mufasa
5.2.2006, 17:46:28
Eli minulle tuli koulusta läksyksi kirjoitta tarina yhdistelemällä eri tarinoita, ja ajattelin sen nyt pistää tänne. Tarina on kirjoitettu ilman mitään sen kummempian juoni pohjia. Tarinaan on yhdistelty Hannua ja kerttua, Draculaa ja Kalevalan Väinämöistä. Kirjoitusvirheitä löytyy varmasti. Kommenttiakin saa laittaa.
---------------------------
Hannu ja Kerttu
Olipa kerran Hannu ja Kerttu. He elivät normaalituloisessa perheessä. Ainoina pieninä haittoina isän alkoholistinen taipumus ja äidin varsin tuhlaileva luonne. Niinpä eräänä kauniin sateisena ja kuraisena päivänä kävi niin, ettei rahaa riittänyt enää lapsien elättämiseen.
”Lapset nukkumaan”, karjui vain vähän alkoholin vaikutuksen alla oleva isä television edestä. Ja mainittakoon tässä kohtaa, että isällä oli 0,9 promillea. ”Ovatko lapset nukkumassa”, kysyi äiti. ”Kyllä ne ovat”, isä vastasi ja jatkoi:”Miten ihmeessä meille riittää rahaa seuraavaan viikon bisseihin, kun meillä on noi kakrutkin elätettävinä?” ”En tiedä. Niistä täytyy päästä eroon, taloutemme ei kestä. Täytynee jättää ne jonnekin metsään, mutta ne ei saa tajuta että me jätetään ne sinne tahallaan. Täytyy siis olla menevinämme sieneen ja jättää ne sitten”, äiti vastasi.
”Hannu, kuuliksä”, kysyi Kerttu lasten huoneessa yläkerrassa. ”Joo, kyllä mä kuulin. Ne aikoo jättää meidät jonnekin metsään! Mokomatkin! Oma on syynsä että me ollaan täällä niiden riesana”, virkkoi Hannu takaisin.
Seuraavana päivänä perhe meni metsään sieneen. Ja tapahtui niinkuin oli suunniteltu, vanhemmat jättivät lapset sinne. Hannu ja Kerttu eivät voineet uskoa asiaa todeksi ja alkoivat etstä tietä ulos metsästä, ja lopulta he päätyivät maantien laitaan. ”Miten ois Kerttu, jos me liftattais kyyti jonnekin”, Kysyi Hannu. ”Ookoo, kyllä se sopii”, vastasi Kerttu. Ja näillä sanoilla he nostivat peukkunsa pystyyn ja alkoivat odottaa autoja.
Ei aikaakan, kun auto pysähtyi lapsien viereen ja kuski kysyi: ”Jaa-a, että liftaamassa. Minnes lapsilla on matka?” Yhtäkkiä Hannu ja Kerttu tajusivat ettei heillä ollut harmainta aavistusta, minne he oikein aikoivat matkata, niinpä Hannu heitti: ”No me ajateltiin mennä tonne Transylvaniaan.” ”No sehän sopii”, kuski sanoi.
”Nonnih, perillä ollaan”, ilmoitti kuski, päästi lapset autosta ulos ja kaahasi tietä pitkin pois Hannun ja Kertun näköpiiristä. ”Hei mennääks tonne linnaan kysyyn, et päästiskö me sinne asumaan, tai ees nukkuun tän yhen yön”, Kerttu kysyi. ”No mikä ettei, vaikka se näyttääkin pelottavalta, mutta pakko kait on, kun täällä sataa näin paljon. Ukkonenkin jylisee.
Lapset koputtivat linnan oveen. Erittäin vanha mies pitkällä valkoisella parralla ja kannel kädessään tuli avaamaan ovea. ”Keitäs te olette? Mitä te täältä haette”, Kysyi vanha mies. ”No mä oon Kerttu ja toi tossa on Hannu, ja me tultiin pyytään teiltä asuin- tai yöpymispaikkaa”, Vastasi kerttu. ”No tokihan te saatte jäädä meille asumaan. Tulkaa peremmälle”, vanha mies jatkoi vielä, ”Hei Dracula, tuu alas kattoo. Saatiin vieraita. Nimeni on sitten Väinämöinen, jos kiinnostaa.”
Lapset astuivat linnaan sisään. Yhtäkkiä Väinämöinen otti lapsia kädestä ja riuhtaisi heidät sisään keittiiöön, samalla kun Dracula, joka oli tullut yläkerrasta alas, sulki oven. Väinämöinen raahasi lapsukaiset keittöön ja heitti Kertun häkkiin, sulki oven ja jatkoi Hannun kädestä kiinni pitämistä. ”Hah. Täällä te nyt olette. Meidän ihmissyöjien armoilla. Sinä Kerttu pääset enismmäiseksi uuniin, kunhan ensin vähän lihoat. Ja sinä Hannuseni, sinä saat soitella minulle kanneltani aina kun vain mahdollista, itsekun en sitä taitoa hallitse.
Kertulle syötettiin aina kaikkea tosi rasvaista ruokaa, jotta hän lihoaisi. Aina Kertun syötyä Väinämöinen tuli koittamaan hänen sormestaan, oliko Kerttu tarpeeksi lihava. Kerttu antoi aina jonkun hänen ruoastaan ylijääneen luun Väinämöiselle kokeiltavaksi, ja Väinämöinen luuli ,huonon näkönsä takia, ettei Kerttu ollut lihonnut ollenkaan.Tämä syöminen tapahtui aina päivisin, jonka takia Dracula ei ottanut osaa, koska ei oikein tykännyt liikkua päivisin, edes linnassaan.
Monta viikkoa oli mennyt ja Hannulla oli käsi kipeä kanteleen soittamisesta, ja Kerttu oli lihonnut aivan yliluonnollisiin mittoihin. ”Tämä ei voi jatkua näin”, sanoi Kerttu Hannulle Väinämöisen nukkuessa ja Draculan ollessa yläkerrassa. ”Ei voikkaan. Mun täytyy varastaa ne avaimet että saadan toi sun häkkis auki. Samoin kun tää mun jalassa roikkuva rautaketjuilla kiinnitetty ihme paino, mutta se Väinämöinen kantaa sitä avainta aina vyöllä”, Hannu kuiskasi takaisin. ”Entä jos me vaikka työnnettäis ne ite sinne uuniin, kun ne yrittää paistaa sua”, Kerttu keksi. ”Joo sopii”, kannatti Hannu.
Seuraavana päivänä Kerttu ei enää huijannut Väinämöistä, vaan antoi nyt aivan oikean sormensa kokeiltavaksi. Väinämöinen ihmetteli miten joku oli voinut lihota niin paljon yhdessä yössä, mutta päätti siltikin paistaa Kertun. Väinämöinen pyysi vielä Draculan alas, ja yhdessä he ottivat Kertun ulos häkistä ja avasivat uunin luukun. Uuni oli iso, aivan giganttinen. Yhtäkkiä Hannu tönäisi Väinämöisen ja Draculan uuniin takaa päin, ja siellä he paloivat elämänsä loppuun asti.
”Huh, no minne mennään seuraavaks”, kysyi Kerttu. ”No kotiin varmaan, mut ekaks käydään Suomessa myymässä tää niiden kansalliseepoksen henkilön soitin jollekkin museolle”, Vastasi Hannu.
Hannu ja Kerttu saapuivat yksityiskoneella takaisin kotiinsa, jossa heidän äitinsä ja isänsä olivat tulleet katumapäälle, ja olivat iloisia lapsien paluusta. Lapset olivat saaneet kanteleesta hyvät rahat ja nyt heidän perheellä ei enää ollut rahahuolia. Ja niin Hannu ja Kerttu elivät elämänsä loppuun alkoholisoituneen isänsä ja tuhlailevan äitinsä kanssa.
---------------------------
Hannu ja Kerttu
Olipa kerran Hannu ja Kerttu. He elivät normaalituloisessa perheessä. Ainoina pieninä haittoina isän alkoholistinen taipumus ja äidin varsin tuhlaileva luonne. Niinpä eräänä kauniin sateisena ja kuraisena päivänä kävi niin, ettei rahaa riittänyt enää lapsien elättämiseen.
”Lapset nukkumaan”, karjui vain vähän alkoholin vaikutuksen alla oleva isä television edestä. Ja mainittakoon tässä kohtaa, että isällä oli 0,9 promillea. ”Ovatko lapset nukkumassa”, kysyi äiti. ”Kyllä ne ovat”, isä vastasi ja jatkoi:”Miten ihmeessä meille riittää rahaa seuraavaan viikon bisseihin, kun meillä on noi kakrutkin elätettävinä?” ”En tiedä. Niistä täytyy päästä eroon, taloutemme ei kestä. Täytynee jättää ne jonnekin metsään, mutta ne ei saa tajuta että me jätetään ne sinne tahallaan. Täytyy siis olla menevinämme sieneen ja jättää ne sitten”, äiti vastasi.
”Hannu, kuuliksä”, kysyi Kerttu lasten huoneessa yläkerrassa. ”Joo, kyllä mä kuulin. Ne aikoo jättää meidät jonnekin metsään! Mokomatkin! Oma on syynsä että me ollaan täällä niiden riesana”, virkkoi Hannu takaisin.
Seuraavana päivänä perhe meni metsään sieneen. Ja tapahtui niinkuin oli suunniteltu, vanhemmat jättivät lapset sinne. Hannu ja Kerttu eivät voineet uskoa asiaa todeksi ja alkoivat etstä tietä ulos metsästä, ja lopulta he päätyivät maantien laitaan. ”Miten ois Kerttu, jos me liftattais kyyti jonnekin”, Kysyi Hannu. ”Ookoo, kyllä se sopii”, vastasi Kerttu. Ja näillä sanoilla he nostivat peukkunsa pystyyn ja alkoivat odottaa autoja.
Ei aikaakan, kun auto pysähtyi lapsien viereen ja kuski kysyi: ”Jaa-a, että liftaamassa. Minnes lapsilla on matka?” Yhtäkkiä Hannu ja Kerttu tajusivat ettei heillä ollut harmainta aavistusta, minne he oikein aikoivat matkata, niinpä Hannu heitti: ”No me ajateltiin mennä tonne Transylvaniaan.” ”No sehän sopii”, kuski sanoi.
”Nonnih, perillä ollaan”, ilmoitti kuski, päästi lapset autosta ulos ja kaahasi tietä pitkin pois Hannun ja Kertun näköpiiristä. ”Hei mennääks tonne linnaan kysyyn, et päästiskö me sinne asumaan, tai ees nukkuun tän yhen yön”, Kerttu kysyi. ”No mikä ettei, vaikka se näyttääkin pelottavalta, mutta pakko kait on, kun täällä sataa näin paljon. Ukkonenkin jylisee.
Lapset koputtivat linnan oveen. Erittäin vanha mies pitkällä valkoisella parralla ja kannel kädessään tuli avaamaan ovea. ”Keitäs te olette? Mitä te täältä haette”, Kysyi vanha mies. ”No mä oon Kerttu ja toi tossa on Hannu, ja me tultiin pyytään teiltä asuin- tai yöpymispaikkaa”, Vastasi kerttu. ”No tokihan te saatte jäädä meille asumaan. Tulkaa peremmälle”, vanha mies jatkoi vielä, ”Hei Dracula, tuu alas kattoo. Saatiin vieraita. Nimeni on sitten Väinämöinen, jos kiinnostaa.”
Lapset astuivat linnaan sisään. Yhtäkkiä Väinämöinen otti lapsia kädestä ja riuhtaisi heidät sisään keittiiöön, samalla kun Dracula, joka oli tullut yläkerrasta alas, sulki oven. Väinämöinen raahasi lapsukaiset keittöön ja heitti Kertun häkkiin, sulki oven ja jatkoi Hannun kädestä kiinni pitämistä. ”Hah. Täällä te nyt olette. Meidän ihmissyöjien armoilla. Sinä Kerttu pääset enismmäiseksi uuniin, kunhan ensin vähän lihoat. Ja sinä Hannuseni, sinä saat soitella minulle kanneltani aina kun vain mahdollista, itsekun en sitä taitoa hallitse.
Kertulle syötettiin aina kaikkea tosi rasvaista ruokaa, jotta hän lihoaisi. Aina Kertun syötyä Väinämöinen tuli koittamaan hänen sormestaan, oliko Kerttu tarpeeksi lihava. Kerttu antoi aina jonkun hänen ruoastaan ylijääneen luun Väinämöiselle kokeiltavaksi, ja Väinämöinen luuli ,huonon näkönsä takia, ettei Kerttu ollut lihonnut ollenkaan.Tämä syöminen tapahtui aina päivisin, jonka takia Dracula ei ottanut osaa, koska ei oikein tykännyt liikkua päivisin, edes linnassaan.
Monta viikkoa oli mennyt ja Hannulla oli käsi kipeä kanteleen soittamisesta, ja Kerttu oli lihonnut aivan yliluonnollisiin mittoihin. ”Tämä ei voi jatkua näin”, sanoi Kerttu Hannulle Väinämöisen nukkuessa ja Draculan ollessa yläkerrassa. ”Ei voikkaan. Mun täytyy varastaa ne avaimet että saadan toi sun häkkis auki. Samoin kun tää mun jalassa roikkuva rautaketjuilla kiinnitetty ihme paino, mutta se Väinämöinen kantaa sitä avainta aina vyöllä”, Hannu kuiskasi takaisin. ”Entä jos me vaikka työnnettäis ne ite sinne uuniin, kun ne yrittää paistaa sua”, Kerttu keksi. ”Joo sopii”, kannatti Hannu.
Seuraavana päivänä Kerttu ei enää huijannut Väinämöistä, vaan antoi nyt aivan oikean sormensa kokeiltavaksi. Väinämöinen ihmetteli miten joku oli voinut lihota niin paljon yhdessä yössä, mutta päätti siltikin paistaa Kertun. Väinämöinen pyysi vielä Draculan alas, ja yhdessä he ottivat Kertun ulos häkistä ja avasivat uunin luukun. Uuni oli iso, aivan giganttinen. Yhtäkkiä Hannu tönäisi Väinämöisen ja Draculan uuniin takaa päin, ja siellä he paloivat elämänsä loppuun asti.
”Huh, no minne mennään seuraavaks”, kysyi Kerttu. ”No kotiin varmaan, mut ekaks käydään Suomessa myymässä tää niiden kansalliseepoksen henkilön soitin jollekkin museolle”, Vastasi Hannu.
Hannu ja Kerttu saapuivat yksityiskoneella takaisin kotiinsa, jossa heidän äitinsä ja isänsä olivat tulleet katumapäälle, ja olivat iloisia lapsien paluusta. Lapset olivat saaneet kanteleesta hyvät rahat ja nyt heidän perheellä ei enää ollut rahahuolia. Ja niin Hannu ja Kerttu elivät elämänsä loppuun alkoholisoituneen isänsä ja tuhlailevan äitinsä kanssa.