Loru sorbusten herrasta (spoilaava)

[Real Emotion]

Tämä ketju koskee kirjaa Loru sorbusten herrasta. Teos on parodia Tolkienin kirjasta Taru Sormusten herrasta, ja täten ketju voi spoilata myös sitä. Joten suosittelen olemaan lukematta, jos et halua tietää aiheesta mitään. Selvä?

--------------------------------------------------------------------------

Lunitari ihmetteli miksi kirjasta tehdään trivia, muttei oikeaa ketjua, joka käsittelisi teosta kunnolla. Niinpä päätin tehdä tämän ketjun. Oikeastaan mietin, että kuinka moni täällä on edes lukenut kyseisen parodian? Trivia on joko alkanut kyllästyttämään ihmisiä tai he eivät vaan ole lukeneet tuota hauskaa kirjaa. Jotkut saattavat pitää kirjaa hyvin häpeällisenä loukkauksena Tolkienin teosta kohtaan. Parodiassahan kerrotaan hahmojen hämäristä tarkoitusperistä, jotka eivät selvinneet meille täysin alkuperäistä tarinaa lukiessa. Myönnän, että huumori ei ole kovinkaan korkeatasoista, mutta miksi sen täytyisikään? Loru sorbusten herrasta on viihdyttävää roskalukemista.

Kirja oli lyhyt, mutta siinä ehdittiin kertoa kaikki oleellinen alusta loppuun. Omia suosikki hetkiäni kirjassa olivat vihannesten hyökkäys Sivamatin linnakkeeseen, Legolandin ja Gimpin sanailu, sekä yleensäkin kaikki Goodgulfin röyhkeät valheet ja huijaukset.

Mutta kertokaapa nyt omia mielipiteitänne tästä kirjasta.

[Eternium]

Loru sorbusten herrasta on helvetin hauska.Tolkienin hahmoja pilkataan leikkisiästi,mikä tekee kirjasta loistavan.Olen lukenut kirjan ties kuinka monta kertaa.Jokainen kirjan hamo on lähestulkoon joku huijari tai varas.(Goodgulf,Ara-Korni).Sain kirjan parisen vuotta sitten synttärilahjaksi,ja se kuuluu oman kirjastoni helmiin.Suosittelen niitä lukemaan,jotka eivät sitä olleet vielä tehneet.Kirjassa esim.viitataan moniin julkimoihin ja vastaavaa.Todella hauska.!0/10 pistettä:D

[Callisto]

Nojaa.. Onhan tuo tullut luettua, mutta eipä se juuri aihetta antanut sen suurempiin naurunpyrähdyksiin. Pari kertaa hymyilin ja taisin kerran naurahtaa ääneenkin. Ongelmana vain oli, että huumori ei toiminut johdonmukaisuuden puutteen takia. Kaikki ovat järjestään rampoja, homoja, idiootteja, vammaisia, ärsyttäviä, kännissä, krapulassa jne.. Ei oikein jaksa pidemmän päälle innostaa. Huomaa kyllä, että kyseessä on samaa koulukuntaa kuin Hei Me Pamputetaan -sarjan tekijät. Mutta siinä missä ko. sarja synnytti mainioita komedialeffoja, samankaltainen huumori ei toimi kirjana.

Itselleni olen ainakin todennut toimivammaksi huumorikirjallisuudeksi Terry Pratchettin ja Douglas Adamsin parodioita fantasia- ja sci-fi maailmoista. Heillä on sana hallussa eikä mennä yli sieltä missä aita on matalin. Vaan esimerkiksi Pratchett oikeasti tuntee sadut ja fantasiaperinteet ja armotta antaa pilkkakirveen iskeä stereotypioihin miellyttävällä brittihuumorillaan. Hänen kääpiönsäkin (esimerkiksi) ovat paljon monitasoisempia kuin vain nimi plus idiootti.

Mutta toki, makunsa kaikilla. Ei minun teekupposeni.

[Hukka]

Yksi hauskimmista koskaan lukemistani kirjoista. Olen nähnyt ja kuullut monia parodioita TSH:stä mutta kyllä Sorbusten herra on niistä kaikista parhain.
Kirjoittajalla on ollut mukana rutkasti mainiota ja kieroa huumoria ja vähintään yhtä paljon mielikuvitusta. Monet kirjan lausahduksista ja kohdista on saavuttanut melkeinpä legendaarisen maineen kaveripiirissäni.
Olen lukenut kirjan vasta kerran ja tämän keskustelun myötä mielenkiinto uuteen lukukertaan heräsi oitis. Voisipa alkaa lukemaan. :)

[Fera]

Kyllä vain, luettu tämä on ja nauroin paljonkin sille roskahuumorille. Olin lukenut kaikki THS:t joten teki mieli jonkin niin - vakavan jutun jälkeen jotain kevyttä ja niinpä hokasin isäni hyllystä - joka on kova THS:n ylistäjä - tämän pikku kirjasen jotenkas aloin lukemaan. Todella hyvä kirjahan se on ja jopa yllättävän nokkela. Ehkäpä nyt se että kaikki ovat jotain kurjimuksia oli hiukan toistavaa, ei oikeastaan kukaan ollut erilainen mutta tuopa kaiketi oli kirjasen idea.

Hahmoista pidin, ne olivat todella hyvin muunneltu ja nimetkin mitä mainiommat. Joitain puuttuvia kohtia jäin kaipaamaan mutta vaikkapa sormusaaveiden siltamaksujupakka oli yksi kirjan kohokohdista. Eikä tietenkään unohdeta sormuksessa lukevaa lorua, joka sai kyllä kahvit turskahtamaan ulos. Taisin olla väsyksissä silloin mutta kyllä kirja osaa kirvoittaa hyvät naurut, tosin muutama kirjoitusasun jupakka oli hiukan ei-minun-tyyliäni.

Kuitenkin todella hyvä parodia, juuri Sormusten Herran tyylistä~

[Griffin_]

Meiltäkin tämä opus kyllä löytyy, mutta olen lukenut sen vain kerran - ja siinä oli tarpeeksi. Täysin turha ostos se ei kai kuitenkaan ollut, sillä kirja on ollut ahkerassa käytössä pikkusiskollani.

Callisto luonnehti kirjaa hyvin. Myönnän kyllä nauraneeni sitä lukiessani, mutta tämänkaltainen huumori ei minuunkaan oikein iske. Monet kohdista aiheuttivat huvittuneiduuden sijaan suurta ärtymystä. Muistan inhonneeni etenkin sitä vihanneskohtaa.

En ole kovin moneen Sormusten herra -parodiaan tämän lisäksi tutustunut, parodiat eivät muutenkaan ole aivan minun juttuni, mutta Isoon sormuksen isäntä eli Taru sormusten herrasta Etelä-Pohojammaan murtehella on mielestäni tutustumisen arvoinen teos. Valitettavasti sivulle ei taida tällä hetkellä päästä, osoite on joka tapauksessa www.isoosormus.net.

[Messiahcoin]

Olen lukenut ko. kirjan pari kertaa. Mielestäni kirja on todellakin klassikko Sormusten herran sivussa. Tuntuu, että ei olisi lukenut Tarua sormusten herrasta, jos ei olisi lukenut Lorua sorbusten herrasta.

Mielenpainuvia/hauskoja/lempi- kohtia kirjassa olivat ainakin haltiakieli: "A unicef clearasil, humbuugi und sonta...". Ja muutamat pienet yksityiskohdat tyyliin:"..ja kuului vain itsepintapintaisesti heitä seuraavien lätyskäjalkojen läpsytystä, pohjoiskorealaisten raskasta läähätystä, purukumiautomaattien jatkuvaa kolinaa ja muuta vastaavaa meteliä, jota voi kuulla missä tahansa pimeässä, syvässä kaivoskäytävässä".

Mahtava (roska)kirja.

[HeavyLord]

Heh heh, mahtava kirja :D
Ostettiin kyseinen kirja pikusiskon kaa pari vuotta sitten isoveljelle nimipäivä lahjaksi ja olen tainnut itse lukea kyseisen kirjan useiten :D

Kirja on aivan järjettömän hauska ja joka kerta se jaksaa naurattaa :D
Jokaisen Tolkien fanin pitäisi ainakin kerran lukea tämä mestariteos :D

PS: Kiran on pakko olla loistava kun esipuheessa kirjailijat kertovat että koko kirjan idea on vain rahastaminen :D
(...saatatte kuulla iloisen, hopeasointuisen kilinän jossain kaukana, kaukana, kaukana...
Se on meidän kassakoneemme, typerys "Kling-kling!")
[Tämän kirjan tarkoituksena on rahan tienaaminen :D :D :D]

[Mindless Stuff Shark]

Loru sorbuksista on suhteellisen huono parodia (tosin jos sellaista on kaan kun hyvä parodia :eh: ) Se tosin onnistuu tekemään LOTR:sta pilaa paremmin kuin Peter Jacksonin LOTR-parodiat, Eikä se ole lahjonut OSCAR-palkintoja itselleen joten se on elokuvia parempi....

[Nanahara Shuya]

Mielestäni tämä oli mitä loistavin parodia kirja tosin se on ainoa parodia, jonka olen lukenut, mutta eniweis.... kyllä siitä mun mielestä hupia riitti useammallekkin lukukerralle, ja se että siinä on vaan vähän reilu 100 sivua on ainoo miinus.. :S tosin, se on laiskemmalle lukialle ehkä plussaa, ite kuitenkaan tykännyt sen lyhyydestä. Mutta kaikesta huolimatta ainakin lukemisen arvoinen. ja tuonhan siis lukee 1-5tunnissa riippuen lukijan tahdista.. (uskoisin, arvioin niin, koska itsellä meni noin 2tuntia)

[Stormheart]

Kyseessä on tosiaankin loistava fantasiaparodia, jossa tehdään pilkkaa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Kirjasta on vaikea sanoa erikseen mitään kohtausta ylitse muiden, sillä niitähän on monia. Mieleen on jäänyt mm. Dildo Ripulin (heh) ja Kolkkaajan (heheh) ensitapaaminen, vierailu Lady Liberalin luona, ja Ara-Kornin miekkailu sormusaaveitten kanssa.

Tälle sai nauraa lähes koko ajan!! suosittelen lämpimästi

[Luni]

Jooh, kiitos ketjusta. Nyt pääsen kertomaan ihan oikean mielipiteeni tästä kirjasta, jonka sain joululahjaksi kaksi vuotta sitten.


Nojaa.. Onhan tuo tullut luettua, mutta eipä se juuri aihetta antanut sen suurempiin naurunpyrähdyksiin. Pari kertaa hymyilin ja taisin kerran naurahtaa ääneenkin.
Aivan. Minusta kirjan huumori oli paikoitellen melkoisen naiivia ja jotenkin niin tekemällä tehtyä huumoria, että ei niin kovasi naurattanut. Jos joku ei ymmärrä termiä "tekemällä tehty huumori" niin tarkoitan sitä, että huumori oli älyttömän itsestäänselvää ja juuri sellaista kermakakku naamaan -menoa (minä kyllä varmaan melkeinpä sananmukaisesti kuolisin nauruun, jos joku oikeasti länttäisi kermakakun naamaani muitta se ei kuulu tähän).

En edes muista kirjasta kovin paljoa sen lisäksi, etten erityisemmin tykännyt. Ei siitä sillä tavalla jäänyt kovinkaan paljoa mieleen.

[Radetz]

Alussa nauratti ihan oikeasti, mutta jo kirjan puolivälissä alkoi kyllästyttää. Varsinkin loppu puolella alkoi olla jo tosi pitkästynyt olo. Esimerkkeinä huonoimmista johdista voisi mainita vaikka sen kun höpötit törmäävät siihen Tom Bombadilin korvikkeeseen (en muista sen nimeä) ja samoin kaikki kohdat joissa Ara-Korni ja kumppanit ratsastaa lampailla. Pituus oli ihan sopiva ja jo 20 sivua enemmän olisi pilannut koko kirjan. Mukava sellaiseksi yhdeltä istumalta luettavaksi kirjaksi.

Eli kyllä Taru sormusten herrasta, joka muutenkin on mielestäni yksi parhaimmista trilogioista koskaan, on paljon parempi.