Sonata arctica=)

[Melinda]

Sonata Arctica perustettiin vuonna 1996, mutta sen nimi ei ollut Sonata vaan Tricky beams ja se oli kuulemma hyvin erilaista musiikkia siihen aikaan eikä bändi edes menestynyt mitenkään erikoisen hyvin… bändin nimi muuttui myöhemmin Tricky meansiksi ja sitten he jonkin ajan kuluttua saivat levytys sopimuksen aikaan ja nimi vaihdettiin Sonata Arcticaksi ja niinpä heidän eka singlensä Un Opened julkaistiin vuonna 1999.

No jokatapauksessa bändiin ei silloin muutenkaan kuulunut täysin samoja jäseniä kuin nykyään ja nuo jäsenet ovat : Tony Kakko (laulu ja ylimääräiset kosketinsoitin osuudet), Tommy Portimo(rummut), Jani Liimatainen(kitara), Henrik Klingenberg
(kosketimet)sekä Marko Paasikoski(basso).
No jokatapauksessa Sonatan musiikki on melodista ja siinä hyödynnetääja se.

[AlkoTanko]

Yksi parhaimmista suomalaisyhtyeistä minun mielestäni. Itselläni on levyt Epliptica (miten helvetissä se kirjoitetaan?!) ja Silence. Parhaat kappaleet ovat Mary-Loun nopea versio, UnOpenedin hitaampi versio, Wolf & Raven, Kingdom for a Heart ja Scorpions-cover Still Loving You. Pitäisi kyllä päästä katsomaan joskus livenä.

[yksisiipi]

Tämän tyylin metallista paras. Muistan kun kehuin jotain Ecliptica -levyn kappaletta kaverilleni, ja hän sanoi, ettei se nyt ole mitään verrattuna Stratoon, mutta hänelläkin vaihtui ääni kellossa jokin aika sitten. Vaikka en liiemmin tätä musatyyliä kuuntele, niin tämä yhtye on ihan kohtuullisen hyvä.

[Locke Cole]

Muutaman hyvän biisin Sonata on tehnyt mutta siihen se jääkin. Songs of Silence oli pettymys, sillä Kakon laulu kuulosti vähän p*skalta. Kakko laulaa niin vaikeita juttuja levylle eikä pysty vetämään niitä sitten livenä.

[Usagi]

Joo, kyllähän Sonata Arctica on yksi lempibändeistäni. Minulla on levyt Silence ja Ecliptica (en ole varma kirjoitetaanko se noin). Sitä en vain ymmärrä, kun monet vertaavat Sonata Arcticaa Stratovariukseen, minusta ne ovat ihan erilaisia bändejä. Enkä nyt Stratoista oikein välitäkään...

Joka tapauksessa, Silence-levy on oikein hyvä, ja vaikka se onkin ehkä power metallia, se ei mene liiaksi kiljumiseksi, eikä sanoitukset ole mitään tylsiä miekka-juttuja. Sellaiset sanoitukset ovat nimittäin aika mielikuvituksettomia, kun joka biisissä hoetaan samoja asioita.

[Theemu]

Originally posted by Usagi
Joka tapauksessa, Silence-levy on oikein hyvä, ja vaikka se onkin ehkä power metallia, se ei mene liiaksi kiljumiseksi, eikä sanoitukset ole mitään tylsiä miekka-juttuja. Sellaiset sanoitukset ovat nimittäin aika mielikuvituksettomia, kun joka biisissä hoetaan samoja asioita.

Last Drop Fallsin "Walking in cold air / without underwear"-rivi on kyllä nerokas, juu.

[Pedro]

Kuuluu ryhmään "ihan hyvät bändit". Tykkään muutamista kappaleista, kuten Replica ja Tallulah, mutta Wolf & Raven oli ensikuulemalta aivan karmaisevan paska paukutusbiisi, eikä se siitä paljoa ole vielä parantunut. Näin bändin Tuskassa livenä ja siellä vasta huomasin, että San Sebastiankin on ihan hyvä biisi, ja olen nyt oppinut olemaan välittämättä biisin aloittavasta vastenmielisestä takomispätkästä. Bändin paras biisi on kyllä silti selvästi Peacemaker, jonka Tuskassa kuulin ensimmäistä kertaa. Sitä tulee kuunneltua toisinaan aika paljonkin.

[Metalwolf]

Power metal rulaa...
Multa löytyy se (no prkl kun en osaa sitä kirjottaa!!!) ecliptica, unopened, silence & songs of silence.
Ei voi muuta sanoa että pitkälle tämä bändi pääsee(ja on jo päässyt) :rispekti:

[cenedra]

Onhan Sonata oikeastaan hyvä, mutta sillä OLI jossain vaiheessa liikaa vaikutteita Stratosta(älkää sanoko mitään tämä on MINUN mielipiteeni) yhdessä laulussa oli lähes sama alku kuin straton toisessa(No onhan Metallicallakin yksi laulu jossa on vaikutteita Black Sabbathista), mutta siitä huolimatta Sonata on mitä loistavin yhtye... Silence on loistava levy ja ecliptica on ihan hyvä Letter to Dana on loistava... Samoin kuin MCD Succesor(tai jotain sinnepäin)... parhaimpia lauluja ovat mielestäni tuo Letter to Dana, Blank File, Weballergy, Blacksheep, Tallulah ja End of this chapter... Ai niin ja San Sebastian sekä Fulmoonin editoitu versio ovat myös hyviä samoin kuin se Still loving you juttu...

[yksisiipi]

No nyt se tapahtui. Olen sekoamassa powermetalliin. Ainakin Sonataa olen alkanut kuuntelemaan. Ensimmäistä levyä en ole paljoa kuullut, vaikka silloin ilmestyessään se vaikutti (ainakin paremmalta kuin muut voimamiehet). Mutta nyt tuota uutta levyä kuullessani ihastuin siihen uudestaan ja enemmän. Hyviä kappaleita ja niin kauniita. Soitto on melko perinteistä, mutta melodiat ne tässäkin iskevät. Ja sain taannoin lainaan Silencenkin ja ihme kyllä, mahtava levy. Varsinkin se hidas mutta kaunis "One Drop Fall" liikuttaa jopa minuakin.

[DjCloud]

Sonata on loistava Bändi minä omistan Silencen & juuri pari päivää sitten sain WinterHeart's Guild(Hyvä on, mutta ei niin hyvä minun mielstä kun Silence, mutta kyllä se on ihan hyvä). Sonatalla on monia hyviä biisejä, mutta minun mielestä paras on Black Sheep.

[Locke Cole]

Täytyy vielä sanoa että odotin aikas paljon tuolta Winterheart's Guildilta ja se osoittui aika pettymykseksi. Arvosteluissa se oli saanut hyviä arvosanoja ja kun kuulin sen itse levyltä tarttui vain The Cage ja Ruins of My Life muut olivat tylsiä renkutuksia. :(

[psaijai]

Joo no vaikka en hirveesti tätät tyyliä kuuntele niin ihan mukavia kappaleita löytyy. Yks on esim. Sonata Arctica - Shy. Systerillä näky olevan koneella myös joitain muita kappaleita joita kuuntelin ja oli siellä ihan kuuneltaviakin kipaleita.

[AlkoTanko]

Alkujaan kirjoittanut yksisiipi
No nyt se tapahtui. Olen sekoamassa powermetalliin. Ainakin Sonataa olen alkanut kuuntelemaan. Ensimmäistä levyä en ole paljoa kuullut, vaikka silloin ilmestyessään se vaikutti (ainakin paremmalta kuin muut voimamiehet). Mutta nyt tuota uutta levyä kuullessani ihastuin siihen uudestaan ja enemmän. Hyviä kappaleita ja niin kauniita. Soitto on melko perinteistä, mutta melodiat ne tässäkin iskevät. Ja sain taannoin lainaan Silencenkin ja ihme kyllä, mahtava levy. Varsinkin se hidas mutta kaunis "One Drop Fall" liikuttaa jopa minuakin.

Last Drop Falls, Ys, Last Drop Falls

[LizzieFox]

Sonata on juuri hyvää musiikkia. Pojat osaavat soittaa ja tykkäävät esiintyäkkin vielä.
Se oli tässä aika vasta soittamassa Torniossa ja keikka oli Mahtava.
Minä en kumminkaan sinne päässyt koska olin sairaana. Kaverit silti selostivat kaikki tapahtumat aivan joka sekuntia myöten..:)

[Yose]

Power Metal on ihan hyvää musiikkia, ja Sonata Arctica Stratovariuksen kanssa Powerin parhaimmistoa. Mielestäni Sonata Arctica on parempi kuin Stratovarius. Sonataa voi kuunnella vaikka ei olisikaan varsinainen Power Metallisti. Minä en omista Sonatan CD:eitä, enkä sitä paljoakaan ole kuullut(jopa yhden kappaleen) mutta jo wolf and ravenin perusteella voin sanoa, että Sonata Arctica on omassa genressään huippuluokkaa.

EDIT:// Ja paskat, Sonta on ihan sontaa, nykypäivänä sitä ei kestä millään ilveellä, mutta tämähän onkin vanha viesti, kirjoitettu 8kk sitten, niinne tilanteet vaihtuvat. =)

[hyprasty*]

Sonata Arcticaan tutustuin vahingossa. Lainasin kirjastosta levyn lähinnä vahingossa. Levy taisi olla Ecliptica. Kuuntelin sen pari kertaa läpi ja tulin siihen tulokseen että Sonata Arctica on todella mahtava ja koskettava melodista metallia soittava bändi. Nyt aina ja ikuisesti tykkään heidän musiikista. Se aina saa tuntemaan jotain erillaista syvällä sisällä.

[Aiona]

The best of the best of the best.
Siis parasta, mitä oon kuullu. Ja hyvääkin sellaista! Kiitos Eliza Livin, että tutustuin tähän bändiin. Vaikkakin ole kuullut vain yhden kipaleen, mutta eikö se jo riitä?!

[Eliza Liv]

Juuh, serkultani sain Sonatan levyn Winterheart's guild lainaan tässä puolisen vuotta sitten.
Aluksi en oikein osannut asennoitua kuuntelemaan sitä musakkia, mutta kun tutustuin lähemmin The Misery kappaleeseen rakastuin siihen oitis.
Yritän koko ajan metsästää Sonatan muitakin levyjä, mutta meidän kirjastomme ei tarjoa tätä valikoimaa vaan minun on lähdettämä metsästämään sitä Kainuusta...

Harvinaisen hyvää musiikkia, vaikka suomalaisten tekemää musaa (jostakin kumman syystä) yleensä välttelen.

[Davidson]

Sonata Arctica kuuluu omilla listoilla TOP 10:een. Itellä on kaikki levyt ja sinkut (paitsi unopened ja wolf & raven), ja ne biisit, jotka on julkastu vaan Japanissa, oon hankkinut muilla keinoilla hyvä tasoisina ämppäreinä. Winterheart's Guildista puheen ollen, se ei ollut läheskään yhtä vakuuttava, mitä Ecliptica ja Silence olivat. Ei se kyllä mikään paskakaan ollut, kuuluu sarjaan "ihan kiva". Joku mainitsi aikaisemmin myös livelevyn Songs of Silence, joka ei iskenyt minuunkaan kovin hyvin. Jotkut biisit Kakko kiekaisee ihan hyvin, mutta jotkut ei suju sitten taas ihan niin hyvin eli kokonaisuutena ihan ok livealbumi.

Parhaat biisit löytyy sieltä kahdelta ekalta levyltä: Wolf & Raven, Respect The Wilderness (Silencen japsi-versiolla) ja Destruction Preventer. Ja eikös uusi levy oo tulossa jo ensi syksynä? :huh:

[Riyuu]

Voin sanoa tykkääväni oikeastaan aika paljonkin, vaikka yleensä tämän tyylinen musiikki ei iske. Lyriikat ovat suurin osa aika naiiveja ja vähän niin kuin... Tavanomaisia. Ei mitään erityisen mullistavaa siltä saralta siis. Melodiat ovat poikkeuksetta nättejä ja jotenkin haikeita. Sonata Arcticaa on hyvä kuunnella samalla, kun lukee. Se on kuitenkin sellaista musiikkia, joka ei vaadi niin paljon huomiota, kuin esimerkiksi Diru. [Palvontaa tähän.] Laulajan ääni on itseasiassa aika kiva, tykkään varsinkin niistä kohdissa, jossa se laulaa tavallista korkeammalta. Ei kaikki osaa.

En omista SA:n yhtäkään levyä. Vaikka se onkin hyvä, niin ei silti niin hyvä, että tuhlaisin vähiä varojani levyihin. Soittolistalta löytyy sellaiset kymmenen kappaletta. Ennen oli enemmänkin, mutta tämä innostus on alkanut pikkuhiljaa lopahtaa. Joistakin kappaleista tykkään kuitenkin vieläkin ja ne ovat Broken, Victoria's Secret, Letter to Dana ja Tallulah. Rauhallisimmat fiilistelybiisit eivät oikein enää uppoa, mutta vähän rajummat kitarakappaleet kylläkin.

Laulajan tyyli lausua englantia saa minut toisinaan kyynelten partaalle. Sehän suorastaan raiskaa englannin hienoa kieltä. ._. Ennen en tähän pikkuseikkaan kiinnittänyt huomiota, mutta Shy-kappale, jossa on täysin kitaraton ja rummuton pätkä; pelkkää laulamista, kiinnitti huomioni. Nykyään huomaan huonon lausumisen kappaleessa kuin kappaleessa ja se kieltämättä vähän häiritsee.

[Vagrant]

Ah, tämä bändi on ollut alusta alkaen suosikkini. Kaikki levyt löytyvät hyllystä ja melkein joka päivä tulee kuunneltuakin, jos ei muuten, niin koneella ollessa on mukava aina jotain musaa olla taustalla. Sonata Arctican musiikissa minua viehättää eniten se että se on todella monipuolista niin melodioiltaan kuin sanoituksiltaan. Eniten pidän kuitenkin Liimataisen kitaroinnista.

Biiseistä parhaimpia mielestäni ovat Last Drop Falls, Kindom For a Heart, Victoria`s Secret ja Broken. Mutta yleensä ottaen kaikki Sonatan biisit ovat silti kuunneltavia. Ainoa biisi josta en niin paljon kuitenkaan pidä on Revontulet. Ihmettelen muuten sitä miksi täällä sanotaan Winterheart`s Guild levyä huonoksi. Minusta se on parempi kuin Silence, ja on mielestäni yhtä hyvä kuin Ecliptica. No, tämäkin on tietenkin mielipide kysymys.

[FullMoon]

Onhan tuota tullut kuunneltua aika paljon, kuten nickistäni näkee... :D Yhteen aikaan oli jopa suosikkibändini, nyt edelle on ajanut italialainen Rhapsody.
Kaikki Suomessa ulos tulleet levyt löytyy, ja suosikkini on Silence, koska parhaita biisejä mielestäni tällä levyllä löytyy eniten... Ja kyllä tuo Wolf & Raven on kaikkein paras biisi, unohtamatta tietenkään FullMoonia...

[ZuLie]

Hmm.. Sonatasta voisin puhua varmasti iäisyyksiä, mutta enpäs niin tee ja kerron oman tarinani:
Etsiskelen aina mukavia bändejä joihin tykästyä ja katselin kirjastossa yhtenä päivänä Sonatan levyä. Nimi oli houkutteleva ja jotenkin tuttu mutta sitten kaveri (pure metallica fani :eh: Bläh.) kurkkaa olan yli ja nauraa:
"Voi sairas kun tuo levy on huono! Mun isoveli lainas tuon kerran ja voi kauhea kun se laulaja..."
No, siinä meni innot tutustua pariksi viikoksi kunnes kuulin erään kappaleen koulun levyraadissa. Laulaja oli upea, ihana, juuri sellainen mistä olin aina pitänyt, ah. Kuuntelin kappaletta autuain mielin ja annoin sille 5 tähteä arvostelussa. Ihastelin kappaletta puoliksi kyynelsilmin toiselle kaverilleni ja tämä sanoi:
"No, oli tuo ihan okei."
Tällä kertaa en luovuttanut ja otin kuin haukka bändin nimen selville ja menin kirjastoon. Ihan perus fani siitä lähtien, samoin siskoni. ^^ Musiikin voimaa ei voi välttää.

[Melkor]

Kyllähän Sonataakin on tullut jonkin verran kuunneltua. Ihan ok bändi, eli ei mikään huippu, muttei kyllä huonokaan.
Varsinkin tuo Silence-albumi on tullut koluttua useaampaankin kertaan läpi. Muita en sitten olekaan. Parhaita biisejä ovat Last drop falls ja Tallulah (vai mikä lie :P).
Varmaankin Sonata on tyylilajinsa parhaita yhtyeitä, siis juuri tuon paljon puhutun powermetallin. Nyt ei kyllä muita yhtyeitä mieleen juolahda, paitsi tietenkin Strato, mutta se ei oikein säväytä... harvoja kestosuosikkeja luukuunottamatta.

[Gebric]

Onhan tuo nyt aivan loistava bändi! Noin puoli vuotta sitten vielä olin vahvasti sitä mieltä että aivan perseestä. Onneks kavereiden seurassa jouduin "pakkokuuntelemaan" tarkemmin Sonataa ja olin myyty. Paras biisi on ehdottomasti Victoria's Secret. Muita hyviä biisejä ovat Tallulah, Last Drop Falls ja San Sebastian.

[nappa]

Nyaa.

Yleisesti ottaen aika keskiverto bändi. Musiikki on hyvää, mutta minua häiritsee laulu, ääntäminen lähinnä. Sääli sinänsä, jos ääntäminen olisi perfekto, kuuntelisin varmaan enemmänkin. Mutta olen pikkutarkka. Pidän toki joistain kappaleista, esimerkkinä Shy, Tallulah (perus!), Broken, Silver Tongue ja Draw Me. Siinähän noita. En muuten hirveämmin perusta. Vähän liian lässyä minulle.

[black_hawk]

Sonata Arctica on aivan huippu.kuulin sitä eka kertaa saman kaverin luona joka opetti minut kuuntelemaan iron maidenia.Sen paras kappale on shy se on aivan omaa laatuaan.Myös wolf and raven on huippu ja kaikki muutkin oon pitkään yrittänyt päästä sen keikalle mutta en oo päässy just hommasin sen uusimman levyn ja myös sen silence.Ne on molemmat on tosi hyviä muuten en ole kummemmin tutustunut bändin historiaan.Minulla se on top 5 suomalaisissa bändeissä ja top 10 johon lasketaan ihan kaikki bändit.Siinä bändissä on se hyvää että se on oma laatuinen ei matki mitään ainakin uskoisin niin.

[Davidson]

Joo, ajattelin nostaa tämän topikin taas pinnalle uuden levyn Reckoning Night läheisen julkaisupäivän (6.10.) vuoksi. Tässä vastikään bändi julkaisi jo ensi maistiaisen tulevasta albumista pistämällä ulos Don't say a word -singlen ja EP:n, joista hankin EP-version. Enkä pettynyt. Lupaavalta kuulostaa seuraavan levyn matsku, erityisesti Don't say a word, josta oli sinkulla vasta editoitu versio, joten minkälainenhan jumalabiisi se on sitten levyllä? Lupauksia antavan maistiaisen jälkeen hieman heikomman Winterheart's Guildin jälkeen odotan paluuta entiseen Ecliptica/Silence-tasoon.

[Two winged angel]

Ei uppoa. Alkuunkaan.

Suurinosa näyttää olevan vakuuttuneita sonatan hyvyydestä. Minä en ole. itseasiassa en pidä kovinkaan. Omassa lajissaan vallan mainiota, mutta itse olen niin eksyksissä trash maailman uumeniin ettei sonatalla minua saa sieltä ylös vedettyä.
pidän sonataa jotenkin menneisyytenäni, eli reilu vuosi sitten se oli ihan ykkönen. Musiikillisesti ei enää uppoa, mutta kauniita muistojahan tuossa heräilee. Vaikka power metal onkin taakse jäänyttä elämää. (onneksi?)

Lisättävä on vielä että vanhempi sonata on mielestäni parempaa kuin uudempi.

[Ildjarn]

Lisättävä on vielä että vanhempi sonata on mielestäni parempaa kuin uudempi.

This is true.

Omistan sonatan levyn Winterhearts Guild, sekä pari sekalaista hyvää kappaletta. Winterhearts Guild oli luonnollisesti aikaisempia kuulemiani kappaleita kuulemiani huonompi. Toisaalta Winterissä oltiin lisätty vähän vauhtia mukaan, ei se mitään. En voi vielä kovinkaan pitkälti perustella minkä takia en pidä Sonata arcitasta (lukuunottamatta kappaleita Shy ja Forest of unicorns). Luultavasti se johtuu siitä, ettei sonata ole sellaista metallia kuin minä kuuntelen. Tai sitten tuo Winterhearts Guild levy ei yksinkertaisesti avaudu minulle vaikka kuuntelisin sen sata kertaa. Olen yrittänyt jo kolme kertaa kuunnella sen tarkkaan, mutta vieläkään se ei ole kolahtanut mitenkään.


Forest of unicorns on kylläkin Rhapsodyn biisi.


Cover?

[Davidson]

Omistan sonatan levyn Winterhearts Guild, sekä pari sekalaista hyvää kappaletta. Winterhearts Guild oli luonnollisesti aikaisempia kuulemiani kappaleita kuulemiani huonompi. Toisaalta Winterissä oltiin lisätty vähän vauhtia mukaan, ei se mitään. En voi vielä kovinkaan pitkälti perustella minkä takia en pidä Sonata arcitasta (lukuunottamatta kappaleita Shy ja Forest of unicorns). Luultavasti se johtuu siitä, ettei sonata ole sellaista metallia kuin minä kuuntelen. Tai sitten tuo Winterhearts Guild levy ei yksinkertaisesti avaudu minulle vaikka kuuntelisin sen sata kertaa. Olen yrittänyt jo kolme kertaa kuunnella sen tarkkaan, mutta vieläkään se ei ole kolahtanut mitenkään.


Shy on Sonatan biisi, mutta tuo Forest of unicorns on kylläkin Rhapsodyn biisi.

Mutta kommentoinpa itekin tuota Winterheart's Guildia. Monet fanit pitävät sitä itse asiassa parempana kuin Silencea, mutta en kylläkään itse yhdy tähän. Se on progressiivisempi kuin edeltäjänsä, ja monissa biiseissä sen huomaa useina temmon vaihteluina kuten Champagne Bathissa. Tämän vuoksi ainakin omalla kohdalla monista tämän albumin biiseistä tulee tunne "liikaa kikkailua ja liian vähän asiaa", koska olen pitänyt yleensä enemmän suoraviivaisemmasta musasta, ja tämän vuoksi esimerkiksi Dream Theater ei ole minua varten. Mutta pidän Winterheartia silti sen monta kertaa kuunneltuani hyvänä levynä, mutta loistokkuudesta ollaan kyllä kaukana.

// Wunjolle vastaan...


Cover?

Teoriassa mahdollista, mutta pidän tätä vaihtoehtoa kuitenkin erittäin epätodennäköisenä.

[Leviathan]

Vaikkein power metallia kuuntele juuri laisinkaan, niin Sonata on hyvää.
Kuitenkin kun on vain kolme power bändiä joista pidän niin Sonata on yksi niistä.
Omistan jopa yhden levyn ja se on tämä jo usein mainittu Ecliptica ja koko läpyskä on täynnä hyviä biisejä. Suosikki kappaleitani ovat "Kingdom for a heart", "FullMoon", "Letter to Dana" ja "Black sheep".
Ja omaan myös sen niiden uusimman sinkun "Don't say a word" ja sinkku on kyllä mahtava, ehdottomasti, vaikka pidänkin hieman enemmän siitä cover biisistä kuin itse sinkun nimikko biisistä...
Kuitenkaan en Sonataa kuuntele kuin silloin kun sellaista raaempaa ei jaksa joka=harvoin.
Mutta pitkillä automatkoilla kun muu populaatio autossa ei halua kuunella karjuntaa niin Sonataa soimaan ja se on siinä.

[M1green1]

Sonata Arctica oli minun toinen lempibändini joskus 14 vuotiaana, mutta nykyisin ei ole. Ei johdu siitä, että yhtye olisi tehnyt huonompia biisejä, vaan olen löytänyt vieläkin parempia bändejä.

Ainakin Sonatasta voisin sanoa, että se on yksi suomen parhaimpia power metal bändejä, ja minusta myös yksi parhaimpia kotimaisia bändejä. Nightwish on kuitenkin hiukan parempi. Bändillähän on ne kaksi ensimmäistä levyä ovat ihan hemmetin hyviä, mutta sitten se kolmas levy Winterhearts Guild ei ole niin hyvä. En kyllä ole kummiskaan sitä oikein paljoa kuunnellut, mutta mitä nyt muistan, niin en pitänyt oikein niin paljon, kuten kahdesta ensimmäisestä levystä. Sonatallahan on se yksi live levykin, joka on myös hyvä, mutta kuitenkin kappaleet kuulostavat livenä huonommilta, kuin tavan albumeilla. Tämä uusi single Dont say a Word vaikuttaa myös hyvältä. Toivottavasti uudesta levystä tulee olemaan samantasoinen kuin Ecliptica ja Silence.

[Andros]

Oma henkilökohtainen suosikkibändini! Musiikki on loistavasti sävellettyä ja soittajat osaavat asiansa, etenkin Jani Liimatainen. Kuulin bändiä ensimmäisen kerran pari vuotta peräkkäin ja kappale oli wolf and raven. Ihastuin kappaleeseen niin paljon, että omista nykyään kaikki sonatan levyt, singlejä lukuunottamatta. PArhaat kappaleet ovat Abandonet, Pleased, Brainwashed, Exploited, Weballergy, The gage ja Wind beneath my wings.

[tahvogirl~88]

Tämä on mielestäni parhaimpien heavy metal -bändien, ei nyt ehkä ihan kärjessä, mutta lähellä kuitenkin joka tapauksessa..
Eka biisi, minkä kuuntelin Sonatalta, oli Helloween cover - I want out.. Ehdottomasti paras versio koko biitistä, sillä onhan sitä muutkin covertanu..

Sonatan biisit on jotenkin sellasia, et niissä on hyvä melodia, niin kuin muutkin ovat tässä ketjussa kehuneet, ja laulajan ääni kolahtaa muhun.. olen ajatellu ostaa/hankkia muuten Sonatan levyt, mutta se on työn alla se.. :)
The Best kappale on ehdottomasti Full Moon!! :love:
Mutta yks biisi oli kyllä melkoisen negatiivinen yllätys: Nightwish/Gary Moore cover - Over the hills and far away.. Se ei oikein kuulostanu hyvältä.. :eh:

Mutta muuten.. AEVAN LOISTAWA BÄNDI!

[Davidson]

Mutta yks biisi oli kyllä melkoisen negatiivinen yllätys: Nightwish/Gary Moore cover - Over the hills and far away.. Se ei oikein kuulostanu hyvältä.. :eh:


Joudun koko ajan näköjään korjailemaan muita, mutta jotta ei mikään jäisi epäselväksi, selvitetään tämäkin juttu. Eli seuraava on otettu Sonatan sivuilta:

"Did SA really cover Over The Hills And Far Away?

No, KaZaA lies! Same goes for nearly all other songs which aren't mentioned at the official site but nevertheless can be found at one of the filesharing programs. That song that is named "Sonata Arctica - Over The Hills And Far Away" is a cover-version played by Thyrfing."

Eli vapaasti suomennettuna siinä lukee, että Sonata ei ole coveroinut tuota biisiä ja että luultavasti se versio minkä sinäkin oot kuullut, on sen nimisen bändin kuin Thyrfing coveroima.

Mutta hankinpa tuossa äsken uusimman Sonatan levyn, ja ensivaikutelma yhden kuuntelun jälkeen ainakin on hyvinkin positiivinen. Pitää kuunnella vielä muutaman kerran, jotta voin vetää lopulliset johtopäätökset levyn laadusta.

[Enkuli]

Tuntemistani ihmisistä jotka ovat perehtyneet tarpeeksi syvällisesti musiikkimaailmaan 95% pitää Sonataa korkeintaan keskitason alle yltävänä tauhkana. Käännetäänpä tämä suomeksi: tuntemistani ihmisistä Sonataa kuuntelevat lähinnä ne joilla ei ole tietoa paremmasta ja useimmiten Sonatan kaltaiset bändit katoavat musiikkimausta hyvin pikaisesti kun pääsee hieman asenteellisemman materiaalin makuun.
Ecliptica oli ja tulee todennäköisesti aina olemaan Sonatan kelvollisin levy, siitä eteenpäin tämä fantasiapoweri on ollut keskimäärin hirveän ja sietämättömän välimaastossa. Koko "komeuden" kruunaa Kakon "laulu" ja erityisesti "ääntäminen" sekä liisteriset balladit.
Ottakaas ihmiset käteen (mieluiten kylläkin soittimeen) polkemanne Stratovariuksen levyt Episode ja Visions ja suorittakaa pientä vertailua. (Tämä sivunotaatio ihan vain muistutuksena että en ole öriöripuristibläkkäri joka haukkuu sonataa huvikseen).

Sonata on oikein onnistunutta "aloittelija"-metallia joka avautuu ja uppoaa helposti, mutta joka kariutuu yhtä nopeasti pois kun päästään rantaviivaa syvemmälle metallin maailmaan.
Kuuntelin itsekin Sonataa joskus ihan alkuaikoina, mutta se jäi hyvinkin äkkiä kokonaan pois toisin kuin Stratovarius ja Amorphis joita kuuntelin aloitellessani myöskin. Näistäkin tosin Strato on menettänyt aika suuren osan hohdostaan mutta paikoitellen bändin tuotannosta löytyy kuitenkin yhä hyväksi laskettavaa kamaa, lähinnä Episodelta.

[Davidson]

Tuntemistani ihmisistä jotka ovat perehtyneet tarpeeksi syvällisesti musiikkimaailmaan 95% pitää Sonataa korkeintaan keskitason alle yltävänä tauhkana. Käännetäänpä tämä suomeksi: tuntemistani ihmisistä Sonataa kuuntelevat lähinnä ne joilla ei ole tietoa paremmasta ja useimmiten Sonatan kaltaiset bändit katoavat musiikkimausta hyvin pikaisesti kun pääsee hieman asenteellisemman materiaalin makuun.


Vähän on yleistämisen makua tuossa väitteessä, vaikka perustatkin sen kokemuksiesi varaan. Itse olen kuunnellut Sonataa 3 ja metallia 6 vuotta, ja tänä aikana en ole havainnut itsessäni tapahtuvan hirveätä asennemuutosta joitakin "helpommin omaksuttavia" bändejä kohtaan. Ja kyllä, kuuntelen helvetin useaa bändiä, ja tästäkin huolimatta Sonata Arctica on edelleen yksi suosikeistani. Ei ole tullut yksinkertaisesti kovin montaa parempaa kokoonpanoa vastaan. Olenko outolintu? :huh:



Ottakaas ihmiset käteen (mieluiten kylläkin soittimeen) polkemanne Stratovariuksen levyt Episode ja Visions ja suorittakaa pientä vertailua. (Tämä sivunotaatio ihan vain muistutuksena että en ole öriöripuristibläkkäri joka haukkuu sonataa huvikseen).


Visions on yksi kovimpia lättyjä ikinä, mutta Episode ei edes Stratojen asteikolla pääse kolmen parhaan joukkoon, vaikka huippu levy onkin. Sonatan kaksi ekaa voittaa sen mennen tullen. Mutta...kysehän on jälleen makueroista, en lähde yleistämään.

In other news:
Sonatan uusin albumi on todella hyvä. Levyltä ei löydy yhtään edes keskinkertaista biisiä ja loistobiisejäkin on kaksi kertaa enemmän edeltäjäalbumi Winterheart's Guildiin verrattuna. Reckoning Night pääsee yllättävän lähelle kahden ensimmäisen albumin tasoa ja tuo raikkaita uusia tuulia bändin soundiin. Parhaiten edukseen erottuvia kappaleita ovat Don't say a word, Wildfire ja White Pearl, Black oceans.

[Niera Kuuranpoika]

Tätä uusinta levyä olen kuunnellut vasta kerran, ja kuten monia muitakin levyjä, tätäkin täytyy varmaan kuunnella useamman kerran ennen kuin se kunnolla avautuu. Muutamia hyviä kappaleita levyltä toki löytyi jo ensimmäisellä kerralla, kuten My Selene. Edellinen levy Winterheart's Guild ei niinkään ole iskenyt vaikka sitä on useammankin kerran kuunneltu, mutta kaksi ensimmäistä levyä Ecliptica ja Silence ovat kyllä mainioita. Suosikkini yhtyeen kappaleista on The End of This Chapter, muita hyviä esim. Blank File, Destruction Preventer ja UnOpened. Enemmän pidän kyllä Nightwishistä ja Rhapsodystä mutta hyvää tämäkin on.

[Mirror Of Madness]

Kyllähän sitä Arktista Sontaa on tullut joskus kuunneltua paljonki, mutta on jäänyt nyt vähemmälle. Joskus tätä vielä kuuntelee ja onhan SA:lla hyviä kappaleitakin joita jaksaa vieläkin kuunnella, esim. Wolf & Raven, Kingdom for a heart, Full Moon, The Power Of One. Entinen Sonata oli paljo mukavampaa kuunneltavaa. Uusinta levyä en ole vielä kuullut, mutta pitäis kai sitäkin joskus käydä läpi ainaskin vähäsen.

[HeavyLord]

Yksinkertaisisti sanottuna, Sonata Arctica on ehdottomasti paras bändi jota on ikinä perustettu.
Perustelut: Tony Kakko laulaa paremmin kuin kukaan muu tällä planeetalla, biisien lyriikat on mahtavia (Kiitos Tony Kakon [Unohtamatta Jani Liimataisen My Seleneä, joka on loistava biisi ja kaiken lisäksi minun ja rakkaan tyttöystäväni biisi <3]) ja jokainen biisi on omalla tavallaan loistava (Sonatallahan ei ole yhtään huonoa biisiä, niin balladit kuin hevitysbiisitkin ovat mahtavia)


Omistan Ecliptican, Silencen, Winterheart's Guildin ja Reckoning Nightin (Olen silti kuullut kaikki Sonatan muutkin biisit kuten coverit ja bonusbiisit japanilaisilta versioilta).
Suosikkibiisini on White Pearl, Black Oceans koska lyriikat on hienot (surullinen tarina sanoitusten takana on suorastaan leffan arvoinen!) ja Kakko laulaa biisin hienosti. (Tietysti Jani ja muutkin hoitavat soittamishommansa taidolla, kuten aina)

[Physe]

Heh, oikeastaan se ei ole heviä. Se on power/speed metallia. Mutta mitä nyt pilkkuanussimaan.
Sonatan laulaja lähinnä huvittaa, samoin yleissävelmä. Mutta rumpali takoo rumpuja kiitettävästi. Nuo pianosoolot eivät oikein uppoa minuun.
Soolot pitävät olla kitaraa, sanat järkeviä ja mielellään hyvin laulettuja, sekä hyvä sävelmä on myös jees.

[Dorianthem]

Sonata on tämänhetkisen fanitukseni kohde. Serkku tutustutti minut tähän mahtavaan bändiin. Hän lähetti minulle kaikki Sonatan biisit, mikä omisti ja siirsin ne suoraa mp3-soittimeeni. Pakko sanoa, että pidän tästä bändistä aivan hirvittävän paljon ja tulen varmaan joskus ostamaan jokusen levynkin. Paras biisi, minkä olen kuullut tähän mennessä, on The Cage.

[Kapteeni Kunimura]

Tulloohan tätäkin kuunneltua aina silloin tällöin. Paljon koskettimia, mutta ei varsinaisesti häiritse. Lyriikat ovat ihan kivoja mikä varmaan onkin yksi niistä muutamista syistä joiden vuoksi jaksan joskus kuunnella Sonataa.

Kolme ensimmäistä levyä löytyy. Kaksi ensimmäistä ovat hyviä eka kuitenkin hieman parempi. Winterheart's Guild on ihan OK, mutta ei yhtä hyvä kuin edelliset. Reckoning Nightin ostan kun saan sen jostain käyttämättömänä 12¤ tai alle.

Jep, jep kiva bändi mutten rupea maksamaan heitin levyistä täyttä hintaa. Enpä osaa muuta sanoa.

[Hukka]

Minä syntinen en ole kovin paljon Sonataa kuunnellut. Kuulin kuitenkin erään todella mahtavan biisin heiltä, joka innosti minut ostamaan poikien levyn. En kyllä ole vielä päässyt suunnitteluvaiheesta eteenpäin, mutta kyllä minun on ainakin yksi levy hankkia.

Kaverini oli aikoinaan kova Sonata-fani, joten sen kautta bändi tuli aluksi tutuksi. Silloin en vielä kuunnellut kunnollista musiikkia, en edes radion listahittejä, joten en kamalasti tykästynyt kyseiseen bändiin. Nyt vähän vanhempana olen oppinut arvostamaan melodiaa ja lyriikoita kipaleissa.

Koneelta löytyy vain yksi biisi, Shamandalie-niminen kipale. Todella kaunis ja kuulostaa liveversiona todella hyvältä.

[Davidson]

Sonata Arctica on For The Sake Of Revengen myötä liittynyt siihen bandwagoniin koostuen yhtyeistä, jotka julkaisevat livelevyn kylkiäisenä live-DVD:n samasta keikasta (vai onko se sittenkin nykyään toisinpäin?:huh: ). Erittäin hyvä liike, sillä en oikein diggaa siitä, että sama keikka "pakotetaan" ostamaan moneen kertaan kuten Maidenin tapoihin on viime aikoina kuulunut. Nythän vähän kalliimmalla hinnalla saa sitten molemmat versiot niin CD-soitin kuin DVD-soitinkäyttöä varten, joka on tällaiselle keräilijälle suoranaista mahtavuutta - vaivaa ja rahoja säästävää.

Myyntipolitiikkapuolella kehitystä on siis tapahtunut, mutta entäs sitten itse livelevyrintamalla? Tämähän on jo toinen mokoma kyseiselle orkesterille, vaikka tämänhetkinen diskografia koostuukin pelkästä neljästä studioalbumista, parista EP:stä ja muutamasta sinkusta (ja saatanan monesta japsubonuskipaleesta). No, sanottakoon, että on tämä parempi kuin se pettymyksen huokauksia aiheuttanut Songs Of Silence, mutta ei missään nimessä tarpeeksi. Tämä ei ollut lopulta sen kaiken hehkutuksen arvoista, tiedättehän: "Kakko oli silloin ekan livelevyn aikoihin flunssainen, ja bändi on kehittynyt huimasti vuodesta 2002". No bändi kuulostaa nyt ehkä hieman timmimmältä kokonaisuudelta (Klingenberg on kyllä mainio lisä kokoonpanoon), mutta ei se Kakon ääni niin paljoa paremmalta soundaa livenä minun korvaelimissäni vieläkään. Suurimmat sudenkuopat hän kyllä pystyy ylittämään, mutta se viimeisin niitti jää valitettavasti uupumaan. Aika perushyväsuoritus, I'd say.

Sonatoilla tuntuu olevan taipumusta kaavojen rikkomiseen keikkatilanteessa, mikä on sinänsä mielenkiintoista, mutta kaikille uusille ideoille minä en ainakaan oikein jaksa lämmetä - soittelisivat vain niitä biisejä, kuinka ne kuuluukin soittaa, sillä useimmat niistä toimivat ehdottomasti parhaiten tavan versioina.

Settikään ei ole paras mahdollinen. Harvoinhan se onkaan, mutta oikeesti: Missä on Wolf and raven? Miksi Silence on näin aliedustettu levy? Miksi Winterheart's Guild on näin yliedustettu levy? Miksi settilista koostuu pääasiassa nopeista biiseistä? jne. Kysymyksiä on paljon, ja vastaukset joihinkin niistä ovat hyvin ilmeiset. Siis - ymmärrettäväähän se on, että varsinkin japsuyleisö innostuu eniten niistä nopeista, mutta hieman monipuolisuutta nyt kuitessiin, kiitos. Kyllä se olisi aika poikaa tehnyt, jos siellä olisi löytynyt edes sen paljon puhutun vaihtelun vuoksi sellaisia biisejä kuten The power of one, Destruction preventer tai White pearl, black oceansin koko versio, eikä mitään valjua piano-outroa siitä. Ja pliis, melkein mikä tahansa balladi kuin Sing in silence!

Täytyy myös hieman ihmetellä sitä, miksi CD-versiosta on karsittu joitakin biisejä, jotka sitten kuitenkin sisältyvät DVD-versioon. Boonusta DVD:n eli kalliimman tuotteen ostajille? Myynnissähän on siis myös erilliset CD- ja DVD-versiot. En tiedä oikein, jotenkin keinotekoista toimintaa. Varsinkin siltä kantilta ajateltuna, kun mitään varsinaista kunnon bonusta Sonata-tyksijä ei oikeastaan edes saa hankkiessaan DVD-version, jos nyt unohdetaan tietty visuaalinen puoli ja ne äsken mainitut "lisäkappaleet". For The Sake Of Revengella on nimittäin paskimmat lisämateriaalit miesmuistiin: joku kämänen ja lyhyt backstagesekoilusessio, joka ei edes paljoa naurata, ja kommenttiraita eli lähes turhinta, mitä mukaan vaan voi laittaa. Alkuanimaatio on tosin tyylikäs, mutta aika laihaksi lohduksi se lopulta jää.

Niin: Mieleni tummuu nyt jostain syystä vain negatiivisista ajatuksista, mutta kyllä tämä silti periaatteessa ihan hyvä livelevy on. Sonatalla on kuitenkin sen verran laaja ja hyvä biisimateriaali, josta ammentaa, joten ainakin kohtuuhyvään lopputulokseen päästään vaikka väkisin. Pettymykseksi homman kääntää vain se fakta, että se olisi voinut olla vain niin paljon parempi, varsinkin se DVD-julkaisu.

[Kheldar]

Nojaa, joskus kuuntelin ja kuulosti se silloin ihan hyvältä. Mutta nykyään ei kyllä jaksa kuunnella kovin paljoa. Hitaat biisit, kuten Last drop falls ja Tallulah ovat hyviä, mutta useimmat nopeat ja raskaammat biisit kuulostavat minusta aika surkeilta. Ei joka biisissä se Kakon kiljuminen ole mieleen. Tietenkin poikkeuksia löytyy, esim. Victoria's secret.

Mielestäni Kakon ääni sopii paremmin hitaisiin biiseihin, kuin nopeisiin.

[poope]

Sonatahan on aivan mahtava bändi. Aloin kuuntelemaan kyseistä bändiä...
Olisikohan ollut vuonna 2004 tai 2005. No jokatapauksessa. Kiitos kuuluu hyvälle ystävälleni Fanylle (enpäs kerro oikeata nimeä... kovin yllättävää....-_-')
Hän nimittäin toi kouluun johonkin... olisiko ollut levyraatiin Sonatan levyn, ja soitti Kingdon For a Heartin, ja naps, olin koukussa. Että tällainen tarina.

Lempikappaleitani ovat mm. Tallulah, The Misery, Land of The Free, The Power of One...
Ja paljon muita. Sonata rocks!:P

[The Warlord]

Sonata Arctica on mahtava bändi. Arctican voisi sijoittaa sinne Suomen kärkipäähän ja on tietojeni mukaan todella suosittu Japanissa, joku voi korjata tuon jos olen väärässä. Mutta sitten itse bändiin Arcticahan on todella suosittu Japanissa ( Niinkuin alussa mainitsin ) ensimmäistä levyä myytiin tietääkseni yli 30.000 kappaleta ( Japanissa ). Bändin menestyttyä hyvin Arctica pääsi maailmankiertueelle Stratovariuksen ja Rhapsodyn kanssa. Sonata Arctican ensimmäinen kokoelma levy ilmestyi Japanissa vuonna 2005 ja Euroopassa vuoden 2006 alussa ( Kannattaa ostaa jos pitää metallista ja ei ole ennen tutustunut Sonataan. )

Mainitsenpa vielä loppuun, että omistan koko tuotannon.

Tuossa oli nyt jonkunlaista tekstiä Sonatasta..

[wishs]

Pidän Sonata Arcticaa parhaana bändinä. Se johtuu lyriikoista ja melodioista. Ensinnäkin sanat ovat niin surullisia ja herkkiä, että aina koneelta biisejä kuunnellessa on välttämätöntä katsella niitä samaan aikaan. Erityisesti minua sanojen puolesta viehättävät My Selene, White pearl, black oceans ja The Misery.

Musiikissa pidän siitä, kun monet kappaleet ovat niin nopeatempoisia. En edes tiennyt, mitä metallimusiikki on, ennen kuin aloin Sonataa kuunnella:eh: Melodioiden puolesta pisteet saavat Victoria's Secret, San Sebastian ja Fullmoon.

Sonatalla on vain muutama huono kappale, kuten Broken, Black Sheep ja Wolf and Raven. Nuo kuulostavat minusta pelkältä huutamiselta jostain syystä.

Laulaja Tony Kakko on mielestäni hyvä, ei hän minusta äännä sanoja huonosti. Liekö hän itse sanoittanut/säveltänyt jonkin noista kappaleista? Olen jostain lukenut sellaista. Muutkin bändin jäsenet ovat hyviä.

Sonata Arctican levyistä minulla on vain tuo uusin The Collection, mutta ajattelin kyllä ostaa ne muutkin. En usko rahojen menevän siinä hukkaan.

[Fatal]

Kyllähän tuota Sonataa on tullut kuunneltua ja pidänkin parhaana suomalaisena musiikkina, etenkin sanoitukset ovat loistavia. Taisi olla ensimmäisiä metallibändejä joita olen kuunnellut, vaikkakin kun ensimmäistä kertaa kuulin ei ollu hajuakaan mistään musiikkilajeista.

Lempibiisin asemaa on ajanut pitkään Full Moon, mutta jotenkin alkanut tippumaan huipulta. Hyviä on liikaa, mutta ainakin Victoria's Secret, San Sebastian, Broken ja The Power of One edustaa parhaimmistoa, toki monet muutkin joita en nyt vain muista luetella. Myös Shy on mukava, kun se kuullostaa minun korvaani jotenkin erikoiselta.

Hmm.. Huono on ehkä vahva ilmaisu, mutta Tallulah on varmaankin alimmaisena rankingissä. Wolf and Ravenissa ei myöskään muu iske kuin kitaransoitto. Tietenkin jokin Vodka biisi on myös tyhmä, mutta ei se nyt aivan parhaaksi / todesta otettavaksi tarkoitettu olekkaan.

Aitoja levyjä omistan 5 + 1 (jonka isoveli kadottanut jonnekkin), mutta koko tuotannon olen aika pitkälti kuullut. Tuo End of This Chapterin saatavuus suomessa harmittaakin eniten.

Tosiaankin The Collection ja End of This Chapter (julkastu vain japanissa =/ ) -levyt ovat parhaita levyjä tutustua bändiin-


Laulaja Tony Kakko on mielestäni hyvä, ei hän minusta äännä sanoja huonosti. Liekö hän itse sanoittanut/säveltänyt jonkin noista kappaleista? Olen jostain lukenut sellaista. Muutkin bändin jäsenet ovat hyviä.

Kakko on sanoittanut lähes kaikki Sonatan kappaleet.


Arctican voisi sijoittaa sinne Suomen kärkipäähän ja on tietojeni mukaan todella suosittu Japanissa, joku voi korjata tuon jos olen väärässä.

Tottahan tuokin, onhan livelevytkin äänitetty Japanissa ja muutama biisi on Japani -boonusbiisejä.


Pakko nyt vielä viilata alotuspostin pilkkua.. Eikös se alunperin ollut Tricky Beans, eikä Beams


/// Vedänpäs sanani koko tuotannon kuulemisesta takaisin. Wikipedian mukaan tänävuonnakin ovat levyn "Unia" tehneet ja CDON.com nettikaupan mukaan ilmestyy 2007-05-23.

[Laudon]

Joskus pidin kovastikin, nykyään ei pysty edes juopuneena sietämään. B-luokan Stratokopio. Jos tätä alkaa rankata Suomen parhaimpien joukkoon, omaa todella rajoittuneen maun. Tai no makuasiahan tuo kai on.

Kakon legendaarisen huono englannin ääntäminen, rumpalin playback-tuplabasarit ja kaiken kaikkiaan koukuttomat biisit saavat minut häpeämään kemiläisyyttäni. Etenkin tuo edellämainittu rumpali on sysipaska ja Kakko kuulostaa järkyttävän kamalalta livenä. Mietinpä vain että kuinka moni kemiläinen pitäisi tästä bändistä jos se ei olisi Kemistä.

Helloween on ainoa oikea power metal-bändi. :down:

[WiLZu]

Pidän erittäin paljon ko. bändistä. Hyllyltäni löytyvät:
- Ecliptica.
- Winterheart's Guild.
- Silence.
- Reckoning Night,
- For the Sake of Revenge.
Sekä Paid in Full -single.

Ensimmäisen kerran tutustuin bändiin viime kesälomalla, kun selasin erään kaupan musiikkilevyjä ja huomasin yhden levyn, jonka kannessa oli hassu susi. Bändin nimi oli Sonata Arctica ja levy For the Sake of Revenge.
Siitä lähtien olen sitten bändiä kuunnellut ja koneeltani löytyvät kaikki biisit covereita myöten. Unia-albumiltakin löytyy jo puolet biiseistä, vaikka se julkaistaan vasta ensi kuussa.

Joku päivä täytyy kyllä päästä katsomaan livenäkin. ^^

Nuita joitan biisejä on myös itsekkin hauska soittaa s-kitaralla, kun semmoisenkin omistan.

[yuho]

Kuuluu eittämättä lembibändeihini ja on tullut kuunneltua melkein perustamisajoista lähtien. 8/9-vuotiaana taisin aloittaa.
*cough*Ja Unia-albumi löytyy koneelta jo ^^;
Tosin tämä albumi on aivan hirvittävä pettymys, se on ehdottomasti Sonatan epätasaisin, ja suoraan sanottuna huonoin albumi. Se on juuri ja juuri kuunneltava, mutta vain hädintuskin. Alkuperäinen asenne on hukassa, ja tässä on vielä lähdetty yrittämään jotain progea tai tekotaiteellisempaa suuntaa, saahan sitä koittaa mutta se nyt vaan ei toimi. En nyt sonataa vastaan käänny millään tavalla ja keikoilla yhä tulen käymään mutta tämä levy kannataa ihmiset jättää ostamatta.

Livenä huippubändi, viime kesän qstockissa pääsin näkemään, viime perjantaina en töiden takia ehtinyt, mutta ensi qstockissa näen taas. Mahtava tunnelma ja energia siellä, ja se klingenbergin keytarointi on loistavaa : )
Kakon äänestä en sano mitään.

[Stormheart]

En nyt muista olenko tähän ketjuun joskus postannut, mutta sanon silti että hyvä bändi. Tosin niitä parempiakin löytyy. Silence ja Reckoning Night löytyy hyllystä, biiseistä fanitan eniten Don't Say A Wordia ja Tallulahia. Uusi CD on tulossa loppukeväästä: Unia-niminen albumi julkaistaan
23. toukokuuta. Single "Paid In Full" on kaupoissa nyt. Sinkku sisältää Gary Moore-coverin
Out In The Fields.

[Kapteeni Kunimura]

Nyt on Sonatan uusin albumi Unia tullut vihdoin kuunneltua ja sanottavaa riittäisi, mutta yritän nyt tiivistää mahdollisimman paljon. Vanhempiin levyihin verrattuna Unia on ihan saakelin synkkä tekele. Minulla ei varsinaisesti ole mitään synkkyyttä vastaan, mutta kun ajoittain lyriikat menee aivan hirveäksi emoiluksi niin alkaa helposti kyllästyä. Emot lyriikat vaan eivät ole minun juttuni.

No okei, lyyrikat nyt ovat mitä ovat, mutta ne voi aina unohtaa ja keskittyä instrumentteihin. Sonata Arcticassa on aina ollut se vika että pikku hiljaa kitarat ja muut "oikeat metalli soittimet" on pistetty astumaan syrjään koskettimien ja muiden "vääräoppisten soittimien" tieltä, mikä ei oikein ole minun makuuni. Levyllä on pari kappaletta joissa saa korva tarkkana yrittää boingailla kitaralla soitettuja osioita koskettimien ja syntetisaattori sydeemien seasta, mutta onneksi löytyy niitäkin kappaleita missä kitarat ovat etummaisena esillä.

Aika vaikea tästä levystä on mitään sanoa, kun se eroaa niin paljon bändin aiemmista tuotoksista sekä musiikillisesti että lyyrisesti. Sanoisin näin äkkipäältä että Unia on parempi kuin Reckoning Night, joka ei oikein koskaan ollut minun juttuni, mutta Ecliptica on edelleen bändin paras suoritus. Ihan hyvä levy, odotin huonompaa ennalta kuulemieni mielipiteiden ja arvosteluiden perusteella.

[KalTorak]

Onhan tuota Unia albumia tullu nyt kuunneltua ja voin sanoa että helposti bändin paras levy. Ikinä.

Piisit ovat vain jotenki aivan eri tasolla vanhan materiaalin kanssa. Monesti piisien liika monimutkaisuus pilaa piisit, mutta Unien piiseihin pieni kikkailu tuo uskomattomasti lisää syvyyttä, jota Sonatan vanhoista perus kikkelihevi piiseistä ei löydy etsimälläkään. Sanoitukset, kuten jo sanottu, ovat paljon synkempiä, mutta ei missään nimessä huonompia. Huomaan lukevani esim Calebin sanoja uudestaan ja uudestaan, yrittäen tajuta, että mistä tässä loppuen lopuksi onkaan kyse.
Kakon laulukin se senkuin paranee. Pikkuhiljaa tuo mies alkaa oppia myös lausumaan englantia. Ecliptican kuuntelu särkee korvia melkein kun se on sellasta englanninkielen raiskausta.

Niin, jos tähän malliin jatketaan, niin voin sanoa että Sonata Arctica tulee pysymään aina yhtenä lempibändeistäni.

[Davidson]

Yllättävän positiivisia kommentteja näyttäisi jo pari antaneen koskien uutta levyä, ja mikäs tässä jatkaessa kehumislinjalla ollen kuitenkin lähempänä Kunimuran aatoksia kuin KalTorakin.

Unia on haastavin levy bändin uralla ehdottomasti. Kakon lähestymistapa sävellystyöhönsä on ollut huomattavan erilainen kuin aikaisemmilla albumeilla, vaikkakaan ei ole kovin kaukaa haettua todeta, että ensisiemenet Unialle kylvettiin jo Winterheart’s Guildin aikoihin, jolloin joissakin biiseissä ehdittiin jo kokeilla - sallinette ilmaisun - hieman progehtaviakin sovituksia (Champagne Bath tulee näin äkkiseltään esimerkkinä mieleen). Mahtipontiset kuoro-osuudet tarttuivat taas mukaan Reckoning Nightilta. Evoluution tuloksena bändi lopulta tänä keväänä sitten pullautti ulos levyn, jossa edellisten levyjen kokeilut pääsevät täyteen kukoistukseensa, kun ne viedään edellisiin levyihin nähden - jos ei huomattavasti niin ainakin jonkin verran - pidemmälle. Ecliptica ja Silence ovatkin tässä vaiheessa enää kauniita muistoja nopeine poweri-ralleineen.

Ja kun sanon levyn olevan Sonatan uran haastavin, tarkoitukseni ei ole todeta sitä mitenkään ylistävänsävyisesti - jokainen aikaisempi levykin tarjoaa kyllä aivan tarpeeksi syvällisyyttä kuulijalle. Monimutkaisuus ei ole nimittäin koskaan ollut itselleni mikään itseisarvo: musiikki toimii tai se ei toimi. Yksinkertaista.

Täten tässä vaiheessa onkin pakko todeta, että Unia on yhtyeen uran heikoin teos. Tämä kertoo kuitenkin enemmän bändin mahtavasta urasta kuin siitä, että levy olisi millään tavalla heikko. Se on vain tasapaksumpi esitys kuin edeltäjänsä. Hyviä biisejä on kyllä paljon, mutta napakympit loistavat poissaolollaan. Parhaimmisto koostuu In black and whitesta, It won’t fadesta, Calebista, My dream’s but a drop of fuel for a nightmaresta, The harvestista sekä Fly with the black swanista. Valtaosa suosikeistani on muuten hieman yllättäen juuri niitä, joissa Kakko on tyhjennellyt ideapankkiaan oikein urakalla.=) Balladit tai niihin verrattavat hiturit ovatkin Good enough is good enoughia lukuun ottamatta Unialla tavallista heikompia.

Näkisin, että: Unia voi olla mahdollisesti ensiaskel itselleni epähaluttuun suuntaan, vaikka yleensä pidänkin musiikillisia kokeiluja yhtyeen elinvoiman säilyttämisen kannalta tärkeänä. Vain Kakko tietää, mitä tuleman pitää nyt, kun jälleen yksi alkuperäisjäsen on joukosta poissa (Liimatainen). Uskoisin nimittäin, että sanan- ja päätösvalta on tästä lähtien vielä entistäkin tiukemmin hänen hyppysissään.


1. Silence
2. Ecliptica
3. Reckoning Night
4. Winterheart’s Guild
5. Unia