Sananium
7.12.2005, 14:41:21
Ensimmäinen kirjoitukseni foorumeilla. Koettakaa kestää.
Kylmyys ja kuolema.
Oli ollut mukava ilta. Olin juhlinut kavereideni kanssa uutta vuotta ja tunnelma oli katossa. En malttanut pysyä paikoillani. Sen verran jännitystä ja hikeä oli ilmassa ollut. Tunsin itseni jotenkin lentävän. En tiedä millä tavalla. Jalat vain eivät olleet maassa ja tuntui siltä, että jokin ikäänkuin nosti minua ylöspäin. En kyennyt ajattelemaan muuta, kuin kavereideni naurua ja raketteja joita ammuin. Nekin hiljalleen valuivat pois mielestäni. Kävelin keskellä yötä likaisennäköisellä kadulla. Tuuli ujelsi korvissani samalla, kun astelin hiljaa eteenpäin. Jostain syystä minä nauroin itsekseni koko ajan hiljaa. Nauru yltyi, mutta silti en saanut päähäni, miksi nauroin. Katu oli sininen. Kuunvalo ja katuvalot pilkkoivat pimeyden ja ajoivat sen nurkkiin. Kylmä tuuli puhalsi niskaani ja nostatti pitkän takkini heilumaan tuulessa. Katselin ympärilleni edelleen nauraen. Kaverini olivat varmasti myös lähdössä pois juhlista. Minä lähdin aiemmin, jotta kerkeisin vielä viimeiseen bussiin. En olisi halunnut lähteä, mutta jotenkin sain takin päälle ja kengät jalkaan. Muistan, kun kaverini tyrkkivät minua jo ulos talosta hyvästellen ja minä vinkkasin lähtiessäni heille. Kaverini bändin soitto kuului kovaan ääneen ovesta ja naapurin koira alkoi haukkua. Heti kun käännyin ensimmäisen talon nurkan taakse, kuulin oven narahtavan kiinni. Siitä hetkestä lähtien oli ollut hiljaista lukuunottamatta omaa nauruani ja loittonevaa koiran haukkumista.
Kävelin jo raskainkin askelein asemalle ja vilkaisin kelloani. Sehän on jo yksitoista! Kiiruhdin eteenpäin yhä edelleen hihitellen. Kun näin jo pitkän kadun päässä bussipysäkin, huomasin tumman varjon astuvan esiin vastakkaisen kadun sivukujalta. Hänen musta pitkä takkinsa lepatti tuulessa ja hänen musta tukkansa kiilti kirkkaasti kuunvalossa melkein valaisten koko kadun. Hänen kasvojaan oli mahdoton nähdä, sillä ne olivat niin piilossa tukan alla. Kylmiä väreitä kiipeili selkäpiitäni pitkin ja kasvot jäätyivät totiseksi. En halunnut olla töykeä ja lopetin naurun siihen paikkaan. Kiihdytin vauhtiani ja laitoin kädet takin taskuihin. Kuulin auton hurinaa ja katsahdin hieman oikealle sivulleni. Auton valot näyttivät minulle pitkän, mustan varjon takanani. Sitten se hävisi auton ajaessa ohitseni. Nauru oli poissa. En kyennyt enää siihen.
Kävelin nopeasti bussipysäkille ja katsoin taakseni. Ketään ei näkynyt. Odottelin ja katselin vastapäisen talon ikkunaan, jossa näkyi olevan televisio päällä ja sen heijastukset loistivat seinään. Välillä seinä muuttui tummemmaksi ja välillä vaaleammaksi. Se oli mustavalkotelevisio. Yhtäkkiä televisio sammui ja näin pitkän mustapukuisen miehen menevän ikkunan ohitse. Samassa huomasin pitkän, mustapukuisen miehen seisovan bussipysäkin vieressä. Tuuli kävi yhä kovemmaksi, mutta miehen hiukset eivät näyttäneen välittävän tuulesta, vaan ne pysyivät vakaasti paikoillaan hieman värättäen.
Bussi saapui ja astuin sisään. Vanha bussikuski ojeni kätensä ja annoin hänelle kahdenkymmenen markan setelin. Mies antoin takaisin rahasta ja kävelin bussin perälle ja istuin vanhan rouvan eteen istumaan. Samaiseen bussiin tuli myös mustapukuinen mies ja hänkin näytti ojentavan jotain vanhan bussikuskin käteen. Mitään ei kuitenkaan mustapukuisen miehen kädestä irronnut vanhan miehen käteen. Silti mustapukuinen mies astui tyynesti bussin sisälle ja istuuntui eturiviin. Bussimatka sujui rauhalliseen tapaan. Katselin ulos ikkunasta tuuliseen ja pimeään yöhön välillä etupenkissä istuvaan mieheen päin vilkuillen. Hetken kuluttua painoin nappia ja edessä olevaan kylttiin syttyi valo. Bussi hiljensi vauhtia ja nousin ylös. Kävelin hiljaa kohti bussin keskiosaa, ovelle päin. Juuri kun bussi pysähtyi ja ovet aukesivat, hyppäsin ulos vikkelästi. Kylmä ilma piiskasi kasvojani hetken, mutta totuin siihen tunteeseen. Ovet sulkeutuivat ja bussi jatkoi matkaa. Katselin bussin menoa hetkisen ja huomasin ilokseni, että mustiin pukeutunut mies ei ollut jäänyt samalla pysäkillä kuin minä. Jatkoin kevein mielin matkaani kotiin päin. Ajatukseni karkasivat taas mukavaan illanviettoomme ja hymähdin taas. Hetken päästä olisi myös tullut nauru, ellei jokin olisi vaivannut minua. Käännyin katsomaan taakseni ja ketään ei näkynyt. Käännyin hymyillen takaisin. Sitten se tuntui. Tunsin, kun kaksi pistävää esinettä iskeytyi kaulaani. Samalla tunsin jonkun imevän kaulastani verta. Hätäännyin, mutta se tunne hävisi nopeasti ja tunsin lämmön tunnetta. Tunsin, kun lämmin veri kerääntyi kaulani alueelle ja se tuntui jotenkin kihelmöivältä. En voinut pistää vastaan, enkä olisi halunnutkaan. Se oli jotain ihmeellistä. Jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Mustat pitkät hiukset tuntuivat poskea vasten ja kylmät kädet pitivät minua pystyssä. Väsyin ja hengästyin, mutta sitten kaaduin jo maahan. Miehen ote oli irronnut ja hän käveli ripeästi jo pois päin suutaan kädellä pyyhkien. Silmisä sumeni ja tunsin taas olevani hieman pinnan yläpuolella. Siitä hetkestä lähtien olen elänyt pitkät 20 vuotta vanhenematta laisinkaan.
Kirjoitettu samalla Hellsingin soundtrackia kuunnellen. Älkää välittäkö typoista. Kommenttia, sekä kehittävää, että kielteistä/kehuvaa.
//Sori MKUP, mutta ei jaksa.... =)
Kylmyys ja kuolema.
Oli ollut mukava ilta. Olin juhlinut kavereideni kanssa uutta vuotta ja tunnelma oli katossa. En malttanut pysyä paikoillani. Sen verran jännitystä ja hikeä oli ilmassa ollut. Tunsin itseni jotenkin lentävän. En tiedä millä tavalla. Jalat vain eivät olleet maassa ja tuntui siltä, että jokin ikäänkuin nosti minua ylöspäin. En kyennyt ajattelemaan muuta, kuin kavereideni naurua ja raketteja joita ammuin. Nekin hiljalleen valuivat pois mielestäni. Kävelin keskellä yötä likaisennäköisellä kadulla. Tuuli ujelsi korvissani samalla, kun astelin hiljaa eteenpäin. Jostain syystä minä nauroin itsekseni koko ajan hiljaa. Nauru yltyi, mutta silti en saanut päähäni, miksi nauroin. Katu oli sininen. Kuunvalo ja katuvalot pilkkoivat pimeyden ja ajoivat sen nurkkiin. Kylmä tuuli puhalsi niskaani ja nostatti pitkän takkini heilumaan tuulessa. Katselin ympärilleni edelleen nauraen. Kaverini olivat varmasti myös lähdössä pois juhlista. Minä lähdin aiemmin, jotta kerkeisin vielä viimeiseen bussiin. En olisi halunnut lähteä, mutta jotenkin sain takin päälle ja kengät jalkaan. Muistan, kun kaverini tyrkkivät minua jo ulos talosta hyvästellen ja minä vinkkasin lähtiessäni heille. Kaverini bändin soitto kuului kovaan ääneen ovesta ja naapurin koira alkoi haukkua. Heti kun käännyin ensimmäisen talon nurkan taakse, kuulin oven narahtavan kiinni. Siitä hetkestä lähtien oli ollut hiljaista lukuunottamatta omaa nauruani ja loittonevaa koiran haukkumista.
Kävelin jo raskainkin askelein asemalle ja vilkaisin kelloani. Sehän on jo yksitoista! Kiiruhdin eteenpäin yhä edelleen hihitellen. Kun näin jo pitkän kadun päässä bussipysäkin, huomasin tumman varjon astuvan esiin vastakkaisen kadun sivukujalta. Hänen musta pitkä takkinsa lepatti tuulessa ja hänen musta tukkansa kiilti kirkkaasti kuunvalossa melkein valaisten koko kadun. Hänen kasvojaan oli mahdoton nähdä, sillä ne olivat niin piilossa tukan alla. Kylmiä väreitä kiipeili selkäpiitäni pitkin ja kasvot jäätyivät totiseksi. En halunnut olla töykeä ja lopetin naurun siihen paikkaan. Kiihdytin vauhtiani ja laitoin kädet takin taskuihin. Kuulin auton hurinaa ja katsahdin hieman oikealle sivulleni. Auton valot näyttivät minulle pitkän, mustan varjon takanani. Sitten se hävisi auton ajaessa ohitseni. Nauru oli poissa. En kyennyt enää siihen.
Kävelin nopeasti bussipysäkille ja katsoin taakseni. Ketään ei näkynyt. Odottelin ja katselin vastapäisen talon ikkunaan, jossa näkyi olevan televisio päällä ja sen heijastukset loistivat seinään. Välillä seinä muuttui tummemmaksi ja välillä vaaleammaksi. Se oli mustavalkotelevisio. Yhtäkkiä televisio sammui ja näin pitkän mustapukuisen miehen menevän ikkunan ohitse. Samassa huomasin pitkän, mustapukuisen miehen seisovan bussipysäkin vieressä. Tuuli kävi yhä kovemmaksi, mutta miehen hiukset eivät näyttäneen välittävän tuulesta, vaan ne pysyivät vakaasti paikoillaan hieman värättäen.
Bussi saapui ja astuin sisään. Vanha bussikuski ojeni kätensä ja annoin hänelle kahdenkymmenen markan setelin. Mies antoin takaisin rahasta ja kävelin bussin perälle ja istuin vanhan rouvan eteen istumaan. Samaiseen bussiin tuli myös mustapukuinen mies ja hänkin näytti ojentavan jotain vanhan bussikuskin käteen. Mitään ei kuitenkaan mustapukuisen miehen kädestä irronnut vanhan miehen käteen. Silti mustapukuinen mies astui tyynesti bussin sisälle ja istuuntui eturiviin. Bussimatka sujui rauhalliseen tapaan. Katselin ulos ikkunasta tuuliseen ja pimeään yöhön välillä etupenkissä istuvaan mieheen päin vilkuillen. Hetken kuluttua painoin nappia ja edessä olevaan kylttiin syttyi valo. Bussi hiljensi vauhtia ja nousin ylös. Kävelin hiljaa kohti bussin keskiosaa, ovelle päin. Juuri kun bussi pysähtyi ja ovet aukesivat, hyppäsin ulos vikkelästi. Kylmä ilma piiskasi kasvojani hetken, mutta totuin siihen tunteeseen. Ovet sulkeutuivat ja bussi jatkoi matkaa. Katselin bussin menoa hetkisen ja huomasin ilokseni, että mustiin pukeutunut mies ei ollut jäänyt samalla pysäkillä kuin minä. Jatkoin kevein mielin matkaani kotiin päin. Ajatukseni karkasivat taas mukavaan illanviettoomme ja hymähdin taas. Hetken päästä olisi myös tullut nauru, ellei jokin olisi vaivannut minua. Käännyin katsomaan taakseni ja ketään ei näkynyt. Käännyin hymyillen takaisin. Sitten se tuntui. Tunsin, kun kaksi pistävää esinettä iskeytyi kaulaani. Samalla tunsin jonkun imevän kaulastani verta. Hätäännyin, mutta se tunne hävisi nopeasti ja tunsin lämmön tunnetta. Tunsin, kun lämmin veri kerääntyi kaulani alueelle ja se tuntui jotenkin kihelmöivältä. En voinut pistää vastaan, enkä olisi halunnutkaan. Se oli jotain ihmeellistä. Jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Mustat pitkät hiukset tuntuivat poskea vasten ja kylmät kädet pitivät minua pystyssä. Väsyin ja hengästyin, mutta sitten kaaduin jo maahan. Miehen ote oli irronnut ja hän käveli ripeästi jo pois päin suutaan kädellä pyyhkien. Silmisä sumeni ja tunsin taas olevani hieman pinnan yläpuolella. Siitä hetkestä lähtien olen elänyt pitkät 20 vuotta vanhenematta laisinkaan.
Kirjoitettu samalla Hellsingin soundtrackia kuunnellen. Älkää välittäkö typoista. Kommenttia, sekä kehittävää, että kielteistä/kehuvaa.
//Sori MKUP, mutta ei jaksa.... =)