Halusin olla sinulle hän

[Sisko ja sen Sisar]

Sisar: Must...write...a story.......gargh :eh: Pitää tunnustaa; olen hulluna lyhyisiin tarinoiden pätkiin! (ajatteletteko juuri nyt; "miksi minä?!?" Tässäpä teille vastaus: en osaa ilmaista itseäni kotona, siksi te kärsitte ;) )

* * *
Katselen sinua. Sinä hymyilet taas tuota enkelimäistä hymyäsi. Kuinka toivonkaan, että minä olisin se, joka saa sinut nauramaan.
Puhut taas hänestä. Siitä, kuinka hän saa sinut onnelliseksi. Hän saa olosi tuntumaan täydelliseltä. Sinä hymyilet aidosti ja sanot rakastavasi häntä. Tietäisitpä, miten sanasi satuttavat.
Minä en itseasiassa kuuntele. Olen kyllästynyt olemaan kateellinen hänelle. Suljen korvani ja keskityn katselemaan huuliasi. Noita huulia, joita haluaisin niin suudella.
Voin koskettaa huomaamatta kättäsi. Ja vaikka vain hipaisenkin sinua, olen onnellinen, kun voin tuntea sinut siinä, lähelläni. Yhden lämpimän sekunnin ajan.
Et tiedäkään, kuinka paljon se merkitsee minulle, kun pidät kädestäni kiinni. Ruokit haaveitani, ja hetken aikaa se tuntuu hyvältä. Sitten sorrat pilvilinnani noilla kolmella sanalla; Olet paras ystäväni. Haluaisin, niin kovasti, merkitä sinulle enemmän.
Minä haluaisin olla sinulle hän.
Se, joka saa sinut nauramaan, joka saa rakkautesi kukkimaan.

Veljeni kävelee käytävää pitkin sen luokan eteen jonka portailla istumme. Sinä nouset ylös ja menet hänen luokseen.
Silmäsi loistavat. Olen kaikkien näiden vuosien aikana, jotka olemme tunteneet, oppinut lukemaan tunteitasi silmistäsi kuin avoimesta kirjasta.
Toivoisin, että katsoisit minuakin joskus noin.

Kävelen hänen kanssaan kotiin. Puhun hänen kanssaan. Nauran hänen kanssaan. Ja hymyilen, kuten sinä. Hymyni ei vain koskaan yllä silmiini.

Sinä käännyt tien haarasta kotikadullesi. Annat vielä suukon veljeni poskelle ja vilkutat hyvästiksi. Et tainnut arvata, että ne olivat viimeiset jäähyväiset.

Olen kyllästynyt olemaan mustasukkainen. Olen kyllästynyt olemaan "paras ystävä".
Olen kyllästynyt kaikkeen, ja sinä olit minulle syy jatkaa. Hän vei sinut minulta. Nyt minulla ei ole enää syytä.

Veljeni nukkuu. Hän näyttää niin rauhalliselta. Ja avuttomalta. Kuinka helppoa olisikaan päättää kaikki tämä kärsimys. Vain yksi veitsen heilautus. Tyyny painettuna kasvoille. Naru sidottuna kaulaan.

Olenko seonnut?

Aamulla toinen ei meistä ei herännyt.

***
Eddä duoda, tossa olisi tuollainen. Saatte itse päättää, kumpi ei herännyt.

[Fae]

Tämä oli kyllä sen verran koskettava pätkä, että minunkin pitää oikein pitkästä aikaa tännekin alueelle kommentoida.

Pidän kyllä tästä sinun tekstistäsi oikein paljon. Tuo tunnetila ja nuo ajatukset ovat vain sellaisia, että niihin voi kyllä varmaan jokainen jollain tasolla samaistaa itsensä. Minua tämä ainakin kosketti.
Pidän yös tuosta sinun kirjoitustyylistäsi. Ensimmäisessä persoonassa kirjoittaminen on kyllä yksi melko vaativa laji saada sujumaan luontevasti, mutta sinä olet siinä onnistunut mielestäni loistavastii. Varsinkaan, kun kirjoitusvirheitäkään en oikein bongannut (vaikka koitin etsiä) ja teksti muutenkin oli ihan puhdasta sujuvaa suomea.

Loistava teksti kyllä mielestäni.


Jotain oli kuitenkin, mitä olin huomaavinani:


Minä en itseasiassa kuuntele.'Itse asiassa' tulee itse asiassa erikseen. :P


Se, joka saa sinut nauramaan, joka saa rakkautesi kukkimaan.
Käyttäisin mieluummin tuossa sitä 'hän' pronominia. 'Se' sanaan viitataan nimittäin yleensä (myös tuossa tapauksessa) 'mikä' konjuktiolla, mikä saisi taas tuon lauseen aika hassuksi, kun on kerta ihmisestä kyse.


Olen kyllästynyt kaikkeen, ja sinä olit minulle syy jatkaa. Hän vei sinut minulta. Nyt minulla ei ole enää syytä.Pitäisiköhän tuossa olla "Olin kyllästynyt kaikkeen"? Muuten tulee hassu aikamuodon vaihto kesken kaiken.
Toinen vaihtoehto voisi olla: "Olen kyllästynyt kaikkeen. Sinä olit minulle syy jatkaa ja hän vei sinut minulta. Nyt minulla ei ole enää syytä."

Tuossa lopussa tuo vimeinen lause kyllä iski hieman silmiini. Muussa tarinassa henkilö puhuu 'Sinulle', mutta tuo viimeinen 'me' tarkoittaa kuitenkin ilmeisesti kertojaa ja hänen veljeään. Tuo nyt on vain muotoseikka, kun tuon voi periaatteessa kyllä noinkin kirjoittaa, mutta itse olisin muotoillut toisin... ehkä. :)
Tosin tuo viimeinen lause on kyllä sitten impefektissä, vaikka muu tarina menee perfektissä. Siitä saan sakottaa. :P

[Sisko ja sen Sisar]

Sisar: Kommentti, kommentti! Kiitos, Faerith.
Tuo tunnetila ja nuo ajatukset ovat vain sellaisia, että niihin voi kyllä varmaan jokainen jollain tasolla samaistaa itsensä. Minua tämä ainakin koskettiHyvä, sen oli tavallaan tarkoituskin. Tooodella hyvä. Goal reached!
Pidän yös tuosta sinun kirjoitustyylistäsi. Ensimmäisessä persoonassa kirjoittaminen on kyllä yksi melko vaativa laji saada sujumaan luontevasti, mutta sinä olet siinä onnistunut mielestäni loistavastii Voi kiitos. Oh, u make me blush! :shy:
Varsinkaan, kun kirjoitusvirheitäkään en oikein bongannut (vaikka koitin etsiä) ja teksti muutenkin oli ihan puhdasta sujuvaa suomea.No nyt on tapahtunut ihme! Ei virheitä? Woow, edistystä. Vaikka olihan tuolla näköjään pari pientä... (takaisin opettelemaan, sigh)
Jooh, näköjään nuo aikamuodot ovat pomppineet vähäsen. Huolimattomuus virhe, I guess.
Muussa tarinassa henkilö puhuu 'Sinulle', mutta tuo viimeinen 'me' tarkoittaa kuitenkin ilmeisesti kertojaa ja hänen veljeään. Tuo nyt on vain muotoseikka, kun tuon voi periaatteessa kyllä noinkin kirjoittaa, mutta itse olisin muotoillut toisin... ehkä. Niin, töksähtäähän se vähän tuolla tekstissä...
Kiitos kumminkin korjailusta, huomautuksista ja kommenteista. Kii-itos. :D

[Pyro]

Olet kuule hyvä näissä sinun lyhyissä tarinanpätkissäsi!
Vaikka Faerith sanoikin....
Minä ainakin samaistuin tuohon tekstiisi jollakin tasolla ja kuvaukset olivat todella kivaa luettavaa.
Jossain tuolla tekstin sisällä havaitsin lesbobestikseni
"Ruokit haaveitani, ja hetken aikaa se tuntuu hyvältä. Sitten sorrat pilvilinnani noilla kolmella sanalla; Olet paras ystäväni."
Ähäkutti bestis, minulla on poikaystävä enkä minä tästä lesboksi muutu, vaikka bestiksiä ollaankii~ :eh:

Minä sain mielikuvan lopussa että tuo päähenkilö oli tehnyt itsarin :eh: mutta pitemmälle ajateltuani ajattelin että miten hemmetissä se sitten olisi kertonut että toinen ei sitten enää herännytkään.

[Sisko ja sen Sisar]

Sisar: Pikku Pyro se tänne kommentoi, kiitoksia kiitoksia :D *kuolaa* koommeeentteejaaah.... (ihan punainen) Errh, yeah, anyway...
Minä ainakin samaistuin tuohon tekstiisi jollakin tasolla ja kuvaukset olivat todella kivaa luettavaa.
Jossain tuolla tekstin sisällä havaitsin lesbobestikseni
"Ruokit haaveitani, ja hetken aikaa se tuntuu hyvältä. Sitten sorrat pilvilinnani noilla kolmella sanalla; Olet paras ystäväni."Hyvä että samaistatte, se oli vähän niinkuin tähtäimessänikin... itsekkin jotenkin samaistan. Niin niin, minähän en muuten maininnut, mitä sukupuolta kertoja on. Hän voi olla ihan yhtä hyvin niin tyttö kuin poikakin. Saatte itse kuvitella.
Minä sain mielikuvan lopussa että tuo päähenkilö oli tehnyt itsarin mutta pitemmälle ajateltuani ajattelin että miten hemmetissä se sitten olisi kertonut että toinen ei sitten enää herännytkään. :eh: Niin, kait sen voi noinkin pääteelä... mutta kyllä ihan kumpi tahansa olisi voinut kuolla. Ainakin niin minä tarkoitin sen, mutta tuo kohta saattaa jotenkin viedä lukijalta mahdollisuuden kuvitella itse. En tiedä.
Kiitos kuitenkin, Pyro.

[Leya]

Minäpä pidin tästä~

Mukavan lyhyt. Ei kestänyt kovinkaan kauaa lukaista tuo, eli plussaa ajansäästöstä. :3 Ei sillä että siitä kauheasti välittäisin, muttah... Kuitenkin. Minä olen välillä tosi hidasälyinen (tai erään nimeltä mainitsemattoman henkilön mukaan "koko ajan pihalla kuin lumiakka") ja siksi minulla kestikin vähän aikaa tajuta, että tämä tyyppi oli nainen, joka oli ihastunut kaveriinsa. Ja minulla kesti vähän aikaa tajuta, että tämä salaperäinen hän oli kertojan veli. Plöh. Minusta olisi ollut mukavempi, jos sitä veljeä ei olisi niin alussa paljastettu, eli oltaisiin vain salaperäisesti puhuttu hänestä ja sitten vasta lopussa paljastettu sukulaisuus. Hahaa, nytpä minä otan ja tapan veljeni tyyppi olisi miettinyt ja pistänyt tyynyn nassulle. Eli minä muuttaisin ensimmäisen veli-sanan häneksi.

Kyllä, minusta se veli kuoli. Tyttö päätti jäädä eloon ja tappaa oman velikultansa. Aika raakaa, itseäni ainakin inhottaa ajatus oman veljen tappamisesta. Ovat ne kuiteski sen verran hassuja otuksia, että niistä on pakko pitää. En tosin ollenkaan tiedä, miltä tuntuu kun oma veli menee ja ottaa meitin ihastuksen ittelleen... Varmaan vituttais, kuten tämän tarinan kertojaa.

Minä muuten pidin tavastasi sepittää tämä tarina minä-kertojan näkökulmasta. Alkoi pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että minä itse olisin ollut kertomassasi tilanteessa. Ehkä vain samaistun liian herkästi pää-/sivuhenkilöihin. Tosin jos totta puhutaan en ollenkaan pitänyt tästä "bestiksestä". Syytä en siihen osaa sanoa, sillä toisaalta sehän on vain päähenkiön oma vika, kun ei tunteistaan kertonut.

Kirijoitusvirheistä en sen pahemmin mitään ala selittelemään, mutta tuolta lopusta voisi ottaa toisen ei-sanan pois. Pilkku tai pari tuolta myös tuntuisi puuttuvan, mutta en jaksa alkaa niitä lauseita tähän laittelemaan. Lue vain itse tuo tarina kerran läpi ja mieti niitä tyhmiä pilkkusääntöjä *mutinaa* niin etköhän sinä ne sieltä huomaa. Jos ihan välttämättä haluat, voin kyllä ne sinulle kertoakin, ellei joku edellisistä kommentoijista ole jo niistä jotain sepittänyt. Minä jaksa lukea muiden kommentteja.

Kuitekin. Tämä oli suht hyvä tarina, joka sisälsi hyvän idean, joka oli kerrottu aika hyvin. Kunnioitusta annan teitille.