Fumi
28.1.2006, 15:07:13
Terve. Minä tein joskus n. kuukausi sitten tämmöisen tarinan alkun, jonka löysin äsken koneelta.
Muistaakseni katsoin tätä tehdessäni Stephen Kingin Sairaalaa.
Nyt en vain enää ole varma, mihin minä olin tällä pätkällä pyrkimässä tai mitä minun tarkalleen ottaen piti tehdä tästä.
Kertokaa ihmeessä mielipiteenne ja ilmoittakaa myös mahdollisista kirjoitusvirheistä, jne. Tack.
Luola
On olemassa paikka. Paikka, josta monet kauhutarinat ovat saaneet ja tulevat saamaan alkunsa.
Paikka on täynnä sanoinkuvaamatonta pahuutta. Se on juuri sellainen paikka, minne kukaan ei halua joutua.
Ei edes pakon edessä. Ja siltikin aina silloin tällöin joku eksyy sinne paikkaan.
Jotenkin tuo paikka vetää joitakin ihmisiä puoleensa. Ei kaikkia, vain joitakin. Tiettyjä ihmisiä.
Niitä, joilla on taipumuksia hieman erikoisiin asioihin. Ehkä yliluonnollisiin asioihin moni voisi sanoa.
On tyhmää ajatella, että on olemassa yliluonnollisia asioita. Ihmiset itse haluavat uskoa, että jotkin asiat olisivat muka jotenkin yliluonnollisia.
Poikkeavia asioita. Kuitenkin nuo tavallisesta poikkeavat asiat saattavat olla hyvinkin "tavallisia", "normaaleja" asioita.
Ehkäpä ihminen itse on niin yliluonnollinen ettei voi kunnolla hahmottaa luonnollisen ja sen yli- ja epäluonnollisen eroa.
Niin, joitakin henkilöitä kiehtovat juuri nämä poikkeavat asiat. He eivät tosin välttämättä huomaa tai tiedä sitä itse.
Mutta kyllä he tulevat sen huomaamaan jossakin vaiheessa. Kenties jo tänään, ehkä vasta viimeisenä elinvuotenaan. Kuka tietää.
Tämä paikka saisi jokaisen haukkomaan henkeään. Jos he vain pystyisivät aistimaan tuon paikan viehätyksen.
Monille ei tuota aistimuksen tunnetta ei ole suotu. Jos he vain vilkaisisivat sisinpäänsä - mieleensä, he pystyisivät aistimaan - ei,
jopa tuntemaan, näkemään, haistamaan ja jopa maistamaan tuon paikan. Ihmiset ovat liian ahdasmielisiä.
Tai eivät tietenkään kaikki. Useat kuitenkin ovat liian... Liian mitä? Liian ahdasmielisiä? Liian kaavoihinsa kangistuneita?
Sitä on vaikea edes kuvailla saati sitten kertoa järkevin sanoin. Kyllä jokainen kuitenkin osaa mieltää sen.
Palataanpa kuitenkin takaisin asiaan. Joskus, hyvin harvoin joku yksittäinen ihminen eksyy tuonne paikkaan ja katoaa.
Tähän mennessä kukaan ei ole vielä palannut takaisin kaltaistensa niiden ns. "normaaleiden" ihmisten joukkoon.
Mistäkö minä tiedän? Koska minä elän tuolla paikassa. Minä saan elinvoimani ihmisten pelosta.
Rakastan sitä, miten ihmiset vapisevat kauhusta ja saavat kylmiä väreitä.
Rakastan sitä, kuinka ihmiset valittavat kuin heitä oltaisiin teurastamassa.
Se korvia huumaava huuto, kun ihminen ottaa viimeisen henkäyksen mitättömästä elämänvoimastaan
ja kuolee oman kauhunsa vuoksi. Tuota paikkaa minä nimitän luolaksi...
~
No niin, nyt voitte nauraa räkäisesti, tulostaa tämän jutun paperille ja pyhkiä räkänne siihen.
Muistaakseni katsoin tätä tehdessäni Stephen Kingin Sairaalaa.
Nyt en vain enää ole varma, mihin minä olin tällä pätkällä pyrkimässä tai mitä minun tarkalleen ottaen piti tehdä tästä.
Kertokaa ihmeessä mielipiteenne ja ilmoittakaa myös mahdollisista kirjoitusvirheistä, jne. Tack.
Luola
On olemassa paikka. Paikka, josta monet kauhutarinat ovat saaneet ja tulevat saamaan alkunsa.
Paikka on täynnä sanoinkuvaamatonta pahuutta. Se on juuri sellainen paikka, minne kukaan ei halua joutua.
Ei edes pakon edessä. Ja siltikin aina silloin tällöin joku eksyy sinne paikkaan.
Jotenkin tuo paikka vetää joitakin ihmisiä puoleensa. Ei kaikkia, vain joitakin. Tiettyjä ihmisiä.
Niitä, joilla on taipumuksia hieman erikoisiin asioihin. Ehkä yliluonnollisiin asioihin moni voisi sanoa.
On tyhmää ajatella, että on olemassa yliluonnollisia asioita. Ihmiset itse haluavat uskoa, että jotkin asiat olisivat muka jotenkin yliluonnollisia.
Poikkeavia asioita. Kuitenkin nuo tavallisesta poikkeavat asiat saattavat olla hyvinkin "tavallisia", "normaaleja" asioita.
Ehkäpä ihminen itse on niin yliluonnollinen ettei voi kunnolla hahmottaa luonnollisen ja sen yli- ja epäluonnollisen eroa.
Niin, joitakin henkilöitä kiehtovat juuri nämä poikkeavat asiat. He eivät tosin välttämättä huomaa tai tiedä sitä itse.
Mutta kyllä he tulevat sen huomaamaan jossakin vaiheessa. Kenties jo tänään, ehkä vasta viimeisenä elinvuotenaan. Kuka tietää.
Tämä paikka saisi jokaisen haukkomaan henkeään. Jos he vain pystyisivät aistimaan tuon paikan viehätyksen.
Monille ei tuota aistimuksen tunnetta ei ole suotu. Jos he vain vilkaisisivat sisinpäänsä - mieleensä, he pystyisivät aistimaan - ei,
jopa tuntemaan, näkemään, haistamaan ja jopa maistamaan tuon paikan. Ihmiset ovat liian ahdasmielisiä.
Tai eivät tietenkään kaikki. Useat kuitenkin ovat liian... Liian mitä? Liian ahdasmielisiä? Liian kaavoihinsa kangistuneita?
Sitä on vaikea edes kuvailla saati sitten kertoa järkevin sanoin. Kyllä jokainen kuitenkin osaa mieltää sen.
Palataanpa kuitenkin takaisin asiaan. Joskus, hyvin harvoin joku yksittäinen ihminen eksyy tuonne paikkaan ja katoaa.
Tähän mennessä kukaan ei ole vielä palannut takaisin kaltaistensa niiden ns. "normaaleiden" ihmisten joukkoon.
Mistäkö minä tiedän? Koska minä elän tuolla paikassa. Minä saan elinvoimani ihmisten pelosta.
Rakastan sitä, miten ihmiset vapisevat kauhusta ja saavat kylmiä väreitä.
Rakastan sitä, kuinka ihmiset valittavat kuin heitä oltaisiin teurastamassa.
Se korvia huumaava huuto, kun ihminen ottaa viimeisen henkäyksen mitättömästä elämänvoimastaan
ja kuolee oman kauhunsa vuoksi. Tuota paikkaa minä nimitän luolaksi...
~
No niin, nyt voitte nauraa räkäisesti, tulostaa tämän jutun paperille ja pyhkiä räkänne siihen.