Hei, me chillaillaan!

[mogvisti]

Älkää edes kysykö mitä ajattelin tätä tehdessäni. Joskus vain päähäni tuli tämä juttu ja nauroin sille koko illan ja kerroin se kavereillenikin, jotka tuijottivat minua kummissaan. Mitään järkevää selitystä tälle ei ole. Minusta se on äärettömän huono juttu, niin huono, että nauran sille. Nauttikaa...



-------------- Hei, me chillaillaan----------------
"Jou, lähden Brysseliin ystävieni luo" sanoin kaverilleni.
" Jeah, vähä siistii" se sanoi takaisin ja kysyi " Mitäs meinasit puuhailla siellä Euroopan keskuksessa?"
"No well, meinasin vähä chillailla ja tutustua paikalliseen baarikulttuuriin" vastasin hymyillen "Takaisin meinasin tulla sitten kun siltä tuntuu"
Muutaman tunnin kuluttua lentokoneeni alkoi laskeutumaan Brysselin lentokentälle. Kauttimet toitottivat kiitokset hyvästä matkasta ja kävelin ulos. Heti kun sain kassini, niin lähdin etsimään baaria. Aikani etsittyäni löysin yhden ja sisälle saavuttuani tilasin oluen. Samalla kun olut tuotiin eteeni, viereeni istui tukeva, mutta tyylikäs mies. Hänellä oli päällään tumma puku, mutta hän hikoili kuin sika.
"Tarjoan sinulle tämän tuopin, jos saan sinusta juttuseuraa loppuillaksi" mies sanoi hymyillen. Nyökkäsin ja hörppäsin olutta. Samassa silmissäni sumeni ja menetin tajuntani.
Kolmisen tuntia myöhemmin heräsin Pariisin matkalla olevan tavarajunan kyydistä. Tunsin jotain epämiellyttävää ja huomasin että kulkuri nai minua perseeseen...

Silloin tiesin chillailleeni tarpeeksi.

[mogvisti]

Hyvin alkanut tarinani saa arvoisensa jatkon, kun salaperäinen sankarimme saa uutta tuulta siipiensä alle. Luvassa huikeaa toimintaa ja suuria tunteita tässä ylitse pursuavan mahtavassa jatko-osassa! En pidä teitä enempää jännityksessä, joten olkaapa hyvä:



--------------------Hei, me chillaillaan vol. 2---------------------
Selvittyäni tavarajunasta huomasin saapuneeni Pariisiin. Naimisesta arkaa peräsuoltani pakotti ja päätin etsiä jotain piristystä kiperään olotilaani. Muutaman tunnin harhailtuani saavuin suurelle torille, jossa oli kojuja joka lähtöön; Myynnissä oli kaikkea aina kengistä tauluihin ja mattoihin. Huokaisin ihastuksesta ja unohdin hetkeksi poltteen peräsuolestani. Tutkin kojuja kunnes huomasin erään sivukadun, jonka laidalla seisoi vanha mies, jolla oli päässään fetsi ja ählämi-kaapu. Hän viittoi minut luokseen ja kysyi käheästi
"Mitä noin komea ja nuori mies tekee tälläisessä paikassa?". Katsoin miestä ja vastasin
"No well, chillailen ja tutustun paikalliseen kulttuuriin".
"Hmmm.. vai niin. Poika, haluaisitko ostaa muutaman namun?" Mies kysyi myhäillen toinen silmä suljettuna. Kuola valui hänen poskellaan. Katsoin miestä hetken ja sitten vastasin "Totta kai karkki kelpaa, olen joutunut sellaiseen höykytykseen, ettei sitä heti uskoisi. Kunnon namu piristää arkea kummasti"
Mies johdatti minut kulman taakse "kojulleen", joka muodoistui kahden roskakorin päälle laitetusta lankusta. Mies asettui seisomaan kojunsa taakse ja ojensi minulle karkkipussia juhlavasti.
"Noin komealla miehelle annan tietenkin maistiaiset" hän sanoi silmät kiiluen ja ojensi minulle sinistä namua. Otin karkin ja pistin sen suuhuni. Hetkeä myöhemmin näkökenttäni sumentui ja lyyhistyin tajuttomana maahan".
Useiden tuntien päästä heräsin Etelä-Amerikkaan matkalla ollen rahtilaivan ruumasta. Tunsin jotain kovaa suussani ja kun avasin silmäni, niin havaitsin merimiehen naivan minua suuhun.

Silloin tiesin chillailleeni tarpeeksi.

[mogvisti]

Erittäin suosittu ja kriitikoiden ylistämä sarja on vihdoinkin saamassa jatkoa. Päähenkilö on joutunut moneen kiipeliin, mutta onko kaikki viimein ohi? Lue tämä niin saat selville...


---------------Hei, me chillaillaan vol. 3---------------
Heräsin paskan maku suussani laivan kannelta. Yritin sulkea pahan maun suusta, turhaan. Nousin istumaan ja katsoin ympärilleni. Laivan jossa olin, oli suuri rahtilaiva nimeltään "Long John". Joka puolella näkyi vain aavaa merta. Katsoin horisonttiin ja huomasin auringon nousevan. Olin näemmä ollut taju kankaalla koko yön ja joka paikkaan koski kovalla kannella nukutun yön jälkeen. Nousin ylös ja venyttelin. Nyt täytyisi saada paukku, jos tällä surkealla purtillolla edes mitään tarjoillaan.
Ilokseni havaitsin, että laivalla oli kuin olikin baari. Astuin sisään kapakkaan ja tutkin paikkaa ennen kuin istuin alas. Puljun nimi oli "Golden Cock" ja se oli melkoisen tavanomainen pubi; ainoa ero oli, että kaikki asiakkaat olivat parrakkaita miehiä merimiehen asut yllään. Tiskin ääressä istui tyylikäs mies valkoinen asu yllään. Päättelin miehen olevan laivan kapteeni ja istuin hänen viereensä samalla kun tilasin "rainbow shot" drinkin. Jostain syystä se sai aikaan ulvontaa merimiesten kesken ja he katselivat minua hymyillen, osa iski jopa silmää!
"Ohoi kapteeni, milloin laskemme maihin?" kysyin valkoasuiselta mieheltä joka katsoi minua outo ilme kasvoillaan.
"Olemme maassa noin päivän päästä" hän vastasi ja jatkoi "Mitä noin komea maakrapu tekee tälläisellä purtilolla?"
"No well, chillailen ja tutustun eri maiden kulttuureihin" vastasin hymyillen. Kapteeni nyökkäsi ja kysyi
"Kiinnostaisiko sinua liittyä seuraani loppumatkaksi? Voisimme pelata yhdessä kansipelejä ja tutustua merikortteihin jäähdytetyn viinin äärellä"
"Otan kutsun ilomielin vastaan" sanoin ja lähdin seuraamaan miestä. Heti kun pääsin ulos ovesta, tunsin kuinka jokin kova iskeytyi takaraivooni ja menetin tajuntani.
Muutamaa tuntia myöhemmin heräsin siihen, kun jotain kosteaa valui päälleni.. Avasin silmäni ja huomasin mustan miehen virtsaavan päälleni.

Silloin tiesin chillailleeni tarpeeksi.

[mogvisti]

Jo legendaksi kohonnut sarja on saavuttanut jo suorastaan rikollisen suuren suosion. Lukijat kautta maailman ylistävät kirjoittajaa ja hänen mielikuvitustaan. Häntä on mm. luonnehdittu "nykyisen kirjallisuuden isäksi" ja hänen tarinansa herättävät hilpeyttä ja suuria tunteita ympäri maailman. Nyt viimeinkin uusin osa on julkaistu kaikkien maailman ihmisten iloksi. Nauttikaa:


---------------Hei, me chillaillaan vol. 4---------------
Minut oli taas harhautettu ja hyväksi käytetty. Nousin ylös ja katsoin ympärilleni samalla kun päältäni valui jotain kosteaa. Värähdin ja yritin ravistaa virtsat päältäni tuloksetta. Olin näemmä päässyt Etelä-Amerikkaan. Katsoin ylemmäs ja huomasin vuorella seisovan patsaan; Kaikesta päätellen olin Rio de Janeirossa. Ympärilläni virtasi paljon tummia ihmisiä jotka katsoivat minua oudoksuen. Eivätkö he ennen ole kusista miestä Rio de Janeiron satamassa nähneet? Koko matka on tuntunut koko ajan pahenneen, mitä enemmän olen ihmiseen ja kulttuureihin tutustunut. Tästä lähtien aion olla varovainen! Näitä pohtien lähdin kävelemään kohti korkeita rakennuksia.
Muutamaa tuntia myöhemmin saavuin kaupunginosaan joka erosi täysin tähän mennessä nähdyistä slummeista. Ihailin rakennuksia ja pieniin bikineihin pukeutuneita naisia. Huokaisin helpotuksesta kun huomasin etten enää ollut märkä. Itse asiassa havaitsin, että hiki valui pitkin selkääni ja kasvojani vuolaana virtana. Ilokseni huomasin jäätelökojun erään talon edessä. Lampsin kojulle ja tutkin valikoimaa.
"Mitä makua suosittelisitte?" kysyin stringeihin pukeutuneelta mieheltä. Mies oli tumma kuin kaakaopapu ja hänen vatsansa pömpötti isona kuin rantapallo. Hänellä oli suuret aurinkolasit silmillä ja hänen ylähuulensa oli paksun viiksitupon peitossa. Mutta erityisesti katseeni kiinnittyi kultaketjuun joka roikkui hänen kaulussaan; Se oli varmasti paksumpi kuin ankkuriköysi. Mies hymyili ja kysyi piittaamatta omasta kysymyksestäni
"Mutta mutta, mitäs noin komea poika tekee tälläisessä paikassa?". Hän paljasti tahrattoman valkeat hampaansa ja vastasi
"No well, chillailen ja tutustun eri maiden kulttuureihin". Mies katsoi minua hymyillen. Miksi tämä tilanne tuntui niin tutulta?
"Mutta poika, haluatko ostaa jäätelön?" mies kysyi oikoessaan lasejaan ja kysyi nyökätessäni "Noin komea poika saa tietenkin maistiaiset. Suosittelisin maistamaan "kookospommi"- makua, joka suorastaan räjäyttää makunystyrät". Katsoin miestä epäillen. Kaikki tuntuu niin ikävän tutulta.. Mutta miten noin tyylikäs mies voisi tehdä minulle jotain pahaa? Onhan hänellä tyylikkäät aurinkolasit ja kaulakoru. Lopulta nyökkäsin hymyillen ja mies ojensi minulle tuutin, jossa oli vaalea jäätelöpallo. Haukkasin siitä anhaasti palan ja kohta havaitsin näkökenttäni sumenevan ja lysähdin tajuttomana kasaan kojun eteen.
Useita tunteja myöhemmin heräsin pimeällä kadulla. Tunsin jotain pistävää anuksessani ja kauhukseni havaitsin, että perseestäni sojotti suuri kaktus.

Silloin tiesin chillailleeni tarpeeksi.

[Demonityttö]

No niin, odotukseni palkittiin: viimeinen kappale on julkaistu! Pakko näin totuuden nimissä sanoa, että repesin tälle stoorille täysin. Ehkä siinä oli jotain pieniä kirjoitusvirheitä vähän siellä täällä, mutta ei se tehnyt tästä vähemmän ymmärrettävää. Jossain kohdin ajattelin, kuin typerä ja sinisilmäinen tuo poika voi olla, kunnes taas ratkesin räkätykseen. Lapsille ehkä hieman sopimaton, mutta hey, what can i say? Yhdessäkin vaiheessa tipahdin lattialle, kun nauratti niin paljon. En kyllä ihan äkkiseltään ole chillailemaan lähdössä... :D

[Maw]

No jumankauta!

Siinäpä oli tarinaa...

Hieman itseään toistavaa, mutta keneltä tahansa loppuisi ruumiinaukot kesken tuossa tilanteessa... krhm! No niin.

Ehkä hieman ylitsemenevä irstailu häiritsi, mutta se kai oli koko jutun pointti.


PS
Ja miten heevetissä tämän luetessa tulee semmoinen olo että tämä on kuin jonkun underground-animen skripti??? ;D

[mogvisti]

No niin, odotukseni palkittiin: viimeinen kappale on julkaistu!

En haluaisi pilata iloasi, mutta tarina ei ole lähelläkään loppua. Kerron sinulle tarinan. Meidän koulussa on turhautunut poika. Se poika istuu tylsillä tunneilla opiskelemassa aineita, jotka eivät sitä kiinnostaa. Joten se poika kirjoittaa tunneilla typeriä tarinoita sen sijaan, että yrittäisi oppia laskemaan gravitaatiovakioita tai derivaatta- lausekkeita. Ja se poika sitten laittaa ne tarinat tänne. Ja kun koulua ja tätä tylsää jaksoa on aika kauan jäljellä, niin turha odottaa että tarina olisi edes puolessa välissä... :evilgrin:

En osaa lopettaa ajoissa!


Hieman itseään toistavaa, mutta keneltä tahansa loppuisi ruumiinaukot kesken tuossa tilanteessa... krhm! No niin.

Jos ihmetyttää, niin tarkoituksella olen tarinat tehnyt samanlaisiksi.

// :)

[Demonityttö]

En haluaisi pilata iloasi, mutta tarina ei ole lähelläkään loppua. Kerron sinulle tarinan. Meidän koulussa on turhautunut poika. Se poika istuu tylsillä tunneilla opiskelemassa aineita, jotka eivät sitä kiinnostaa. Joten se poika kirjoittaa tunneilla typeriä tarinoita sen sijaan, että yrittäisi oppia laskemaan gravitaatiovakioita tai derivaatta- lausekkeita. Ja se poika sitten laittaa ne tarinat tänne. Ja kun koulua ja tätä tylsää jaksoa on aika kauan jäljellä, niin turha odottaa että tarina olisi edes puolessa välissä... :evilgrin:

En osaa lopettaa ajoissa!
Hemmetti, tuo poikahan kuulostaa melkein minulta... O_O Onneksi täytyy kuitenkin todeta, että en ole mies. Ehkä... No kuitenkin, en tiedä mistä oikein luin että "viimeinen kappale" tai jotain, mutta olen OIKEIN iloinen, että tämä tarina jatkuu. Selvästi tässä piilee osa totuutta, ei koskaan kannata lähteä ulkomaille "chillailemaan". Ellei halua kaktusta perseeseensä!

Joten... Turhautunut poika jatkakoon tämän hilpeän kulttuuriseikkailun kirjoittamista, jotta eräs nimeltä mainitsematon turhautunut peikkotyttö voisi niitä lueskella ja tipahdella tuoleilta.

[cRaZy Al BhEd]

Mitään vastaavaa en ole koskaan lukenut enkä varmaan tule lähiaikoina lukemaankaan (lukuun ottamatta tämän jatko-osia). Jotenkin tuli kyllä juuri sellainen fiilis, että kirjoittajalla on tylsää ja hän haluaa kirjoittaa jotain provokatiivisen ärsyttävää ja suorastaan naurettavan ällöttävää. Sinustahan paljastuu kokoajan uusia puolia, Mogi! Muutamia kirjoitusvirheitä on tosin päässyt lipsahtamaan sanojen joukkoon, mutta kerrankos sitä. On kyllä kumma, jos poika ei ymmärrä itse ajaneensa itsensä huonoon tilanteeseen. Herätit kyllä huomioni tällä tekstilläsi.

[Naskali]

;D Aika loistavia oli. Jos joku tuttuni sanoo lähtevänsä chillailemaan, en voi mitenkään ottaa häntä vakavasti. Mukana oli myös arkipäivän filosofiaa tyyliin "Totta kai karkki kelpaa, olen joutunut sellaiseen höykytykseen, ettei sitä heti uskoisi. Kunnon namu piristää arkea kummasti". Miten voi olla noin vitun paska jätkä kuin tarinan päähenkilö ;D . Sanoisinko jopa että tekstijesi ideat lähentelevät jopa nerokkuutta. Moderneja klassikoita.

[pensu]

Ahihi, hassua. Kerrankin jotain vähän erilaista. Kielioppivirheitä on muutama, mutta ei niin kovasti että silmään pistäisi. Sinulla on mielikuvitusta. \o/ Muttajoo. Sitä tulin sanomaan, ettei kannata tehdä jokaisesta osasta samanlaista, lukijoilta menee kiinnostus. Luulisin. Minulta ainakin. Keksi uudenlainen kaava tai jotain? Muuten jatkat samaan malliin.

[Fumi]

Voi jumankauta. Kyllä jollakin on ollut taas niin hauskaa että..
Siis tämähän on ihan sairasta luettavaa. Minun täytyi hiljentää vähän nauruvolyymiäni äsken kun tätä luin.
Mistä seuraakin kysymys: miksi hemmetissä minä luen tätä? Siinä vasta kysymys.
Mutta jatka ihmeessä, minua ainakin kiinnostaa saada tietää, milloin poika tajuaa asian oikean laidan.

[Fiyaa]

Krööh. Minä nauroin. Minusta tämä on oikein hauska ja vähän erilainenkin. :D Toisto toimii, ainakin minuun. Mielikuvitusta näemmä riittää, lainaatkos minullekin palasen siitä? Kielioppivirheet eivät ainakaan isosti pistä silmään, mitäpä niistä. Auau, kaktus juuri siellä. Uskon, ettei kovinkaan kivalta tunnu. :'D Lisää, jookosta.

[Ceassa]

Ei hyvää päivää *pyyhkii vetisiä silmiään* terve, joku täällä ratkeli aivan kyNpillä. Harvemmin tulee nykyään näitä Fiktion tekstejä seurailtua, mutta tämä otsikko onnistui pistämään silmään, ja heti ensimmäisen kappaleen lopusta lähtien olinkin pelkkää röhönaurua täällä. Vaikkei sitä välttämättä heti päällepäin uskoisikkaan, niin juuri tällainen huumori puree meikäläiseen justiinsa mainiosti, ja tipahtelin kyllä aika railakkaasti jokaiselle voljyymille.

Mitäs tähän sen rakentavampaa osaisi nyt sanoa... toisto toimi ainakin tähän asti sangen hyvin, mutta vastaisuudessa olisi hauska kokea jotain uusia ylläreitä, ettei maku pääse lopahtamaan heti alkuunsa. Vaikka tuo samanlaisuus vaikuttaisi olevan juuri yksi niistä suurimmista pointeista tarinan kannalta, niin ennen pitkää se takuulla alkaa tympimään. Ei liikaa makeaa kerralla. :} Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan, mitä keksit seuraavaksi.

Lisää näitä! x'D

[Nyarlathotep]

Aivan mahtava tarina, jolle toivottavasti tulee vielä jatkoa. Ensimmäinen osa oli mielestäni paras, sillä nuo muut seuraavat vähän liiankin orjallisesti tarinan juonta. Aivan mahtavia nämä kuitenkin olivat. Varsinkin tuo puhekielen käyttö, kuten nuo "Jou, lähden Brysseliin" -lausahdukset. Myös lukujen loppuratkaisuissa tarinan pääheebolle käy aina mahdollisimman paskasesti. Mitä hittoa löytyy seuraavaksi?

Laitappa lisää, niin saan lollotella. :)

[Fae]

Pöh, minen tykänny. Tai no ehkä ensimmäistä osaa lukiessa tuli sellanen pieni "lol" mileen, mutta nuo muut olivat vain samaa purua. Jo tuossa toisen alussa tiesin, mitä noissa muissa tulee tapahtumaan...

Kyllähän tuommmoinen toisto jossakin huumorissa toimii, mutta silloinkin sitä pitää osata käyttää. Tuossa on sekin vika, että tuo viimeinen lause periaatteessa kumoaa aina jatkon tuolle seuraavalle osalle; miksi se lähtee aina vaan chillailemaan, vaikka tietää jo chillailleensa tarpeeksi?


Nojaa, kansa näköjään vaatii lisää, joten minä tästä poistun takavasemalle, ennen kun saan jonkun brasilialaisen korston kimppuuni :P

[mogvisti]

Tuossa on sekin vika, että tuo viimeinen lause periaatteessa kumoaa aina jatkon tuolle seuraavalle osalle; miksi se lähtee aina vaan chillailemaan, vaikka tietää jo chillailleensa tarpeeksi?

No kerron sinulle jotain, minkä voi tajuta vain lukemalla rivien välistä. Eli päähenkilö todella on yrittänyt päästä kotiin ensimmäisestä osasta lähtien, mutta hänelle tapahtuu aina jotain kauheaa, ennen kuin hän pääsee esim. puhelinkoppiin. Ja siinä samalla kun hän suorittaa pakomatkaansa, hän yrittää toteuttaa unelmaansa "chillailla ja tutustua eri kulttuureihin". Kyllähän sitä kannattaa paikkoihin tutustua, jos niihin on sattumalta joutunut.. ja siinähän kävisi vielä pahemmin, jos tyyppi sanoisi tylysti jollekin laivan kapteenille eikä puhuisi kohteliaasti kuten tähän asti...

Täytyykin jossain vaiheessa oikein lisätä johonkin osaan tämä huomio, että kaikki varmasti ymmärtää.

//
Koska mogvisti kirjoitat lisää jatketta tarinallesi?
Varmaan muutkin tahtovat lukea, miten tässä käypi.
Oletko ajatellut julkaista tätä muuallakin kuin täällä foorumeilla?
Ai niin, onhan tämä kriitikoidenkin ylistämä jo, että kaipa
tarinasi on jo aika kuuluisa sitten, huh..? ^^

Tässä kohta puoliin jatko tippuu.. itse asiassa heti kun saan tämän viestin kirjoitettua. =) Ja en nyt mitenkään erityisemmin ole ajatellut tarinaa muualla levitellä, ihan FFfiniläisten iloksi näitä kirjoitan. Ja kyllä, tarinani on huippusuosittu ympäri maailmaa!

[Fumi]

Koska mogvisti kirjoitat lisää jatketta tarinallesi?
Varmaan muutkin tahtovat lukea, miten tässä käypi.
Oletko ajatellut julkaista tätä muuallakin kuin täällä foorumeilla?
Ai niin, onhan tämä kriitikoidenkin ylistämä jo, että kaipa
tarinasi on jo aika kuuluisa sitten, huh..? ^^

// Jee, taas tuli uusi pätkä luettavaksi. On muuten jännä, miten tähän jää koukkuun... Sombero= sombrero?

[mogvisti]

Se on taas täällä! Suureksi ilmiöksi kohonnut tarina saa jälleen jatkoa, kun salaperäinen sankarimme herää tuskissaan oudosta kaupungista? Onko kaikki hyvin? Selviääkö sankarimme vai käykö huonosti? Kaikki selviää tässä mahtavassa tarinassa, joka on kirjoittajan parhaita töitä. Kirjoittajaa ylistetään ympäri maailmaa ja ihmiset ihannoivat häntä; Kaikki haluavat olla kuin hän! Nyt vihdoinkin tämä "modernin kirjallisuuden" ja "loistavan huumorin ja toiminnallisen tarinan isä" on saanut aikaan uuden tarinan ihmisten iloksi! Olkaapa hyvät:


---------------Hei, me chillaillaan vol.5---------------
Tunnin kuluttua heräämisestäni huokaisin helpotuksesta. Olin viimein saanut kaktuksen ulos ulos perseestäni. Reikääni ja pakaroitani poltteli kun lähdin tutkimaan kaupunkia josta olin herännyt. En edes tiennyt missä ihmeessä olin. Paikka vaikutti olevan melko pieni kylä keskellä kivikkoista aavikkoa. Oli yö ja pimeys oli laskeutunut maan päälle. Kaikki talot olivat pieniä, kuution muotoisia rakennelmia, joiden ikkunoista loisti valo. Maasto oli kivikkoista ja siellä täällä kasvoi kaktuksia. Jo niiden katseleminen sai tuskanhien kohoamaan otsalleni. Siellä täällä huomasin suurempia rakennelmia, kuin kartanoita, joiden sisältä kuului iloista musiikkia raikuvaa naurua. Yhden kartanon edessä rakennuksesta tuli ulos pariskunta. Miehellä oli päässään sombero ja yllään kirjava kaapu, kun naisella taas oli päällään punainen hame. Silloin minulle välähti; Olin Meksikossa!
Kävelin erääseen majataloon, nimeltään "Rusty Cock", ja ilokseni huomasin istuimilla olevat tyynyt, jotka vaikuttivat pehmeiltä; ahterini ei enää kestäisi kovia istuimia. Istahdin lähimpänä tiskiä olevan pöydän ääreen ja viitoin tarjoilijan luokseni. Tilasin drinkin nimeltä "Cactus Shot" ja katsoin ympärilleni. Jokainen pöytä oli täynnä ihmisiä ja somberoihin pukeutuneet miehet soittivat iloista musiikkia lavalla ja hihkuivat välillä. Eräs nainen katsoi minua tiskiltä ja hymyili. Hymyilin takaisin ja yllätyin kun nainen käveli luokseni ja kysyi
"Mitä noin komea amigo tekee tälläisessä paikassa?" Katsoin lasia jonka tarjoilija toi eteeni ja värähdin; Paukku oli vihreä ja sen pinnalla kellui kaktuksen piikkejä. Suljin silmäni ja hulautin drinkin alas kurkustani. Ihmeekseni huomasin, että olin edelleen tajuissa. Katsoin taas naista ja vastasin
"No well, chillailen ja tutustun paikallisiin kulttuureihin,mutta tällä hetkellä haluan naista enemmän kuin mitään muuta". Nainen hymyili ja kuiskasi
"Si,minulta saat mitä haluat ja halvalla, ehkä ilmaiseksi noin komealle amigolle". Nyökkäsin ja annoin naisen johdattaa minut majatalon taakse. Istuuduin tynnyrille ja katsoin naista, kun hän riisui yläosan hameestaan paljastaen povensa. Tunsin painetta housuissani ja ennen kuin huomasinkaan, niiin nainen tyydytti minua nopealla ranneliikkeellä.
"Ime sitä" huohotin ja katsoin naista. Hän naurahti ja samalla kun riuhtaisi hameensa pois, hän sanoi möreästi
"Ei, ime sinä". Kaktuspaukku nousi ylös kun näin mitä "naisella" oli haarovälissään: 30 sentin pötkö karvaista, meksikolaista "makkaraa"!
"Noh, ehtoo on vasta alussa Romeo, ala imemään" "nainen" ärähti ja yritti tunkea melaansa suuhuni.
"Hyi saatana" huusin ja viimeinen muistikuvani oli, kun "nainen" iski minua nopealla suoralla nenään. Lyhistyin tajuttomana majatalon taakse.
Monta tuntia myöhemmin heräsin jostain kaupungista paskaa täynnä oleva sombero päässäni.

Silloin tiesin chillailleeni tarpeeksi!

[Demonityttö]

Hohoo, uusin osa on ilmestynyt :evilgrin: Tämän lukeminenhan on oikein hauskaa ajan vietettä. Jostain arvasin, että tuo ei ollut nainen vaan mies... Mistäköhän? Miksei kukaan nainen koskaan ehdi oikeasti kiinnostua siitä! Tai no mieskin, meinaan kunnon mies... =) Mutta jooh, fanitoiveet sivuun ja alahan raapustaa jatkoa tälle "oikein mukavalle pikku jatkoseikkailulle".

[mogvisti]

Legenda on palannut uusissa voimissa ja mystinen tarina jatkuu. Jo kuudenteen osaansa ehättänyt sarja on herättänyt kateutta ja hilpeyttä maailmalla. Tekijälle tarjotaan sopimuksia t-paidoista, lautasista sun muista härpäkkeistä, joita yritetään kaupata tämän tarinan alla. Myös hiljattain "Vuoden paras kirjoittaja"- palkinnon voittanut kirjailija jatkaa tarinansaa samalla asenteelle, kuin tähänkin asti; Nyt kaikki on vain parempaa. Nauttikaa!


---------------Hei, me chillaillaan vol.6---------------
Nappasin somberon päästäni ja pyyhin paskat otsaltani. Nyt alkaa riittämään! Tämä poika alkaa saamaan tarpeekseen chillailusta.. Nyt lähden kotiin ja unohdan koko typerän reissun. Kaivoin kännykän taskustani ja aloin etsiä lentoyhtiön puhelinnumeroa. Vilkuilin ympärilleni tajuamatta näkemääni ja etsin samalla numeroa. Samantien kun ymmärsin minne olin päätynyt, kännykkä tippua käsistäni ja jäin tuijottamaan ympärilleni. Olin eräällä pienellä kadulla, jonka laitoja reunustivat pienet kojut ja niiden yläpuolella seinillä hohtivat kirkkaat neonvalokyltit kaunista valoaan ympärilleen. En saanut mitään selvää kirjoituksesta, mutta oivalsin joutuneeni paikkaan, jonne olin aina halunnut; Japaniin!
Ajatukset pois lähtemisestä hävisivät, kun lähdin innoissani tutkimaan kaupunkia; Aina vain paranee, olin näemmä päätynyt Tokioon. Unelmani oli täyttynyt kaiken kokemani tuskan jälkeen. Poliisi katsoi minua pamppuaan taputellen, kun juoksin hihkuen ohi. Kun vihdoin rauhotuin ja jäin seisomaan kadunkulmaan, huokaisin ihastuksesta. Katu kylpi neonvaloissa ja suuri määrä ihmisiä kulki omille asioilleen. Sieltä täältä kuului puheensorinaa kauppiaiden ja ihmisten välillä. Katua reunustivat mitä erilaisemmat puodit; Oli valokuvaliikkeitä, ravintoloita, kodinelektroniikkaliikkeitä, pesuloita ja kaikkea mitä mieleen tulee. Ensimmäiseksi katseeni kuitenkin osui sarjakuvaliikkeen näyteikkunaan, jota juoksin tuijottamaan hämmästyneenä. Kävelin sisään ja sanoin
"Heitä yksi pokkari sarjiksia, vanhus". Mies joka oli tiskin takana, poltti piippua ja katsoi minua pitkien kulmakarvojensa ali. Lopulta hän otti piipun suustan ja sanoi
"Se on mangaa, nuori mies". Miehen ääni oli käheä ja siitä päätellen hän oli ainakin 80- vuotias. Katsoin häntä ihmeissäni, sillä en ollut ennen kuullut moista sanaa.. Lopulta sanoin
"Öööh... selvä, mutta anna kuitenkin tuo pokkari, jossa on tuo isoryntäinen eukko kannessa" ja kun mies kaivoi pokkarin telineestä, kaivon luottokorttini esiin ja maksoin ostokseni. Kun pääsin ovesta ulos, kuulin kuinka mahani murahti ja viiltävä tunne kiersi vatsassani. Nyt on saatava ruokaa, sillä viimeisin ateriani oli Rio de Janeiroissa syöty jäätelö.
Ei tarvinnut kauaa etsiä, ennen kuin löysin tyylikkään ravintolan, jonka nimi "Ruskeat syömäpuikot". Astuin sisään ja säikähdin edessä seisovaa miestä, joka seisoi oven takana. Hänen vinot silmänsä pullottivat silmäluomien alta ja hänen etuhampaansa törröttivät huulten alta. Hänellä oli yllään tumma puku ja hän oli uskomattoman lyhyt; Mies olisi voinut ottaa minulta suihin edes menemättä polvilleen.
"Iltaa, telvetuloa vaatimattomaan syöttöläämme" hän kimisi ja kumarsi syvään. Ennen kuin kerkesin vastata mitään, hän alkoi johdattamaan minua pöydän ääreen, joka paljastui matalaksi puulevyksi, jonka edessä täytyi istua lattialla. Istuin alas ja tilasin listan ensimmäisen ruoan. Tarjoilija otti tilauksen vastaan, kumarsi ja poistui. Katsoin ympärilleni odotellessani; Tyylikäs paikka bambuseinineen ja pallomaisine lamppuineen. Seinien vierustoilla oli suuria patsaita, jotka kuvasivat haarniskaan pukeutuneita miehiä. Hieman aikaa odotettuani palvelija toi pöytään annokseni. Kauhukseni huomasin, että lautasella räpiköi elävä kala.
"Tarjoilija, mitä ihmettä tämä on?!" huusin ja katsoin pientä tarjoilijaa. Hän pomppasi ilmaan ja juoksi keittiöön, josta kohta tuli ulos suurikokoinen mies kokkihattu päässä, esiliina yllään ja hihaton valkea paita paita päällään. Miehen kasvot olivat arpien peitossa ja hänellä oli musta, pitkät nauhamaiset viikset. Hänen olemuksensa oli likainen ja säikähdin kun hän ärjähti
"Mikä täällä on hätänä?".
"Asiakas ei ole tyytyväinen annokseensa" palvelija piipitti ja osoitti minua. Kokki käänsi mustat silmänsä minuun ja alkoi sivelemään leukaansa mietteliäästi. Lopulta hän sanoi
"Hmmm.. Mitä noin komea poika tekee tälläisessä paikassa?". Katsoin miestä kummissani ja vastasin
"No well, chillailen ja tutustun eri maiden kulttuureihin".
"Mielenkiintoista. Mikä luoassa ei miellyttänyt?" kokki kysyi ja katsoi lautastani jolla kala räpiköi edelleen.
"En ole tottunut syömään ateriaani näin raakana.. Voisiko sitä hiemän kypsentää ja pistää vaikka fileiksi?" kysyin ja yllätyin kun kokki hymyili paljastaen ylisuuret etuhampaansa ja vastasi "Totta kai, jos vain seulaatte minua keittiöön, niin voin näyttää sinulle, kuinka tätä helkullista kalaa valmistetaan". Hymyilin takaisin ja annoin miehen johdattaa minut keittiöön samalla häntä kiitellen. Samantien kun keittiön ovi sulkeutui perässäni, tunsin kuinka jokin kova iskeytyi takaraivooni ja romahdin tajuttomana rasvaiselle lattialle.
Useita tunteja myöhemmin heräsin keskeltä lumista maisemaa. Tunsin jotain epämukavaa anuksessani ja yllätyksekseni siellä oli melko tungos; Perseeseeni oli upotettu aikaisemmin ostamani manga- pokkari, syömäpuikot ja ruoaksi tilaamani kala, joka räpiköi edelleen.

Silloin tiesin chillailleeni tarpeeksi.

[cRaZy Al BhEd]

Mielenkiintoinen, hiukan erilainen, ehkäpä kehittyneempi osa tämä ussin. Pidempikin kuin edelliset, mikä on ehdottomasti plussaa. Juoni on hiukan monipuolisempi ja kuvailu jotenkin värikkäämpää. Tosi hauskoja juttuja olet saanut ympättyä mukaan, esim. Tokion. Täällä ainakin revettiin ihan täysillä kohdalle: "Samantien kun ymmärsin minne olin päätynyt, kännykkä tippua käsistäni -- oivalsin joutuneeni paikkaan, jonne olin aina halunnut; Japaniin!" Myös sätkivä kala ja massiivinen kokki olivat hauskoja. Jatka samaan malliin.

[Lord JF]

Olet saanut mukavasti kehitettyä tarinaasi mikä onkin hyvä, sillä tässä vaiheessa olisi toisto alkanut käymään jo tylsäksi. Kaksi uusinta osaa olivat kuitenkin juonellisesti korkealaatuisempia ja muutenkin monipuolisempia mikä toi juttuun vähän lisää väriä. Tervetullutta kehitystä siis ja pitää kiinnostusta hyvin yllä.

[mogvisti]

Juuri kun luulit, että voisit unohtaa tämän sarjan, se palaa uusissa voimissa ja räjäyttää pankin uudemman kerran. Kirjoittaja teki sen taas, hän tuli, kirjoitti ja ui rahassa, jotka tämä teos tuo kotiin. Luvassa siis kottikärryittäin rahaa ja suurta mainetta.Tämä tarina on vielä loistokkaampi kuin edelliset osat yhteensä ja tekijä yllätti jopa itsensä. Nauttikaa!


---------------Hei, me chillaillaan vol.7---------------
Nyt se on sitten tapahtunut. Olin päätynyt jamaan, josta ei hevillä selviä: Ympärilläni ei näkynyt mitään muuta kuin autio, luminen maisema, joka jatkui silmänkantamattomiin. Kaukaisuudessa näkyi kuitenkin lumihuippuisia vuoria joiden yläpuolella leijui uhkaavia mustia pilviä. Mahtavaa, kaiken lisäksi pilvet näyttivät tulevan kohti, joten täytyy vielä etsiä suojapaikka myrskyn takia. Katsoin vielä kerran ympärilleni lohduttomasti ja tulin siihen johtopäätökseen, että minun täytyy pystyttää suoja. Katsoin tarvikkeita, joita minulla oli: Elävä kala, syömäpuikot, mangapokkari ja vaatteet, jotka minulla oli ylläni, eli ohut kauluspaita ja farkut. Vapautin sisäisen MacGyverini ja rakensin itselleni apuvälineen: Työnsin syömäpuikon kalan takapäästä sisään ja toisen puikon työnsin kalan suuhun. Mangapokkarin selkämykseen työnsin toisen puikon pään ja ihailin tuotostani: Se oli lapio. Parasta mitä näissä olosuhteissa saisi aikaan. Aloin kaivamaan maahan kuoppaa ja yllätyin kuinka helposti se kävi. Kala joka toimitti varressa nivelen paikkaa, jousti ja täten lapio upposi syvemmälle hankeen ja lumi lensi pitemmälle. Jonkin aikaa kaivettuani kuoppa oli riittävän syvä, jotta sinne mahtuisi. Vilkaisen yläpuolelleni ja näin tummat pilvet. Tuuli yltyi ja näin lumisen seinämän tulevan kohti. Helvetinmoinen lumisade, totesin ja loikkasin kuoppaan. Hetkeä myöhemmin alkoi hirveä pauhu ja myrsky puhkesi ulvomaan. Vaikka suoraan sisään ei satanut varsinaisesti ollenkaan lunta, olin aivan jäässä ja kaiken hyvän lisäksi minulla oli nälkä. Otin kalan ja söin sen. Ajatus siitä, että se oli ollut hetki sitten anuksessani ei hidastanut minua. Kaikki ravinto tälläisessä tilanteessa on tarpeen. Jotta en jäätyisi aivan totaallisesti, tarvitsen tulta. Revin mangapokkarin sivut ja asetin ne pokkarin kannen päälle. Otin toisen syömäpuikon ja aloin pyörittämään sitä pokkarin kantta vasten. Tulen tekeminen oli yllättävän helppoa, sillä pokkari roihahti palamaan jo muutaman minuutin hinkkauksen jälkeen. Heitin puikot tuleen ja yritin lämmittää käsiäni kituliaasti palavan tulen ääressä, joka ei kuitenkin lämmittänyt tarpeeksi. Epätoivoisessa tilanteessa on tehtävä epätoivoisia ratkaisuja. Otin paidan päältäni ja heitin sen tuleen. Liekki leimahti isommaksi ja alkoi lämmittämään kunnolla. Tunsin kuinka lämpö virtasi kehooni ja nukahdin rauhalliseen uneen samalla kun ulkona ulvoi hyytävä myrsky ja ilta alkoi pimenemään.
Muutaman tunnin kuluttua säpsähdin hereille. Olin nähnyt painajaista siitä kauheasta jäätelökauppiaasta. Tuli oli sammunut ja minua paleli jälleen. Ulkona ei enää kuulunut tuulen ulvontaa joten päättelin myrskyn lakanneen. Kömmin ulos suojapaikastani ja huokaisin ihmetyksestä. Oli yö ja koko luminen maisema kylpi kuun valossa. Tummalla taivaalla kiiltelevät tähdet loistivat kuin miljoonat timantit ja niiden keskellä möllöttävä kuu suorastaan hohti valoa. Kauempana taivaalla tanssi värikkäät revontulet. Olin niin lumoutunut, että lähes unohdin kylmyyden ja koko epätoivoisen tilanteeni. Seisoin paikoillani kunnes kylmyys puraisi hyytävästi ja säpsähdin tilanteen tasalle. Katsoin ympärilleni etsien jotain, joka voisi pelastaa henkeni ja ilokseni huomasin vuorilla päin olevan valopisteen. Ilmeisesti talo. En varmaan ollut huomannut sitä lumimyrskyn keskeltä aiemmin. Lähdin juoksemaan kohti mökkiä samalla ajatellen pelastusta ja lämmintä takkaa.
Jonkin aikaa juostuani pääsin talolle. Se oli pieni hirsimökki joen rannalla, joka oli tällä hetkellä jäässä. Aloin hakkaamaan mökin ovea nyrkeilläni samalla apua huutaen. Sisältä kuului ulvontaa ja raskaat askeleet lähenivät ovea. Peräännyin vaistomaisesti ja oven avauduttua näin mökin karun omistajan. Hän oli jykevä, partasuinen mies, jolla oli yllään turkistakki. Karvalakin alta näkyi mustat, sotkuiset hiukset ja hänen koko olemuksensa oli likainen. Hajusta päätellen mies kävi pesulla ainoastaan silloin, kun läheinen joki oli sulana. Kuitenkin hän hymyili ja kysyi möreällä äänellä
"Etkö tiedä, että tällä pakkasella on vaarallista liikkua noin vähissä vaatteissa? Tule toki sisään, seuraa on aina mukava saada." Otin tarjouksen vastaan ja kävelin sisälle jossa huomasin myös miehen koiran. Se oli todella pieni koira, joka muistutti enemmän kissaa. Koiran turkki oli harmaa ja sen silmät olivat jäänsiniset. Katsoin koiraa ja pudistin päätäni. Olin varmaan tulossa hulluksi. Mökki oli paljon kodikkaampi sisältä kuin ulkoa. Yhdellä seinällä oli suuri takka, jossa tuli paloi tanssien ja rätisten. Lattioilla oli karhuntaljoja ja seiniä peitti eri eläinten nahkat ja jäänteet. Huonekalut olivat puuta ja luultavasti itsetehtyjä. Istuin takan eteen ja otin kiitollisena vastaan huovan, jonka mies minulle ojensi. Hän vaikutti kasvojen perusteella lempeältä, vaikka järeä olemus ja möreä ääni antoi ymmärtää muuta. Sitten mies kysyi matalalla äänellään
"Mitäs noin komea mies tekee tälläisessä paikassa?"
"No well, chillailen ja tutustun eri maiden kulttuureihin" vastasin ja otin vastaan kupillisen kuumaa kaakaota, jota mies minulle ojensi. Päätin hieman uudistaa keskustelujen kankeaa kaavaa ja kysyin mieheltä
"Mitäs sinä täällä teet täällä keskellä ei mitään? Mikä paikka tämä edes on?". Miehen kulmat kohosivat ja hän julisti juhlallisesti
"Olemme tietenkin Alaskassa ja minä olen kullankaivaja. Voit kutsua minua kullankaivajaksi, jos haluat". Katsoin miestä ihmeissäni ja hörppäsin sopivan lämmintä kaakaota. Mies seurasi huikkaani katseellaan ja alkoi sitten hymyilemään; Hänen silmissään välkähti jokin. Sitten hän sanoi
" On melko yksinäistä asua täällä keskellä lumikenttää pelkkä koira seuranaan. Joskus sitä todella kaipaa seuraa ja jotakuta, joka pystyy tyydyttämään kaikki tarpeet". Mies alkoi avamaan takkinsa nappeja ja sanoi
"Olen kyllästynyt omaan käteen ja tuo koirakin tuntuu laimealta. Mukava saada vaihteeksi tuoretta lihaa". Katsoin kaakaotani ja minua alkoi huimaamaan. Se piru laittoi jotain juomaani. Siirsin katseeni takaisin mieheen, joka aukoi jo sepalustaan.
"Painu helvettiin" sanoin ennenkuin kaadun tajuttomana takan eteen.
Useita tunteja myöhemmin heräsin keskeltä viidakkoa. Perseeni oli aivan puuduksissa ja pakarani olivat rakkuloilla. Se saatana oli tartuttanut minuun jonkun taudin. Huokaisin ja katsoin mitä perseestäni tällä kertaa löytyi. Siellä oli kohtuullisen suuri kultakimpale ja lappu, jossa luki "Kiitos ihanasta yöstä. T: Villimiehesi".

Silloin tiesin chillailleeni tarpeeksi.

[Feamor]

Haha! Noi alkupään tarinat ei naurattanu lainkaan, mutta viidennestä eteenpäin alko juttu parantua ja kuvailet paljon enemmän ympäristöä, mikä tuo lisää lukuelämyksiä. Kieltämättä päähenkilölläs on perkeleen huono tuuri ja osaa kyllä valita paikkansa hyvin nimistä päätellen "Rusty Cock" jne. ;D Kyllä kovintaki kundia alkais tossa vaiheessa itkettämään, ku joutuu aina vaan kauemmas kotoa ja aina vaan kauemmas sivistyksestä ja alkaa olemaan vaihtoehdot vähissä. Jatka samaan malliin ja keksi samaan tapaan lisää pieniä lisäyksiä niinku näissä viimesissä, ettei sentään kaikki mee toistoksi. ;)

[cRaZy Al BhEd]

Repesin kyllä ihan täysin viimeisimmälle osalle. Kyllä kirjoittaja ansaitsee maineensa. Hiukan erilainen osa taas, mikä on vain hyvä. Alun tapahtumat sopivat hyvin mukaan ja vaikka tarina onkin kaikkea muuta kuin realismia, tuo se hiukan todellisuudentuntua mukaan, että välillä ei tapahdu kauheasti. Pakkanen ja silmänkantamattomiin ulottuvat kinokset oli kuvailtu hyvin, ihan tuli itselläkin kylmä. Jatka samaan malliin!

[Gettostara]

Kirjota hyvä mies lisää. Nuo kaikki tarinat ovat aivan mahtavia mutta kuten jo sanottu niin vasta 5. osassa tuli vähän enemmän ja parempaa materiaalia. E ole kyllä säästynyt nauruilta ja paljon pohdinkin että osaa olla äijällä huono tuuri. Kirjota vaa Mogvisti lisää.

[Demonityttö]

Nyt pistit mogvisti pahan jutun. Tajuatko mitä olet mennyt tekemään? O_o Tämä ei ollut enää edes hauskaa. Tuo jätkähän RAISKATTIIN!!! Tässä sen tajuaa paljon paremmin kuin noissa muissa, koska tässä on enemmän kuvailua ja vielä tuo "Painu helvetiin"-lause. O_o Noh, parempi silti jatkaa tätä, koska tuon heebon on paras päästä takaisin koti-Suomeen, ettäs tiedät. JA mieluummin elävänä. (:

[mogvisti]

Nyt pistit mogvisti pahan jutun. Tajuatko mitä olet mennyt tekemään? O_o Tämä ei ollut enää edes hauskaa. Tuo jätkähän RAISKATTIIN!!! Tässä sen tajuaa paljon paremmin kuin noissa muissa, koska tässä on enemmän kuvailua ja vielä tuo "Painu helvetiin"-lause. O_o

;D ;D ;D

Ja nyt hän tajuaa sen..


Noh, parempi silti jatkaa tätä, koska tuon heebon on paras päästä takaisin koti-Suomeen, ettäs tiedät. JA mieluummin elävänä. (:

Ööh.. niin, no tuota, en lupaa mitään... :P

[Fumi]

Hmm, minusta todellakin olet parantanut paljon viidennen osan jälkeen. Varsinkin viimeinen oli kyllä aika rajua luettavaa.
Hän söi kalan, joka oli ollut perseessään. Kuinka somaa.
Raiskaukset eivät tietenkään ole mitenkään hauskoja juttuja, mutta en siltikään voi olla nauramatta.

Mitä muuten aiot saavuttaa tällä omaperäisellä tekstilläsi? :>
Entäpä mistä olet saanut inspiraation näihin "seikkailuihin"?

//
Hänellähän on luonnollisesti omakohtaisia kokemuksia.




Ai niin, niinhän se olikin... :9

[MonGooli]

Entäpä mistä olet saanut inspiraation näihin "seikkailuihin"?Hänellähän on luonnollisesti omakohtaisia kokemuksia.

Kyllä nuo "tarinat" on sitten niin loistavia, ettei niille voi kuin nauraa. Kommellukset on ollut todella hyviä heti alusta lähtien ja odotan innolla jatkoa tuolle jo seitsemännelle osalle. Ja varsinkin tuo viimeinen oli jo niin loistava, että sinun on pakko tehdä tuolle jatkoa! Toivottavasti saamme nauttia vielä tästä jonkin aikaa, mutta muista, ettei liikaa saman toistoa ja kaikkien täytyy loppua aikanaan.

Hyvä Mogvisti, jatka samaan malliin. _b

[Demonityttö]

;D ;D ;D

Ja nyt hän tajuaa sen..
Hehhe, jätkä, mä en oo hidas! En sitten yhtään... :D Mut okei, okei. Oli toi silti aika helvetin hyvittävää lyettävää, värsinki se läppy minkä se sieltä perseestään käivo! Kuule parempi olis luvata vaan, mmmkay? Sä saat muuten juoda kalanmaksaöljyä litra tolkulla. ^^

//kuulekuulekuulekuulekuulekuulekuulekuulekuule...!! ! Osaan o/

[Hejellien]

On poroa meinikiä, mutta sehän tässä hauskaa onkin. Varsinkin tuo kuvauksen lisäys on aiheuttanut täydellisiä repeämisiä... Vaikka hyvänmaun raja onkin tullu ylitettyä kauan sitten niin tälläistä lisää (ei usein pääse nauttimaan). On se mukavaa kun edes jollain on elämää.

Alan tuntea itseni hiukan sairaaksi mieleltäni kun alan "nauttia" tästä, noh sellaista sattuu täällä seurassa...

[i<3yaoi]

Paranee osa osalta. Tyyppi parka on kiertänyt kohta koko maailman ja mitä hänelle tapahtuukaan seuraavaksi ^^. Täytyy kyllä sanoa, että se on suorastaan idioottimaisen typerä. Aina lankeaa samaan ansaan O.O

"No well, meinasin vähä chillailla ja tutustua paikalliseen baarikulttuuriin" vastasin hymyillen "Takaisin meinasin tulla sitten kun siltä tuntuu" Vieläkään ei tunnu siltä, että palaisi takaisin kotiin. Sanokaa nyt joku sille, että ostaa lipun takaisin kotiin, eikä antaudu lentoemojen raiskattavaksi matkalla. Puhumattakaan varmasti himokkaista matkustajista.

Meininki on aika hervotonta, idea pidemän päälle aika köyhä ja itseääntoistava. Silti tämä on aivan upeaamahtavaa ja hauskaa, vaikka en tällaisille alatyylin jutuille naurakaan. En sitten ikinä.
Häpäisitpä vielä mangapokkarinkin, mokoma. Prkl!

Ai niih, oliko tyyppi päässyt eroon anaalineitsyydestään jo ennen ensimmäistä osaa, vai oliko tuo kulkuri ensimmäinen?

[mogvisti]

Vieläkään ei tunnu siltä, että palaisi takaisin kotiin. Sanokaa nyt joku sille, että ostaa lipun takaisin kotiin, eikä antaudu lentoemojen raiskattavaksi matkalla. Puhumattakaan varmasti himokkaista matkustajista.

Kyllähän hän yritti päästä kotiin päin, mutta kuten Japani- episodissa, hän tajusi olevansa paikassa josta ei halua pois ja sitten kävi kuin kävi. Ja viimeisimmässä osassa hänellä taas oli paljon muuta mietittävää kuin mahdollinen kotiin lähtö. Kaikki on loogista. :P


Ai niih, oliko tyyppi päässyt eroon anaalineitsyydestään jo ennen ensimmäistä osaa, vai oliko tuo kulkuri ensimmäinen?

Sitä ei kukaan tiedä..

Ja MonGooli, minulla ei ole omakohtaista kokemusta aiheesta :D

[Berrycake]

Hei! Chillaajan pyllystähän alkaa heräämisen yhteydessä löytyä jotain hyödyllistä. Nyt mitä edemmäs tarina menee. Ensin McGyver- veto mangapokkarilla, kalalla ja 'Ruskeilla syömäpuikoilla' ja nyt kultaa. ^^ Chillaajan 'items' valikko saa hieman täytettä. :> Olen näitä pieniä hassuja tarinoitasi lueskellut tässä jo hyvän aikaa (kaikki niistä) mutta enpäs ole suutani saanut vielä aukaistua asian tiimoilla. :> Mutta sanonpa nyt, että hauska idea ja viihtynyt olen näitä lueskellessa. Samaa kaavaa noudattavat tarinanpätkäset ovat kiva ajatus, vaikka voisi kenties kuvitella ennalta-arvattavuuden syövän iloa. Mutta kyllä minä enemmän näissä tykkään lueskella ja odottaa kaikkea sitä outoa, mikä aina kullakin kertaa johtaa tuohon "Silloin tiesin chillailleeni tarpeeksi"- tilanteeseen. :>

Around the world näyttäisi olevan tosiaan tämän sarjan teema ja minusta se on oikein näppärä punainen lanka. Jäänpäs odottelemaan mielenkiinnolla mitä Viidakosta löytyy. Alkuasukkaita, käärmeitä vaiko kenties... Käärmeitä? :p Ranskassa käydessään (tai siis Pariisissa tark. ot) unohtui muuan tärkeä seikka! Puna-valkoruudullisella kankaalla pehmustetusta piknik-korista löytyvät mehevät patongit ja aromikkaat juustot nimittäin. :>

Typoja näistä löytyy kyllä, ja ovat sen verta lyhykäisiä kuitenkin että ei varmaan tappaisi tarkastaa niitä ennen kuin laittaa. Tai jälkeenpäin. No meneväthän ne tosin näinkin.

Juu mutta en panisi pahakseni jos ympäri käytäisiin ja yhteen tultaisiin tässä tarinan tiimoilla, eli siis maailman ympäri ja onnistuneesti(?) taas takaisin kotiin. :> Mutta hauskat lukuhetket kyllä oli, thanks. Keep it up.

[Prometheus]

Jäänpäs odottelemaan mielenkiinnolla mitä Viidakosta löytyy. Alkuasukkaita, käärmeitä vaiko kenties... Käärmeitä?
Miksi minulla tulee mieleen se aikoinaan piirtämäsi kuva Albelista ja Cliffistä? -_-;

Nojuu. Pitäähän sitä nyt on tähänkin ketjuun vastata, kun tulin kerta jo häröämään tuosta jutusta. Olen lueskellut tarinaa tässä sitä mukaa kun uusia osia on tullut. Ja hauskojahan nämä ovat. Itseään toistaminen tuntui huonolta ratkaisulta muutaman ensimmäisen osan kohdalla, mutta kun näitä nyt on tullut useampi, niin mikäpä siinä. Chillaile pois vaan. Vähän liian kivuliailta nämä reissut vaikuttavat, varsinkin kaktuksen yhteydessä, mutta toivotaan että chillailija pääsee onnistuneesti perille. Ja toivotaan myös, että tämä tarina olisi nyt sitten Astralberryn kuvailun mukainen eli maailmanympärysmatka kyseessä. Olisi sellainen sopiva sulkeutuva ympyrä sitten.

Kirjoitusvirheisiin en tällaisessa tarinassa puutu =]

[mogvisti]

Se on täällä! Entistä suurempana, entistä vaikuttavampana!

Tarina, joka on paisunut ennätysmäisiin, eeppisiin mittasuhteisiin saa kuuden vuoden tauon jälkeen jatkoa! Juuri kun luulit unohtaneesi salaperäisen matkailijan tarinan, se nousee kuin Feenix lintu tuhkasta ja räjäyttää potin. Monen vuoden odotus on vihdoinkin tulossa päätökseen, kun tarina saa ansaitsemaansa jatkoa! Fanit ympäri maailmaa ovat odottaneet tarinalle jatkoa, kuin kuuta nousevaa ja nyt sitä on luvassa! Levittäkää punainen matto, soittakaa ystävillenne ja karkeloikaa kaduilla! Samanlaista huumaa koettiin, kun uusi Star Wars- trilogia julkaistiin, vastaavaa riemua kun Guns 'N Roses kertoi kauan odotetun albuminsa olevan valmis, yhtälaista juhlaa, kun Duke Nukem teki pitkään odotetun paluun. Ja nyt Hei, me chillaillaan- saaga saa ansaitsemaansa jatkoa, joka ei ole vesittynyt kuten aiemmin mainitsemani esimerkit!

Mitä sankarillemme tapahtuu? Mihin kaikki päättyy? Onko tarinassa mitään järkeä?

Pysykää kuulolla, niin se selviää! Tulen julkaisemaan koko saagan remasteroituna omassa blogissani, joka löytyy täältä! (http://yovuoro.blogspot.com/) Sarjan ensimmäinen osa on jo ilmestynyt! Ja kun alkuperäinen sarja on kokonaisuudessaan julkaistu, tulen kirjoittamaan tarinalle jatkoa. Onko se yhden, kahden vai kymmenen osan mittainen, jää nähtäväksi, mutta tarina tulee saamaan ansaitsemansa lopetuksen tavalla tai toisella! Toivottavasti nautitte sarjan lukemisesta yhtä paljon kuin minä sen kirjoittamisesta!