Purity
25.8.2002, 19:37:47
Niin, että tässä olisi FFX:ää koskeva runo, sijoittuu pelin loppuun, joten ei kannata lukea jos ei koko peliä ole läpi pelannut. Tämä on tarkoitus olla Yunan ajatuksia mielessään.. Tiduksesta, jos ette sitä nyt tuosta tekstistä ymmärtäneet. Ei ole parhaimmistoani, mutta postaan kuitenkin. Kommentteja toivon taas saavani, koska tiedän että en ole mikään kamalan hyvä kirjoittaja, ja tahtoisin kovasti kehittyä tässä lajissa, ja asiaahan auttaisi kovasti kun saisin kommenttia työstäni. Kiitos. :)
Niin juu, ja ei sitten ole tarkoituskaan rimmata, joissain kohdissa on tuollaista ehkä pientä riimin alkua, mutta ne lipsahtivat sinne ikäänkuin vahingossa.
Katson sinun sinisiin silmiisi,
en ymmärrä mitä yrität sanoa,
en ymmärrä mitä minun pitäisi ajatella,
ethän sinä voi vain kadota.
Sillä minä rakastan sinua.
Taisteluun käyn, vaikka sydämeni vastaan sanoo,
en tahtoisi tätä lopettaa, en tahdo sinua menettää,
mutta minun pitää valita, ja maailmaa en voi hylätä,
kyyneleitä pidätellen taistelen, ajatukset sinussa harhaillen.
Sillä minä rakastan sinua.
Ja niin tulee aika, aika uuden toivon,
voitettu on vihollinen voittamaton,
ohi on aika suuren surun,
mutta yhtyä en voi maailman iloon.
Sillä minä rakastan sinua.
Ja nyt tiedän sen, sinä kerroit totuuden,
sinä lähdet pois, pois elämästäni,
estää vaikka yritän, estää en voi sinun lähtevän,
maassa vain makaan, ei ole voimaa jolla liikkua.
Sillä minä rakastan sinua.
Minä rakastan sinua, tiedät sen,
mutta tahdon sen vielä sinulle kertoa,
ja kätesi lämpimään syleilyyn minut kietovat,
en tahtoisi tämän hetken loppuvan.
Sillä minä rakastan sinua.
Kestän tämän, enhän ole ainoa,
kaikki ovat jotakin menettäneet,
mutta tahdon, että tiedät,
ikinä en sinua unohda.
Sillä aina minä sinua tulen rakastamaan.
Niin juu, ja ei sitten ole tarkoituskaan rimmata, joissain kohdissa on tuollaista ehkä pientä riimin alkua, mutta ne lipsahtivat sinne ikäänkuin vahingossa.
Katson sinun sinisiin silmiisi,
en ymmärrä mitä yrität sanoa,
en ymmärrä mitä minun pitäisi ajatella,
ethän sinä voi vain kadota.
Sillä minä rakastan sinua.
Taisteluun käyn, vaikka sydämeni vastaan sanoo,
en tahtoisi tätä lopettaa, en tahdo sinua menettää,
mutta minun pitää valita, ja maailmaa en voi hylätä,
kyyneleitä pidätellen taistelen, ajatukset sinussa harhaillen.
Sillä minä rakastan sinua.
Ja niin tulee aika, aika uuden toivon,
voitettu on vihollinen voittamaton,
ohi on aika suuren surun,
mutta yhtyä en voi maailman iloon.
Sillä minä rakastan sinua.
Ja nyt tiedän sen, sinä kerroit totuuden,
sinä lähdet pois, pois elämästäni,
estää vaikka yritän, estää en voi sinun lähtevän,
maassa vain makaan, ei ole voimaa jolla liikkua.
Sillä minä rakastan sinua.
Minä rakastan sinua, tiedät sen,
mutta tahdon sen vielä sinulle kertoa,
ja kätesi lämpimään syleilyyn minut kietovat,
en tahtoisi tämän hetken loppuvan.
Sillä minä rakastan sinua.
Kestän tämän, enhän ole ainoa,
kaikki ovat jotakin menettäneet,
mutta tahdon, että tiedät,
ikinä en sinua unohda.
Sillä aina minä sinua tulen rakastamaan.