Perhonen

[Leya]

Tjahas. Tässä olisi pitkästä aikaa uutta, kummallista materiaalia lueskeltavaksi. Päässä vähän raksutti ja sinnehän ne yöunet sitten meni. Neljältä nukkumaan. _b Jokatapauksessa, tämä saattaa olla vähän outo, enkä ole ihan varma sainko tosiaan haluamani tunnelman vangittua tähän. Vähän lyhyehkö myös, mutta ei se varmaankaan hirmuisesti haittaa. Toivotan lukemisen nautintoa.

Tämä teksti sisältää verta, ilkeitä sanoja ja väkivaltaa.
______________________


Perhonen

Muistot. Jotkut eivät koskaan unohdu, vaan ne piinaavat elämän loppuun asti. Painajaiset, takautumat... hirviö, jonka kuvittelee seuraavan perässään kuljeksiessaan hautausmaalla - ne vain vaihtavat muotoa. Jotkut saattaa luulla unohtaneensa, mutta lopulta ne tulevat takaisin kun sitä vähiten odottaa. Muistot palaavat aina.

Ne piinaavat minuakin, vaikka yritän paeta. Kosketan kädelläni seinää ja toivon sen taipuvan tahtoni mukaan. Toivon, että siiihen tulisi aukko, josta lähteä. Mitään ei tapahdu. Siirrän käteni seinällä hohtavaan merkkiin, joka esittää Ankhia. Haluan sen vievän paholaiset pois, mutta se ei sitä tee. Ne ovat vieläkin täällä.


"Sinun äpäräsi eivät ole elämän arvoisia!"

Lapsen epätoivoinen itku ja humalaisen vihainen huuto kaikuvat pelkistetyissä huoneissa. Nimitys "äpärä" oli tarkoitettu minulle. En tiedä sen merkitystä tarkalleen, mutta se on paha ja hyvin loukkaava sana. Miksi isäni ei sano hänelle mitään? Olenko todella pelkkä vahinko, jota ei pitäisi olla olemassa? Merkitsenkö kenellekään mitään muuta, kuin rahan lähdettä?


"Tule vain lähemmäs... Vannon tappavani sinut poikani edessä!

Sanat. Ne ovat muistoja pahempia ja voivat yhdellä lauseella repiä sydämen irti rinnasta - paljain käsin. Ikuinen kärsimys hänelle, joka keksi nuo demonit.

Lapsen itku katkeaa ja kuulen vaimean tömähdyksen. Nainen kiljahtaa, mutta pian hänenkin huutonsa katoaa. Täydellinen hiljaisuus, jossa ei ole sijaa turhille lauseille tai avunpyynnölle. Vilkaisen suljetun oven suuntaan. Sen alta veri lipuu hiljaa ja synkkänä huoneeseeni.

Joskus voi nähdä valkean perhosen lepattavan kämmenelle. Se tulee muistuttamaan niistä kaikista hyvistä muistoista ja sanoista. Kuinka ihanasti vatsanpohjassa kutitti, kun sai ensisuudelmansa rakastamaltaan henkilöltä. Miten korkealle siivet kantoivat, kun Hän sanoi: "Rakastan sinua". Nuo ihanat enkelit voivat saada hetkeksi hymyn kasvoille, kunnes paholaiset tulevat ja repivät nuo ihanat olennot kappaleiksi. Mikään kaunis ei kestä pitkään.

Ovi avautuu ja tumma hahmo kävelee sisälle. Ikkunan läpi valaisevat kuunsäteet paljastavat verestä punaisen metallin. Hiljaiset sanat kaikuvat huoneessa: "Äpärät ovat Saatanan kätyreitä. He eivät saa jäädä eloon maailmaa likaamaan". Nousen hitaasti ylös ja yritän löytää lähestyvän hahmon silmät. En voi perääntyä, sillä seinä on takanani. Mitä voisin tehdä?

Hän on liian nopea ja vahva. Hetkessä tunnen kaulallani kylmän terän viillon. Lämmin veri virtaa pitkin rintaani. "Saasta", tuo henkilö sanoo halveksuvalla äänellä. Ilmiselvästi toivottaen minulle hyvää matkaa helvettiin. Todellisuus katoaa silmistäni - jäljellä on vain pimeys.

Miksi sinä et rakasta minua?

[Pyro]

Lyhyesti sanottuna Kaunis.

Oikein hyvä lyhyt tarina. Tarina ja maailma on hieman 'suppeasti' esitelty minäkuvan kautta, mutta juuri se tekee siitä niin kauniin ja muistonkaltaisen 'sumean'.
Kirjoitus tuo monia asioita mieleen ja ilmaisee hyvin miten vittumaisia jotkut ihmiset ovat perheidensä suhteen.
Miten muuten valitsit juuri sopivasti Ankhin tuohon alkuun?
Jotenkin se hätkähdytti minua, sillä nimenomaan kannan ankhia ja yhtä lapis lazulia mukanani joka ikiseen paikkaan, semmoisia lucky charms-juttuja.

Mutta todella kaunista, helppolukuista tekstiä joka on hyvin nautinnollista lukea. Tuossa ei pahemmin ole mitään erityistä verellä mässäilyä, mutta sitä 'draamaa' on kohtalaisen hyvin. Pakokauhu on hyvin ilmaistu, siitä rispektiä.

Aivot ei nyt oikein toimi, joten editoin vielä jos keksin jotain hienompaa sanomista. Nyt vain tuntuu siltä että mitä vain kirjoittaisinkin en tekisi tälle hienolle tekstillesi kunniaa.

//MIRANDOS: Vai ei ole Leyalla kokemusta jostakin kirjoittamansa kaltaisesta?
Minä kun olen lukenut foorumia ja olen huomannut tämän hänen kirjoituksensa kaltaista tekstiä eräästä ketjussa, jossa kerrotaan milloin on pelätty eniten. En muista nyt ketjun nimeä mutta...
Eli älä KOSKAAN - lue - IKINÄ arvostele sitä mitä muut kirjottavat sillä tavalla kuin he eivät olisi koskaan kokeneet mitään sellaista mistä ovat kirjoittaneet.
Kaikki ihmiset kokevat ahdistavat kohtaukset eri tavalla, et voi luulla, että jos itse olet kuvailemasi kaltainen joissain tilanteissa, muutkin olisivat.
Niin, ja Leya, kaikki sympatiani ovat tuosta kyseisestä traumaattisesta tapahtumasta kanssasi. Kumarran että olet jonkinlaista kokemuspohjaista stooria yrittänyt siitä väsätä. Olen itse kokenut lähes saman (mistäs ihmiset veikkaavat minun raakojen ja veristen tekstieni kumpuavan? :3).

[Mirandos]

Sanotaas ensinnä tämä äidinkielifanaatikon palaute:



Muistot. Jotkin eivät koskaan unohdu, vaan ne piinaavat elämän loppuun asti.

Tässä on tämmöinen hienoinen viitevirhe. Oikein merkittynä tämä kuuluisi: "Muistot, jotkut eivät koskaan unohdu, vaan piinaavat elämän loppuun asti". Semmoista konjunktiota kuin jotkin ei ole olemassakaan.



Jotkin saattaa luulla unohtaneensa, mutta lopulta ne tulevat takaisin, kun sitä vähiten odottaa.

Sama homma. "Jotkut/jotkut niistä saattaa luulla unohtaneensa, mutta lopulta ne tulevat takaisin kun sitä vähiten odottaa." Ei pilkkua.


Kosketan kädelläni seinää ja toivon sen taipuvan tahtoni mukaan.
Aivan loistava lause!



Nimitys "äpärä" oli tarkoitettu minulle. En tiedä sen merkitystä tarkalleen, mutta se on paha ja hyvin loukkaava sana. Miksi isäni ei sano hänelle mitään? Olenko todella pelkkä vahinko, jota ei pitäisi olla olemassa?

Tätä kohtaa en oikein tajunnut. Ensin tämä henkilö ei ymmärrä äpärä-sanan merkitystä ja sitten seuraavassa lauseessa on täysin varma, että se tarkoittaa vahinkoa. Myönnän kyllä että tämä on pilkunnuoleskelua. Sen tajuaa oikein hyvin, mutta ilmaisisin tuon kohdan kuitenkin hiukkasen eritavoin.



Nainen kiljahtaa, mutta pian hänenkin huuto katoaa.

Come on!! Kiljahtaa? Oven takaa kuuluu "Väk!"? Vaihda verbiä, please. Edes jotakin yhtä kliseistä kuin kirkaisee tai jotakin sinne päin. Sitten tuossa taitaisi taas olla predikaatissa vihreitä. "mutta pian hänenkin huutonSA katoaa".



Joskus voi nähdä valkean perhosen lepattavan kämmenelle. Se tulee muistuttamaan niistä kaikista hyvistä muistoista ja sanoista. Kuinka ihanasti vatsanpohjassa kutitti, kun sai ensisuudelmansa rakastamaltaan henkilöltä. Miten korkealle siivet kantoivat, kun Hän sanoi: "Rakastan sinua." Nuo ihanat enkelit voivat saada hetkeksi hymyn kasvoille, kunnes paholaiset tulevat ja repivät nuo ihanat olennot kappaleiksi. Mikään kaunis ei kestä pitkään.

Tämä pätkä kokonaisuudessaan on virheetön. Tunnelmakin sieltä jotenkin hiipii korvien väliin. Tällaista kun kirjoitat koko tekstin niin kumarran. Ainut tuossa on vaan tuo lainausmerkkien väärinkäyttö. Pistä piste toiselle puolelle merkkejä. Sama tuossa seuraavan pätkän lainausmerkeissä.


Ikkunasta valaisevat kuunsäteet paljastavat verestä punaisen metallin.
Tuotas... valaisevatko kuunsäteet ikkunasta? Pistähän ne kuunsäteet tulemaan kuusta ikkunan läpi.



Hän on liian nopea ja vahva. Hetkessä tunnen kaulallani kylmän terän viillon. Lämmin veri virtaa pitkin rintojani. "Saasta", tuo henkilö sanoo halveksuvalla äänellä. Ilmiselvästi toivottaen minulle hyvää matkaa helvettiin. Todellisuus katoaa silmistäni - jäljellä on vain pimeys.

Tykkään. Eteenkin tuo ensimmäinen lause. Ja sitten tuo "ilmiselvästi toivottaen minulle hyvää matkaa helvettiin."

Voisinpa sanoa, että kun nuo pienenpienet virheet korjailee tuolta teksti on jo hyvä. Mutta yleisesti ottaen ei kannata kirjoittaa miltei mistään, mistä ei ole edes välillistä kokemuspohjaa. En nyt tarkoita, ettei tämä olisi uskottava. Tämä on erittäin uskottava. Uskon että olet aamuyön tunnelmissa tuntenut kutakuinkin kaiken, mitä tämä sankaritar tässä, mutta silti teksti tuntuu jokseenkin haluavan vain sykäyttää väkisin. Yleisesti ottaen henkilöt, jotka ovat tällaista kokeneet ovat hirvittävän kuvottavan maanläheisiä. Sanovat, että "mitäs tuosta", tapahtuipa mitä tahansa. Sellaistakin olet tässä osittain tavoittanut. Nimenomaan tuo viimeinen kappale ja viimeinen lause. Alkuun tulee kuitenkin vain sellainen tunne, että "ohos, onpahan tyttö yrittänyt kirjoittaa jotain järkyttävää, mitä on huomannut kirjailijoiden kirjoittavan".

Kehityskelpoista, beibe, kehityskelpoista. Mutta puolivalmista.

[Leya]

Ookeijh. Olen vielä jäässä ja vähän ärtynyt päivän tapahtumista ja itse elämästä, mutta siltikin päätin tulla nyt hiukan höpisemään tänne. Eiköhän tämä tästä. Tahdon nyt ihan ensimmäiseksi ottaa tämän asian esille selvennyksen vuoksi, mutta sitten siirryn kommentteihinne.


Vai ei ole Leyalla kokemusta jostakin kirjoittamansa kaltaisesta?
Minä kun olen lukenut foorumia ja olen huomannut tämän hänen kirjoituksensa kaltaista tekstiä eräästä ketjussa, jossa kerrotaan milloin on pelätty eniten. En muista nyt ketjun nimeä mutta... Minä muistan ketjun nimen. Taisipa se olla esilläkin tässä ihan vähän aikaa sitten, mutta sitä en halua linkittää tänne. Jos oikeasti jotakuta kiinnostaa, niin hän voi ihan itse alkaa selailemaan viestejäni.

Minulla siis tosiaan on kokemusta kyseisestä asiasta. Ainoa ero tekstissäni tosiasioihin on se, ettei kukaan kuollut. Muistaakseni korkeintaan mustelmia tuli. Lisäksi tarinan henkilön ajatukset ovat vasta mieleeni jälkeenpäin tulleita, mutta osa niistä on myös ihan vain tätä novellia varten keksitty.


Niin, ja Leya, kaikki sympatiani ovat tuosta kyseisestä traumaattisesta tapahtumasta kanssasi. Kumarran että olet jonkinlaista kokemuspohjaista stooria yrittänyt siitä väsätä. Olen itse kokenut lähes saman (mistäs ihmiset veikkaavat minun raakojen ja veristen tekstieni kumpuavan? :3). Kiitos sympatiastasi Pyro. Sinullakin on minun sympatiani puolellasi, jos tosiaan olet joutunut kokemaan lähes saman, ellei vielä pahempaakin. :x

Nyt ne itse kommentit, edetään ylhäältä alaspäin eli ensimmäiseksi tuleepi Pyro~


Lyhyesti sanottuna Kaunis. Kiitos. *ujo hymy*


Miten muuten valitsit juuri sopivasti Ankhin tuohon alkuun? Minun oli tarkoitus laittaa siihen eräs toinen merkki, mutten muistanut (enkä vieläkään muista) mikä sen nimi on. :/ Joten päätin sitten laittaa Ankhin, kun se vaikutti ihan sopivalta.

Mutta todella kaunista, helppolukuista tekstiä joka on hyvin nautinnollista lukea. Tuossa ei pahemmin ole mitään erityistä verellä mässäilyä, mutta sitä 'draamaa' on kohtalaisen hyvin. Pakokauhu on hyvin ilmaistu, siitä rispektiä. Veri on kaveri. <3 Kiitos sinulle kehuistasi, Pyro. :3

Sitten onkin Mirandosin vuoro~

Semmoista konjunktiota kuin jotkin ei ole olemassakaan. No höh. :/ Jos minä keksinkin ihan uuden konjuktion? Vaadin sen virallistamista! Mutta korjaan tuon konjuktion kuitenkin, virkkeet muutoin jätän tuommoisiksi.

Aivan loistava lause! ... Hyvässä vai huonossa mielessä? ó.ò Minun kaveri- ja ystäväpiiri käyttää silloin tällöin aika paljon sarkasmia, etten enää oikein osaa erottaa kehuja haukuista. :<

Tätä kohtaa en oikein tajunnut. Ensin tämä henkilö ei ymmärrä äpärä-sanan merkitystä ja sitten seuraavassa lauseessa on täysin varma, että se tarkoittaa vahinkoa. Myönnän kyllä että tämä on pilkunnuoleskelua. Sen tajuaa oikein hyvin, mutta ilmaisisin tuon kohdan kuitenkin hiukkasen eritavoin. Um um. Tämän novellin henkilölle on kerrottu joskus aikoinaan (siis ihan suotuisissa oloissa, ei ole mitään riitoja sun muita juuri sillä hetkellä ollut, vaan vanhempi on jutellut lapselleen ja kertonut menneisyydestä tarinoita), että hän on vahinko. Tosin sitä sinä et voinut tietää, koska en sitä tekstissäni kertonut. Sen olisin voinut siihen lisätä, mutta jätin kuitenkin tuon tuommoiseksi. Ja jos totta puhutaan, niin minä en tosiaan tarkalleen tiedä äpärä-sanan merkitystä, joten novellin henkilökin siitä mainitsi. ^.^;

Come on!! Kiljahtaa? Oven takaa kuuluu "Väk!"? Vaihda verbiä, please. Edes jotakin yhtä kliseistä kuin kirkaisee tai jotakin sinne päin. Sitten tuossa taitaisi taas olla predikaatissa vihreitä. "mutta pian hänenkin huutonSA katoaa". Ää, minä aioin ensin laittaa tuon "huutonsa", mutta päätin sitten sen olevan pelkkä "huuto". Olisi pitänyt pysyä alkuperäisissä kirjoituksissa. Niin, ja tuo "Väk!" kuulostaa hauskalta versiolta kiljahduksesta. :3 Minusta kiljahdus on kauniimpi sana kuin kirkaisu, joten annan sen olla noin.

Ja vaikka Pyro tämän osuuden jo kuittasikin, minä silti kerron omat ajatukseni tästä.

Mutta yleisesti ottaen ei kannata kirjoittaa miltei mistään, mistä ei ole edes välillistä kokemuspohjaa. En nyt tarkoita, ettei tämä olisi uskottava. Tämä on erittäin uskottava. Uskon että olet aamuyön tunnelmissa tuntenut kutakuinkin kaiken, mitä tämä sankaritar tässä, mutta silti teksti tuntuu jokseenkin haluavan vain sykäyttää väkisin. Yleisesti ottaen henkilöt, jotka ovat tällaista kokeneet ovat hirvittävän kuvottavan maanläheisiä. Sanovat, että "mitäs tuosta", tapahtuipa mitä tahansa. Sellaistakin olet tässä osittain tavoittanut. Nimenomaan tuo viimeinen kappale ja viimeinen lause. Alkuun tulee kuitenkin vain sellainen tunne, että "ohos, onpahan tyttö yrittänyt kirjoittaa jotain järkyttävää, mitä on huomannut kirjailijoiden kirjoittavan". Ää? Jos rehellisiä ollaan, niin en ihan tuota tekstisi pointtia ymmärtänyt. Kirjoittaessani tekstejä pyrin siirtämään tuntemukseni sisältäni paperille itse novellin hahmoon/hahmoihin. Tässä novellissa on siis paljon ihan minun omaa sydäntäni mukana. Yleensä en siis kirjoita, jos en tunne mitään erityistä juuri sillä hetkellä, koska silloin tekstistä tulisi väkinäistä ja elotonta. Tässä tekstissäni olen taas ihan oikeasti tuntenut kaiken sekä kokenut osan ja pyrkinyt välittämään tuntemukseni novelliin ja sen avulla itse lukijalle. Jos tosiaan ymmärsin oikein, niin sinusta minä olen kirjoittanut vain jotain, mitä olen nähnyt muiden, ihan oikeiden kirjailijoiden kirjoittavan. Minulle tulee tästä mieleen sana "wannabe". Stephen King r0x0r \,,/ Tässä tapauksessa en ole onnistunut tavoitteessani. Ihan sivuhuomautuksena: maanläheisyydestä en tiedä, mutta ikinä en toisten purkautuessa sano "mitäs tuosta". Sitä tosin et varmaankaan tarkoittanut, mutta sanoinpahan kuitenkin. :)

Kiitos myös sinulle rakentavasta kommentistasi, Mirandos. Sitähän varmaankin halusit antaa. :) Tästäpä siis menen hiukka korjailemaan ulkoasua~

[Mirandos]

Vai ei ole Leyalla kokemusta jostakin kirjoittamansa kaltaisesta?
Minä kun olen lukenut foorumia ja olen huomannut tämän hänen kirjoituksensa kaltaista tekstiä eräästä ketjussa, jossa kerrotaan milloin on pelätty eniten. En muista nyt ketjun nimeä mutta...
Eli älä KOSKAAN - lue - IKINÄ arvostele sitä mitä muut kirjottavat sillä tavalla kuin he eivät olisi koskaan kokeneet mitään sellaista mistä ovat kirjoittaneet.
Kaikki ihmiset kokevat ahdistavat kohtaukset eri tavalla, et voi luulla, että jos itse olet kuvailemasi kaltainen joissain tilanteissa, muutkin olisivat.

En ollut halveksimassa toisten kokemuksia nyt. En ole väittänyt, ettei kirjoittajalla olisi kokemusta asiasta. Olen pahoillani, jos jouduit ymmärtämään niin. Tiedän, ettei ehkä mikään ole loukkaavampaa kuin sellainen, ettei toinen usko jos on hankalaa. Tai ryhtyy halveksimaan heidän vahvuuttaan. Tai vertailemaan kokemuksia.

Ja kyllä arvostelen. Minä arvostelen tekstiä, josta on pyydetty palautetta. Pyrin auttamaan ihmisiä, jotka ovat todella kokeneet jotain ilmaisemaan itseään. Sillä sitähän taide on. Miten sitä kehittyy mitenkään, jollei saa arvostelua. Ja katsos nyt tuota tekstiä. Sehän näyttää jo oikein mainiolta. Sitä on itse aina sokea omalle tekstilleen, eikä löydä pieniä tyylivirheitään.

Saattaa nyt kyllä olla viimeinen kerta kun viitsin korjata mistään tekstistä edes kielioppivirheitä. Voi kamala! Joku saattaa vaikka loukkaantua!






Minulla siis tosiaan on kokemusta kyseisestä asiasta. Ainoa ero tekstissäni tosiasioihin on se, ettei kukaan kuollut. Muistaakseni korkeintaan mustelmia tuli. Lisäksi tarinan henkilön ajatukset ovat vasta mieleeni jälkeenpäin tulleita, mutta osa niistä on myös ihan vain tätä novellia varten keksitty.


Siitä minun täytyy vaan olla erittäin pahoillani. Oli vähän sellainen tunne, ettei tämä tyttö pumpulissa ole kasvanut. Tarkoitin lähinnä niin, että ne henkilöt, jotka tällaista ovat kokeneet (ne, jotka minä tunnen) suhtautuvat omiin kokemuksiinsa lähinnä olankohautuksella. Mitä siitä mitä minulle tapahtuu? Eivät niinsanotusti ryhdy purkamaan kokemuksiaan ja tuntemuksiaan kenellekään, ellei kyseessä sitten ole puoliväkisin toteutettu psykoterapia.



... Hyvässä vai huonossa mielessä? ó.ò Minun kaveri- ja ystäväpiiri käyttää silloin tällöin aika paljon sarkasmia, etten enää oikein osaa erottaa kehuja haukuista. :<

Hyvässä mielessä. Ehdottomasti hyvässä mielessä. Osaan pistää sarkasmihymiöt perään, jos piruilen :)



Um um. Tämän novellin henkilölle on kerrottu joskus aikoinaan (siis ihan suotuisissa oloissa, ei ole mitään riitoja sun muita juuri sillä hetkellä ollut, vaan vanhempi on jutellut lapselleen ja kertonut menneisyydestä tarinoita), että hän on vahinko. Tosin sitä sinä et voinut tietää, koska en sitä tekstissäni kertonut. Sen olisin voinut siihen lisätä, mutta jätin kuitenkin tuon tuommoiseksi. Ja jos totta puhutaan, niin minä en tosiaan tarkalleen tiedä äpärä-sanan merkitystä, joten novellin henkilökin siitä mainitsi. ^.^;
Olet selvästi miettinyt taustat kunnolla. Pointsit kotiin! Ainoa vaan, että (kuten tuossa sanoitkin) taustojen pitäisi olla luettavissa edes rivien välistä.

Ja se äpärä on avioton lapsi ;)



Ää, minä aioin ensin laittaa tuon "huutonsa", mutta päätin sitten sen olevan pelkkä "huuto". Olisi pitänyt pysyä alkuperäisissä kirjoituksissa. Niin, ja tuo "Väk!" kuulostaa hauskalta versiolta kiljahduksesta. :3 Minusta kiljahdus on kauniimpi sana kuin kirkaisu, joten annan sen olla noin.
Onhan se kauniimpi toki, mutta siitä tulee mieleen sellainen "jaiks/väk", kun joku tökkää kylkeen. Parempi sana kuitenkin, kuin älähdys tai vastaava huudahduksesta väännetty sana ^^



Stephen King r0x0r \,,/
Arvasin tuon, arvasin tuon!!


Tässä tapauksessa en ole onnistunut tavoitteessani. Ihan sivuhuomautuksena: maanläheisyydestä en tiedä, mutta ikinä en toisten purkautuessa sano "mitäs tuosta". Sitä tosin et varmaankaan tarkoittanut, mutta sanoinpahan kuitenkin. :)
En uskonutkaan näin. Puhuinkin suhtautumisesta omaan kokemukseen. Ja sinä et tunnu todellakaan olevan sitä tyyppiä, joka ylpeilisi sillä, että on vaikeaa. Anteeksi kun ilmaisin itseni niin kökösti. Saanhan anteeksi?

Voivoi. Nyt tuli niin huonomielinen olo kun annoin niin paljon negatiivista palautetta. Pitänee mainita, että tykkäsin tekstistäsi kovasti. En minä huonoja tekstejä rupea kommentoimaan, korjailemaan, enkä mitään. En edes keskinkertaisia.


Pyro: yleisestikin: ei kannata kirjoittaa mitään, mistä ei ole vaikka edes välillistä kokemuspohjaa. Tässä on tai sitten ei, mitä se minulle kuuluu, mutta yleinen neuvo. Let's end this now ^^

[Pyro]

Ja kyllä arvostelen. Minä arvostelen tekstiä, josta on pyydetty palautetta. Pyrin auttamaan ihmisiä, jotka ovat todella kokeneet jotain ilmaisemaan itseään. Sillä sitähän taide on. Miten sitä kehittyy mitenkään, jollei saa arvostelua. Ja katsos nyt tuota tekstiä. Sehän näyttää jo oikein mainiolta. Sitä on itse aina sokea omalle tekstilleen, eikä löydä pieniä tyylivirheitään.

Saattaa nyt kyllä olla viimeinen kerta kun viitsin korjata mistään tekstistä edes kielioppivirheitä. Voi kamala! Joku saattaa vaikka loukkaantua!

Hmm... Vaikka jo tästä puhuin irkin puolella niin:
Minä puhuin sellaisesta arvostelusta, jossa väitetään ettei kyseinen kirjoittaja ole koskaan kokenut mitään kirjoittamansa kaltaista, boldasin nyt ne kohdat johon sillä 'Eli älä KOSKAAN - lue - IKINÄ arvostele sitä mitä muut kirjottavat sillä tavalla kuin he eivät olisi koskaan kokeneet mitään sellaista mistä ovat kirjoittaneet'-jutulla pyrin iskemään:

Mutta yleisesti ottaen ei kannata kirjoittaa miltei mistään, mistä ei ole edes välillistä kokemuspohjaa. En nyt tarkoita, ettei tämä olisi uskottava. Tämä on erittäin uskottava. Uskon että olet aamuyön tunnelmissa tuntenut kutakuinkin kaiken, mitä tämä sankaritar tässä, mutta silti teksti tuntuu jokseenkin haluavan vain sykäyttää väkisin. Yleisesti ottaen henkilöt, jotka ovat tällaista kokeneet ovat hirvittävän kuvottavan maanläheisiä.
En muuten löytänyt yhtäkään sanaa tekstistäni jossa sanoisin 'halveksuit tätä ihmistä plaaplaa'. Joten mistä tuo halveksimisjuttu tuli?

Tyyliasioihin puuttuminen on eri juttu, ja niihin minä yleensä itsekin puutun. Itseilmaisu ja tyyliasun korjaus on hyvä juttu.

//EDIT: nyt taas tuntuu siltä että kirjoitin jotain pahasti väärin.
Anteeksi jos loukkasin jotakuta tällä tekstillä.