki pitkin
autiota hiekkarantaa.
Ihmetteli
miehen primitiivistä käytöstä.
Ei sillä,
että sekään kovin sivistynyt
olisi ollut,
mutta sehän oli koira,
joka vietti koiran elämää.
Eihän sen kuulunutkaan olla
niin sivistynyt;
se homma oli ihmisiä varten.

Koiran suusta pursusi vaahtoa.
Vesikauhu
eli hydrofobia,
se veisteli
ja rupesi hekottamaan
hullun lailla.

Mikäli ajatustenluku
olisi mahdollista,
ja joku lukisi koiran ajatukset,
niin hän olisi saattanut ajatella,
että koira oli vain
maaninen viisastelija.

Sehän se oli.
Maaninen viisastelija.
Mutta ei ollut kauan,
koska se huomattiin.
Vesikauhu nimittäin.

Se ammuttiin,
niljettiin,
myytiin ravintolaan
kiinalaiseen,
tarjoiltiin
ja syötiin.

Koiran söi mies,
jota oli purrut koira,
jonka omisti mies,
jota oli purrut koira,
jonka omisti mies,
jota oli purrut koira.

[The_Sipi]

Kirjoitusteksteistä näkee, että tehtävä oli haastava ja vaikea ja myöskin vailla päätä taikka häntää, sillä nämä kaikki tekstit on jotenkin vaan niin... daah! Oikein kenenkään tekstistä tahdo sanoa mitään erikoista, sillä aikalailla nämä jutut oli aika samanlaista huttua, hyvässä ja pahassa. Jos minä olisin myös kirjoittanut tarinamuodossa, tulos voisi olla jotain hyvin samaa kuin nämä muutkin. Kaikista teksteistä (myös minun) paistaa jotenkin läpi väkisin vääntämisestä. Tiedä sitten, onko tämä tosiaan niin, mutta sen kuvan minä sain näistä.

[Ze Shoopuf]

Yeah, yhdyn Sipiin. Tämän tehtävän tekstit tosiaan olivat hiukan väkisin tehtyjen oloisia. Etenkin se, että jokaiseen tekstiin piti tunkea se maaninen viisastelija, vaikka mielestäni ainoa, johon se sopi, oli Sipin teksti. Substantiivi taas ei sopinut mielestäni mihinkään teksteistä, se on vain niin outo sana, että se ei muutenkaan sovi muualle, kuin äidinkielen tunnille. Koira taas oli sovitettu kaikkiin teksteihin hyvin, se onkin sopivan arkinen sana siihen.

Eniten voisin sanoa pitäneeni Sipin tekstistä, sillä jotenkin se vaikutti vähiten väkisin väännetyltä. Siinäkin oli hiukan tekomaisuutta, mutta yllättävän hyvin se kuitenkin soljui. Eniten pidin tuosta lopusta.

JF:n tarinassa dialogi vaikutti hiukan teennäiseltä. Lopusta kyllä pidin, etenkin, jos lainausmerkit olisi vielä jätetty pois helvettiin menemis -ajatuksesta. Tähän tuo koirakaan ei kovin hyvin taipunut, hiukan väkinäiseltä sekin vaikutti.
Mutta lopusta pidin.

Yacan tarinassa oli pienoisia omituisuuksia. Ihmettelin todella tuon miehen käytöstä ja myös naisen. No, ehkäpä jotkut tykkäävät riidellä tällä tavalla. Substantiivi takelteli tässä myös pahasti ja se, miten siihen päästiin, oli myös hiukan kömpelöä. Plus, substantiivi taipuu "substantiivia", siihen ei tule ä:tä.
Koira oli ehdottomasti parasta antia tässä tarinassa.

Mutta tehtävä oli vaikea, kamalan vaikea, ei ihmekään, että tähän vähän jätettä kaadetaan. Ja jokainen suoltaa joskus jätettä, ei sitä kaikkea voi osata.

[Lord JF]

Kaikki tarinat toisiaankin vaikuttavat hiukan väkinäisiltä. Se ei kuitenkaan mikään ihme ole kun tehtäväkin oli aika väkisin väännetty. Sipin versio oli ehkäpä kaikkein kekseliäin johtuen juuri tuosta runomuodosta. Tuossa se väkisin vääntäminen ei pahemmin näkynyt ja oli minun mielestäni oikeastaan melko hyväkin runo.

Puhvin tarina oli myöskin melko hyvä. Itse ainakin tuosta puhelinkeskustelusta pidin ideana. Repliikit olivat hyviä ja kekseliäitä ja niistä siis tykkäsin.

Yacan tarinasta minä en kyllä keksi sitäkään sanottavaa mitä näistä muista. Kerronta oli hyvin hoidettu (en keksi parempaakaan), mutta hahmot olivat ehkä hieman teennäisiä. Tosin eipä siinä mitään. Eivät olleet hahmot muissakaan tarinoissa mitään ihmeellisiä.