Runo: Sanaton rakkaus

[Ronin]

Se on vain että joo,en tiedä itsekkään mitä ajattelin vain ajattelinkö mitään.


Sanaton rakkaus

Ei ollut sanoja,
eikä sanojaa.
Olit hiljaa,
olit sanaton.

Eikä mykät voi puhua,
eikä suuttomat sanoa,
eikä hiljaisuus kanna
sanojaan.

Ei rakkaudella ole sanoja,
se on sanaton.
eikä se sano,se tarvitse ensin rakkauden.

Äänet eivät puhu,puhe
on ääni eikä se sano.

Oletko edes elossa,kun niin sanaton olit,
vai olitko edes sanaton.

Sanoja tuli ja meni,mutta
ehkä itkiessäsi
kyyneleitä kerroit sillä kaiken.

[Mirandos]

Taas tulee tätä samaa kommenttia, mutta ei voi mitään! *hullaantuu runoihisi*
en ymmärrä.. miten voi tehdä niin monta hyvää runoa?
ehkä nalle-runo on ollut paras, mutta nämä muut ovat melkein yltäneet sen tasolle.

[Ronin]

Kirjoitan päivässä 3-5 erillaista runoa ja Piirän 3-5 piirustusta erillaista päivässä.

Itse asiassa vain ajan kuluksi, koska en itse asia lähetä runoja silleen esille.
Tarkoitukseni on löytää jotain itsestäni noiden runojen avulla,enkä ajattele mitä kirjoitan ne vain tulee.

[Isthan]

Minä pidän myös enemmän tälläisista riimittömistä runoista, vaikken runoista yleensä paljon perusta. Ajatushan siinä on tärkein, tämä hyvänä esimerkkinä. Sanat on ikäänkuin "rytmitetty"oikeisiin kohtiin, mikä sopii todella hyvin.

Kun tuota tarkalleen katsoo, niin siitä saisi hyvän kappaleenkin aikaan. Itse asiassa se muistuttaakin vähän Mikko Kuustosen kappaleita. Oletkos koskaan ajatellut laulujen kirjoittamista? Tai no, nämä kyllä käyvät lauluistakin, niin hienoja ne ovat. Jos se sinulta kerran luonnistuu, niin lisää vaan!

[yksisiipi]

Kaunista tekstiä, tosin piti lukea pariin kertaan, ennen kuin uskalsi mitään kirjoittaa. Tämä on ehdottomasti paras lukemani runo kynältäsi. Rakkaus/romantiikka puree minnuun aina. Ja varsinkin kun siinä on noita pirun hienoja kyseleviä säkeitä.
Tällä kertaa sanon :rispekti: it sulle.