Minä olen talomme kummitus

[Lady Kiha]

Tässä tuli sähläiltyä viime yönä, joten siitäpä sai oikein tarinan aikaiseksi. Kommenttia saa mielellään antaa, ja se olisikin suvaittavaa. Minun sähläilyistäni yöllä voisi saada kirjan aikaiseksi. (;
Mutta, siis tämä on tositarina:

Alkusanat:

Joskus talomme lattiat natisevat aivan kuin joku kävelisi niiden päällä. Joskus kuuluu hiljaista natinaa, kun ovi avautuu. Joskus tavaroita putoilee äänekkäästi maahan.

Meidän talossa kummittelee. Nimittäin minä.


Yritys vaihtaa lakanat yöllä

Virkkaan patalappua huoneessani ja istun sänkyni päällä. Samassa alan miettimään, vaihtaisinko lakanat nyt yöllä. Jo viikon ajan suunnitelmissani on ollut vaihtaa uudet lakanat sänkyyni, mutta koskaan en ole sitä päivällä muistanut. Mietin tätä kauan ja virkkaan patalappua, kunnes lähden vaaralliselle uusien lakanoiden hakureissulle.
Hiivin keittiön läpi ja vanhempien makuuhuoneen ohi. Varovasti jatkan hiipimistä apukeittiön parkettilattian ylitse ja avaan vielä varovaisemmin eteiseen johtavan oven. Koiramme liikahtaa lattialla ja katsahtaa minuun, minä sipisen sille että sen pitäisi olla hiljaa. Se vaan tuhahtaa minulle, eihän se koskaan ole minusta tykännyt ja puoliani pitänyt, mutta meteliä se ei minusta nosta nyt. Kipitän avonaisesta ovesta sotkuiseen silityshuoneeseen, jossa on melkein mahdotonta liikkua ääneti, koska lattialla on vaarallisia miinoja; laatikoita, pusseja, koreja, peittoja, nuppineuloja, nastoja… Laitan uhkarohkeasti valot päälle jotta näkisin kulkea huoneessa. Se oli virhe. Seinän takaa kuuluu äitini ihmettelevä ääni, joka ihmettelee valoja. Suljen valot nopeasti ja päätän pärjätä kännykkäni valolla. Taiteilen vasemman jalkani romukasan yli ja pidän tiukasti kaapista kiinni pitääkseni tasapainoni. Mutta samassa kuulen äitini jälleen päivittelevän valoa; kännykkäni valo! Se siis näkyy heidän ikkunastaan! Tungen kännykkäni taskuun, mutta samassa kuulen kännykän hälytysäänen, kun se soittaa ties kenelle. Katsahdan sitä pikaisesti; kännykkäni soittaa yhdelle opettajistani! Nopeasti lopetan sen ja tungen sen uudelleen taskuun samalla tuskastellessani sitä, etteivät vanhempani tunnu käyttävän yöverhoa ikkunan edessä. Valot ilmestyivät apukeittiöön. Isäni saapuu eteiseen ja avaa ulko-oven, varmaankin katselee ulos ja etsii valoilmiön tekijää. Onnistun varovasti hivuttamaan oikeankin jalkani romukasan yli yllättävän puhtaalle lattialäntille. Ellei tilanne olisi vakava, nauraisin sille, että he etsivät jotakuta tuon suuren valoilmiön tekijää ulkoa. Isäni palaa sisälle ja makuuhuoneeseen.
Jatkan nyt epätoivoiseksi muuttunutta lakanoiden hakureissua. Yritän varovasti kännykkäni valolla paikallistaa, missä lakanoita sisältävän kaapin ovi on. Seison itse kännykkäni edes ja pidän sen vain osoittamassa kaappeja, mutta taas valoni huomataan. Nyt isäni lähtee etsimään paremmin ulkoa syyllistä. Kun isäni häärii eteisessä, sydämeni hakkaa hullun lailla, ja nyt ymmärrän sen, miksi kirjoissa sanotaan; ”Tuntuu, että kuka tahansa voisi kuulla sydämeni lyönnit.”
Isän häivyttyä ulos yritän avata kaapinovea, mutta huomaan sen liian äänekkääksi. Yritän ja yritän, mutta havaitsen, että vaikka kuinka hiljaa sitä yritän avata, se ei onnistu. Pikkuisenkin raotan ovea, niin se päästää kammottavan, nitisevän tuskan huutonsa. Luovutan, ja varovasti keplottelen jalkani romukasan ylitse ja häivyn silityshuoneesta. Katson koiraamme. Se tapittaa minua tummilla silmillään kuin kysyen: "Mitä sinä oikein hommaat?" Tulkitsen sen siksi, että isäni ei ole ulko-ovella. Varovasti avaan eteisen oven, mutta kun suljen sitä, se paukahtaa kovaa kiinni. Niinpä en vielä hiivi omaan huoneeseeni, vaan kiiruhdan takan taakse, suihkutilojen oven eteen. Äitini voisi nousta tarkistamaan, kuka siellä ovia paukuttelee, joten en ota sitä riskiä, että hän löytää minut. Samassa kuulen isäni palaavan sisälle. Sydämeni hakkaa kamalasti, ja yritän rauhoittaa sitä, koska pelkään sen hyppäävän kohta rinnastani ulos. Toivon, ettei isäni päätä käydä suihkutiloissa, koska hän huomaisi välittömästi minut, jos sen tekisi. Onnekseni hän menee suoraan makuhuoneeseen.
Minä lähden liikkumaan varovasti eteenpäin, liikkuen vain silloin kun vanhemmat puhuvat, koska tiedän isäni omistavan erittäin hyvän kuulon; hän kuulee vaikka hiiri vikisisi toisella puolella taloa. Onnekseni tunnen hyvin kotimme lattiat, ja tiedän missä kohtaa natisee ja missä ei. Näin pääsen melkein äänettömästi huoneeseeni. Lattia vain hiukan narisee allani. Hiivin vielä käymään tietokonehuoneessa, jonka kautta hipsin omaan huoneeseeni ja laitan korvakuulokkeet korviini. Jatkan musiikin kuuntelemista ja virkkaamista, mutta en voi olla tuskailematta sitä tosiasiaa mielessäni. Mission Failed. En saanut lakanoita.

------------------------------

Kommentteja saa antaa. Voin ehkä kirjoittaa lisää näitä minun sähläyksiäni, niitä riittää.

[Fera]

Hehee, oikein viihdyttävä ja hauska tarina. Minä ainakin pidin kun vieläpä ajattelin tämän oikeasti tapahtuneen ja tunnelmakin oli vahva, minuakin jännitti kovasti. Virheitä en löytänyt ja homma etenikin sujuvasti ja kielioppi oli kunnossa, mitä minä katselin vaikken kovin keskittynytkään.

Näpäkkä ja viihdyttävä tarina, miksi vanhempasi eivät olisi saaneet nähdä sinua? Ymmärrän kyllä jotenkin, meillä isä aina tulee kalsareillaan ärähtämään että mitä möykkään ja että pitäisi mennä nukkumaan. Mutta tuossapa oli selvästi esillä etteivät vanhemmat saa nähdä ollenkaan, eivätkä onneksi nähneetkään - toivottavasti ei kummitusjuttuja ala liikkua~

[filda]

Kiva tarina, pidin sen lukemisesta:). Hienosti muotoiltu, ja "helppo" lukea (helpolla tarkoitan, että ei mitään sekavaa sotkua, vaan luettavaa tekstiä :D). Tekaisehan lisää, lukijoita kyllä löytyy :shy:.

[Xionheat]

hauskaa juonen kulkua ja siinä on hauskoja kohtia paljon. kumpa itse osaisin tehdä yhtä hyviä. minun on yleensä jotain uskomatonta fantasia läppää jossa ei juoni edes kulje :P.

[Sitron]

Voi herranjestas sentään ;D !
Oli kyllä hauskaa luettavaa, ihmettelin hetken ideaa, mutta ei kai siinä sen suurempaa viestiä ollukkaan, rakastuin noihin kahteen viimiseen lauseeseen: "Mission Failed. En saanut lakanoita.". Siis se nyt oli jotenkin niin koomista. Ja lattian narahtelu, ah niin tuttu juttu.

Kielellisestikkin ihan hyvä, muutama kirjain puuttus, mutta mitäs se nyt haittaa. Ehkä jaksoja olis saanu olla enemmän ku kaksi (vai onko tossa kolme, no jaa...).

Olis hauska lukea enemmänkin.

[Lady Kiha]

Oi, kommentteja. Kiitos niistä! Nyt aluksi hieman sanon sanasen tarinastani: Olisin voinut kuvailla hieman enemmän ympäristöä missä kuljeskelin, mutta en tehnyt sitä, koska sitten se olisi mennyt kuvailemiseksi ja tarina jäänyt hieman sivuseikaksi. Pari lausetta eivät olleet mitenkään hienoja, tai ne eivät kuulostaneet minun kirjoitustyyliltäni, mutta koska en osannut lauseita paremmin muotoilla, niistä tuli mitä tuli. Nyt sitten quottailemaan.


Näpäkkä ja viihdyttävä tarina, miksi vanhempasi eivät olisi saaneet nähdä sinua? Pakko myöntää, etten itsekään tiedä. Mutta aina jos minä yöllä hihhuloin jossakin (useimmiten siis silityshuoneessamme) ja jos joku huomaa minut, minä en vain voi huuta; "Se olen vain minä täällä" tai muutenkaan paljastaa että se olen minä. Tulee aina tunne, että pitää piiloutua. Ja niinpä minä sitten noudatan sitä tunnetta.


toivottavasti ei kummitusjuttuja ala liikkua~Uskonpa, että taisi alkaa jo liikkua.
Kiitos kommenteista, Fera


Hienosti muotoiltu, ja "helppo" lukea (helpolla tarkoitan, että ei mitään sekavaa sotkua, vaan luettavaa tekstiä :D ). Kiitos, tarkoitukseni olikin jättää se vain tälläiseksi aivan tavalliseksi tekstiksi, eikä tehdä siitä mitään sellaista vaikea selkoista tapahtumaketjua. Taisin siis onnistua siitä.
Kiitoksia, zumii.


hauskaa juonen kulkua ja siinä on hauskoja kohtia paljon.Kyllä, hauskaahan tarinaa ajoinkin takaa, koska tilannekin oli niin hauska jälkeen päin. Tapahtuma hetkellä hauskuus kuitenkin oli kaukana. :eh:
bahamut zero123, kiitos kommentoinnista.


Oli kyllä hauskaa luettavaa, ihmettelin hetken ideaa, mutta ei kai siinä sen suurempaa viestiä ollukkaan,Hmm, ei siinä ehkä viestiä ollut, muuta kuin; Älkää hiippailko talossamme keskellä yötä, muuten lähtee aave juttuja liikkeelle. Ja halusin vain kaikelle maailmalle paljastaa sekoiluitani keskiyöllä.


Kielellisestikkin ihan hyvä, muutama kirjain puuttus, mutta mitäs se nyt haittaa.Hyvä että kielellisesti onnistui, välillä tuntui tätä kirjoittaessa että penkin alle menee ja pahasti. Suurimman osan tein tosiaan Wordilla, mutta sitten kun aloin laittamaan tänne tuli lisää ideoita jotka sitten vain kirjoitin äkkiä, osat kirjainten puutokset johtuvat ehkä siitä.
Kiitoksia palautteesta, Sitron.

Lisää voi tulla, saa nyt nähdä, jos innostuisin kirjoittamaan sekoiluistani lisää. En kuitenkaan lupaa vielä mitään.