Yashiza
21.9.2005, 21:03:31
Huomautan, että tämä on jatkonovelli. Huomautan, että minulla ei ole mitään inspiraatiota jatkaa tätä. Huomautan, että haluaisin tästä oikeasti tulevan jotakin. Huomautan, että ainoa kunnon ja yksityiskohtainen akti on prologissa. Huomautan, että tämä on draamaa sekä romantiikkaa. Huomautan, että arvostaisin todellakin palautetta.
Betaaja: Jordan
--- PROLOGI ---
”Haluaisin suudella sinua, haluaisin tuntea kielesi oman kieleni päällä, haluaisin koskettaa kiinteitä vatsalihaksiasi, haluaisin avata hiljaa farkkujesi vetoketjun, hitaasti ja rauhallisesti, hetki hetkeltä. Haluaisit minun laskeutuvan lantiosi tasolle, mutta kiusaisin sinua hetken kauemmin, laittaisin käteni farkkujesi sisälle ja kokeilisin kuinka kovana sinä jo olet...”
Hiljaisuus laskeutui kahden ihmisen välille, yleisessä vessassa ei ollut kukaan muu kuin nämä kaksi, toinen heistä oli lukinnut ovet sisältäpäin. Muutaman kerran joku ulkopuolinen yritti päästä sisään, koputti aluksi ja potki myöhemmin, mutta luovutti, kun harmaata ovea ei saanut millään auki. Poika katsoi toista hetken ja yritti koskettaa tämän kasvoja, mutta äkisti joutui toisen pojan torjumaksi.
”Siinä ei ole mitään pelättävää tai hävettävää. Antaudu, anna minun koskettaa sinua”, sanoi rauhallisesti poika, joka yritti tulla lähemmäksi hieman pelästynyttä ihmistä. Poika oli se, joka oli lukinnut koulunvessan oven ollakseen kahdestaan toisen kanssa edes kerran. Pojalla oli kylmät siniset silmät, hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hänen hiuksensa olivat sinertävänmustat. Päällään laivastonsiniset farkut, mustat verkkohanskat sekä valkoinen kauluspaita, joka korosti hänen kylmiä silmiään. Musta kravatti, jonka oli selvästi solminut hän itse. Pojan hymy oli vaisu, hänen kasvoilleen ei sopinut oikeastaan minkäänlainen hymy, sillä kalpeus ja sinertävä iho tekivät hänen hymystään kylmähkön ja etäisen – se muistutti enemminkin sarkastista virnistystä kuin kutsuvaa hymyä.
Toinen ihminen etääntyi yhä kauemmaksi, kun poika lähestyi häntä. Hän oli lyhyempi kuin poika, muttei kuitenkaan kovinkaan paljon. Toinen vaikutti pojan vastakohdalta, hän tuntui olevan lämmin, kun poika taas vaikutti viileältä. Valkoinen kauluspaita tälläkin ihmisellä, mutta toisin kuin pojalla hänellä oli mustat housut sekä hopeinen rannekoru vasemmassa kädessään. Hänen hiuksensa olivat vaaleat, mutta samalla niissä oli luonnollista ruskeutta, samanlaista lämmintä ruskeutta kuin hänen silmissään.
”Dominique, ei...” toinen yritti vastustella parhaansa mukaan, mutta jokin veti häntä Dominiquen puoleen. Olisi valehtelemista, jos sanottaisiin ettei hän olisi koskaan tuntenut tällaista tunnetta, tai jos joku sanoisi ettei hän koskaan olisi antautunut tunteilleen. Hän painautui viileähköä seinää vasten ja yritti vielä kävellä taaksepäin hätäpäissään, vaikka tiesi ettei enää ollut pakomahdollisuutta. Hän tunsi nyt kuinka ahtaat koulun poikien vessat todellisuudessa olivat, mitä ei ollut huomannut koskaan aikaisemmin. Hän olisi halunnut koskettaa Dominiquen kalpeita kasvoja, mutta ei voinut, eikä saanut. Tunsi vastustamatonta vetovoimaa poikaa kohtaan, mutta vaikka hän ei yrittänyt kieltää tunteitaan, hän ei pystynyt koskettamaan Dominiquea ja avaamaan tämän kauluspaidan nappeja ja suutelemaan hänen kaulaansa siten kuten mielikuvassaan tahtoi.
Dominiquen pehmeät ja haaleanpunaiset huulet koskettivat melkein – ehkä jopa hipaisivat – toisen ohuita huulia. Dominique pystyi jo tuntemaan kohteensa parransängen, toisesta oli kasvamassa mies, mutta siltikin hän oli vanhemmilleen ja muille ainoastaan poika. Dominique kosketti toisen haaroväliä ja huomasi ettei ollut kuvitellut kaikkea ja että toinen ainoastaan ei halunnut myöntää todellisuutta.
”Ei, et saa”, poika yritti edelleen harata vastaan, vaikka hänen äänestään oli kadonnut jo huoli ja vastustelun sävy. Nyt vaikutti enemminkin siltä kuin ääni tahtoi lisää sitä mitä toinen teki, vaati lisää eikä ainoastaan pyytänyt.
”En saa mitä, Ryan? Kerro minulle mitä en saisi tehdä?” Dominique kysyi vilpittömästi, kuin ei olisi tiennyt mitä Ryan oli tarkoittanut. Hän oli jo siirtänyt kätensä pois Ryanin haarojen välistä ja liikuttanut sen hieman ylemmäksi, lähelle vatsalihaksia ja painoi huuliaan yhä lähemmäksi Ryanin huulia niin, että ne koskettivat jo toisiaan. Dominique työnsi kielensä Ryanin suuhun, eikä Ryan enää halunnut vastustella, vaan suuteli takaisin huulet väristen. Hän otti Dominiquen pakaroista kiinni, suuteli kovakouraisesti ja paljasti todelliset tunteensa sekunneissa, mutta ennen tätä kaikkea hän oli sulkenut silmänsä ja kuvitellut mitä tahansa muuta kuin itseään suutelemassa Dominiqueta. Kuvitelma oli jo tuhoon tuomittu, kuka olisi pystynyt kuvittelemaan mitään, kun tunsi toisen kalun painautuvan kehoonsa? Kun tunsi sen ja halusi sen suuhunsa?
Dominique lopetti hetken kuluttua suudelman ja otti etäisyyttä Ryaniin, käveli pari askelta taaksepäin ja pysähtyi katsomaan toista poikaa. Ryan jäi paikoilleen seinää vasten ja pyyhki kädellä suupielensä, mutta ei päästänyt hetkiksikään Dominiqueta katseestaan.
”Älä vain sano, että rakastat minua”, Dominique hymähti omahyväisesti ja otti punaisen tupakka-askin farkkujensa taskusta. Hän otti yhden tupakan käteensä, ja laittoi sen suuhunsa kun pisti askin takaisin sinne mistä oli sen ottanut, ja kaivoi samalla esiin sytyttimen. Hetken kuluttua Dominique poltti jo hienovaraisesti tupakkaa ja puhalsi savua suoraan kohti Ryanin naamaa.
”En sanokaan, mutta jos sinä haluat palan minua sinun kannattaisi tumpata tuo tupakkasi ja tulla hakemaan minut, kun sinulla vielä on mahdollisuus”, Ryan vastasi takaisin. Hänen äänensävynsä oli kokonaan muuttunut, pienestä vastustelevasta pojasta oli tullut nopeasti sekä itsenäinen että määrätietoinen. Tällä kertaa Ryan lähestyi Dominiqueta, sillä poika seisoi edelleen vain paikallaan eikä oikeastaan reagoinut ollenkaan Ryanin lauseeseen, vaan oli yksinkertaisesti vain jatkanut polttamista.
”Jos minä oikein ymmärrän kehoasi, tahdot minua edelleen”, Ryan sanoi tunnusteltuaan tällä kertaa Dominiquen haarojenväliä hellävaraisesti, kuin olisi käsitellyt jotakin särkyvää ja herkkää. Dominique oli tunnustelun aikana jatkanut tupakan polttamista, mutta oli alkanut hieman väristä ja yrittänyt näyttää siltä kuin ei olisi tuntenut mitään Ryanin käsittelyssä.
”Eli siis”, Ryan jatkoi ja avasi toisen farkkujen vetoketjun hitaasti ja rauhallisesti, kuten Dominique hänelle oli kuvaillut, ”jos tahdot nähdä kalusi suussani ja tuntea minkälaista se voisi olla, heitä tuo tupakka pois.” Ryanin äänensävy oli alkanut muuttua ironiseksi ja hänen kasvoillaan oli vieno hymy, kuin hän olisi suunnitellut tämän kaiken alusta loppuun – kiltistä pojasta tuhmaksi mieheksi. Dominique näytti hetken jopa harkitsevan heittävänsä tupakan pois nähdäkseen tekisikö Ryan sen minkä lupasi, mutta päätti olla alistumatta Ryanin käskyyn.
”En olisi sinusta uskonut”, Dominique tyytyi sanomaan eikä tehnyt elettäkään tupakan pudottamiseksi lattialle, yritti vain olla kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään mielenkiintoista tai kiihottavaa.
Ryan jatkoi hymyilemistään ja otti Dominiquen kalun lämpimiin käsiinsä. Nyt Dominique värähti ja oli edelleen olevinaan kuin ei mitään, mutta oli jo alkanut huokailla, sekä tuntea sisällään kihelmöintiä. Edestakaisin, hitaasti, mutta varmasti. Dominique yritti olla katsomatta Ryania silmiin, katsoi vain alas ja näki kuinka Ryanin pehmeät kädet tyydyttivät hänen kaluaan.
Sitten Ryan lopetti, jätti Dominiquen siihen seisovan kalunsa kanssa ja otti tällä kertaa itse askeleen taaksepäin.
”MITÄ SINÄ TEET?” Dominique huusi ja alkoi itse jatkamaan siitä mihin Ryan jäi, pudottaen tupakkansa lakatulle lattialle.
”En mitään, en yksinkertaisesti mitään”, poika vastasi omahyväisesti ja lähestyi jälleen Dominiqueta. Ryan kumartui, siirsi Dominiquen kädet pois tieltä ja otti kalun suuhunsa. Dominique huohotti, piti Ryanin vaaleanrusehtavista hiuksista kiinni, katsoi tätä ja sanoi tulevansa pian...
”JUMALA”, mies huusi peloissaan avatessaan poikien vessan oven.
Betaaja: Jordan
--- PROLOGI ---
”Haluaisin suudella sinua, haluaisin tuntea kielesi oman kieleni päällä, haluaisin koskettaa kiinteitä vatsalihaksiasi, haluaisin avata hiljaa farkkujesi vetoketjun, hitaasti ja rauhallisesti, hetki hetkeltä. Haluaisit minun laskeutuvan lantiosi tasolle, mutta kiusaisin sinua hetken kauemmin, laittaisin käteni farkkujesi sisälle ja kokeilisin kuinka kovana sinä jo olet...”
Hiljaisuus laskeutui kahden ihmisen välille, yleisessä vessassa ei ollut kukaan muu kuin nämä kaksi, toinen heistä oli lukinnut ovet sisältäpäin. Muutaman kerran joku ulkopuolinen yritti päästä sisään, koputti aluksi ja potki myöhemmin, mutta luovutti, kun harmaata ovea ei saanut millään auki. Poika katsoi toista hetken ja yritti koskettaa tämän kasvoja, mutta äkisti joutui toisen pojan torjumaksi.
”Siinä ei ole mitään pelättävää tai hävettävää. Antaudu, anna minun koskettaa sinua”, sanoi rauhallisesti poika, joka yritti tulla lähemmäksi hieman pelästynyttä ihmistä. Poika oli se, joka oli lukinnut koulunvessan oven ollakseen kahdestaan toisen kanssa edes kerran. Pojalla oli kylmät siniset silmät, hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hänen hiuksensa olivat sinertävänmustat. Päällään laivastonsiniset farkut, mustat verkkohanskat sekä valkoinen kauluspaita, joka korosti hänen kylmiä silmiään. Musta kravatti, jonka oli selvästi solminut hän itse. Pojan hymy oli vaisu, hänen kasvoilleen ei sopinut oikeastaan minkäänlainen hymy, sillä kalpeus ja sinertävä iho tekivät hänen hymystään kylmähkön ja etäisen – se muistutti enemminkin sarkastista virnistystä kuin kutsuvaa hymyä.
Toinen ihminen etääntyi yhä kauemmaksi, kun poika lähestyi häntä. Hän oli lyhyempi kuin poika, muttei kuitenkaan kovinkaan paljon. Toinen vaikutti pojan vastakohdalta, hän tuntui olevan lämmin, kun poika taas vaikutti viileältä. Valkoinen kauluspaita tälläkin ihmisellä, mutta toisin kuin pojalla hänellä oli mustat housut sekä hopeinen rannekoru vasemmassa kädessään. Hänen hiuksensa olivat vaaleat, mutta samalla niissä oli luonnollista ruskeutta, samanlaista lämmintä ruskeutta kuin hänen silmissään.
”Dominique, ei...” toinen yritti vastustella parhaansa mukaan, mutta jokin veti häntä Dominiquen puoleen. Olisi valehtelemista, jos sanottaisiin ettei hän olisi koskaan tuntenut tällaista tunnetta, tai jos joku sanoisi ettei hän koskaan olisi antautunut tunteilleen. Hän painautui viileähköä seinää vasten ja yritti vielä kävellä taaksepäin hätäpäissään, vaikka tiesi ettei enää ollut pakomahdollisuutta. Hän tunsi nyt kuinka ahtaat koulun poikien vessat todellisuudessa olivat, mitä ei ollut huomannut koskaan aikaisemmin. Hän olisi halunnut koskettaa Dominiquen kalpeita kasvoja, mutta ei voinut, eikä saanut. Tunsi vastustamatonta vetovoimaa poikaa kohtaan, mutta vaikka hän ei yrittänyt kieltää tunteitaan, hän ei pystynyt koskettamaan Dominiquea ja avaamaan tämän kauluspaidan nappeja ja suutelemaan hänen kaulaansa siten kuten mielikuvassaan tahtoi.
Dominiquen pehmeät ja haaleanpunaiset huulet koskettivat melkein – ehkä jopa hipaisivat – toisen ohuita huulia. Dominique pystyi jo tuntemaan kohteensa parransängen, toisesta oli kasvamassa mies, mutta siltikin hän oli vanhemmilleen ja muille ainoastaan poika. Dominique kosketti toisen haaroväliä ja huomasi ettei ollut kuvitellut kaikkea ja että toinen ainoastaan ei halunnut myöntää todellisuutta.
”Ei, et saa”, poika yritti edelleen harata vastaan, vaikka hänen äänestään oli kadonnut jo huoli ja vastustelun sävy. Nyt vaikutti enemminkin siltä kuin ääni tahtoi lisää sitä mitä toinen teki, vaati lisää eikä ainoastaan pyytänyt.
”En saa mitä, Ryan? Kerro minulle mitä en saisi tehdä?” Dominique kysyi vilpittömästi, kuin ei olisi tiennyt mitä Ryan oli tarkoittanut. Hän oli jo siirtänyt kätensä pois Ryanin haarojen välistä ja liikuttanut sen hieman ylemmäksi, lähelle vatsalihaksia ja painoi huuliaan yhä lähemmäksi Ryanin huulia niin, että ne koskettivat jo toisiaan. Dominique työnsi kielensä Ryanin suuhun, eikä Ryan enää halunnut vastustella, vaan suuteli takaisin huulet väristen. Hän otti Dominiquen pakaroista kiinni, suuteli kovakouraisesti ja paljasti todelliset tunteensa sekunneissa, mutta ennen tätä kaikkea hän oli sulkenut silmänsä ja kuvitellut mitä tahansa muuta kuin itseään suutelemassa Dominiqueta. Kuvitelma oli jo tuhoon tuomittu, kuka olisi pystynyt kuvittelemaan mitään, kun tunsi toisen kalun painautuvan kehoonsa? Kun tunsi sen ja halusi sen suuhunsa?
Dominique lopetti hetken kuluttua suudelman ja otti etäisyyttä Ryaniin, käveli pari askelta taaksepäin ja pysähtyi katsomaan toista poikaa. Ryan jäi paikoilleen seinää vasten ja pyyhki kädellä suupielensä, mutta ei päästänyt hetkiksikään Dominiqueta katseestaan.
”Älä vain sano, että rakastat minua”, Dominique hymähti omahyväisesti ja otti punaisen tupakka-askin farkkujensa taskusta. Hän otti yhden tupakan käteensä, ja laittoi sen suuhunsa kun pisti askin takaisin sinne mistä oli sen ottanut, ja kaivoi samalla esiin sytyttimen. Hetken kuluttua Dominique poltti jo hienovaraisesti tupakkaa ja puhalsi savua suoraan kohti Ryanin naamaa.
”En sanokaan, mutta jos sinä haluat palan minua sinun kannattaisi tumpata tuo tupakkasi ja tulla hakemaan minut, kun sinulla vielä on mahdollisuus”, Ryan vastasi takaisin. Hänen äänensävynsä oli kokonaan muuttunut, pienestä vastustelevasta pojasta oli tullut nopeasti sekä itsenäinen että määrätietoinen. Tällä kertaa Ryan lähestyi Dominiqueta, sillä poika seisoi edelleen vain paikallaan eikä oikeastaan reagoinut ollenkaan Ryanin lauseeseen, vaan oli yksinkertaisesti vain jatkanut polttamista.
”Jos minä oikein ymmärrän kehoasi, tahdot minua edelleen”, Ryan sanoi tunnusteltuaan tällä kertaa Dominiquen haarojenväliä hellävaraisesti, kuin olisi käsitellyt jotakin särkyvää ja herkkää. Dominique oli tunnustelun aikana jatkanut tupakan polttamista, mutta oli alkanut hieman väristä ja yrittänyt näyttää siltä kuin ei olisi tuntenut mitään Ryanin käsittelyssä.
”Eli siis”, Ryan jatkoi ja avasi toisen farkkujen vetoketjun hitaasti ja rauhallisesti, kuten Dominique hänelle oli kuvaillut, ”jos tahdot nähdä kalusi suussani ja tuntea minkälaista se voisi olla, heitä tuo tupakka pois.” Ryanin äänensävy oli alkanut muuttua ironiseksi ja hänen kasvoillaan oli vieno hymy, kuin hän olisi suunnitellut tämän kaiken alusta loppuun – kiltistä pojasta tuhmaksi mieheksi. Dominique näytti hetken jopa harkitsevan heittävänsä tupakan pois nähdäkseen tekisikö Ryan sen minkä lupasi, mutta päätti olla alistumatta Ryanin käskyyn.
”En olisi sinusta uskonut”, Dominique tyytyi sanomaan eikä tehnyt elettäkään tupakan pudottamiseksi lattialle, yritti vain olla kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään mielenkiintoista tai kiihottavaa.
Ryan jatkoi hymyilemistään ja otti Dominiquen kalun lämpimiin käsiinsä. Nyt Dominique värähti ja oli edelleen olevinaan kuin ei mitään, mutta oli jo alkanut huokailla, sekä tuntea sisällään kihelmöintiä. Edestakaisin, hitaasti, mutta varmasti. Dominique yritti olla katsomatta Ryania silmiin, katsoi vain alas ja näki kuinka Ryanin pehmeät kädet tyydyttivät hänen kaluaan.
Sitten Ryan lopetti, jätti Dominiquen siihen seisovan kalunsa kanssa ja otti tällä kertaa itse askeleen taaksepäin.
”MITÄ SINÄ TEET?” Dominique huusi ja alkoi itse jatkamaan siitä mihin Ryan jäi, pudottaen tupakkansa lakatulle lattialle.
”En mitään, en yksinkertaisesti mitään”, poika vastasi omahyväisesti ja lähestyi jälleen Dominiqueta. Ryan kumartui, siirsi Dominiquen kädet pois tieltä ja otti kalun suuhunsa. Dominique huohotti, piti Ryanin vaaleanrusehtavista hiuksista kiinni, katsoi tätä ja sanoi tulevansa pian...
”JUMALA”, mies huusi peloissaan avatessaan poikien vessan oven.