Harmaa Taivaanranta

[yksisiipi]

Tämä kertoo elämisen tuskasta, eli siitä kuinka saa kärsiä menettäen kaiken rakkaan ja tärkeän, eikä koskaan saa mitään pysyvää. Kaiken takana oli taas yksinäisyys.

Harmaa Taivaanranta

Kaikki ympärilläni kuolevat

Kaikki mikä joskus oli kaunista
on nyt harmaata ja elotonta
Maailmani on vajonnut varjoihin
pimeään ja unettomaan yöhön

Elämä on kaikki mitä minulla on
ja sekin viholliseni

Aika tappaa kaiken ympäriltäni

On tuskaa nähdä
rakkaittensa kuolevan
Uudestaan ja uudestaan

Joka yö toivon etten näkisi seuraavaa aamua

Eläisin mieluummin yhden eliniän rakkaitteni kanssa
kuin tuhat seuraten heidän kärsimistään

Olen ollut täällä jo ikuisuuden
kärsien tuhat vuotta kuolemaa
en omaani, tosin, vaan muiden
kaikki ympärilläni kuolevat

Ja se satuttaa enemmän
jäädä yksin muiden kuollessa
Aika joka on yksi hetki
on heille elinikä

Surua kaiken aikaa
kyynel kyyneleeltä
uudestaan ja uudestaan

Harmaa on taivaanranta
vuodesta toiseen
aamusta iltaan

Kaikki ympärilläni kuolevat
voisinpa kuolla heidän kanssaan

[Candice]

Enhän minä näitä sinun kauniita runojasi osaa ikinä koommetoida, mutta huomaatpahan ainakin, että olen taas käynyt runmosi lukemassa ja pitänyt siitä. Ihan hyvä. Yleensä suomenkieliset runot ovat hiukan... tönkköjä (onko tuo edes sana? Nyt on!), mutta tämä oli todella hyvä.