Oletteko ikinä tehneet omaa kirjaa?

[Laguna125]

ajattelin kysyä eetä ootteko ikinä tehny omaa kirjaa.Mää oon yrittänyt tehdä monia kirjoja mut niist ei oo oikein tullu mitään että ootteko edes koskaan yrittänyt tehä omaa kirjaa??? :huh:

[PhazonBlaxor]

riippuu siitä kuinka pitkän jutun kirjaksi luokittelee... olen yrittänyt tehdä, mutta kyllästyin melkein samantien, varsinkin kun koko tarina oli päässä, mutta kun sitä ei ehtinyt kirjoittaa sitä mukaa mitä ideaa pursusi... ja ne kirjan pätkät mitä olen aloittanut on nyt jossain tuolla bitti avaruudessa kadoksissa... joten se siitä...

[Fera]

No totta perkuleessa olen! Olen tehnyt jo monta vuotta.

Ensimmäinen oli 10-vuotiaana tehty muumi -kirja, joka oli oikeastaan melkein suora kopio yhdestä Tove Janssonin jutusta. :eh: Mutta hauskaa oli ja sen tein loppuun. Seuraava oli kummitus/hevos -aiheinen ja senkin tein loppuun, vaikka se latteaksi jäikin. (koiranpentu kuoli lopussa, voi jehna...)

Mutta nyt, nyt olen tekemässä elämäntyötäni. Muutama vuosi sitten keksin koulumatkallani, jospa tekisin oman maailman. No minähän innostuin ja aloin kehitellä, mietin rotuja (ei, ei ole haltioita eikä kääpiöitä) ja sitten kaupunkeja sekä paikkoja. Piirsin jopa suuren kartan, jonka tosin olen hyllyttänyt, pitäisi tehdä hieman erilainen versio. Ja nytpä olen aloittelemassa kieliopastakin, oma kieli on tärkeä juttu. Nimeksi tuli Tharendell.

Tämä ei ole se sama jota julkaisen myös täällä, se foorumeilla oleva on eräänlainen alkuosa joka on 1000 vuotta ennen oikeaa teosta ja valoittaa taustajuttuja.

Ja nyt olen aloittelemassa tätä teosta, sillä tämä onkin aloitettu jo neljästi. Ensimmäisellä kerralla en pitänyt, liian tavanomaista. Toisella kerralla oli liian nuorisomaista eikä ollut tyyliäni ja kolmannella kerralla pääsin jo helkutin lähelle, mutta vieläkin jokin mätti. Joten nyt olen aloittamassa neljättä - ja toivon mukaan viimeistä kertaa - ja nyt minusta tuntuu että tämä se on, tämä on minun tarinani. Hahmot ovat minun sisimmässäni, mukana on niin vihaa, rakkautta, surua, epätoivoa, ja plaa plaa plaa. Tietysti myös suuria tuhoja ja joukkokuolemia (valtava hyökyaalto tuhoaa ja hukuttaa kaupungin) sekä päätarinalla on muitakin sivuosia, ei siinä vain yhden jutun perässä olla.

Ja tälle on tulossa myös jatko-osa, jota olen suunnitellut myös muttei todellakaan tyyliin X-2. Tämän teko tosin jää vuosien päähän sillä tiedän ettei eka osa valmistu pitkiin aikoihin; monta sataa A4 arkkia.

Kirjoja tulen varmasti tekemään, vaikka tämä nyt kiireellistä onkin ja juttu ei meinaisi valmistua mutta joskus, joskus vielä pitelen teostani kädessäni.

[Lady Kiha]

Itse asiassa kauan sitten, vielä pikku tyttösenä, tein paljon kirjoja. Kirjoittaminen oli hauskaa. Ja on yhä.

Nytkin kirjoitan kirjaa. Mutta on tunne, ettei se koskaan valmistu. Vähän väliä kirjoittamien tyssää puoleksi vuodeksi, sitten taas kirjoitan. Voisin vaikkapa nyt kirjoittaa sitä, mutta teenkin muuta. Inspiraatiot ovat tiukasti päässäni, ja keksin vaikka mitä uutta kirjaani. Mutta en jaksa kirjoittaa sitä. Laisinkaan, kun vaihdoimme tietokonetta, ja jouduin tulostamaan ne 42 sivuisen aikaansaannoksen. Ja se pitäisi kirjoittaa uudelleen. Olen jo kirjoittanut puoleen väliin asti. Mutta tuntuu, ettei jaksa kirjoittaa niitä kaikkia tapahtumia uudelleen. Mutta kyllä minä vielä jaksan. Ja jonakin päivänä se on valmis. Kenties siihen menee monta vuotta vielä, ja minähän kehityn koko ajan kirjoittajana. Kirjalla ei ole kiirettä. Kunhan saan sen valmiiksi elämäni aikana ja kustantajalle saakka. Mitään kiirettä ei ole. Panostan siihen kunnolla.

Kyllä se kirja vielä valmistuu. Kestää vain oman aikansa. Ja turhaan minä kiirehtisinkään sen kanssa. Kirjan nimi on Kerystonin kartanon aavehevonen , mutta nimen vaihtoa suunnittelen. Se kuulostaa liikaa heppatyttömäiseltä, jota se suinkaan ei ole. Siinä on aika paljon jännitystä ja dramatiikkaa, lisäksi joitakin raakoja kohtauksia. Mutta hevosiinhan se liittyy, mikä minun tekstini ei liittyisi. Se on vain niin kivaa kirjoittaa jännitysjuttuja, mutta samalla tunkea sinne jokunen hevonen. Minun oma erikoistaitoni; Saada joka tarinaan hevonen.

[Saruwatari]

*köhköh* No onhan näitä tultu kirjoiteltua.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta jos koulussa sitä piti tehdä ei se luonnistunut mitenkään.
Kerran aloitin tekemään yhtä kirjaa ja ehdinkin jo kirjoittaa siihen sata sivua, kun tajusin ettei siitä tule mitään.
Ja juoni oli melkein kopioitu yhdestä.. jutusta. En halua muistella tätä. >_<
Ja nyt olen aloittanut sen uudestaan, mutta nyt olen keksinyt juonen ihan itse! *Gasp* Ihme kyllä..
Ja tietenkään en kerro tässä mitään juonesta. Mutta voin sen verran paljastaa, että siinä on enimmäkseen fantasiaa. Ja sitä on tehty jo vaivaiset viisikymmentä sivua! *aplodit*
Aloitin sen uudestaan silloin alkukeväästä ja kehitin sen juonen. Ja eilen olen saanut puolet tehtyä yhdestä isosta projektistani. Nimittäin sanastosta. Olen siis kehitellyt ihan oman kieleni ja kirjoitustapani. Kyllä tekin varmaankin saisitte joistakin kirjaimista selvää. Ja joillakin sanoilla on sitten ihan oma merkkinsä.
H0h0.. että olen ylpeä itsestäni kun olen saanut sitä jo niin pitkälle.

Tälle kirjalle olen suunnitellut tekeväni jatko-osaa, mutta seuraava osa onkin kolmas osa! En selitä enempää, muuten koko hyvä ideani voidaan varastaa. :<
Mutta sen saattaa arvatakin jo joku tuosta himopaljastuksesta.

Ja niitä muita kirjoja joita olen aloittanut, niin kaikki ovat olleet sellaisia fantasiahöpinöitä. *köhköh* Yksikin joskus kahdeksanvuotiaana kirjoittamani kirja kertoi prinsessasta jolla oli sininen iho. Jos nyt tätä kirjaksi olisi voinut sanoa. ;>

[nappa]

Kyllä. Kirjassa oli kaksikymmentä sivua, se kertoi ponista, ja siinä oli värikuvitus. Olin kirjan julkaisemisen aikaan seitsemänvuotias. Sen jälkeen kaikki kirjallinen luovuus katosi minusta enkä ole kirjoittanut tarinoita kuin pakon edessä.

[Jubei]

tse asiassa kauan sitten, vielä pikku tyttösenä, tein paljon kirjoja. Kirjoittaminen oli hauskaa. Ja on yhä.
Tarkoitat varmaan kuitenkin että teit novelleja. Kirjan ja novellin ero on lähinnä juuri tuossa piduudessa. Siinä missä novellit ovat yleensä sivusta muutamiin kymmeniin sivuihin, kirjat liikkuvat yleensä sadasta sivusta ylöspäin. Tuskin sinä pienenä mitään yli sadan sivun kirjoja kirjoittelit. :)

Itse en ole koskaan jaksanut alkaa kirjoittemaan kunnon kirjaa. Yhden sisäpiirivitsiin liittyvän novellin olen kirjoittanut, toista aloittanut ja yhtä kirjoitan kaverini kanssa ja se on loppusuoralla. (Tosin hiukan pitkä, siitä tulee about 30 sivunen. ) Pyörittelen kyllä joskus kirjan ideoita mielessäni usein juuri fantasiaan liittyen. Jokin aika sitten mielessäni oli ihan hyväkin idea, josta olisi voinut tullakkin jotain, mutta minä en vain jaksanut. Jos alkaisin kirjoittamaan kirjaa niin haluaisin että siitä tulisi vähintään 300 sivuinen, koska fantasiakirjat ovat yleensä vähintään tuon paksuisia. Urakkana tuollaisen kirjoittaminen tuntuu vain jo niin isolta etten siihen jaksa ryhtyä ja varsinkin kun siinä on niin paljon riskejä: Jos se ei myy niin ei siitä ole paljoa hyötyä, koska rahasta tuota voisin tehdäkkin, mutta en kyllä huvikseni. Lisäksi vaikka se myisikin, niin sellaisia kirjoja pitäisi tehdä lisää, koska ei yhdellä elä kovin pitkään. Sitten on sekin että vaikka suositut kirjailijat ovatkin hyvätuloisia, niin minä en oikein osaa kuvitella ansaitsevaani leipääni kirjoittamalla. Se ei vain tunnu minun alaltani.

joka opastaa viestinsä alussa termeissä Lady Kihaa, sotkee ilmeisesti itsekin termit erottamalla novellit ja kirjat toisistaan eikä novellit ja romaanit, kuten pitäisi! Hyi sua!
Sulla on väärät termit ittelläs. :P

[Arwie]

Kyllä. Koneelta ja levykkeiltä sekä muistikirjoista löytyy tällä hetkellä yksi kaksisataasivuinen, kaksi sataviisikymmentäsivuista ja yksi kolmesataakaksikymmentäsivuinen romaani (kesken), joita en koskaan anna kenenkään lukea, sekä tosi monta sketsiä ja novellia, suurin osa tehty lukioaikana. Olen kirjoittanut ekaluokasta asti, tosissaan viidenneltä luokalta, ja melkein jokaikinen kirjoittamani teksti on vielä tallessa. Tykkään hirveästi kirjoittaa, usein vain käy niin että kaikkein parhaat tekstit joihin olen nähnyt eniten vaivaa jäävät vain oman itsen luettavaksi. Joskus jopa koulun ainekirjoitusten palauttaminen tekee tiukkaa. En tiedä miksi, kun en edes koe että niissä olisi edes mitään hirveän henkilökohtaista. Ystävät ja koulumme äidinkielenopettajat kannustavat minua kovasti lähettämään kustantamoon palautetta varten, mutta ei vain oikein houkuta. Minun tekstini ovat vain minulle. Jos ette ymmärrä niin sitten ette ymmärrä. Piste.

[Pyro]

Joo, tossahan niitä kirjoja on... *katsoo 12:sta disketin vinoa pinoa*
Ensimmäisen kirjani tein ollessani toisella luokalla, kertoi pupusta jonka nimi oli Rose ja joka asui kukkulalla ison tammen alla ja hänellä oli oma porkkanamaa.

Isoin projektini on vielä hieman kesken, kyseessä on 8 osainen kirjasarja PORTTI, jonka seuraksi on sitten ilmestynyt jo kolme sivustoorikirjaa...

Umm... Tällä hetkellä suomennan 4:ää kirjaa ja kirjoitan 5:ttä.

Kirjan kirjoittamisprosessi itsessään on monimuotoinen ja hankala ja aloitan yleensä viimeisestä kappaleesta. Tietää mihin on menossa...

Ja kirjojahan ei koskaan kirjoiteta.
Kirjailija katoaa toiseen maailmaan ja esittää roolit. Jos kirjailija ei pysty samaistumaan kirjaan ja katoamaan siihen, ei ole kirjailija laisinkaan.
Minun mielipiteeni.
Kirja tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa, kirja kirjoittaa itsensä.

[Endless II]

minä en voi sanoa vielä kirjoittaneeni kirjaa. on minulla kyllä valmiita digitaalisia eepoksia joista pisin on tuo p*run Ansaitut Arvet joka on täällä foorumeillakin. siinä on yhteensä noin, about, 270 a4 sivua, mikä ainakin minun kirjoissani pitkä. tarina on itse valmis, prologista kappaleiden ja välinäytöksien kautta epilogiin, mutta kirja se ei ole, eikä siitä kirjaa tule.
tosin, se nyt ei tässä tainnut olla pointtina. pitkiä tarinoita olen kirjottanut useita, lyhyitä vielä useampia ja kesken eräisiä niin paljon etten jaksa edes laskea. niitä kyllä riittää. ja jos tämä paikka määrittää kirjaksi jonkin joka on jollain sivumittauksella pidempi kuin novelli, niin niitä on useampia. minun kirjoissane ne on kuitenkin vielä vain tarinoita. kirjoja niistä ei luultavasti tule ikinä. minulla kai on liian korkeat kriteerit sille, mikä on kirja, ja mikä ei. ei minun sanaa kuiten uskoa kannata, -.- olen kuitenkin väärässä.

[The_Sipi]

Minä olen kirjoitellut yhtä pitkää tarinaa, josta romaania olen suunnitellut, mutta se on pahasti vasta ensimmäisen version puolessa välissä (viimeksi kirjoitellut kesäkuussa), enkä tiedä, saanko sitä koskaan valmiiksi, varsinkaan nyt, kun muutkin työt painaa päälle (vaikka kevyttä onkin) ja nyt netin saatuani on kirjoitushalut vähentynyt entisestään. Ehkä sitten kun huomenna lotosta voitan ja puolen vuoden naatiskelun jälkeen olen kyllästynyt siihen ikuiseen vapaa-aikaan, niin sitten saatan jotain kirjoitellakin taas (tai sitten kun työt loppuu tästä paikasta).

Sinänsä kumma juttu, että ihmiset ovat sekoittaneet täällä romaanit ja kirjat. Kaikki ovat kirjoitelleet "kirjaa". Minulle kirja on sellainen, joka on nivottu kansien väliin. Pitkät tarinat puolestaan ovat romaaneja. Romaanit eivät mielestäni siis ole muita kuin pitkiä tarinoita, jollei niitä ole julkaistu kansien välissä. Ei, tämä ei ole nipottamista, tämä on vain se, miten minä asian näen. Siksi hämmästyinkin tuota otsikkoakin, koska kirjat ovat minulle mitä ovat.
Ja Jubeikin, joka opastaa viestinsä alussa termeissä Lady Kihaa, sotkee ilmeisesti itsekin termit erottamalla novellit ja kirjat toisistaan eikä novellit ja romaanit, kuten pitäisi! Hyi sua! :P

[Kreifi]

En ole kirjaa, enkä romaania aikaiseksi saanut. Novellilinjalla on toistaiseksi liikutta. Parin vuoden sisään olisi kuitenkin tarkoitus julkaista kirja, novellikokoelma tosin (näin aluksi), mutta ehkä tulevaisuudessa sitten jotain muutakin.

Eipä noita kirjan julkaisseita ihan joka nurkalta löydy. :)

[Jerige]

Olen tavallaan kirjoittanut ja kirjoitan edelleen. Hankin aina silloin tällöin sellaisen iso kokoisen muistikirjan tai lukottoman päiväkirjan, johon alan kirjoittamaan jokinlaisia tarinoita, tarinoiden pätkiä tai ihan vain päähän pistoja. Näitä kirjoja on jo useampia hyllyssä, ainakin viisi kappaletta. Tosin kaikki eivät ole täyteen kirjoitettuja vielä, mutta täydentelen niitä silloin tällöin.

Romaanin tekoa olen miettinyt, mutta tuskin koskaan saan aikaan sellaista, mutta mistäs sen ikinä tietää alanko sellaiseen urakkaan. Epäilen aina, että pystynkö kirjoittamaan tarinani loppuun, koska usein miten ne jäävät kesken uuden idean pukatessa päälle. Se ärsyttää hieman pitemmän päälle.

[Fox_FaTC]

En varsinaisesti kirjaa, mutta novellikokoelmaa/lastenkirjaa on tullut väkerrettyä...

Esim. tälläkin hetkellä olisi valmiina loistava (omasta mielestäni ja nykyisen opintomestani äidinkielenopettajien mielestä) jouluinen tarina pienestä Jaakko-pojasta. Olen elätellyt mielikuvia pyytää joku kuvittamaan tarina ja sitten lähetellä joillekin kustantajille taikka sitten julkaista itse (vaatii kyllä sitä rahnaa...). Mutta tällä hetkellä kaikki on vielä aika vaiheessa...

[Eliza Liv]

Yritän ainakin ja yritän edelleen, vaikka viimeaikoina energia on suuntautunut kaikkialle muualle kuin kirjoittamiseen. Tavoitteena on saada valmiiksi suunnittelemani kuusiosainen fantasiasarja, jonka luomisen aloitin viisi vuotta sitten. Sijoitin tarinan täysin omaan maailmaani, joka alkaa pikkuhiljaa olla valmiina kalenteria, rahaa, historiaa ja kieltä myöten. Valmiina minulla on jo kaksi osaa tästä suuresta projektista, joista molemmat ovat reilun viidensadan sivun pituisia, joita kuitenkin joudun vähän väliä muokkaamaan vanhentuneen kirjoitusasun takia. Tällä hetkellä kirjoitan kolmatta osaa ja yhteensä sivuja on kertynyt tietokoneella reilusti päälle toistatuhatta. Mikäli kustantajaa ei löydy, kun saan kirjoitusurakkani valmiiksi, omakustanteena se ainakin päätyy kansien väliin.

[Hukka]

En minäkään koskaan ole varsinaista kirjaa kirjoittanut, mutta useamman vähän pidemmän tarinan olen kyllä kirjoittanut. (Harmi vaan että jotkut niistä eivät pian jaksa kiinnostaa enkä sitten jaksa kirjoittaa niitä loppuun. :P)
Joskus johonkin koululehteen olen novellin tai pari kirjoittanut, mutten muuten ole päässyt kovin julkisesti kirjottelemaan. Ja toki yhdellä toisella foorumilla olevaan tarina-juttuun olen kirjoitellut.

[Azu]

Olen huomannut tässä viime aikoina pohtivani oikein vakavasti kirjan juonta. En ole ihan vielä saanut kaikkia yksityiskohtia mietittyä, mutta pääpiirteittäin alkaa "teh big picture" hahmottumaan. Ei ole mitenkään yllättävää, että fantasiakirjaa olen miettinyt, mutta kokeilen kirjoittaa joitain hieman erilaista, joten haltiat ja lohikäärmeet SAATTTAVAT jäädä pois (en ole vielä päässyt niin pitkälle maailman suunnittelussa, että tietäisin jo rotuja ja otuksia, joita kirjassa olisi). Nyt oikeastaan tajusin, mihin rooliin ainakin haltiat voisi laittaa. Kokeilen kuitenkin olla tekemättä ihan perinteistä "pelastetaan maailma"-fantasiaa, vaikka maailman pelastamiseksi se saattaakin loppujen lopulta mennä. :D Ei ole tuotakaan ihan loppuun asti tullut mietittyä. Loppuratkaisun rakenne tai tapahtumat ovat kyllä jo mielessä, kuten on ensimmäisen kirjan loppukin (kaksi kirjaa on mahdollisesti suunnitteilla, riippuen tietenkin miten pitkän saan kirjoitettua, jos näyttää pitkältä, tulee kaksi kirjaa, jos ei, niin tulisi varmaan vain yksi kirja). Toiveuntahan tuo on, että saisin kirjan jopa joskus kirjoitettua.

Nyt pitäisi alkaa miettiä nimiä paikoille ja ihmisille. Se on asia, jossa minä olen erityisen huono.

[Lallilaama]

jep! :)
Olen yrittänyt kirjoittaa ainakin kolme kirjaa, enkä ole missään päässyt kolmea sivua eteenpäin, koska en vain jaksa kirjoittaa. Aikaa kyllä olisi, mutta käsi väsyy ja kyllästyn helposti.
Kerran on kyllä käynyt niinkin, että ideat on loppunut ja olen kirjoittanut tarinan pussiin. Se ottaa tosi paljon pattiin!!!! :prkl: Silloin yritin kirjoittaa liian isoa tarinaa ja luoda kokonaisen maailman! Se oli mulle liikaa!
Toisessa kirjassa oli yksinkertainen ja hauska juoni. Mutta ennen kuin rupesin kirjoittamaan sitä, en miettynyt erästä tiettyä yksityiskohtaa... :shy: ja tarina jäi TAAS kerran kesken!

[Sininenkissa]

Noh niin. En oikeastaan ole koskaan kirjaa kirjoittanut tai aloittanut koskaan, tarinoita ja niitten pätkiä (eli ropeja) kirjoittelen kyllä joskus mielelläni. Varsinkin ropeihin on ihana keksiä kaikkea kivaa ja monimutkaista jota ei itsekkään tajua sitten lopulta.

Kirjan kirjoittaminen olisi minulle sitten liian työlästä ja monimutkaista. Olen nimittäin aika huono kirjoittaja, kuvailut ja muut jäävät niin vähälle jotenka kirjasta tulisi niin mielenkiintoinen että kivet jaksaisivat lukea sen puoleen väliin vain. Voisihan tietenkin sellaisen oman maailman luominen ihan kivaa ja kirjoittaa siitä tarinoita, mutta ehkäpä minä tyydyn kuitenkin vain sarjakuvien tekemiseen...

[Noirre]

Olen kirjoittanut (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=3099). Kirjoitan edelleen tuota samaa kirjaa, olemme hitsautuneet yhteen. Taidot ovat kehittyneet sen verran että voisi olla jo jotain ideaakin tässä hommassa. Äidinkielenmaikka jaksaa syyllistää kun ei teksti ole edistynyt .___. Mutta vielä minä sen kirjoitan. Ja siitä tulee loistava, hyvä, tajunnan räjäyttävä matka jollaista ette ole kokeneet koskaan aiemmin. Minusta tulee kuuluisampi kuin Rowlingista ja Tolkienista yhteensä, ja minut palkitaan kirjallisuuden Nobelilla suurista teoistani fantasian saralla. Näin olen sen suunnitellut.

Sitten kerään myös hitaasti mutta varmasti kokoon novellikokoelmaa. Kyllä se siitä vielä joskus valmistuu.


...

Yläasteen alussa, vai olikohan se jo peräti ala-asteella, sain itseasiassa valmiiksi kirjan, joka kertoi Annie-nimisestä hevostytöstä. Hän oli kilpaesteratsastaja (no, lupaava alku ainakin), ja tapahtumat alkoivat siitä, kun hän matkustaa toiseen maahan koeratsastamaan lupaavaa oria. Koeratsastus kuitenkin sabotoitiin, ja yksi esteistä kaatui Annien päälle ja hän joutui sairaalaan, josta hänet kaapattiin (ooh, dramatiikkaa =)). Kirja sitten selvitteli tapahtumaketjua, syitä ja seurauksia. Ja tietysti mukaan mahtui vähän "romanssiakin", tukholma-syndrooman mukaisesti kaappaajan ja kaapatun välillä. Ilmeisesti minulla on ollut kieroutuneita perverssioita jo pienestä pitäen =/

Kirjan kirjoittaminen vaatii helkkarin pitkää pinnaa ja paljon kärsivällisyyttä ja uskomattomasti työtunteja, joita minulla tällä hetkellä on lukion viimeisen rutistuksen jälkeen jäljellä naurettavan vähän. Itkettää, kun pidän kirjoittamisesta kovasti ja haluan ihan aikuisten oikeasti kirjailijaksi, mutta aika ja (tai motivaatio kaiken vapaa-ajan uhraamiseksi) ei yksinkertaisesti tällaisenaan riitä. Tuo Deiran tarina, jonka linkitin, on nimittäin jotaan, mistä olen ylpeä, ja pidän tarinaa erikoisena ja massasta erottuvana - mielestäni se ansaitsee päästä kansiin ja paperille, kirjastoihin ja kirjakauppoihin. Mutta puhtaaksikirjoittaminen tökkii pahasti - vähän kuin katsoisi sataan kertaan näkemäänsä leffaa uudestaan ja uudestaan, ja filmi jumiutuisi joka kerta juuri niihin kohtiin, jotka muistaa ulkoa parhaiten.

[*osteri*]

kyllä ja en...

Mä kirjotin pienenä jumalattomasti "tarinoita". Mä kyl vaa piirsin kuvat ja äiskä kirjotti mun sanelun mukaan...

Nii... muista en muista, mut joskus ala-asteella mä kirjoitin kirjan, jossa piti mun serkun seikkailla alunperin mun kaa, mut sitte muutin nimet ja juttu karkas käsistä täydellisesti....
Jossain vaiheessa yritin kirjottaa sille tokaa osaa, mut... Sain muuta tekemistä.

No sit mä loin Paulin.... miehen jota mulla on vieläki ikävä... :(
Paulista mä kirjoitin jotain 2 osaa ja toinen oli ehdottomasti paras!!!
Siinä mä päästin ne seikkailemaan jo maailmaan, jonka mä vetäsin päästäni ja siin samas olivat (siis maailmassa) mun seuraavanki kirjan hahmot...

Nyt mä siis kirjoitan, juttua, joka on salaisuus... Paitsi eräät tietävät siitä jo vähä liikaakin...
Maa sai nimekseen Zandelf pitkän miettimistauon jälkeen ja mä pidän siitä edelleen, et happy end... :)

[pehmo]

Olen kirjoittanut kirjan, montakin.
Ensimmäinen syntyi ala-asteella, sivu määrää en muista, mutta ei se paljoa ollut, kuitenkaan se ei ollut novelli vaan ihan tarina nimeltä Taisto Tuovila(n viimeinen): vampyyrit vastaan ufot. joo, kyllä olin ala-asteella. Se kertoi etsivästä joka asui, yllätys yllätys, Mikkelissä ja ryhtyi ratkomaan jotain tuhopolttotapausta joka päättäy sitten kaatopaikalle jossa herraa ammuttiin jollain lamauttavalla aseella ja hän kuoli nähden jotain kirkkaita valoja taivaalla. Jonkinlainen pentagrammi viritelmäkin oli siinä mukana.
Tämä sitten sai jatkoa ufot vs. zombiet. Taso oli yhtä laadukasta, henkilö nimeltä Joonas Hifiknen (?) rupeaa ratkomaan Taiston kuolemaa. Loppua en muista, ei mitään kuvaa kuinka se loppui, veikkaan että herra kuoli.

Sitten syntyikin ehkäpä pitkäaikaisin projekti: Kahden pojan päiväkirja, joka sai aika paljon vaikutteita Bert-kirjoista ja omasta tylsästä elämästä. Tietokone sivunumero näytti 80. nykyään tuo teksti on sen verran noloa ja henkilökohtaista että ei siitä sen enempää. Tämäkin sai jatkoa nimeltä Yhden pojan päiväkirja, jolle tuli pituutta 20 sivua. Saagan kaksi viimeistä erillistä merkintää kirjoitin käsin johonkin vihkoon.

Sitten jossain vaiheessa syntyi tarina joka oli omistettu juuri kuolleelle papalleni, juoni noudatti aika tarkkaan yhtä simpsonien jaksoa.
Onneksi kaikki yllä oleva teksti on päätynyt jo bittitaivaaseen ja toivon mukaan ei palaa kummittelemaan ikinä.

Yläasteella syntyi kaksi suurempaa teosta, Sayonara ja Varjo-Kalevala. Sayonara oli novellikokoelma joka kertoi eri ihmisistä pahuuden valtaamassa maailmassa ja eräästä miehestä joka rakensi jättimäisen kotkan jolla sitten pelastuneet ihmiset häippäsivät maapallolta.

Varjo-Kalevala, ehkäpä parasta mitä olen kirjoittanut, on epäsoinnukas runomuotoon kirjoitettu teos kolmen pojan matkasta maailman ruhtinaaksi, pituutta joku 50 sivua. Idea syntyi äidinkielen tunnilla kalevalan maailman luomisesta, joten minunkin kirjan alussa maailma syntyy, tosin se syntyi vähän eri tavalla kuin Kalevalassa. Teoksella ei ole mitään suurempaa yhteyttä esikuvaansa, tosin se on aika kiitollinen FFille ja muutenkin fantasia elementeille.
Viimisen neljän vuoden aikana ei sitten ole syntynyt oikein mitään järkevää fiktiota, enemmäkin faktatekstejä kuten artikkeleita ja surrealistisia valituskirjeitä. Listasta puuttunee muutama ala-aste viritelmä, tuli luotua suhkoht isokin vakiohahmokaarti, johon mm. em. Taisto ja Joonas kuuluivat.

[Johnny]

Äitini kannettavalle tuli kirjoitettua jokin outo kirjanen. En saanut kyseistä kirjaa koskaan loppuun vaikka se oli sen ajan lempiaiheestani kertova kirja. Vaeltajat oli kirjan nimi. Kirja alkaa sillä kun poika nimeltä Ichy saa eriskummallisen kaverin (juoppo) joka onkin maailmaa nähnyt ja kaiken kokenut. Ystävykset sitten sopivat lähtevänsä vaeltamaan pitkälle matkalle ja ottavat pari hyvää, luotettavaa ja mukavaa ystävää mukaan. Matkalla ei minnekään tapahtuu vaikka mitä kommelluksia. Tulva kesken matkan, Murhaaja käy kimppuun ja vaikka mitä erikoista, yliluonnollista ja hauskaa tapahtuu. Kirjana tämä toimi mutta en koskaan saanut sitä päätökseen.
Tässä kesken jääneen kirjani kesken jäänyt kohta joka loppuu kesken:

''Kuinka sinä Ichy saatoit? Mies kysyi ja kohotti miekkansa uhkaavasti. Ichy katsoi miestä syvälle silmiin, ehkä liiankin syvälle. Mies huitaisi miekallaan kohti Ichyä. Ichy nosti salamannopeasti miekkansa ja löi sen miehen miekkaa vasten. Kipinät lensivät ja miekat kiilsivät auringonloisteessa. Ichy potkaisi miestä palleaan ja lähti riisui miehen aseista. Mies katsoi Ichyä kuin olisi nähnyt aaveen. Ichy laittoi oman miekkansa tuppeen ja miehen miekan hän laittoi miehen kurkkua vasten ja sanoi että hän teki sen siksi koska''

Että sellainen tapaus x)

[Anime ja FF-fani]

Itse en ole tehny, mutta ajatusta olis tehä kirja maailman jumalista :D . Aihe on oikeestikki mielenkiintonen. Oisko kukaan kiinnostunu? Voisin lähettää ilmaseksi sitten ku joskus saan valmiiks.

[AE1303MS]

Joskus pienen pienenä tein melkosen ankarasti semmoista Ian Livingstone tyylistä seikkailukirjahommelia, (siis jossa pääset itse hillumaan jossain paikoissa, tappamaan mörköjä, keräämään avaimia ja muuta roskaa ja tekemään muuta tyyliin: olet pienessä huoneessa, avaatko oven ja menet ulos (siirry kappaleeseen 666, vai avaatko huoneessa olevan jääkaapin ja otat pullon Karjalaa, siirry kappaleeseen 1337 ;D ) mutta ottaen huomioon kirjoitin sitä WORDilla ja olin jotain 6, ei siitä mitään tullut, ja melko pianhan siinä hermo meni, ja poistin koko paskan. "Kirja" sortui muualtakin kuin pelkästä kappaleiden järjestelystä ja muusta, kun juonikaan ei kovin kummoinen oltu, ja lähes kokonaan pöllitty dragonlanceista ja FFistä :eh:
Ja se jäikin sitten toistaiseksi viimeiseksi teoksekseni, enkä tosiaankaan aio enää uutta yrittää kirjoittaa, kun pelikin on tulossa :D

[Demonityttö]

Minäpäs voin ylpeänä tyttösenä ilmoittaa saaneeni ystäväni kanssa aikaiseksi oikean kirja-sarjan. Tai siis riippuen siitä, minkä kirjaksi lukee, kuten tuolla siitä jo on huomautettu. No jos ne eivät ole kirjoja, niin pitkiä novelleja sitten. Tosin vasta ensimmäinen niistä on valmis, sitäkin on huimat 80 sivua... Muut osat ovat vielä vaiheessa; kakkonen, joka muuttuikin kolmoseksi on loppusuoralla, uusi kakkonen on vasta alkuvaiheilla, kolmonen on viittä vaille valmis, nelosta ei ole aloitettu, vitonen on melkein valmis ja kutonen on jo suunnitteluvaiheessa. Siis kaikki noista on suunniteltu ja mietitty jo etukäteen. Noiden lisäksi on kaksi erityistä osaa, joka toinen kertoo kirjan aikuisten nuoruudesta ja sitten toinen kertoo päähenkilön elämästä ennen muuttoa toiseen kaupunkiin.

Tästä sarjasta, voin varmasti paljastaa sen verran, että se on jotain sellaista mihin ette ole ennen törmänneet. Päähenkilönä seikkailee Snake M. (en viitsi paljastaa sukunimeä...) niminen punatukkainen ja vihreäsilmäinen poika, joka muuttaa uuteen kaupunkiin 15-vuotiaana. Hän on aika hiljainen ja varautunut tyyppi, eikä hänellä ole vanhempia. Ja mikä parasta... Hän ei ole normaali ihminen. Mutta ei siis myöskään mikään geenimanipuloitu superimmeinen... :eh:
Kumminkin... Koulussa hän tutustuu Terry-nimiseen poikaan ja tämän kavereihin. Pian kuitenkin tapahtuu jotakin (enkä aio paljastaa mitä) ja kouluun kutsutaan etsivä selvittämään tapausta. Juonesta voin paljastaa vielä sen verran, että pahiksena hilluu Eleanora-niminen vanha akka, jolla on selvittämättömiä asioita Snaken kanssa, Snake ja Terry rakastuvat ja etsivä, joka aluksi vihaa Snakea adoptoi (pakon edessä) tämän lopussa.

Tuo oli siitä ykkösestä. Idea lähti siitä, että Snaken piti olla joku demoni, mutta sitten siitä tulikin vaan joku friikki. Siihen on ryntätty mukaan ihmissuhdeongelmia, tiedemiehiä ja "jännitystä" jipii :eh: . Juoni ei ole ehkä mikään paras mahdollinen, mutta ottakaa huomioon että me aloitettiin sen kirjoittaminen jo kaksi vuotta sitten (mie 12, hän 13).

Tuon lisäksi, olemme kirjoittaneet muita täysin erilaisia tekstejä. Suurin osa pohjautuu meidän leikestä tai unista. Meillä kun on aina ollut vilkas mielikuvitus molemmilla... Ehkä tekin saatte joskus lukea niitä tekstejä, ken tietää... =/

[Nyarlathotep]

Kyllä. Kirjoitin tarhaikäisenä 40 sivun kirjan. Kaikki muut olivat lapset olivat minulle kateellisia, kun eivät itse osanneet lukea eivätkä kirjoittaa omaa nimeänsä monipuolisemmin. Kirja kertoi tytöstä, joka oli niin pieni, että hän mahtui isän saappaaseen. Tytöllä oli myös metsässä asuva peikkoystävä. Valitettavasti tuo kirja on kadonnut jonnekkin, enkä muista siitä paljoa mitään. Melkoinen saavutus se kuitenkin tuonikäiselle oli.

Muita kirjoja en ole kyllä kirjoittanut yhtään. Olen kuitenkin ideoinut yhtä kirjanalkua, mutta en tiedä jaksanko tosiaan tehdä sitä.

[Snowfaerie]

Yritystä on ja kirja pahasti kesken. Alun olen saanut, mutta nyt on ideapula ja muutenkin liian vähän aikaa. Toivottavasti joskus jaksan jatkaa, että valmistuisi ensi kesäksi. Sen nimi on Velhottaren taru 1: Noitatyttö (saattaa vielä muuttua), ja se kertoo tytöstä, joka oli lähetetty toiseen ulottuvuuteen turvaan, sillä hän ennustuksen mukaan pelastaa kuninkaansa kotiulottuvuudessaan, joten hän ei saa kuolla. Kirjan alussa tyttö haetaan takaisin omaan ulottuvuuteensa ja seikkailu alkaa...

[Luni]

Minä olen aloittanut kolme romaania, ensimmäinen ja viimeinen olivat
fantasia-aiheisia ja keskimmäinen joku kummallinen psykedeelinen väkerrys. Ensimmäisen aloitin parisen vuotta sitten. Heti prologin jälkeen tulin siihen tulokseen, etten jaksa kirjoittaa ja tämän romaanini tiivistetystä juonesta tuli seiskaluokan ensimmäinen kouluaine. Toisen aloitin varmaankin joskus vähän päälle vuosi sitten, siitä tuli novelli (eikä edes kauhean hyvä sellainen). Kolmatta aloitin kirjoittamaan ystäväni kanssa viimekesänä, mutta vaikka siinä olikin jopa ihan toimiva juoni, emme koskaan jaksaneet kirjoittaa sitä. Kahdestaan on äärimmäisen epäkätevää kirjoittaa kirjaa.

Joitain novelleiksikin melko lyhyitä pikkukirjoitelmia ja runoja olen kyllä saanut aikaiseksi (täälläikin niitä on luettavana), mutta laadusta ei ole minkäänlaisia takeita. Kirjoittaminen on tosi mukavaa, mutta en koskaan keksi mitään uutta ja se on hyvin häiritsevää.
Olen tässä miettinyt, että täytyisikö vakavissaan taas aloittaa jonkun romaanin kirjoittaminen ja tällä kertaa yrittää saattaa se loppuun asti.

[Cuomi]

Eipä nyt ihan kirjaa le koskaan tullut tehtyä mutta jos käsiksen rustaaminen lasketaan kirjaksi niin siinä tapauksessa kyllä. Kohtapuolinhan tuon pitäisi ainakin sivumäärältään vastata yhtä kirjaa. Se prkl kun tuppaa paisumaan paisumistaan. Projekti on ollut tekemisen alla jo kesän alusta lähtien joten tekstiä on kertynyt ihan mukavasti. Saa nyt nähdä millainen siitä kehkeytyy.

[Hukka]

Olen nyt aloittanut uuden tarinan tekemisen ja tällä kertaa olen jopa jämähtänyt tämän tarinan tekemiseen. Ehkäpä postaan osan siitä tännekin, en ole vielä varma. Joka tapauksessa olen antanut muutaman ystäväni lukea ja kommentoida sitä ja tähän mennessä palaute on ollut positiivsta.
En ole kylläkään varma, miten hyvät kirjantekomahdollisuudet minulla on, mutta kyllä minä haluaisin tuosta pitkän tarinan kirjoittaa. Tuskin se mitenkään julkisuuteen koskaan pääsee, korkeintaan foorumeille, mutta silti motivaatio on hyvä. Saatanpa postata sen alun vaikka tänään, mutta ensin hieman parantelen ja muokkailen sitä.

[Fae]

Enpä ole kokonaista kirjaa kirjottanut. Kaikenlasia pikku tarinoita kylläkin, varsinkin nuorempana, on tullut tehtyä. Minulla on itseasiassa tuolla laatikossa parikin vihkoa joissa on aloitettuna erilaisia tarinoita, mutta ne ovat kaikki kamalia jotain Dragonlance kopioita (hyihyi). Eräässäkin seikkaili vahva soturimiekkonen, jolla oli mukanaan velhoveli, kääpiö, ja kaksi naista, joista toinen oli barbaarisyntyinen. Kuullostaako tutulta? ;D Nämä nyt onneksi ovat jostain ala-asteelta peräisin, eikä niitä tarvitse muistella kuin pahimpina depressiokausina, kun oikein tarvitsee ekstremepiristystä.

Yläasteella en oikein kirjoitellut mitään, ehkä yhden tuotoksen, joka sekin oli äidinkielen tehtävää varten (kirjoita fantsia novelli), mutta suunnittelin sitäkin enemmän. Teimme samaan aikaan veljeni ja kaverini kanssa omaa roolipeliä ja siitä sain inspiraation alkaa kanssa luomaan omaa maailmaa. Tuosta on perintönä tyylikäs kansio täynnä kaiken maailman kartta -, paikka, ja tapahtuma luonnoksia, ja iso kasa nimiä, joita kaikkia voin hyödyntää aina nyt kun tulee jotain, mitä tarvitsee.

Nyt olen sitten pidemmän aikaa ollut jumiutuneena yhteen kunnon projektiin, josta minun mielestä voisi, omista teksteistäni, kaikkein todennäköisemmin tulla jotain. Jopa kokonainen kirja. (Jos joku haluaa lukea siitä prologia, nii se löytyy tuolta (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=15602)) Tuosta olen nyt varmaan koko lukioajan pyöritellyt tarinaa mielessäni (En nyt siis sentään 24/7...), ja mielestäni siinä alkaa olla jo ideanpoikasta. Tuon tarinan maailmassa on nyt aika iso osa sitä yläastella suunnitelemaani, vaikka tosin haltiat, kääpiöt ja lohikäärmeet olen jättänyt suosiolla pois. :D

[Eternium]

Minulla on tekeillä kirja,joka tekee uuden fantasiamaailaman,kuten Forgotten Realms ja Dragonlance.Riipus-saga tulee nimeksi,mutta se kuulostaa melko hölmöltä.Sitten olen kirjoittanut kaverini,Lord Bahamutin kanssa FF VII:n liittyvää kirjaa,mutta siitä ei sen enempää.Kirjoitelkaa paljon novellleja yms.

[Sanctio]

Monestihan sitä on tullut yriteltyä... Tavallisesti jos novellin kirjoitan, alan vain kirjoittamaan jotain ja lopulta saan sen päätökseen - jos saan. Jos jotain pidenpää juttua lähden havittelemaan, ensin tarvitsen juonen ja sen sitten myöhemmin puen sanoihin. Useimmiten se tosin jää siihen juoneen... Omia juonia koneeltani löytyykin muutamia kymmeniä, mutta vain yhden kirjan olen saanut edes alkuun. Kyseinen tarina liittyy omatekemään fantasiamaailmaan. Inspiraation sain (Yllätys yllätys...) Taru Sormusten Herrasta - ensin kehittelin maailman, sinne rodut, säännöt yms. yms. ja sitten sijoitin sinne henkilön jolle kirjoitin juonen - jostain olen lukenut että tuolla tavalla se fantasiatarina parhaiten lähtee käyntiin. Ja lähtihän se, vaankun juonen pituus on sitä luokkaa, ettei sitä kannata meikäläisen taidoilla vielä vähään aikaan alkaa kirjoittamaan kunnon stooriksi - kuitenkin, jos tulevaisuudessa (Vuoden, parin sisällä) alan tätä kirjoittamaan ja valmiiksi saan, varmasti ilmoitan asiasta tänne teidän keskuuteenne.

[Dorianthem]

Kokeillut olen. Viimeisessä yrityksessäni kirjoitin fantasia-kirjaa, jossa päähenkilö ystävineen pääsee fantasia-maailmaan koulun liikuntasaliin ilmestyneen jättiläis-"peilin" avulla. Kirjoitin sitä jotain 20 sivua tietokoneella, mutta sitten koneeseemme laitettiin uusi kovalevy ja muistia, joten jouduin sanomaan hyvästit jutulleni, kun se katosi vanhan kovalevyn mukana:( Uutta en edes jaksa aloittaa. Olisi se tosiaan kiva olla kirjailija, muttei monella kärsivällisyys ja mielikuvitus riitä.

[-AE]

Työn alla on toivottavasti kunnon romaanimittaan kasvava puoliscifi-militaristinen salaliittokertomus, jota voisi ehkä parhaiten kuvailla "X-Files kohtaa Starship Troopersin". Sen enempää en uskalla paljastaa, sillä kirjan idea on mielestäni jopa oikeasti hyvä. Hirveästi ei tekstiä ole vielä kasassa, mutta aika varmasti rupean vetämään täyspitkiä työpäiviä sen parissa kunhan kesälomat taas alkavat - tavoite on saada koko hoito seuraavien kolmen vuoden aikana päätökseen. Periksi ei anneta, ennen kuin on valmista.

[Eev!]

En oikeastaan, mutta aika usein mietin miten kirjoittaisin jostakin tärkeästä hetkestä, jota silä hetkellä elän, ja mietin tarkkaan miten sen kirjoittaisin. 'Nousin keinusta, ja kävelin kirsikka puumme luokse. Olen kauan miettinyt onko se edes kirsikkapuu. Se on kasvanut niin kauan kuin muistan, mutta siinä ei ole mitään erikoista. Se on vähän reilu 2 metriä, mutta siinä ei ole edes vaalean punaisia lehtiä niinkuin luulisin. Ajattelin pyytää jotakuta katsomaa sitä, tekemään ikäänkuin tarkistuksen.' <--Suunnileen noin =/
Pari mangaa olen piirtänyt jotain vuosi sitten, kun hirveä hinku oli. Ne kertoivat milloin mistäkin, mutta pää-asiassa ne olivat enimmäkseen surkeita kopioita tai ainakin surkeita yrityksiä .Esim .hack// oli kovassa luennassa, ja sitä myötä myös innostuin sellaiseen netti hommailuun.


Mutta ihan kiva olisi tehdä ^^

[SuperIisha]

En oikeastaan ole,mutta olen viime vuodesta lähtien kirjoitellut omia tarinoita. Tarkoittaen kolmea eri tarinaa, joista kaikki on yhä tällä hetkellä jotain yli viisi sivua pitkiä. Aloitin kaksi niistä viime kesällä, molemmat lähtivät oikeastaan omista piirroksista liikenteeseen sekä nyt aloitin syksyllä kirjoittamaan sitä kolmatta tarinaa, joka myöskin alkoi viime vuonna tai tänä keväällä piirtämästäni kuvasta. Kaikkia niitä yhdistää seikkailu. Voisin kyllä kirjoittaa enemmänkin tarinoita, jotta voisi piirtää niistä kuvia. Haluaisin välillä piirtää hyviä kuvia mutta sitten huomaan etten muista niitä.Eli siis saan yleensä koulun jälkeen tosi hyvän inspiksen tarinaan ja kehittelen sitä mielessäni koko kotimatkan, paitsi silloin kun tulen koulusta kaverin kanssa. Mutta ainahan on hyvä jatkaa tarinoita, kunhan niistä ei ole kulunut kauheasti aikaa. Hmmm ehkä alankin kirjoittaa tarinoita ylös, jotta voisin piirtää niitä.

[The Lord ZXV]

Ainoa este on kustantaja.
Ketkä oikeastaan kustantaa kirjoja ja jos haluaa julkaista kirjan niin miten pitäisi toimia?

Osaako joku avittaa?
Tai tietääkö joku näistä asioista ylipäätään mitään?

[Hawie]

Epätoivoisesti olen.

Ensin oli tyttö ja teemuki. Tytöllä oli surulliset ajatukset yksinäisyydestä ja oli aika lähellä ettei hänelle syntynyt identiteettikriisi. Kaverinsa kanssa lähti etsimään itseään ja siitä se sitten alkoikin.
Se maailma, missä hän seikkailee on laaja ja tuntematon. Hän tapaa monta uutta ja erilaista ihmistä. Enempää en kerrokaan...
Yritän tehdä siitä kolmiosaisen tarinan. Sillä ei ole oikeastaan kunnon nimeä, mutta eräs nimitys kuitenkin. Jolla on tarinan maailmaan melkoisen suuri merkitys.
Suunnittelin tätä kaverin kanssa ja olemme oikeastaan toteuttaneet sitä melkein kaksi vuotta. Ehkä enemmänkin, mutta se ei ole koskaan edennyt kunnolla. Ensimmäinen versio ekasta osasta oli hiukan puhekielimäinen. Ei siis kirjakielessä ja se eteni hyvin nopeasti. Nyt, uusi versio kukoistaa, mutta en voi kirjoittaa sitä. Ja se taas ei johdu asenteesta. Ihan tosi.
(Stoori on fantasia. Pyrin saamaan sen valmiiksi ja kustantajalle. Älytöntä... =) mutta yritän ainakin.)

Toiseksi, suunnitteilla on toinenkin fantasia tarina. Henkilöt on keksitty, mualimo puuttuu. Ja juoni. Koska olen huomannut, että kaikki "tarinani" juonet ovat melko samanlaisia. Pyrinkin tekemään siitä erilaisen.

Juup, en oikeastaan varsinaista kirjaa ole tekemässä. Yritän kuiteski. ^^

HUPS! Kerroinkohan liikaa... :D

[Laudon]

Yksi ikuisuusprojekti on ollut työn alla. Tarina sijoittuu nykyaikaan, ja se kertoo eräästä henkilöstä, jonka pään sisällä oleva ääni käskee häntä aina sunnuntaiaamuisin tappamaan jonkun ihmisen. Kyllä, kuulostaa typerältä, mutta minusta idea on ihan hauska. Juju on siinä, ettei päähenkilö näe teoissaan mitään väärää, koska ääni on aina ollut osa hänen elämäänsä. Lisäksi hahmon sukupuolta, ikää tai ulkonäköä ei ikinä mainita missään. Aina ei ole edes selvillä, seurataanko tapahtumissa koko ajan samaa henkilöä... Oho. Taisin paljastaa liikaa. Mutta ei kai siinä mitään, koko tekelettä en saa varmaan ikinä valmiiksi.

Olen myös tehnyt useita korneja Dragonlance-kopioita, joissa tarvotaan läpi maita ja mantuja örkkejä sun muita öttiäisiä surmaten. Nyt kun lueskelen vanhoja tarinoitani, tuli huomattua ettei päähenkilön miekka turhan paljoa huotrassa lepää.

[Zenobia sadi Freile]

Oi, tämä on minun aiheeni. :D

Olen yrittänyt kirjoittaa sellaista omaa fantasiatyylistä tarinaa jo 12 - vuotiaasta, mutta eipä ole onnistunut. Versiot 1 ja 2 olivat suoraan sanottuna täyttä roskaa, eikä myöskään versio 3 ollut kehumisen arvoinen. Tällä hetkellä on neljäs yritys menossa, ja ihan hyvin sujuu. Olen kehitellyt tätä neljättä versiota jo vuoden 2005 marraskuusta lähtien, eli nyt harmittaisi jos se tuhoutuisi.

Lisäksi on muitakin tarinaideoita, ja jokaiseen on olemassa jo vähän tapahtumia ja hahmoja ja niin edelleen. Tällä hetkellä kuitenkin haluan keskittyä tuohon pisimpään tarinaan. Viime aikoina olen erityisesti selvittänyt maailman maantiedettä ja kieltä ja sen sellaista, maantiede ainakin on välttämätön tarinan kirjoittamisen kannalta.

En tuosta ole mitään julkaistavaa kirjaa tekemässä, ellei siitä tule niin mahtava että on pakko. XD Siihen on varmaan yhden prosentin mahdollisuus. Ajattelinkin piirtää tarinasta sarjakuvan. :D

[Rufus Shinra]

Jaa olen välillä itsekin yritellyt tehdä kirjaa... Mutta jokaikinen yritys kaatuu:
LAISKUUTEEN:eh:. Ensimmäinen kirja oli fantasiaa ja maailma oli aivan omaa luokkaansa. Mutta jossakin vaiheessa inspiraatio katosi ja laiskuus iski.
Olin kuitenkin jo niin pitkälle edennyt että tyydyin tekemään maailmasta
pöytäroolipelin. No siinä tarina alkoi kukoistaa ja maailma laajeni!

No seuraava kirja käsitteli nykyaikasta skitsofreenikkoa kirjoitin joku sataviiskyt sivua kunnes en enää jaksanut kehitellä sitä enempää.
Mies tappoi lapsensa, vaimonsa ja ystävänsä, lopuksi kaiken huipuksi hirtti itsensä... Surullista eikö totta?

[Naskali]

:) Mielessäni muhii teos, joka kokeellisuudellaan saisi varmaan jonkinlaist huomiota. Kirjasta näkyisi mieltymykseni väkivaltaelokuvia, videopelejä, musiikkia ja internetiä kohtaan, mutten kerro miten ettei kukaan kopioi;) Lisäksi päässä muhii paljon kaikenlaisia psykologisia lainalaisuuksia ja ilmiöitä, jotka kirjaani lisäämällä tekisivät kirjastani modernin klassikon. Hakisin huomiota kokeellisilla ratkaisuilla rakenteessa ja kerronta tavassa. Miljöö olisi reaalimaailman vaihtoehtoinen tulevaisuus ;) muttei siitäkään sen enempää. Teemana olisi luultavasti todellisuus ja sen tiedostaminen todeksi, tosin mukana saattaisi olla sivuteemoja kaikista jaloista aiheista kuten rakkaus ja erilaiset hyveet.

En vielä ala kuitenkaan kirjoittamaan, sillä muutama keskeinen asia kirjastani on vielä hakusessa, ja haluan niiden kypsyä ajan ja kokemuksen mittaan itsekseen valmiiksi, jottei kirjaan tulisi mitään väkinäisyyttä.

//Yksi hymiö ajaa asian aivan yhtä hyvin. :}
- Puhve

[Claudia]

Heh, olenhan minä tehnyt omia kirjoja. XD Eri asia, voiko niitä minun räpellyksiäni miksikään kirjoiksi sanoa. Legendaarisimpia näistä nuorempana tehdyistä "kirjoista" ovat Paratiisisaari-sarja (6 osaa) ja DaDaa-maa-kirja. Kaikki nämä tehty siinä noin kymmenen vuoden paikkeilla. Paratiisisaari-kirjat kertoivat saarella nimeltä Paratiisisaari (omaperäistä, eikö?) asuvasta tytöstä jonka nimi oli Moira, iältään tämä oli kirjojen aikana 10-12-vuotias, kasvoi koko ajan siinä osien edetessä. Moira oli täydellinen tyttö (pitkä, hoikka, lumoavan kaunis, sosiaalinen ja reipas seikkailija, ja niin edelleen...) joka joutui kaikenlaisiin dramaattisiin tapahtumiin, mm. seikkailulle läheisillä saarilla, joita olivat esimerkiksi Pohjoissaari ja Kalliosaari. Omaperäiset ja kekseliäät nimet kunniaan edelleen. :p DaDaan päähenkilönä taas oli tavallinen suomalainen Sara-niminen tyttö, joka eksyi yllättäen kauppareissulla salaiseen maailmaan nimeltään DaDaa-maa. Pian selvisi että Saran pitäisi pelastaa maa sitä uhkaavalta noidalta. Että näin Claud pienenä. Mutta ei enempää enää näistä, sillä ne tosiaan olivat lyhyitä ja huonoja, ei niitä voi laskea omiksi kirjoiksi. Vaikka silloin aina uuden saaminen valmiiksi tuntui todella hienolta.

Viimeksi kirjoitin kokonaisen tarinan kuudennen luokan syksyllä, se oli sellainen n. 70 sivua pitkä, eli ei ihan kirjan mitoissa vielä sekään. Se oli sellainen teinijuttu. Parhaat ystävykset, joiden elämässä tapahtui muutoksia, läheisen kuolemaa ja ensimmäistä poikaystävää ja poismuuttoa ja niin edelleen. Nykyisin vähän hävettää, kun se on tosiaan viimeisin valmiiksi saatu tarina. Sen jälkeen on yritetty monta kertaa, mutta aina stoorini ovat jääneet kesken. Nykyisin kirjoitan sitä paitsi muutenkin useammin sellaisia lyhyempiä tarinoita, tällä hetkellä tekeillä olevasta olisi tarkoitus tulla sellainen korkeintaan 45-sivuinen, kun olen huomannut ettei minulla riitä pitkäjänteisyys kokonaisen kirjan tekemiseen. Mutta ehkä joskus vielä kirjoitan sellaisenkin, kuka tietää? n_n

[wishs]

Olen kirjoittamassa yhtä kirjaa toista kertaa, ensimmäisellä kerralla siitä ei tullut kunnollista. Se on kertovinaan demoneista ja lohikäärmeistä, ja pelkään sen muistuttavan liikaa Final Fantasy VII:aa. Sen lisäksi kirjoitan samanaikaisesti Kingdom Heartsista kirjaa, se on kyllä vaikeaa, sillä sen pitäisi vastata omia odotuksiani eikä se oikein onnistu. Olen niin heikko kuvailemaan esim. ympäristöjä:(. Henkilöt ja repliikit ovat vahva alani. Mutta ehkä urakka vielä valmiiksi tulee.
Olen myös kirjoittanut neljä novellia. Kirjoitan aina ensin paperille ja vasta sitten koneelle, sen vuoksi tulosten saaminen aivan valmiiksi kestää viikkoja. Koulun ainekirjoituksista tulee yleensä 9 &#189; tai 10, en siis ole sentään aivan sukka tässä hommassa. Mutta aion tulla kirjailijaksi ja kääntäjäksi, mikään maailmassa ei estä minua toteuttamasta sitä unelmaa.

[Sgt.Gustaffsson]

Olen kirjoittanut jo aika kauankin kirjaa. Sen ensimmäinen versio on valmis mutta hirveä, lyhyt ja muistuttaa aivan liikaa Taru Sormusten Herraa.
Toinen versio on työn alla, mutta en kirjoita sitä aivan simona, vaan silloin tällöin. Se on harrastus, aivan kuin pelaaminenkin. Vaikea arvata kumpaa tulee harrastettua enemmän...
Kirjoittaminen on hauskaa, kunhan tietää mitä seuraavaksi kirjoittaa.

[shaiana]

Tämä topikki on häirinnyt ja ärsyttänyt minua siitä asti kun sen ensimmäistä kertaa näin!

Minulle olisi sama kysyä "Oletteko ikinä harrastaneet seksiä julkkiksen kanssa?", kyllä sitä jotkut on ehkä tehneet, mutta suurin osa vaan haaveilee. Ei kirjan kirjoittaminen tapahdu tuosta vain. "Moi oon tehny kirjoja ^__^"

Eniten tässä ottaa silmään se, että saan tästä aina semmoisen kuvan, että oottekos tehneet, se on ihan helppoo, ei tunnu missään. Kyllähän sitä jokainen voi kirjoittaa pitkänkin tarinan, mutta se, onko se tarpeeksi hyvä ihan oikeaksi kirjaksi... ehkä ärsyyntymiseni johtuu mitä ilmeisimmin poikkeuksellisehkosta (jotain sinne päin) tavastani käsittää sanan 'kirja' merkitys. Minulle kirja on julkaistu opus, jossa on kannet ja joka on edes kohtalaisen hyvä (tietenkin tätä syövät lahjattomien julkkisten tyhmät ala-astetasoiset jutut, jotka myyvät vain sen takia, että kirjoittaja sattuu osaamaan laulaa/näytellä/paljastaa tissejä/nyhtää rahaa salasuhteillaan), eikä mikään pikkutytön ylemmyydentunteesta syntynyt paska.

Monet tuntuvat oikeasti kuvittelevan, että jos ottaisi kustantajaan yhteyttä, homma pelaisi. Joillakin ehkä näin, mutta suurin osa on vain tusinafantasiaa ja vaikka kouluaineilla nyhtäisikin kymppejä ja huonoimmillaankin ysejä, niin ei se tarkoita, että sitä pystyttäisiin oikeasti kirjoittamaan hyvää kirjaa.

Tämä ketju ottaa todennäköisesti päähän sen takia, että oman kirjan kirjoittaminen olis ihan älyttömän siistiä, mutta minusta ei ole siihen. En pysty keskittymään mihinkään kymmentä sivua pitempään, eikä minulla ole uniikkeja ideoita. Tunnen kirjoittavani aina vain paskaa ja kliseehättöistä sekä mitäänsanomatonta teinityttötarinaa. Fan ficit ovat asia erikseen, niiden tasolla homma ei ole ollenkaan vakavaa eikä kukaan odotakaan, että jälki olisi aivan kliseevapaata ja oikeasti hirmuisan omaperäistä, kunhan viihdyttävyys on kunnossa. Joskus uskoin, että tottahan toki miusta kirjailija tulee YAY, mutta ketut, kaikki vanhat muka-omaperäiset fantsutarinani ovat ihan suunnatonta höttöä. Ongelmani on siinä, etten koe tuovani mihinkään mitään uutta.

Tämän jälkeen voinkin mennä kirjoittamaan sekä myöhässä olevaa äikän ainettani että enkun ainetta maaseudun ja kaupungin eroista.


// Minä en ajattele, että käsitykseni sanasta kirja olis mitenkään outo tai kummallinen, mutta näillä muilla on vain ihan eri käsitys. :(

[-AE]

Shaianalla on mielestäni muutama varsin osuva pointti ketjun sisällöstä. Itseäni tosin kouluaineista kymppejä vetelevät ihmiset, jotka sitten kuvittelevat osaavansa kertoa tarinan, lähinnä huvittavat eivätkä ärsytä. Tehdään nyt yksi perusasia selväksi: ihminen voi osata kirjoittaa vaikka miten taitavasti, mutta jos ei osaa kertoa tarinaa, niin tekniset taidot ovat yhtä tyhjän kanssa romaanimittaista teosta väkertäessä. Toisekseen tästä ketjusta paistaa läpi se, etteivät useimmat tänne kirjoittaneista ihmisistä tule koskaan saamaan teoksiaan valmiiksi - joko siksi ettei tekijän sitoutuminen työhön tai itse tarina kestä lähempää tarkastelua, tai sitten siksi että projektista tulee ns. pöytälaatikkoromaani, jota hiotaan ja hiotaan muttei koskaan saada valmiiksi eikä sitä edes viitsitä lähettää kustantajalle. Se pieni prosenttiosuus ihmisistä joka lopulta saa kirjansa valmiiksi ei onnistu julkaisemaan teostaan paitsi jos se on oikeasti hyvä ja kirjoittaja onnistuu vielä saamaan kustantajankin tajuamaan tämän.

Joten miettikää myös sitä, miksi kirjoitatte ja kenelle. Jotkut kirjoittavat 300-sivuisia tekstejä omaksi huvikseen (missä ei ole mitään pahaa, minä henkilökohtaisesti vain en tajua tällaista käytöstä), osa yrittää tuoda teoksensa muiden luettavaksi. Jos kuulutte jälkimmäiseen ryhmään, miettikää kahdesti oletteko todella valmiita uhraamaan aikaanne ja ennen kaikkea itsetuntoanne ison teoksen kirjoittamiseen. Kritiikin sietäminen ja siitä oppiminen, valmius kirjoittaa teksti tarvittaessa viiteen kertaan uudestaan ja taito säilyttää työmotivaatio koko prosessin ajan ovat elinehtoja romaanin tekemiseen. Niin, ja lisäksi pitää osata kirjoittaa ja kertoa tarina. Näistä jälkimmäisen osaavat vain todella harvat.

No miksi minä sitten puhun näin paasaavaan sävyyn? Olenko minäkin turhautunut ikuisuusprojektin kirjoittaja, jolla ei ole taitoja saada mitään laadukasta aikaan eikä pitkäjänteisyyttä saattaa sitäkin vähää valmiiksi?

Ei sentään. Minä katsoin velvollisuudekseni kertoa huomioistani muille, sillä minä kuulun siihen joukkoon joka sai teoksensa valmiiksi. Siihen ei edes mennyt kolmea vuotta: vuoden verran suunnittelua, puoli vuotta kirjoittamista, tällä hetkellä kerään kritiikkiä opiskelutovereiltani ja opettajiltani ja sitten korjaan tekstin lopulliseen muotoonsa. Hyväksyttävä tosiasia on, että paljon tekstiä menee vaihtoon. Tämän vaiheen aion saada saatettua loppuun viimeistään kesällä. Sen jälkeen tarjoan romaania kustantajalle ja katson, mitä tapahtuu. Jos kelpaa, niin hyvä. Jos ei kelpaa, niin tulipahan ainakin kokeiltua tällaistakin. Ainakin voin myöhemmin elämääni taaksepäin katsoessani sanoa: "Minä olen kirjoittanut kirjan."

Niin, ja jos joku haluaa kysyä jotakin pidemmän kirjoitusprojektin loppuunsaattamisen omista hankaluuksista ja ihanuuksista sellaiselta henkilöltä jolla niistä on kokemusta, niin kysyköön minulta. Vastaan mielelläni.

[Mayatar]

Tähän keskusteluun vielä sellainen kommentti, että osa ihmisistä ei ota asiaa niin vakavasti, eikä minun mielestä tarvitsekkaan. On erittäin ihailtavaa, että ihmiset jaksavat itsekseen kirjoittaa useita satoja sivuja romaania. Se kertoo siitä, että he todella pitävät kirjoittamisesta, mikä on ensiarvoisen tärkeää. Porukka, joka tänne on vastaillut on myös aika nuorta, ei sitä tiedä jos vanhemmalla iällä he sen valmiinkin teoksen paukauttavat ulos.

Minusta kirjan kirjoittamisessa on muuten ensiarvoisen tärkeää sellaiset seikat kuin aihe ja aineisto. Tämä on kuitenkin vain minun tapani ajatella asiaa. Olen melko teoreettinen pohtija ja haluan myös fiktiossa välittää näitä pohdintojani. Itse arvostan suuresti kirjallisuutta, joka saa ihmisen ajattelemaan ja ymmärtämään jotakin. Minusta on tärkeää, että kirjoittajasta tuntuu, että hän ei voi olla tekemättä työtään, koska se mistä hän kertoo täytyy välittää myös muille ihmisille.

Itse en ole ikinä kirjoittanut kirjaa mutta olen opiskellut sitä, mistä haluaisin kertoa ihmisille. Silti se, että teemat avautuisivat minulle sekä lukijalle tekstistä on äärimmäisen vaikea toteuttaa. Myöskin kärsivällisyys naputella saattaa kokea ikäviä pysähtymisiä, mutta tärkeitä ovat ne hetket kun keskittyy omaan projektiinsa.

[Hawie]

Koulussa kirjoitettuja aineita on minusta hiukan turhaa vetää tähän mukaan. Ja miksi? Koska itse en ole mikään maailmanparas kympin tai muun vastaavan hyvän numeron ainekirjoitusoppilas ja luokassani niitä on peräti kymmenen tai vähemmän. Kirjoitan sellaisia kakkiais aineita, koska ne ideat eivät ole minun. Aiheet on annettu, ne työstetään ja kun minä sitä teen syntyy täys kaaos, ei niin rakentavaa, mutta yrittäen asiaan liittyen kyllä 'tosi' kivaa tekstiä.

Ne, jotka aineistaan saavat kymppejä, eivät taas kirjoita niin kamalasti, kuin minä yritän kirjoittaa (lukuunottamatta yhtä, mut emmä kaikkia voi tietää). Olen nimittäin oikeasti suunnittelemassa kunnon tarinaa, ja en millään malta odottaa päästä työstämään sitä enemmän. Ja se johtuu siitä, että olen itse keksinyt aiheen. Se on kokonaan minun omaa tuotostani. Koulussa saadaan aiheet ja otsikot valmiiksi. Kun sen eteeni saan, pääni tuottaa tyhjää.

Ekan kehittämäni tarinan piti olla teos, jossa on kolme osaa. Ja paskat, en ole edes kunnolla saanut edes ensimmäistä osaa tehdyksi. Ehkä sitten joskus, kun intoa riittäisi.

Siis: Jahka saan suunniteltua uuden tarinani kokonaan, alan heti kirjoittamaan sitä. Ja että minusta on vain turha vetää koulussa kirjoitettuja aineita mukaan tähän, kun ei kaikki aina ole niissä hyviä, mutta muuten ideoita ja mielikuvitusta pursuaisi.

// Näin, olen ilmoittanut kantani. Seuraava! :)

/// Enkä edes lue kirjojakaan, mulla on vilkas mielikuvituskin, että siihen kirjojen lukemisia tarvita. Siis minä. Sitä paitsi en jaksa lukea jos kirja ei kiinnosta.

[Amira]

No en. Tähän ikään nyt sellaisia ole ehtinyt räpeltämään. Nuorempana tosin nautin kovasti kirjoittelemisesta ja aloitinkin oman kirjan tekoa, ihan ajatuspohjana. En koskaan ajatellutkaan että siitä oikeasti kirja tulisi, halusin vain kirjoitella jotain. Peruskoulussa loistin äidinkielen tunneilla ja opettaja kehuskeli aineitani mini-Romaaneiksi ja äiti oli mykistyneen ihmeissään, että susthan tulee vielä joku kirjailija. Se on kuitenkin jäänyt. En kirjoittele enää huvikseni, kirjoitan kun on pakko sepustaa jokin aine äidin kielen tunneille. Opettaja kehuu yhäkin kovasti, mutten kauheasti siitä perusta. Ehkä joskus innostun kirjoittamaan jostakin, olisi ihan kiva kirjoittaa jostain sydäntä lähellä olevasta asiasta, josta on itselläkin paljon kokemusta, mutta mitä enemmän siis ikää tulee niin sitä kiinnostavammiksi varmaankin tarinatkin menevät.

Ehkä siis joskus, mutta kirjailija minusta ei pääsääntöisesti tule. Voin toki skriivailla jotain muun työn ohessa vapaa-ajallani. Aika näyttää.

Kauhean moni tuntuu tässä ketjussa keksineen sen oman idean niin sanotusti, johon ovat kartankin tehneet ja omia rotuja sekä suuren fantasiamaailman. Hömhöm, luettu liikaa Harry Pottereita tai Sormusten herraa? Kannattaa tosiaankin katsoa ettei liikaa saada vaikutteita jo ilmestyneistä teoksista vaikkei siltä koskaa pystytä täysinkään välttymään.

[The Lord ZXV]

Siis tietääkö kukaan että minne kirja pitäisi lähettää jos haluaisi tietää että haluaako kukaan kustantaa sitä? Onko ne WSOY, Otava tai Tammi jotka kustantaa kirjoja. Onko niillä jotain postiosoitetta.

:huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh:

Tietääkö joku???????

[Kreifi]

En tarkaan tiedä miten tuo toimii, mutta lähetä vaikka sinne mailia tai etsi kotisivuilta, että minne ne käsikirjoitukset kuuluu pistää. Lähinnä lähtisin kuitenkin kokeilemaan tuota onnea pienistä kustantamoista.

//Shaiana.

[shaiana]

Vilkaisin noiden kolmen mainitsemasi... yhtiön nettisivuja ja löysin vastauksen kysymykseesi heti. Silmä käteen hei! Otava (http://otava.fi/kirjailijat/Sinustako_kirjantekija/), Tammi (http://tammi.fi/asp/empty2.asp?P=6057&VID=default&SID=318263278729903&S=0&C=19652) ja WSOY (http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/page&id=82&chapter=60&navig=true).

Niistä vaan valkkaamaan.

Omakustanne on vaihtoehto kanssa. Jos teksti on (olevinaan) tarpeeksi hyvä ja vaikuttava ikääsi nähden, yhtiö todennäköisesti maksaa kulut itse eikä sinun tarvitse maksaa penniäkään. Siihen ei edes tarvitse osata juuri mitään muuta kuin kielioppi ja sekin vain suurinpiirtein, ideat saa olla vaikka kuinka kuluneita kunhan juoni ei ole suoraan kopioitu jostakin.

// Kreifi.

[The Lord ZXV]

Tässä kirjan kirjoitusjutussa mietityttää se että saako kirja pohajutua johonkin mediassa esitettyyn, vaikka videopeliin, JOS siinä käytetään vain joitakin hahmoja, ja niitäkin suht vähän, eli muuten tarina ja suuri osa hahmoista uusia. Eli voiko kirjoitus pohjautua johonkin vanhaan.

[Snowfur]

En usko, että jonkun toisen kehittämiä hahmoja tai maailmaa saisi käyttää ilman lupaa. Jos siis aiot tosissasi julkaista kirjan ja myydä sitä. Eri asia sitten, että kirjoitteletko vain fanficcejä huviksesi ja tunget niitä nettiin muiden luettavaksi maksutta.

Vastatakseni ketjuun, niin kyllä, olen yrittänyt kirjoittaa kirjaa sellaiset 11 vuotta. Aloitin 10-vuotiaana. Olen aina halunnut julkaista jotain ja minusta olisi todella kivaa onnistua luomaan hyvä ja järkevä tarina. Toistaiseksi en ole siihen pystynyt. 10-vuotiaana aloitin kirjoittamaan sci-fi -kirjaa, jossa oli eläinhahmoja. Olen yhä sitä mieltä, että tuon kirjan pohjaidea on paras koskaan keksimäni, mutta homma hajosi liian sekavaan ja vaihtelevaan juoneen ja siihen, että, noh, kirjoittaja oli ala-asteikäinen. :P Sain tuotettua yli 200 sivua kunnes yksinkertaisesti kyllästyin. Yläasteella loin uudet hahmot ja kehitin ihan oman fantasiamaailman (lol, luin liikaa Dragonlancea) ja kirjoitin nuoresta tytöstä, joka lähtee velhokouluun opiskelemaan. En tuota juttua saanut edes puoleenväliin kuin jo kyllästyin. Minulla on koko sepustus printattuna ja pakko myöntää se on karsein kirjoittamani juttu koskaan. :eh: Teininä ei kannata yrittää kirjoittaa mitään.

Lukiossa kirjoitin lähinnä lyhyitä tarinoita yläasteella suunnittelemistani hahmoista ja kehitin heitä. Loin myös ihan oman version drow-haltioista, sillä minusta ne olivat mielenkiintoisia mutta niissä oli muutamia aivan vammaisia yksityiskohtia. Kirjoittaminen kuitenkin jäi lukion lopussa, koska kukaan ei koskaan jaksanut lukea tarinoitani. En halua kirjoittaa vain itselleni. Haluan, että muut lukevat.

Tälläkin hetkellä suuri unelmani on joskus saada aikaiseksi kirja. Tykkään kirjoittamisesta ja olisin ylpeä siitä, että joku viitsisi ostaa kirjani. Julkaisisin sen omakustanteena ja myisin netissä. Jos moiseen ryhtyisin, niin siihen menisi varmasti monta vuotta, koska fiksua tarinaa ei keksitä tuosta vaan. Saisin käyttää älyttömästi aikaa tiedon etsimiseen ja sen sellaiseen. Siis juonta/aihetta varten, ettei se olisi aivan epäuskottava.

[SeymourSlayer]

Siis tietääkö kukaan että minne kirja pitäisi lähettää jos haluaisi tietää että haluaako kukaan kustantaa sitä? Onko ne WSOY, Otava tai Tammi jotka kustantaa kirjoja. Onko niillä jotain postiosoitetta.

:huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh: :huh:

Tietääkö joku???????
Dude, oot aika pihalla :D
Siis onhan Suomessa muitakin kustantamoja kuin nuo kolme. Kannattaisi googlata kustantamo ja katsoa tuloksien antia. Et liikkeellä on pienkustantamoja, joista jotkut ovat esim. erikoistuneet lastenkirjoihin. Mutta esim erittäin tuntematon Like voisi sopia sinulle, koska se kustantaa aika.. mielenkiintoisia teoksia ja avaa ovensa noobeille paljon herkemmin kuin nuo kolme superjyllääjää
Eli käyppäs kyyläämässä tuolta -> http://www.like.fi/sivu.php?id=2

(http://www.like.fi/sivu.php?id=2)Ja sitten vielä sellaista asiaa, että jos haluat käyttää muiden omistamia hahmoja sinun pitäisi kysyä lupa niiden käyttämiseen. Mm. Star Warsista tehty sellaisia fanficmäisiä kirjoja, mutta ne ovat olleet tilaustöitä.
Voisit ehkä tutustua ensin tekijänoikeuksiin ennen kuin lähetät teoksiasi mihinkään? http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/index.html (http://www.cs.tut.fi/%7Ejkorpela/tekoik/index.html)

[The Lord ZXV]

Minkälaisia tilaustöitä? Niin, no niissä nyt on sitten varmaat erilliset luvat jne jne. Mietinkin sitä että miten STAR WARS aihetta on käyttänyt ties kuinka moni kirjailija.

[Chayan]

En ole kirjoittanut kirjaa. Tarinoita vain raapustellut. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt että JOKU niistä julkaistaan JOSKUS.
Minulla on itseasiassa useampi tarina tekeillä. Suurin osa on lähtenyt alkuun joskus pentuna kun olen pelannut liikaa Final Fantasy IX:ää ja muita FF -sarjan pelejä. Nyt olen iloinen huomatessani, että ne eivät enää muistuta alkulähteitään oikeastaan muuten paitsi hieman tunnelmaltaan. Sitten on yksi (vampyyri) tarina, joka lähti alulle pari vuotta sitten näkemästäni unesta. Aloin kirjoittaa sitä päiväkirjaan ja se venyi. Myöhemmin löysin päiväkirjani uudestaan, muokkasin juonta ja annoin kaverin lukea sen, mitä olin saanut aikaan. Kaveri tykkäsi tosi paljon ja potki persuksille aina, kun tuli joku töppäys kohta. Kiitos hänelle. Jos se joskus julkaistaan niin se on osittain hänen ansiotaan, koska ilman häntä en saisi sitä kirjoitettua.

Ongelmani vain on, että saatan muuttaa mieleni kesken kirjoittamisen, ja sitten pitää aloittaa alusta... tai sitten en ole suunnitellut tarpeeksi. Yleensä kirjoitan ihan vain fiiliksellä, sen kummempia miettimättä ja loppujen lopuksi tarina venyy ja venyy, eikä lopusta ole tietoakaan.

Mutta niin, olen kirjoittamassa TARINAA. Kirjahan se ei ole ennenkuin joku sen suostuu kustantamaan. Nyt olen enimmäkseen keskittynyt tähän vampyyriaiheiseen, koska siihen on jotenkin helpompi löytää inspiraatiota. Sitten kun saan sen valmiiksi, voisin katsoa, jos joku haluaisi auttaa julkaisemisessa :)¨

Ja sitten on paljon hönöjä lastenkirjoja, joista en puhu enempää :D
Kirjoittelen myös fanficcejä nettiin. Enimmäkseen FF ja Kingdom Hearts aiheisia (yllätys yllätys). Mutta hahmoista vain muutamat ja joissakin tapauksissa ympäristö ovat minun... Niitä on kuitenkin mukava kirjoittaa :)