Jónsì
18.2.2006, 23:29:21
Tässäpä koulun kirjallisen ilmaisun kurssin tuotoksista muutama. Kommentoida saa, ne ovat melko lyhyitä kaikki.
Yksi askel paljastaa salaisuuden sydämen
Oikea ja vasen sekoittuvat, en tiedä miten pääsen eteenpäin, vai menenkö taaksepäin. Otan askeleen vasempaan, ehkä oikeaan, mutta sivulle. Tuen lantiota kädellä ja nousen pilven päälle. Pilvi kastelee jalan ja antaa periksi alla.
Piano soittaa taustalla ja kuiskaa säveliään maailmalle. Minä katson kauas ja näen sateen helmiä, jotka kimaltavat yössä. Tilanteen kliseisyys naurattaa minua ja istun marmorilattialle. Lattia on kylmä, vähän kuin pakkasaamun jälkeinen autonpenkki. Istun hiljaa ja raavin huuliani, melkein pelkään satuttavani itseäni. Piano hiipuu hiljaa ja vaihtuu sellaiseen kohtalokkaaseen viuluun, jollaista soitetaan elokuvissa juuri ennen kuin vampyyri on syöksymässä uhrinsa kimppuun.
Askeleiden kaiku sekoittaa ajatuksia käytävällä. Posket tuntuvat pehmeiltä kun niitä tunnustelee käsillä. Kuin persikat, jotka olisi juuri poimittu ja pesty kaivosta pulppuavalla lähdevedellä.
Kaikki kohtaamme niitä hetkiä, jolloin kohtalokas viulu vain hyökkää esiin hiljaisuudesta. Tämä olisi ehdottomasti yksi niistä, jos vain tietäisin miksi. Äiti kielsi analysoimasta.
Ikkunasta käy kimeä viima, joka vihlaisee hampaista. Avaan ikkunaa ja kaadun hetkeen.
-----
Siinä tuollainen teksti, jolla piti harjoitella erilaisia kertojia ja muita kertomisen tapoja. Novelli siitä piti tulla, vaan ei ihan tullutkaan.
-----
Poika tiesi koskettavansa
Varjo hiipuilee laaksosta vuorien soliin, kätkeytyy auringolta kuin peikko, joka pakenee valoa. Poika istuu ja katselee kuinka aurinko kipuaa taivaanrannan yläpuolelle.
- Poika, tiedätkö sinä miksi puut ovat niin suuria, miksi aamu tulee vasta yön jälkeen, miksi kaikki on niin kuin on?
- Ei minua kiinnosta.
Poika nostaa muistikirjan viereltään ja kirjoittaa "kyllä sinua kiinnostaa". Poika heittää kirjan maahan, katsoo kuinka sen sivut tahriintuvat ja juoksee pois. Pilvi hyökkää auringon eteen, hämärtää laakson ja katsoo kun vihreät lehdet muuttuvat harmaiksi.
-----
Novelli seitsemään virkkeeseen, joista jokaisen tehtävä määrättiin aika tarkkaan, valitan.
------
Tyyppi / Deixa-me sonhar
Katson pois hänestä, hän ei saa nähdä minun katsovan häntä. Katson häneen kuitenkin. Hän puhuu jotain viimeöisestä hoidostaan. Minua ei jaksa kiinnostaa.
Tuossa olisi linkku, jolla pääsisi kotiin. Voisin karata sinne. Tuossa on hänen. Pitäisikö minun mennä kuitenkin sillä, saattaa hänet kotiin. Mitähän hän sanoisi, jos koskisin häntä? Vetäytyisikö syrjään, vai antaisi minun koskea? Haluaisin kokeilla, mutta en uskalla.
Hänellä on taas tuo takki. Hänellä oli aivan sama takki, kuin silloin kun käytiin katsomassa Aleksanteri. Hän teki koko ajan irvokkaita kasvonliikkeitä ja sulki silmänsä ja huusi aina kun Aleksanteri suuteli rakastajaansa.
Pitäisi varmaan jo juosta. Kello on jo paljon, viimeinen bussi lähtee kohta. Voi vittu, tänäänhän on sunnuntai ja viimeinen on mennyt jo aikaa sitten. Kysyn häneltä että pääsenkö yöksi. Hän sanoo pistävänsä minut lattialle nukkumaan ja raiskaavansa minut kun nukun. Yritä tässä sitten elää.
Heitän bussikortin lukijaan ja vaivun ajatuksiini.
-----
Ihmisiä piti vakoilla kadulla ja sitten kirjoittaa kuvaus jostain ihmisestä, jonka näki kadulla. Tuossa siis yksi poika, jota hieman seurasin.
Yksi askel paljastaa salaisuuden sydämen
Oikea ja vasen sekoittuvat, en tiedä miten pääsen eteenpäin, vai menenkö taaksepäin. Otan askeleen vasempaan, ehkä oikeaan, mutta sivulle. Tuen lantiota kädellä ja nousen pilven päälle. Pilvi kastelee jalan ja antaa periksi alla.
Piano soittaa taustalla ja kuiskaa säveliään maailmalle. Minä katson kauas ja näen sateen helmiä, jotka kimaltavat yössä. Tilanteen kliseisyys naurattaa minua ja istun marmorilattialle. Lattia on kylmä, vähän kuin pakkasaamun jälkeinen autonpenkki. Istun hiljaa ja raavin huuliani, melkein pelkään satuttavani itseäni. Piano hiipuu hiljaa ja vaihtuu sellaiseen kohtalokkaaseen viuluun, jollaista soitetaan elokuvissa juuri ennen kuin vampyyri on syöksymässä uhrinsa kimppuun.
Askeleiden kaiku sekoittaa ajatuksia käytävällä. Posket tuntuvat pehmeiltä kun niitä tunnustelee käsillä. Kuin persikat, jotka olisi juuri poimittu ja pesty kaivosta pulppuavalla lähdevedellä.
Kaikki kohtaamme niitä hetkiä, jolloin kohtalokas viulu vain hyökkää esiin hiljaisuudesta. Tämä olisi ehdottomasti yksi niistä, jos vain tietäisin miksi. Äiti kielsi analysoimasta.
Ikkunasta käy kimeä viima, joka vihlaisee hampaista. Avaan ikkunaa ja kaadun hetkeen.
-----
Siinä tuollainen teksti, jolla piti harjoitella erilaisia kertojia ja muita kertomisen tapoja. Novelli siitä piti tulla, vaan ei ihan tullutkaan.
-----
Poika tiesi koskettavansa
Varjo hiipuilee laaksosta vuorien soliin, kätkeytyy auringolta kuin peikko, joka pakenee valoa. Poika istuu ja katselee kuinka aurinko kipuaa taivaanrannan yläpuolelle.
- Poika, tiedätkö sinä miksi puut ovat niin suuria, miksi aamu tulee vasta yön jälkeen, miksi kaikki on niin kuin on?
- Ei minua kiinnosta.
Poika nostaa muistikirjan viereltään ja kirjoittaa "kyllä sinua kiinnostaa". Poika heittää kirjan maahan, katsoo kuinka sen sivut tahriintuvat ja juoksee pois. Pilvi hyökkää auringon eteen, hämärtää laakson ja katsoo kun vihreät lehdet muuttuvat harmaiksi.
-----
Novelli seitsemään virkkeeseen, joista jokaisen tehtävä määrättiin aika tarkkaan, valitan.
------
Tyyppi / Deixa-me sonhar
Katson pois hänestä, hän ei saa nähdä minun katsovan häntä. Katson häneen kuitenkin. Hän puhuu jotain viimeöisestä hoidostaan. Minua ei jaksa kiinnostaa.
Tuossa olisi linkku, jolla pääsisi kotiin. Voisin karata sinne. Tuossa on hänen. Pitäisikö minun mennä kuitenkin sillä, saattaa hänet kotiin. Mitähän hän sanoisi, jos koskisin häntä? Vetäytyisikö syrjään, vai antaisi minun koskea? Haluaisin kokeilla, mutta en uskalla.
Hänellä on taas tuo takki. Hänellä oli aivan sama takki, kuin silloin kun käytiin katsomassa Aleksanteri. Hän teki koko ajan irvokkaita kasvonliikkeitä ja sulki silmänsä ja huusi aina kun Aleksanteri suuteli rakastajaansa.
Pitäisi varmaan jo juosta. Kello on jo paljon, viimeinen bussi lähtee kohta. Voi vittu, tänäänhän on sunnuntai ja viimeinen on mennyt jo aikaa sitten. Kysyn häneltä että pääsenkö yöksi. Hän sanoo pistävänsä minut lattialle nukkumaan ja raiskaavansa minut kun nukun. Yritä tässä sitten elää.
Heitän bussikortin lukijaan ja vaivun ajatuksiini.
-----
Ihmisiä piti vakoilla kadulla ja sitten kirjoittaa kuvaus jostain ihmisestä, jonka näki kadulla. Tuossa siis yksi poika, jota hieman seurasin.